Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9943)
Vierailija kirjoitti:
Rotevasta ja komeastakin ulkokuoresta huolimatta häneltä tipahti 1. palli kun kertoi ettei omista autoa. Toinen tipahti kun kävi ilmi että on todella nirso ruoan suhteen, ei "pysty" laittamaan suuhunsa jotsin ihan perus elintarvikkeita koska ne tuntuu suussa kuullemma oudolta, kyseli aina hirmu tarkkaan mitä ruoassa on ja voiko hän syödä sitä, oli myös monia allergioita. Kuvannollisesti koko vehje tipahti pois siinä kohtaa kun tajusin että hän pelkää korkeita paikkoja ja siten tietty lentämisyä, ahtaita ja suljettuja paikkoja ja jopa pimeää, tykkäsi nukkua valoisassa.
Enempää ongelmia en jäänyt selvittelemään. Haluan miehen en ongelmavyyhtiä.
Mitä jos hankkisit ihan oman autos vaan
Se muija olikin naimisissa, mutta kyllä se nautti kun annoin lujempaa kyytiä..
Pyysin miehen mukaan äitini 60v synttäreille,saapui hupparissa ja Crocsit jalassa (ja housut tietenkin,revityt farkut) . Minulla oli siistimpi kesämekko ja äitikin tuli avaamaan oven täydessä tällingissä.
Mies vaikutti kiusaantuneelta, kun siinä kuoharilla skoolattiin ja huone oli täynnä juhlavasti pukeutuneita ihmisiä. Itseä hävetti ja vitutti,koska tapasivat silloin mieskaverini ensi kertaa .
Vertasi minua jatkuvasti exään ja puhui muutenkin tästä koko ajan. Oli myös selvästi kiinnostuneempi kaveristani ja toivoi että olisi saanut vastakaikua häneltä. Ei kestänyt tapailu pitkään kun selvästi haki minua vain johonkin hyötysuhteeseen eikä mitään oikeita tunteita ollut.
Oli pakko lopettaa tapailu, kun ravintolassa syödessä huomasin, että viereisen pöydän pariskunnan mies oli ihan punainen, kun yritti pidätellä naurua kuunnellessaan seuralaiseni juttuja.
Eiköhän nää salasuhteet varattuihin pakostikin jossain vaiheessa pääty.
Taisin olla hänelle vaan tuttu ilmainen nainen, mikä aika surullista kun olisi voinut vaikka kuun taivaalta ostaa eikä olisi edes missään tuntunut.
Nyt olen vapaa kuin taivaan lintu, kiikkustuolissa ehkä meitä vielä muistelen.
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko lopettaa tapailu, kun ravintolassa syödessä huomasin, että viereisen pöydän pariskunnan mies oli ihan punainen, kun yritti pidätellä naurua kuunnellessaan seuralaiseni juttuja.
No, kun laitoin seuralaiselle diplomaattisesti viestiä asiasta, hän yltyikin pitkään monologiin siitä, mikä kaikki minussa on vialla ja mikä kaikki hänessä niin erinomaista, että on vain luonnollista, ettemme sovi yhteen. Ja itseasiassa hän ei missään vaiheessa halunnutkaan minulta kuin seksiä!
Tässä lista hänen puolestaan tänne, miksi itseasiassa hän lopetti minun tapailuni. Onnea vaan seuraavalle naiselle :D
- on ollut kiehtovaa tarkkailla minua nämä viikot ja minä olen hänen mielestään liian varautunut
- teen liian nopeita johtopäätöksiä
- vetäydyn hänen seurastaan epäilyttävästi, kun en vastaa aina heti puhelimeen
- en voi ymmärtää miten raskasta hänellä koko ajan on
- hän huomasi yhteensopimattomuutemme jo silloin, kun suhtauduin pelästyen hänen intohimoonsa, intensiiviseen valtaleikkejä täynnä olevaan sadomasokistiseen seksiin (jossa hän kertoi olevansa todella hyvä) ilman lupien kysymistä (koska säännöt ovat hänen mielestään nössöille)
- en ymmärrä, miten häneltä ovat kaikki kuolleet, kaikki suuret julkkikset, jotka olivat hänen ystäviään ja hänen elämänsä on täynnä raskaita velvollisuuksia
- kukaan ei tunne häntä todella, hänellä on synkkiä salaisuuksia, joita tuskin voi kertoa kellekään ikinä....
