Lue keskustelun säännöt.
Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (10023)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oharit kirjoitti:
Suuteli ihan älyttömän huonosti. Yhdet treffit riitti.
Mies joka ei osaa suudella ei osaa panna.
Tämän viisauden bongasin jostain aikoja sitten. Ja on muuten totta. Se on selvä merkki ettei kannata nähdä vaivaa mennä pidemmälle.Ei pidä paikkaansa. Olin yhdessä tyypin kanssa joka ei pitänyt suutelemisesta ja sen kyllä huomasi mutta kaikki muu lakanoiden välissä täydellistä. Tykkäsin myös hänen ominaistuoksuaan. En ikinä ollut sellaista kokenut enkä sen jälkeen. On ollut hyviä suutelijoita mutta täysin itsekeskeisiä sängyssä.
Sama täällä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen tuntui alkavan vaatia sitoutumista.
Harva nainen (tai mieskään) haluaa muistettavan olemassaolonsa vain silloin kun ei ole parempaakaan tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Olin jo jotain 45 vuotias tavatessani ihan mukavan oloisen ja minun mittapuun mukaan hyvinkin kivan kokoisen ja näköisen siistin miehen. Tiesin että hän oli juuri eronnut joten en odottanut ihmeitä.
Vähän perässävedettävä tyyppi ja ymmärrettävistä syistä ei oikein tiennyt miten päin olisi (pitkä liitto takana). Sitten alkoi hyvin sovinistinen vitsailu, joku ihme valtataistelu, vähän väliä oli muka vitsin varjolla pelleilemässä jotain miehisestä ylivallasta ja miten miehet on luomakunnan kruunuja ja hän haluaisi palvelusväen ja joskus huuteli muka leikillisesti sohvalta henkilökuntaa ja kun laitoin meille aamupalaa hän tulee ja röyhistelee rintaansa taas jotain sovinistipelleilyä ja että onpa kiva kun on nöyrä palvelija joka laittaa mulle aamiaista... mut henkilökuntaaaaa, missä mun pekonit on? Voi luoja, oli siinä sit kiva istua vit...uuntuneena toisen kanssa aamiaisella ja ajatella vaan että ei voi olla totta. Tämä on kuvannolinen esimerkki, mut tämä kaikki oli minulle niitä punaisia valoja.
En hemmetti halua olla näillä ikävuosilla tämän tasoisessa suhteessa, tarvitsen ihan jotain muuta.
Hah.. mulla samantapainen kokemus! Kehui vielä osaavansa huoltaa autoja ja rakentaa/rempata yhtä ja toista mutta totuus osoittautui toisenlaiseksi. Onneksi ei ehtinyt tehdä tuhoja autolleni eikä talolleni..
Ohis: yli 10000 viestiä kaameita tarinoita, jatketaan samaan malliin. :)
Tapailemani mies sanoi minulle usein unohtaneensa katsoa viestejäni/kännykkäänsä. Alussa ei ollut ongelma, mutta mitä tutummaksi tuli, sitä harvemmin vastasi. Kuitenkin halusi vakavampaa suhdetta.
Jos tuli joku ongelma pisti oman sairautensa/ diagnoosinsa tai minun piikkiin. Koskaan ei ollut hänessä syy. Alussa seksi oli ihanaa, mutta lopussa vain runttausta ja jyystäystä, ilman kunnollista alkulämmittelyä. Lopuksi sain kuulla eräältä suusta, että oli valehellut mulle alkutapaamisvaiheessa aika tärkeästä asiasta... meni moti koko tyyppiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies halusi esitellä lapsensa heti toisella tapaamisella siten, että olisi lähdetty leikkimään perhettä koko viikonlopuksi mökille. Lapset siis asuivat pääasiassa äitinsä kanssa.
