Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ei välitä ystävistä?
09.10.2018 |
Aina vaan kyhnätään perheen tai omien vanhempien kanssa.
Kommentit (126)
Mulla on kyllä kavereita, melko läheisiäkin sellaisia ja välitän heistä aidosti, mutten ole vielä törmännyt kehenkään niin ihastuttavaan henkilöön, että olisi yhtä tärkeä kuin oma mies tai lapsuudenperhe. Oma aika on myös todella tärkeää ja vietän suuren osan vapaa-ajastani yksikseni kotona lukien, musisoiden, netissä surffaillen, jotain luovaa tehden jne. Läheiseni onneksi antavat minulle tilaa touhuta omiani ja olla joskus tavoittamattomissakin. En osaa kuvitella, että olisin valmis luopumaan tästä ajasta kenenkään muun kuin tulevaisuudessa ehkä omien lapsien vuoksi.
Pelkään tutustua uusiin ihmisiin, sillä vedän liian usein puoleeni ihmisiä, jotka haluavat elää jossain symbioosissa ja kokevat oikeudekseen arvostella ja arvottaa minun ajankäyttöäni. (Millä h*lvetin logiikalla minun pitäisi muuttaa elämääni sopiakseni sinulle täydellisen ystävän muottiin, kysyn vaan?)
En myöskään jaksa uskoa, että löytäisin joskus vielä jonkun niin ihanan, osuvan ystävän, että hänen kanssaan voisin viettää tuota "omaa aikaa" ja rentoutua samalla. Kai sellainenkin yksisarvinen jossain päin maailmaa majailee, mutta todennäköisyydet törmäämiseen ja ystävystymiseen lienevät olemattomat. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan ystäviäni, he ovat elämäni ilo, lasteni lisäksi.
Jos se, että olen olemassa ja näkemiseni ja yhteydenpitoni on jollekin taakka, on vapaa poistumaan ja toivottavasti tekee niin. Yksi ystävä oli tämänoloinen, ja kun lopetin näkemisen ja yhteydenpidon, sitten porataan kun ei olla nähty.
Tämä. Jos yhteydenpito ei ole molemminpuolista ja vastavuoroista niin miksi jatkaa?
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.
Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?
Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.
Minä en halua törmätä sinuun. Kuulostat ikävältä.
Ai, miksi? Olen kyllä ihan mukava ja kohtelias ihminen, jopa hauskaa seuraa kuulemma. Minusta on kyllä kiva joskus käydä esim syömässä ystävien kanssa ja jutella, mutta sitten taas voin olla puoli vuotta näkemättä heitä eikä sekään minua haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti mitä älykkäämpi ihminen, sitä vähemmän hän tarvitsee ystäviä ollakseen onnellinen.
Hep! Vahvistan tutkimustuloksen omalta osaltani. Olen onnellisin tuntemani ihminen, vaikka minulla ei ole ystäviä. Olen kumminkin ystävällinen ja pitkämielinen tapaamiani ihmisiä kohtaan. Sekin on älykkyyttä.
En vaihtaisi osaani kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan ystäviäni, he ovat elämäni ilo, lasteni lisäksi.
Jos se, että olen olemassa ja näkemiseni ja yhteydenpitoni on jollekin taakka, on vapaa poistumaan ja toivottavasti tekee niin. Yksi ystävä oli tämänoloinen, ja kun lopetin näkemisen ja yhteydenpidon, sitten porataan kun ei olla nähty.
Tämä. Jos yhteydenpito ei ole molemminpuolista ja vastavuoroista niin miksi jatkaa?
Koska tämä ei ole yleensä se tilanne alusta asti, vaan suhde jostain syystä muuttuu. Alkuun sitä usein toivoo, että ystävän kanssa päästäisiin yli siitä, jos on tullut jotain ongelmia puolin tai toisin. Niitä ei voi kuitenkaan yksipuolisesti ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas vihamielistä puhetta monelta. Ei mikään ihme, että täällä on niin paljon yksinäisyyttä, jos yleinen suhtautuminen on tuota. Monella näyttäisi olevan hyvät ja tiiviit välit perheeseen ja sukuun. Ei siinä välttämättä sitten tulekaan tarvetta ystäville.
Itselläni ystävät paikkaavat puuttuvia sukulaisuussuhteita. Näen sukua kaksi kertaa vuodessa. Välimatka on pitkä ja muutenkin ollaan etäisiä.
Kaipaan miehen ja pienten lasten lisäksi muutakin sosiaalisuutta ja ystävät ovat minulle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.
Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?
Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.
Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.
Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)
Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.
Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?