- minulla on liian vähän työelämäkokemusta, että hän voisi edes vakavasti keskustella kanssani yhteisestä alastamme
- hän ei oikeastaan ole ollut minusta kiinnostunut enää viikkoihin sen jälkeen, kun kävi ilmi, etten harrasta pelkkiä seksisuhteita
- oikeastaan hän on jo 30 vuotta ollut sitä mieltä, ettei lähes ikinä aio parisuhteeseen oman alan ihmisen kanssa
- oikeastaan hän muuttaa pian koko kaupungista, sillä vain pääkaupunkiseudulla on riittävän korkea-arvoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät häntä
- hänen yksi suurimmista ongelmistaan on se, että hän osaa niin paljon ja niin monelta alalta, että elämä on raskasta ja hän kaipaakin usein yksinkertaista elämää maalla (epäselvää miten tämä liittyi mihinkään)
- lisäksi siellä ravintolassa vika oli ruoassa, joka sai hänet pahalle tuulelle, sillä hän todella todella harrastaa ruoanlaittoa, kuten tarjoilijalle kertoi
- ja tunnelman ja keskittymisen pilasi ennen treffejä ollut liikuntaharjoittelu
- eikä koko sinä iltana edes itseasiassa käyty mitään keskustelua, jonka pohjalta minä nyt voisin väittää yhtään mitään siitä sovimmeko yhteen vai emme
- mutta hän haluaisi tavata vielä ja kertoa ratkaisunsa siihen, että minä haluan parisuhteen, jossa voisi saada lapsen. Hän tietää useita muille toimineita ratkaisuja, mutta ei ole niin tahditon, että laittaisi asiasta vain viestiä. Sopisiko minulle siis tavata jälleen jonain sopivana hetkenä mukavan liikunnan merkeissä?
Tuli kyllä sellainen olo, että joku luoti tässä tuli väistettyä.
Vierailija kirjoitti:
Treffit kaupungilla meni kivasti ja kiinnostuin miehestä. Kutsuin kahville ja juteltiin pari tuntia ja vieläkin tuntui ihan kivalta. Innokas oli viestittelemään ja halusi tavata jälleen, mutta ei mitään ehdotusta missä nähtäisiin. En lähde asetelmaan, missä luonani aina tavataan. Kerroin, että minustakin olis kiva käydä joskus jossain ja vastasi ymmärtävänsä. Aloin kypsymään hei mitä kuuluu-viesteihin. Viestittely hiipui, mutta on jälleen aktivoitunut.
Siis mitä ihmettä oikeasti on tällainen monotoninen hei mitä kuuluu ja olisi kiva nähdä. Joo hyvin menee, miten sulla ja kiva että hyvin menee. En viitsi estääkään, niin jätän vain vastaamatta. Jumaliste nelikymppinen äijä.
Sillä on useampi pyörityksessä, siksi ei panosta viestien laatuun, vaan kaikille samat "mitä kuuluu, olisi kiva nähdä". Ei ole oikeasti ihastunut juuri sinuun, olet vain varasuunnitelma. Muuten tulisi vähän toisenlaista viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko lopettaa tapailu, kun ravintolassa syödessä huomasin, että viereisen pöydän pariskunnan mies oli ihan punainen, kun yritti pidätellä naurua kuunnellessaan seuralaiseni juttuja.
No, kun laitoin seuralaiselle diplomaattisesti viestiä asiasta, hän yltyikin pitkään monologiin siitä, mikä kaikki minussa on vialla ja mikä kaikki hänessä niin erinomaista, että on vain luonnollista, ettemme sovi yhteen. Ja itseasiassa hän ei missään vaiheessa halunnutkaan minulta kuin seksiä!
