Lue keskustelun säännöt.
Olen ateisti, en halua että lastani kastetaan, mies on eri mieltä
10.10.2018 |
Olen nyt rv 16+4 ja asia on ollut itselleni alusta asti selvää, että lasta ei kastettaisi kun en itse kuulu evlut. kirkkoon. Mies on ns. tapauskovainen, ja on sitä mieltä että pitäisi kastaa. En ymmärrä miksi muka olisi niin tärkeää kastaa lapsi jos ei itse edes ole kovin uskonnollinen.. Miehen mukaan kuulemma "varmuuden vuoksi". Kun ei voi tietää..Huoh. Että mitä se muka haittaa, jos varmuuden vuoksi kastaa. Itselleni kyse on enemmänkin periaatteesta, mielestäni lapsen voi itse mennä kastettavaksi sitten aikuisena/teini-ikäisenä jos itse haluaa. Ja siis meidät molemmat kyllä kastettu, itse olen eronut kirkosta, eikä ollut esim. kirkossa vihkimistä, eikä se ollut miehelle ongelma.
Kommentit (94)
No jos itse saisi päättää teini-ikäisenä että mihin uskontoon kuuluu tai kuuluuko mihinkään niin hänhän voisi ajatella omilla aivoillaan onko hommassa mitään järkeä. Eihän siitä mitään tulisi.
Varmuuden vuoksi pitää kastaa, että saadaan se kristityksi kirkollisveron maksajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltä:
Siis minkä varmuuden? Sen, että jossakin on jumala joka heittää viattoman, mistään vielä mitään ymmärtämättömän lapsen helvetin tuleen ikuiseksi ajaksi, jos hänen vanhempansa ovat päättäneet jättää lapsen kastamatta? Siis lapsi joutuu helvettiin koska hänen päähänsä ei ole kaadettu vettä samalla loitsuja lukien. Ihanko oikeasti pidät sitä kovinkin todennäköisenä?
Koska asiasta ei jostain syystä oltu aiemmin puhuttu niin kannattaa jättää kaste myöhempään vaiheeseen.
Mies voi suorittaa hätäkasteen jos joskus siihen joudutaan, mikä on kyllä tosi epätodennäköistä.
(Ja Jum ala on kyllä sen verran armollinen ettei vanhempien kinastelun vuoksi kastamattomalle vauvalle käy sen takia huonosti :) )
Varmuudenvuoksi on siis turha kastaa.
Vohan mies pyytää vaikka siunauksen vauvalle, jos se rauhoittaisi hänen mieltään?
Kysy mieheltäsi mihin poliittiseen puolueeseen hän toivoisi, että lapsenne varmuuden vuoksi liitettäisiin. Tai kysy häneltä, että miksei lasta kannattaisi kristillisen kirkon sijaan liittää jonkun muun uskonnon jäseneksi, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Tai kysy häneltä että mikä on se varmuus, mitä hän tavoittelee kasteella. Haluaako hän ehkä varmistaa että lapsi pääsee taivaaseen jos sattuu kuolemaan, koska hyvä Jumala viskelee viattomia lapsukaisia hel*ettiin vain kostona siitä, että heidän vanhempansa eivät olleet kastaneet tätä?
Sinänsä jännää, että ns. ateistit ja uskonnottomat ovat yleensä niitä kiihkeimpiä oman näkemyksensä kanssa muiden ihmisten kimppuun hyökkääviä. Melko fundamentalistista menoa.
Toinen hassu asia on Vapaa-ajattelijoiden Liitto. Jos ajattelet vapaasti, niin miksi sinun pitäisi liittyä johonkin liittoon ja alistua jonkun tahon määrittelemiin sääntöihin ja ajattelumalleihin.
Hassua porukkaa nuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi on lapsesi kannalta tärkeämpi, sovussa olevat vanhemmat vai kastamattomuus?
Ei ole minunkaan lapsiani pienenä kastettu, kaikki ovat aikuisena kasteen halunneet, mutta en ikimaailmassa olisi alkanut riitaa tuosta haastamaan. Mielummin olen sovussa kuin oikeassa.
Meistä kukaan ei kuulu kirkkoon. En minä, ei mies, eikä lapset 8v ja 4v. Ei uskota koko juttuun. Osataan mennä naimisiin, antaa nimet ja haudata kuolleet ilman jeesustakin kiitos vain.
Kastettu ei tietenkään lapsia ole ja nimijuhliakaan en halunnut. Oma suku kaukana, nimi ei ollut missään vaiheessa kummallakaan mikään salaisuus ja ajatus joidenkin juhlien järjestämisestä univajeessa lähinnä anopin mieliksi ei huvittanut. Lapset sai nimen niin, että palautin maistraattiin lapun, jolla nimen ilmoitun väestötietojärjestelmään. He sitten sen kirjasivat.
Päivähoitoaikana on aina kysytty saako lapsi osallistua esim. jos seurakunnasta on tullut joku kitaraa soittamaan jne. Senkun osallistuu, eipä tuo haittaa.