Lapsia vastaan mulla ei ole mitään, mutta en pystynyt luottamaan mieheen, joka olisi sumeilematta kutsunut lapset viettämään aikaa vielä varsin satunnaisen tyttöystävän kanssa. Ei sitten jatkettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava alkoholin käyttö. Ei siis mikään rapajuoppo, mutta alkoa kului turhan paljon ja turhan usein. Ei ollut koskaan varsinaisesti silminnähden juovuksissa, mutta tissuttelu kuului tilanteeseen kuin tilanteeseen. Saunan jälkeen aina kalja, vaikka kävisi saunassa kuusi kertaa viikossa. Perjantaina ja lauantaina aina pari iltakaljaa ja pari viskiä. Kun mentiin ulos syömään, tilasi aina alkoholillisen juoman, vaikka oltaisiin lounaalla ja vaikka oli autolla. Kesälomalla terassille kaljalle vaikka aamupäivällä. Mökkiviikon aikana joi alkoa joka päivä: saunassa ja saunan jälkeen, polttopuita pilkkoessa tai pihatöissä puuhakaljat tietenkin, ruoan kanssa pari kaljaa ja iltaviskit tv:tä katsoessa. Laskin, että päivää kohden tuli helposti 8-10 alkoannosta, seitsemänä päivänä putkeen. Kun asiasta mainitsin, suuttui. Ei nähnyt ongelmaa.
Täsmälleen sama kokemus itsellä. Mies ei ollut tosiaan rapajuoppo, hoiti työn ja arjen puuhat asiallisesti ja harrasti aktiivisesti liikuntaa. Mutta alkoholi liittyi ihan kaikkeen tekemiseen ja olemiseen.
Saunakalja piti saada aina, leffaa katsoessa 1-2 viskiä riippumatta päivästä, pihatöiden jälkeen janojuomaksi kalja, talvella lumitöiden jälkeen palkitsi itsensä kaljalla ja niin edelleen. Junamatkallakin piti päästä heti ravintolavaunuun ja ostaa kerralla 2 kaljaa, kun oli niin pitkä jono ja ei jaksa jonottaa toista.
Itse ei nähnyt mitään ongelmaa asiassa, mutta alkoholiongelmaiselle tyypillisellä tavalla suuttui kun asiasta mainitsi. Jätin lipittämään kaljaa ja lähdin etsimään toisenlaista elämänkumppania.
Samantyyppinen kaiffari oli mullakin jonkun aikaa. Ei myöntänyt itselleen eikä varsinkaan työterveyshuollolle alkoholismiaan; Laittoi kyselylomakkeeseen rastin ruutuun "en käytä alkoholia". Olut ei vissiin ole sellaista eikä vaatekaapissa oleva konjakkipullo. Alkoholiannoksia arkisin 6-8, viilonloppuisin vähintään tuplasti. Ihme, jos oli selvinnyt auton rattiin, kun aamulla aikaisin piti töihin lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ryntäsi aina kesken aamupalan vessaan kahvikupin kanssa,väänsi jäätävän hajuiset ulosteet ja jätti vielä kahvikupin sinne. Kuorsasi myös niin kovaa että seinät tärisi.
Mihin hänen olisi pitänyt kakkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kaveripiirin takia. Mies itse vaikutti ihan kunnolliselta, oli liikunnallinen ja teki kovasti töitä. Kun tutustuin hänen kavereihinsa (ja kun mies itse kertoi heistä asioita), aloin epäillä tapailemani miehen omaa moraalia ja arvomaailmaa. Kaverit oli tosi seksistisiä, osa huumemyönteisiä ja suorastaan alkoholisteja, yksi petti naistaan minkä ehti ja mies vain naureskeli tälle. Mies myös kertoi todella intiimejä juttuja kavereidensa seksielämistä, päättelin siitä että olen itsekin puheenaiheena. Se ällötti todella paljon. Mitta tuli kuitenkin lopullisesti täyteen kun sain kuulla että yksi miehen hyvä kaveri oli pahoinpidellyt entistä vaimoaan, ja miestä tämä ei haitannut yhtään. Pahoinpitelijän puolustelu/vähättely on jotain mitä en sulata.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli välimatkaa noin 100km. Kertaakaan ei itse liikkunut, vaan oletti aina että minä tulen hänen luokseen. Jankutti, kuinka viihtyy seurassani ja haluaa jatkaa juttuamme, muttei silti itse koskaan ehdottanut tapaamista. Haluan aktiivisen miehen, en pulkkaa, joten herra sai mennä menojaan.