Tässä lista hänen puolestaan tänne, miksi itseasiassa hän lopetti minun tapailuni. Onnea vaan seuraavalle naiselle :D
- on ollut kiehtovaa tarkkailla minua nämä viikot ja minä olen hänen mielestään liian varautunut
- teen liian nopeita johtopäätöksiä
- vetäydyn hänen seurastaan epäilyttävästi, kun en vastaa aina heti puhelimeen
- en voi ymmärtää miten raskasta hänellä koko ajan on
- hän huomasi yhteensopimattomuutemme jo silloin, kun suhtauduin pelästyen hänen intohimoonsa, intensiiviseen valtaleikkejä täynnä olevaan sadomasokistiseen seksiin (jossa hän kertoi olevansa todella hyvä) ilman lupien kysymistä (koska säännöt ovat hänen mielestään nössöille)
- en ymmärrä, miten häneltä ovat kaikki kuolleet, kaikki suuret julkkikset, jotka olivat hänen ystäviään ja hänen elämänsä on täynnä raskaita velvollisuuksia
- kukaan ei tunne häntä todella, hänellä on synkkiä salaisuuksia, joita tuskin voi kertoa kellekään ikinä....
- minulla on liian vähän työelämäkokemusta, että hän voisi edes vakavasti keskustella kanssani yhteisestä alastamme
- hän ei oikeastaan ole ollut minusta kiinnostunut enää viikkoihin sen jälkeen, kun kävi ilmi, etten harrasta pelkkiä seksisuhteita
- oikeastaan hän on jo 30 vuotta ollut sitä mieltä, ettei lähes ikinä aio parisuhteeseen oman alan ihmisen kanssa
- oikeastaan hän muuttaa pian koko kaupungista, sillä vain pääkaupunkiseudulla on riittävän korkea-arvoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät häntä
- hänen yksi suurimmista ongelmistaan on se, että hän osaa niin paljon ja niin monelta alalta, että elämä on raskasta ja hän kaipaakin usein yksinkertaista elämää maalla (epäselvää miten tämä liittyi mihinkään)
- lisäksi siellä ravintolassa vika oli ruoassa, joka sai hänet pahalle tuulelle, sillä hän todella todella harrastaa ruoanlaittoa, kuten tarjoilijalle kertoi
- ja tunnelman ja keskittymisen pilasi ennen treffejä ollut liikuntaharjoittelu
- eikä koko sinä iltana edes itseasiassa käyty mitään keskustelua, jonka pohjalta minä nyt voisin väittää yhtään mitään siitä sovimmeko yhteen vai emme
- mutta hän haluaisi tavata vielä ja kertoa ratkaisunsa siihen, että minä haluan parisuhteen, jossa voisi saada lapsen. Hän tietää useita muille toimineita ratkaisuja, mutta ei ole niin tahditon, että laittaisi asiasta vain viestiä. Sopisiko minulle siis tavata jälleen jonain sopivana hetkenä mukavan liikunnan merkeissä?
Tuli kyllä sellainen olo, että joku luoti tässä tuli väistettyä.
:D Huh, mikä pelle. Itsekin tapailin hetken tyyppiä joka myös mainitsi "tarkkailleensa" minua. Kuvitteli varmaan nostavansa sillä itsensä yläpuolelleni, mutta metsään meni. Hän yritti myös loukata perumalla kaikki kehut, väitti kehuneensa koska sääli minua. Ja oikeasti luulee tuollaisten puheiden jälkeen olevansa joku saalis, vaikka paljasti olevansa manipuloiva nilkki?
Nostoa. Halutaan lukea lisää.
Jonkin verran lukiessani näitä juttuja huomasin seuraavaa. Miehissä jonkin verran narsistin piirteitä näkyvissä. Hyvä kun naiset lopetti suhteen. Olen 73v mies ja lukenut ihmisluonteesta. Narsisti on järkyttävä kumppani ja myös naapurina.
Selvisi että tyyppi pyöritti ainakin kahta naista yhtäaikaa. Siihen loppui heti.
Silloin ajat sitten viittäkymppiä lähestyvä eronnut mies oli kyllä järjenjuoksultaan kuin teinipoika. Tosin niin oli alakertakin. Olisi mukava tietää joku toeteellinen tutkimustulos siitä kumpi on ensin, muna vai kan, eli tässä tapauksessa jalkovälin koko jää erittäin pieneksi ja siitä seuraa se että myös aivotoiminta jää teinin tasolle vai toisinpäin.
