Introverttien kokemuksia

Pahinta on se, että introverttiä pidetään helposti ylpeänä, koska ei hakeudu muiden seuraan. Kun muut alkavat käyttäytyä töykeästi kun pitävät koppavana, niin sehän vasta saa entistä enemmän vetäytymään itseensä.

Olen ihan kuin ap.

Vaikee sanoa ku olen vaan Vertti. En intro enkä ekstro.

Sosiaalisena introverttina ahdistaa, kun olen loppuvaiheen opintojen takia yksin melkein koko ajan. Ihmisten seurassa on runsaan yksinolon takia hyvin kömpelö olo.

Mitä jos oletkin kaappinarsisti?

Joo ja pomo sanoo että pitäisi olla enemmän ulospäinsuuntautuneisuutta. Miksi? Miksen saa olla sellainen kuon olen? Itse olen ihan tyytyväinen introverttiyteeni. Ja työni hoidan hyvin. Ärsyttää.

Minustakin bussimatkat ovat kamalia, jos samaan bussiin osuu joku tuttu tai puolituttu. Itse en mene viereen istumaan, vaikka hänet huomaisin, mutta jos tämä tuttu tulee viereeni, niin kyllä on matkanteko tuskaa.

Mua pidetään myös koppavana ja ylpeänä, jopa oma ekstrovertti isäni, joka ei ymmärrä introverttiyttä yhtään. Miten minä muka voisin olla introvertti, kun hän on yltiösosiaalinen. Ja sitten hän haukkuu minua ylpeäksi, kun en keksi kaukaisten sukulaisten kanssa juteltavaa tai kartan tilanteita, joissa heitä pitäisi tavata.

Olen stereotyyppinen seinäruusu, välttelen sosiaalisia tilanteita mutta kyllä juttelu jollain asteella luonnistuu jos vastapuoli on puhelias. Ehkä noloin oli kun istuin puiston penkillä odottamassa kyytiä, niin ulkonäöllisesti sellainen unelmien prinssi tuli juttelemaan. Hämmennyin tilanteesta niin paljon että tervehdysten jälkeen sopersin että pitää mennä. Kiersin pari korttelia ja kyyti olikin saapunut ja mies hävinnyt. Vieläkin hieman kadun tuota, vaikutti mukavalta tyypiltä.

Tuo ei ole introverttiutta, vaan ujoutta. Introvertti väsyy ihmisten seurasta, ei lataudu kuten ekstrovertti.

Introvertti voi silti olla porukan sosiaalisesti taitavin. Itsekin olen suuna päänä ja en todellakaan ujo, mutta esim juhlien jälkeen tarvitsen latausajan, en halua nähdä ketään ja olen henkisesti tyhjä.

Kokemus on se, että töiden löytäminen on helvetin hankalaa. Olen kyllä töissä nytkin ja pääsen haastatteluihin, mutta tyssää yleensä siihen.

Taas menee introvertit ja sosiaalisesti lahjattomat/ujot sekaisin...

Kuulostaa niin tutulta. Lymyilen toisinaan kaupan hyllyjen välissä lukien jotain pesuaineiden tuoteselostuksia, etten joutuisi kassajonossa keksimään viideksi minuutiksi puhuttavaa puolitutun kanssa.

Muiden edellä mainitsemiin asioihin vielä lisäksi se, että inhoan puhelimessa puhumista. Saatan stressata jo päiviä etukäteen, kun tiedän, että pitää soittaa johonkin. Se on vain niin epäluontevaa: tuntuu ettei sen vertaa saa asiaansa sanotuksi kuin kasvokkain eikä välttämättä erota toisen puhettakaan kunnolla. Ja tauot tuntuvat puhelimessa vielä monta kertaa kiusallisemmilta, kun ei toisen ilmeistä voi päätellä, mihin suuntaan keskustelun pitäisi edetä. 

Vierailija kirjoitti:

Tykkään olla omissa oloissani ja usein välttelen tilanteita joissa pitäisi olla sosiaalinen, tai puhua niitä näitä tutun/ puolitutun kanssa. Vieraiden kanssa juttelu esim. töissä ei ole yhtä paha juttu, koska heitä en tule luultavimmin näkemään jatkossa.

Pahinta on esimerkiksi jonkun tutun näkeminen kaupoissa tai julkisissa liikennevälineissä. En tiedä mitä sanoisin, hermostun ja punastun, joten jutustelu menee väkinäiseksi. Toivon että voisin lähteä tilanteesta mahdollisimman äkkiä.

Millaisia kokemuksia introverttiydestä teillä on? Noloja tarinoita saa myös jakaa! :D

Mulla ei ole noloja kokemuksia introverttiydestä. Miksi olisi? En ole ujo ja pystyn tekemään vaikka tikusta asiaa vieraiden kanssa. En vain tarvitse muita ihmisiä mihinkään. Ja ylitsevuotavan sosialisoinnin jälkeen tarvitsen omaa aikaa.