Ensimmäistä kertaa eskarissa piti sitten tehdä päätös; mitä oma lapsi tekee kun muut menevät paristi vuodessa kirkkoon. Siinä vaiheessa lapsi itse sanoi, ettei kirkkoon halua, vaikka paras kaveri sinne lähteekin. Oli päivähoidossa käynyt pari kertaa kirkossa ja ajatus ristiinnaulimisesta ja kuolemasta nousemisesta, taivaasta jne oli lapsesta typerää. Askartelivat sillä välin sitten tai tekivät eskarissa jotain muuta.
Kouluun mentyään on käynyt et-ryhmässä. Siellä miettivät mm. miten olla reilu kaveri, millaisia tapoja ja uskomuksia on ennen vanhaan ollut jne. Katsovat videoita ("moraalimittari" ja "puhutaan mummoa") keskustelevat niistä. 23 oppilaan ryhmästä et-tunnilla käy neljä oppilasta. Kaksi ulkomaalaistaustaista, meidän lapsi ja ilmeisesti joku helluntai tmv. uskontoon kuuluva lapsi. Tykkää kovasti. Et-ryhmässä on yhteisesti opetus kaikille 1-6-luokkalaisille, siitäkin tykkää. On ainoa tunti, jossa on eri-ikäistä porukkaa.
Eli sinuna istuisin alas miehen kanssa ja miettisin asian.
Mallin vuoksi lapsen kastaminen on tyhmää. Nimen saa ilmankin. Ja sitten on tuo kouluunmeno, jossa isoja kysymyksiä uskontoon liittyen.
Toisekseen; jos lapseni nyt kuolisivat ja Jumala olemassa olisi, niin melkoinen mulkero olisi hän jos minun viattomia lapsia ikuisella kadotuksella rankaisisi ihan vain siksi, että äiti ja isi ei nyt ihan Jeesus-juttuja uskonut. Ja joku kunnon uskovainen joskus minulle huokaisikin, että herran silmissä kaikki lapset ovat puhtaita. Niin.
Hetkeäkään en ole katunut, ettei lapsia ole kastettu. Lasten serkut on kaikki kastettu ja joka kerta se on yhtä ahdistavaa perisynnistä puhumista, jeesustelua ja taikaveden pirskomista. Mielestäni opittu tapa, joka on tiukassa, kun "niin nyt vaan ruukataan tehdä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koivu ja tähti kirjoitti:
Sinänsä jännää, että ns. ateistit ja uskonnottomat ovat yleensä niitä kiihkeimpiä oman näkemyksensä kanssa muiden ihmisten kimppuun hyökkääviä. Melko fundamentalistista menoa.
Toinen hassu asia on Vapaa-ajattelijoiden Liitto. Jos ajattelet vapaasti, niin miksi sinun pitäisi liittyä johonkin liittoon ja alistua jonkun tahon määrittelemiin sääntöihin ja ajattelumalleihin.
Hassua porukkaa nuo.
Uskonnot ovat aikaansaaneet niin paljon pahaa maailmassa, että niitä kuuluukin vastustaa kiihkeästi. Et myöskään selvästi ymmärrä vapaa-ajattelijoiden liiton merkitystä, mutta siinä nyt ei mitään uutta ole ettei uskovainen ymmärrä jotain.
Mitä välii!
Erosin kirkosta heti täytettyäni 18 vuotta. Vaimoni kuuluu kirkkoon, lapsemme kastettiin. Heti aikuistuttuaan kummatkin lapsemme erosivat ev.lut. kirkon jäsenyydestä. Uskontokysymykset eivät ole koskaan perheessäni olleet ongelmallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtälailla voi myös itse sitten erota kirkosta...
Joutuu ensin koko lapsuutensa kuulemaan aivopesua ja opettelemaan rukouksia...
Pidä pääsi ap, koulun ET-tunnit olivat aivan loistavia ja sai minut miettimään ja perustelemaan kantani ja koen että siitä on ollut paljon hyötyä myöhemmin elämässäni.
Missä ja miten sitä joutuu kuulemaan?
Koulun uskonnonopetuksen nykyään ei pitäisi sisältää uskonnon harjoittamista. Jos sitä on, niin eikun valittamaan ettei mennä opetussuunnitelman mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkosta eroaminen aikuisena on helpompaa kuin kirkkoon liittyminen aikuistena. Lapsi saattaa myöhemmin haluta joko kuulua kirkkoon tai olla kuulumatta, teitte nyt kummalla tavalla tahansa. Vähemmän vaivaa lapselle myöhemmin koituu, jos nyt kastatte. Sinun ateistina luulisi ajattelevan, ettei koko kasteella ole mitään merkitystä ja että ei lapsi siitä pilalle mene, jos päälaki vähän kastuu.
Kasteestahan ei mitenkään seuraa esim. velvollisuutta käydä rippikoulua.
Kastaminen ylläpitää kirkon valtarakenteita.
Kun lapsia lakataan kastamasta, kirkolla valahtaa löysät housuun.
Ei valahda. Kirkko ei ole kiinni ihmisten kannatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkosta eroaminen aikuisena on helpompaa kuin kirkkoon liittyminen aikuistena.