Mietin myös jälkeenpäin et millasen "törppöisä" mallin hän antaa tyttölapsilleen koska ensinnäkin halveksui oikeasti naisia, vitsaili jotain tähän liittyvää typerää vähän väliä. Hän ei edes voinut sanoa sanaa menkat, ei edes narttukoirasta puhuttaessa saanut ulos suustaan juoksuaika sanaa ja juoksuajasta johtuen ei voisi kuvitella ottavansa narttukoiraa. Välillä mietin et olikohan hän edes ihan terve kun ulkoilemassa ollessa saattoi möläyttää ääneen jotain kommenttia ohi juoksevasta tai vastaan tulevasta ihmisestä tyyliin "ois kannattanu lähtee aikanaan ni ei tarviis juosta...heh heh heh tai on tuoki mamma ollu ruoka-aikaan kotona" ja nauro ite åäälle. Hitto mä häpesin että joku kuulee. Ihan hirveetä. Hän oli muutenkin aikuiseksi elämää nähneeksi jotenkin poikkeuksellisen "teinimäisellä tavalla" ylisensitiivinen, hyvin tarkka mitä voi syödä, jotenkin neuroottinen puhtauden suhteen, tarkisti joka helvetin elintarvikkeesta päiväykset ja hänen piti nähdä mitä laitan ruokaan vaikkei kyse ollut siis allergiasta. Aikuinen mies pelkää pimeää ja makkarissa ei saa olla ovi kiinni koska ilmeisesti häntä alkoi ahdistaa. Ja monta muuta outoa juttua jota en ees viiti kirjottaa.
Ja tää kaikki alko sit ahdistaa minua. Ei, en halua mitään viiskymppistä pentua. Mulla ei ollu teini- ja nuoruusvuosinakaan tomosta törppö kundikaveria, mut keski-iällä tämäkin piti joutua kokemaan.
Isokokoinen roteva pitkä mies, ulkoisesti ihan kivan näköinen mutta 1/2 v hän paljastui hyvin "akkamaiseksi". Välillä tuntui että seurustelenko teinitytön kanssa. Hänen elämässä oli ollut paljon naisia lapsuudesta saakka, omat lapset myös teinityttöjä ja ilmeisesti omaksunut sieltä tiettyjä käytös ja toimintamalleja. Välillä tuntui että minä olen se miesmäisemmin ajatteleva, rauhallinen, järkeilevä, looginen järjenääni, myös aikaansaava ja se jolla oli rahaa.
Vaikka hän esitti ja varmasti ehkä vähän yrittikin ottaa muita huomioon mutta teki sen koska oli pakko, peruspersoonaltaan hän oli hyvin itsekeskeinen, ihanaina oli ensin minä ajattelu ja vasta sitten pitkien pohdintojen jälkeen hän saattoi nähdä ja hyväksyä sen mitä muut tahtoo. Yhtenä päivänä oli ja puhui yhtä esim siitä millanen persoona hän on ja mitä arvoja pitää tärkeänä, ennen pitkää tai jopa pian totuus paljastui muuksi. Tyypillinen mies, joka ei ota vastuuta mistään, etsi syyllisen aina jostain muualta, oli ilmeisesti jo pitkään koko elämänsä historian ajan hyödyntänyt muita ja joku muu oli hommanut hänelle työpaikat ja pyrki aina pääsemään niin helpolla kuin mahdollista. No tämäpä kolahti sitten edellisessäkin liitossa omille kintuille. Jos sanoo olevansa perheen pää niin siihen rooliin kuuluu vastuunkanto ja tekeminenkin viimeiseen saakka kaikissa tilanteissa, ei vain suibailu ja mahdollisimman helpolla pääsy, muiden kustannuksella eläminen, jollon koko muu perheen suku joutuu tekemään hänen osuutensa. En ihmettele yhtään et sillekin tuli loppu.
Vierailija kirjoitti:
Jonkin verran lukiessani näitä juttuja huomasin seuraavaa. Miehissä jonkin verran narsistin piirteitä näkyvissä. Hyvä kun naiset lopetti suhteen. Olen 73v mies ja lukenut ihmisluonteesta. Narsisti on järkyttävä kumppani ja myös naapurina.
