Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Tytteli kehtasi käydä pskalla käydessään ensi kertaa asunnollani. Hirveä löyhkä pakotti jättämään. Olisi ensin tutustuttu kunnolla pitempään ja kiinnytty toisiimme, niin ehkä olisi vessassakäyntikin toisin.

Aloin tapailla mukavan oloista miestä, joka tiesi että etsin lapsetonta kumppania (ja olen myös itse lapseton). Lopetin tapailun kun paljastui että hänellä oli kaksi pientä lasta ja hän jätti kertomatta asiasta koska ei uskonut sen voivan olla minulle mitenkään kovin tärkeää. Oli se tärkeää, ja vaikka ei olisi ollutkaan niin en halua lähelleni ihmistä joka vähättelee toiveitani ja arvojani.

Toinen tapailu loppui kun mies oli liian intensiivinen, mm. olisi halunnut suudella ekalla tapaamisella. Kun kieltäydyin ja kerroin olevani hitaasti etenevää tyyppiä, hän alkoi arvostella spontaaniuden puutteesta. Ei kiitos - haluan voida olla parisuhteessa sellainen kuin olen. (Ja olenkin varsin spontaani sitten kun tunnen ihmisen hyvin ja koen hänet omaksi ihmisekseni!)

Kolmas menee vähän tuohon samaan kategoriaan. Mies olisi halunnut mennä ensitapaamisella tilaisuuteen jossa tehdään emotionaalista yhteyttä luovia harjoituksia. Minä puolestaan haluan ensin tutustua henkilöön, jotta tiedän haluanko muodostaa juuri häneen emotionaalisen yhteyden. Tuollainen ehdotus on siinä määrin rajaton että katsoin olevan parempi pysyä etäällä.

Neljännellä oli ohuen ohut, pitkä ja rasvainen liuhuletti. Lisäksi hän kertoi treffeillä asuvansa pääosin maaseudulla ja haaveilevansa että muuttaa sinne pysyvästi. Minä haluan ehdottomasti asua kaupungissa ja yritän päätyä treffeille vain lähettyvillä asuvien ihmisten kanssa.

Yksi mies oli ammatiltaan elokuvaohjaaja. Itse olen toisen alan taiteilija ja elokuvat ovat minulle todella tärkeitä. Menimme katsomaan lempiohjaajani uusimman elokuvan ja huomasin miehestä että häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, eikä hän tuntunut saavan elokuvasta oikein mitään irti. Ennen näytöstä sanoi että hänen "pitää" nähdä tämä elokuva työn puolesta. Näytöksen jälkeen olin aivan innoissani elokuvasta ja ehdotin että mennään lasillisille tai ravintolaan keskustelemaan siitä, mutta mies kieltäytyi väsymykseen vedoten. Jos mies olisi jollain aivan muulla alalla, olisin voinut hyväksyä tilanteen mutta kun kyseessä on hänen työnsä ja minun hyvin rakas harrastukseni, näin suuri näkemysero olisi ollut liian hankala parisuhdetta ajatellen.