Eikö mielestäsi ole vain hyvä, että ihminen joutuu vähän miettimään omia arvojaan ja uskomuksiaan ennen kuin liittyy johonkin yhteisöön? Miksi siihen pitäisi liittää ihminen, joka ei tajua koko asiasta höykäsen pöläystä?
On se hyvä. Kaste kuitenkaan ensisijaisesti ei ole yhteisöön liittämistä. Sen edellytyksenä ei ole tajuaminen, koska se on lahja joka annetaan niillekin joila ei ole edes mahdollisuuksia tajuta. Ei ole kelpoisuusvaatimuksia, ja se juuri on olennaista.
Älä nyt ap anna periksi.
Tämä on juuri se, miksi parinvalinnassa yhteiset arvot on kärjessä, ja uskonto on heittämällä yksi niistä.
Lapsi voi liittyä kirkkoon itse vaikka rippikoulu-ikäisenä jos vakaumus niin sanoo.
Minä en liittynyt, vaikka oli mahdollisuus. Katsoin ettei ole sellaista vakaumusta, vaikka kuinka oli lapsena käytetty iltarukoukset, pyhäkoulut ja uskontotunnit kirkkoon kuulumattomalle lapselle. Lapsenikaan ei sittemmin liittynyt, vaikka olisi voinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkosta eroaminen aikuisena on helpompaa kuin kirkkoon liittyminen aikuistena.
Eikö mielestäsi ole vain hyvä, että ihminen joutuu vähän miettimään omia arvojaan ja uskomuksiaan ennen kuin liittyy johonkin yhteisöön? Miksi siihen pitäisi liittää ihminen, joka ei tajua koko asiasta höykäsen pöläystä?
On se hyvä. Kaste kuitenkaan ensisijaisesti ei ole yhteisöön liittämistä. Sen edellytyksenä ei ole tajuaminen, koska se on lahja joka annetaan niillekin joila ei ole edes mahdollisuuksia tajuta. Ei ole kelpoisuusvaatimuksia, ja se juuri on olennaista.
Kaateeseen liittyy olennaisesti ottaminen seurakunnan jäseneksi. Tämmönen uskonnotonkin sen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkosta eroaminen aikuisena on helpompaa kuin kirkkoon liittyminen aikuistena.
Eikö mielestäsi ole vain hyvä, että ihminen joutuu vähän miettimään omia arvojaan ja uskomuksiaan ennen kuin liittyy johonkin yhteisöön? Miksi siihen pitäisi liittää ihminen, joka ei tajua koko asiasta höykäsen pöläystä?
On se hyvä. Kaste kuitenkaan ensisijaisesti ei ole yhteisöön liittämistä. Sen edellytyksenä ei ole tajuaminen, koska se on lahja joka annetaan niillekin joila ei ole edes mahdollisuuksia tajuta. Ei ole kelpoisuusvaatimuksia, ja se juuri on olennaista.
Sen lahjan saa halutessaan valita, kun on siinä iässä että on muodostunut oma katsomus.
Tehkää kompromissi: Kastatte lapsen, mutta erotatte hänet kirkosta hetikohta sen perään. Kumpikin saa osan tahtoaan läpi. Kirkkoon kuulumattomana lapsi aikanaan pääsee koulussa ET-opetukseen.
Vierailija kirjoitti:
Se joustaa, jolle asia ei ole tärkeä. Minusta se olet sinä, ap. Et usko Jumalaan etkä kasteeseen, joten sehän on sinulle ykshailee, mitä tapahtuu. Jos mies saa kasteesta mielenrauhan, niin se on sen arvoista.
Jos mies on vain tapauskova, sen täytyy olla hänelle totuttu tapa, ei syvä vskaumus. Vaatii paljon enemmän vakaumusta olla uskonnoton, saati ateisti. Mies joustaa. Hän ei itsekään harjoita uskontoaan eikä elä siinä. Miksi lapsen sitten tulisi se omaksua ja opetella. On naiivia luulla, ettei uskontotunnilla, seurakunnan iltapäiväkerhossa ja koulun kirkkokäynneillä asiaa esitetä totena.
Olin kesällä ristiäisissä jossa vauva oli muuten ihmisiksi mutta kun alkoi papin löpinät että "kastan sinut Jeesuksen jne nimeen" niin alkoi protestoimaan :D
Mieheni suvun puolelta tuli kova painostus kastaa lapsi. Voi olla että sinunkin miehesi yrittää olla sukunsa mieliksi. Emme kastaneet, pidettiin nimiäiset, ja lapsikin on ollut tyytyväinen. Ei ET-tunneista mitään erityistä vaivaa ole, hyötyä vaan kun pääsee sen takia aina kaverien kanssa samoille luokille ja ryhmiin. Protuleirikin oli ihan mahtava kokemus, ja kotona pidettiin protujuhlat.
Voithan kysyä mieheltä miksette kasta lastanne islaminuskoon? Varmuuden vuoksi. Tai vaikka alatte hikduiksi? Ihan varmuuden vuoksi. Uskontoja ja lahkoja on niin monta että että lotto vaan vetämään jos luulet olevasi "oikean" uskonnon kannattaja.