Joo kumma juttu kun kaikki miehet on naisten silmissä narsisteja. Narsistithan myös näkee narsismia eli sitä itseään paljon muissa....
Minä olen lopettanut tapailusuhteita seuraavista syistä:
- Miehestä tulee vaikutelma, että etsii parisuhdetta vain jonkun ihan kivan kanssa joko näyttääkseen itselleen tai muille, että ei ole täysin reppana ja saa kyllä naisen parisuhteeseen. On aivan liian nopeasti ihastunut, kehuu jatkuvasti ja mielessään jo seurustelee 1-2 tapaamiskerran jälkeen. Todellisuudessa ei tunne vielä minua lainkaan. Ei osaa yhtään lukea, että toinen ei vielä ole samassa pisteessä. Ahdistun nopeasti tällaisesta ja näitä ollut useampi.
- Miehellä lapsi, exän tavaroita vielä asunnossaan vaikka erosta jo vuosia. Muutenkin hieman erikoisen kuuloiset välit exään.
- Lähtökohtaisesti pyrin välttelemään tutustumisen aloittamista lemmikin omistajien kanssa. Olen allerginen, mutta minulla ei ole mitään lemmikin omistajia tai lemmikkejä vastaan. Monilla lemmikit kulkee autoissa, istuu sohvilla ja nukkuu sängyssä. Karvoja joka paikassa, enkä vaan pysty ajattelemaan yhteistä tulevaisuutta. Siksi pyrin välttämään nämä ennakkoon, jotta ihastumista ei kerkeä tapahtua ja sitten lemmikki estää suhteen syvenemisen.
- Tässä tapauksessa tapailua oli ollut pidemmän aikaa ja muutenkin kiinnostusta puolin ja toisin oli viettää aikaa ja oltiin joillekin kavereille ja perheenjäsenille jo esitelty toisemme. Mielestäni on luonnollista, että seksissä voi alkuun olla jännitystä ja asiat sujuu vähän sinne päin. Mutta seksi oli kamalaa ja taisi olla erektio-ongelmia. No tämä ei itsessään ollut ongelma vaan se, että mies ei pystynyt puhumaan asiasta mitään ja en päässyt yhtään kartalle ongelmista. Aikani katselin, mutta en pystynyt jatkamaan.
- Elämänhallinta oli täysin hakusessa. Kärsi uniongelmista, mutta lähes päivittäisellä alkoholin käytöllä ja satunnaisella kannabiksen käytöllä ei ollut kuulemma vaikutusta uniongelmiin. Koulut ja muut jutut kärsivät tästä.
Loput sitten vain kiinnostuksen puutetta toiselta tai yhdessä todettua, että ei ole syntynyt tarvittavaa kiinnostusta.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vankka Hetero kirjoitti:
Jos se fjösä maistuu tai haisee miehen mielestä pahalle, niin kannattaa ehkä tarkastella omaa seksuaalisuuttaan - kaikille meistä ei tyttöjen kanssa touhuilu sovi ollenkaan
Ei kaikki maistu tai tuoksu hyvältä. Ei kaikki sovi yhteen. Muistan punatukkaisen naisen jonka tuoksu pisti nenään. Jotenkin vaan tuli mieleen 'ei'. Pillua en maistanut.
Sen gremman fjösa dunkkas tosi pahale.
Nainen antaa ja mies jakaa........
Treffit kaupungilla meni kivasti ja kiinnostuin miehestä. Kutsuin kahville ja juteltiin pari tuntia ja vieläkin tuntui ihan kivalta. Innokas oli viestittelemään ja halusi tavata jälleen, mutta ei mitään ehdotusta missä nähtäisiin. En lähde asetelmaan, missä luonani aina tavataan. Kerroin, että minustakin olis kiva käydä joskus jossain ja vastasi ymmärtävänsä. Aloin kypsymään hei mitä kuuluu-viesteihin. Viestittely hiipui, mutta on jälleen aktivoitunut.
Siis mitä ihmettä oikeasti on tällainen monotoninen hei mitä kuuluu ja olisi kiva nähdä. Joo hyvin menee, miten sulla ja kiva että hyvin menee. En viitsi estääkään, niin jätän vain vastaamatta. Jumaliste nelikymppinen äijä.