Meillä oli toisinpäin; mies tuli aina minun luokseni, eikä koskaan kutsunut kylään. En minä sentään sinne halunnut väkisin tuppautua ja itse itseäni kutsua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä eri syitä tapailujen lopettamiseen
- opiskeluaikojen yksi poikaystävä olisi toivonut, että minä otan vastuun hänen opinnoistaan. Ilmoitan hänet tenttiin ja kurssille, haen kurssikirjat kirjastosta, teen lukusuunnitelman ja valvon, että hän lukee. Ja jotenkin maagisesti olisi pitänyt saada hänet innostumaan opinnoista. Ihan kuin omissa opinnoissa ei olisi ollut minulle tarpeeksi!
- opiskeluaikana jätin toisen poikaystävän hänen mielenterveysongelmien vuoksi. Oli masentunut, mikä oireili etenkin äreytenä, huonotuulisuutena, unettomuutena, vetäytymisenä mutta minua kohtaan vaativuutena. Hänellä oli ajatus, että kun on kerran saanut tyttöystävän, on minun velvollisuus hoitaa hänet kuntoon. Kerran suutahti siitä, että "ollaan seurusteltu 6kk eikä mun sosiaalinen elämä ole yhtään edistynyt ja ihan paska olo edelleen"... Tajusin silloin lähteä suhteesta. Tämän jälkeen hän laittoi ikäviä viestejä pitkään, milloin uhkaillen itsensä tai minun vahingoittamisella.
- yhden miehen jätin, kun hänellä oli mikropenis. Ei tapailusta muutenkaan olisi tullut mitään, sillä alunperin hän oli ollut enemmän kiinnostunut kavereistani ja minä olin värivaihtoehto. Mikropenis oli vaan piste i:n päälle.
- yksi lyhyen suhteen tapailumies ei halunnut puhua oikeastaan mistään. Itse tykkään seurata ajankohtaisia asioita mm kansainvälisestä mediasta ja luen paljon tietokirjoja. Näistä asioista mies ei ensinnäkään tiennyt paljoa, ja jos olisin halunnut pohtia jotain mielenkiintoista lukemani, hän tuohtui, koska hänen mielestään oli järjetöntä pohtia jotain, joka ei suoranaisesti liity itseen.
- yhdellä tapailumiehellä oli huono itsetunto, jota ylikompensoi mm merkkivaatteilla ja oman vanhempiensa duunaritaustan pimittämisellä. Kehuskeli rahalla ja omaisuudellaan. Kaiken merkin ja hinnan piti näkyä. Miespuolinen hyacinth bucket. Sai yhdellä tapaamisella kerrottua kavereilleni mm. vuositulonsa ja sijoitusasuntonsa. Nolo tyyppi.
Päätin juuri tapailun miehen kanssa joka ei pystynyt puhumaan mistään mikä ei jotenkin liittynyt häneen itseensä. Heittelin hänelle useampia puheenaiheita, joista muiden kanssa on voinut keskustella vaikka kuinka pitkään, mutta hän vain vaihtoi puheenaihetta johonkin itseensä liittyvään. Myöskään minkäänlainen filosofinen pohdinta ei hänen kanssaan onnistunut, vaan tunsin itseni idiootiksi, kun hän ei vastannut mitään johonkin ajatukseeni. Itse pidän uuden oppimisesta, eikä minulle ole ongelmaa keskustella asiasta josta en vielä tiedä, voinhan aina esittää lisäkysymyksiä. En tiedä huomasiko mies sitä, että minä kyllä keskustelin hänen kanssaan häntä kiinnostavista aiheista, vaikka en tiennyt niistä mitään.