Menen bussissa aina yksin istumaan vaikka työkaveri olisi samassa bussissa. Tavallaan se nolottaa ja pelkään että työkaveri pitää minua outona tai epäkohteliaana, mitä en todellakaan halua. Haluaisin olla parempi sosiaalisesti mutta ajattelen että parempi olla yksin kuin yrittää väkisin keksiä sanomista tai sanoa jotain noloa. Se on muuten yksi suurimmista peloistani, sanoa jotain toisen mielestä noloa tai outoa.

Middle-sarjassa introvertti Brick istui koulubussissa toisen pojan vieressä ja lähti kesken lauseen toiselle puolelle bussia istumaan, koska halusi välttää kiusallisen hiljaisuuden lauseen jälkeen. Samaistuin siihen ihan liikaa. :D

Mulla on ongelmia feissareiden kanssa.

Niitähän parveilee kauppakeskusten pääsisäänkäyntien lähellä ja muilla keskeisillä paikoilla joilla heitä on vaikea väistää.

Minua oikeasti uuvuttaa se kun he lähestyvät vaativina. Vaikka heille ei olisi pakko sanoa mitään, niin ryöstävät energiaani. Olen huomannut että hyvin harva ymmärtää tämän ongelman. "Niillehän voi sanoa että ei kiitos", on tuttu ohje.

Tietenkin tajuan että niin voi sanoa, mutta se uuvuttaa minua. Jo se heidän lähestymisensä uuvuttaa.

Olen ottanut uudeksi taktiikaksi sen, että käännyn ympäri ja lähden kävelemään pois päin heistä ja parin askeleen jälkeen käännyn takaisin sinnepäin mihin olin alunperin menossa. Tämä tepsii ainakin vielä useimpiin. Osa on jopa hymyillyt sille ja antanut minun jatkaa matkaani rauhassa. Sellaisesta tulee itsellekin hyvä olo.

Aiemmin olen vain yrittänyt kiertää ja saanut heidät perääni. Toivottavasti tämä uusi taktiikka toimii jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole introverttiutta, vaan ujoutta. Introvertti väsyy ihmisten seurasta, ei lataudu kuten ekstrovertti.

Introvertti voi silti olla porukan sosiaalisesti taitavin. Itsekin olen suuna päänä ja en todellakaan ujo, mutta esim juhlien jälkeen tarvitsen latausajan, en halua nähdä ketään ja olen henkisesti tyhjä.

No mä olen tismalleen kuin tuossa aloituksessa kerrotaan ja väsyn myös sosiaalisissa tilanteissa. Olen ihan loppu esim yökyläilyjen tai juhlien jälkeen. Jos olen esim useamman päivän vierailulla jossain, jollain verukkeella on päästävä edes hetkeksi livahtamaan jonnekin yksin. Oli se sitten vaikka kaupassakäynti tai saunapuiden hakkuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole introverttiutta, vaan ujoutta. Introvertti väsyy ihmisten seurasta, ei lataudu kuten ekstrovertti.

Introvertti voi silti olla porukan sosiaalisesti taitavin. Itsekin olen suuna päänä ja en todellakaan ujo, mutta esim juhlien jälkeen tarvitsen latausajan, en halua nähdä ketään ja olen henkisesti tyhjä.

Introvertti voi olla myös ujo. Eivät ne ole toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia.

Minussa on paljon samaa kuin edellisissä kommenteissa on jo mainittu. Tykkään paljon olla itsekseni enkä kärsi siitä millään tavalla.

Kaupassa käyn heti aamulla seiskalta, kun se aukeaa niin on häviävän pieni mahdollisuus törmätä tuttuihin ja joutua jaarittelemaan jonnin joutavia. Kirjastossa käyn myös niinä aikoina, kun henkilökunta ei ole paikalla ja usein saan etsiskellä luettavaa ihan yksikseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole introverttiutta, vaan ujoutta. Introvertti väsyy ihmisten seurasta, ei lataudu kuten ekstrovertti.

Introvertti voi silti olla porukan sosiaalisesti taitavin. Itsekin olen suuna päänä ja en todellakaan ujo, mutta esim juhlien jälkeen tarvitsen latausajan, en halua nähdä ketään ja olen henkisesti tyhjä.

Introvertti voi olla myös ujo. Eivät ne ole toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia.

Kukaanhan ei niin väittänyt. Ei tietenkään. Se ei vaan liity introverttiuteen mitenkään. Introvertti voi olla myös kaksonen, punapää tai diabeetikko. Kerronko diabeettisia introverttikokemuksiani?