Kemiat eivät kohdanneet. Mies puhui kuinka haluaa tienata "isona" (olimme tuolloin n. 22-23v), ja että kuinka talous on niin tärkeää. Kouluttautuminen hänellä ei kuitenkaan ollut mielessä. Asui isällään, merkonomi tausta.
Enkä sano, että vaurastuminen ei olisi mahdollista ilman koulutusta.!!!!!!!!!! Mutta tosiaan alkoi tympimään tuo luonne, kulki siisteissä vaatteissa ja oli ns muita parempi. Aina puhuimme vain töistä ja muusta kuivasta asiasta.
Hän ei siis ollut mielestäni hauska vaan tylsä ehkä vähän ylimielinen siksi lopetin jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis ihan se että 2x eronnut pian viiskymppinen mies oli niin hemmetin lapsellinen ja lapsen tasolle jäänyt, että en usko että minulle riittäisi hänen kaltainen mies. Tai ehkei kyse ollut riittämisestä, mutta en halua seurustella enkä suhteeseen ns "pennun" kanssa joka pelleilee ja vitsailee kuin lapsi, häntä kiinnostaa (siis oikeesti) vielä pippeli ja tissi hi hi hii jutut, joka tarvitsee minun tukea, pönkitystä, paapomista, paijaamista ja omanarvontunnon nostatusta, siihen päälle ehkä vähän mun lompakkoakin, ilman että hänellä oli yhtään mitään muuta annettavaa kuin satunnainen seura. Joskus mietin et miten hitolla mun piti törmätä tommoseen henkilöön, ehkä olin pelastus, hänen itsetunnon kohottaja, laastari ja jotain muuta ajanvietettä hänelle, eli se jota hän tarvitsi. Miksen voisi törmätä joskus juuri sellaiseen mieheen jota minä tarvitsen?
Ekoilla treffeillä kaveri lupasi viedä syömään. Mentiin sitten kauppatorille ja syötiin hodari - puoliksi. Ihmetteli, miksen suostunut toisille treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Ekoilla treffeillä kaveri lupasi viedä syömään. Mentiin sitten kauppatorille ja syötiin hodari - puoliksi. Ihmetteli, miksen suostunut toisille treffeille.
Meillä tuli just eilen 21 vuotta ekoista ja oikeastaan ainoiksi jääneistä treffeistä, joilla syötiin Rosson pizza puoliksi, silloin oltiin persaukisia. Ei niillä eväillä ole mitään merkitystä kun tyyppi on oikea. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekoilla treffeillä kaveri lupasi viedä syömään. Mentiin sitten kauppatorille ja syötiin hodari - puoliksi. Ihmetteli, miksen suostunut toisille treffeille.
Meillä tuli just eilen 21 vuotta ekoista ja oikeastaan ainoiksi jääneistä treffeistä, joilla syötiin Rosson pizza puoliksi, silloin oltiin persaukisia. Ei niillä eväillä ole mitään merkitystä kun tyyppi on oikea. :)
Toki tuo, että lupaa viedä syömään, olisi kyllä kaivannut kunnon selityksen. Valehtelusta ei tykkää kukaan, hyvä kun jatkoit matkaa.
Kaveri oli kyllä komea, mutta puhua pulputti koko ajan omista urheilussaavutuksistaan. Tuskin olisi ollut aikaa tapaamisille, kun vietti viikonloppunsakin salilla. Se siitä sitte.
Tää tyyppi ei kyllä ollut persaukinen, kun palkka oli yli 5000 bruttona. Mutta kun on nuuka, niin on nuuka.
KAIKKI inhimillinen toiminta on jossain määrin ytimessään kaupankäyntiä. Miksi kukaan olisi suhteessa jossa vain antaa muttei saa vastavuoroisesti takaisin päin?