Yli 50 v.
Etkä ole tuohon ikään mennessä oppinut sanomaan suoraan? Voisin kuvitella että myös parisuhderintamalla on vaikeuksia jos viljelet vihjeitä vihjeiden perään, sen sijaan että sanoisit mitä olet mieltä.
Miten sanot suoraan tilanteessa, jossa koskaan ei tule tilannetta jossa toinen kysyy ollaanks bestiksii? Toinen tuntuu pitävän ystävyyttä selviönä ja eräiden harrastusten yhteydessä joudumme tekemisiin ajoittain ja tekemään yhteistyötä . Pitääkö minun sen lisäksi, että kieltäydyn täysin yksiselitteisesti kaikista hänen ehdottamistaan ekstrajutuista vielä lopettaa nuo harrastuksetkin?
Et siis tahdokkaan ymmärtää. ymmärsinkö että se puhuminen ei vieläkään ole vaihtoehto, vaan ennemmin itket täällä asiasta?
En ole asiadta itkenyt täällä enkä muuallakaan , olen vaan vadtannut miten asia on teille jota adia tuntuu niin kovin kiinnostavan ja häiritsevän. Itse ohitan asian olankohautuksella.
Ja samalla sanot, että sinusta on todella rasittavaa kun jotkut eivät tajua?
No eikö sinua ihmetytä miksi jotkut haluavat yksipuolisesti roikkua sinussa saamatta koskaan mitään rohkaisua siihen? Toisaalta sitten taas eipä ole minun ongelmani.
Ei, koska kerron heille mistä kiikastaa, varsinkin jos koen asian todella rasittavana. Kaikki ei ymmärrä heti miten tulis toimia, kuten tässäkin huomataan.
Annappa malli, miten sanon ihmiselle, jonka kanssa joudun olemaan hyvissä ja asiallisissa väleissä ja joka olettaa olevansa ystäväni, että näin ei ole . Siten että, yhteistyö on mahdollista jatkossakin. Sinäpä olet sitkeä jankuttaja -aivan samanlainen kuin tämä "ystävä".
Sano vaikka olevasi sen luokan introvertti, että et kaipaa tämän toiminnan ulkopuolista seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut eivät ole koskaan menettäneet tosi rakasta ystävää eivätkä osaa arvostaa ystävyyttä sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät ole koskaan menettäneet tosi rakasta ystävää eivätkä osaa arvostaa ystävyyttä sen vuoksi.
Mutta jos ei vaan koe tarvitsevansa sellaista tiivistä ja ”rakasta” ystävää? Siis jos on ihan onnellinen ilmankin ja se näkeminen on aina yhtä pakkopullaa ja vaan vie energiaa.. miten sitä pitäisi sitten erityisesti arvostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät ole koskaan menettäneet tosi rakasta ystävää eivätkä osaa arvostaa ystävyyttä sen vuoksi.
Mutta jos ei vaan koe tarvitsevansa sellaista tiivistä ja ”rakasta” ystävää? Siis jos on ihan onnellinen ilmankin ja se näkeminen on aina yhtä pakkopullaa ja vaan vie energiaa.. miten sitä pitäisi sitten erityisesti arvostaa?
Jos se näkeminen on pakkopullaa ja energiaa vievää niin eihän se herranjestas ole sulle mikään ystävä!!!!!!!!!!!!!! pitää osata erottaa todelliset YSTÄVÄT ja ne kaverit sun muut!!!!!!! Harva ystävä on niin suuri rasite, vaikeina aikoina toki saattaa tarvita sua enemmän, mutta se on vastavuoroista!
Itse olin ystävän tukena mm. syöpähoidot, mutta kappas kun parantui niin mä unohduin aika hyvin! Nyt saa nauttia elämästä ilman mua, ja välillä tosiaan ihmetelly kun en enää näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät ole koskaan menettäneet tosi rakasta ystävää eivätkä osaa arvostaa ystävyyttä sen vuoksi.
Mutta jos ei vaan koe tarvitsevansa sellaista tiivistä ja ”rakasta” ystävää? Siis jos on ihan onnellinen ilmankin ja se näkeminen on aina yhtä pakkopullaa ja vaan vie energiaa.. miten sitä pitäisi sitten erityisesti arvostaa?
Ei tarvitse arvostaa, mutta pitäisi saada se suu auki, jotta saisi sanottua toiselle, ettei halua tällaista ihmissuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät ole koskaan menettäneet tosi rakasta ystävää eivätkä osaa arvostaa ystävyyttä sen vuoksi.
Mutta jos ei vaan koe tarvitsevansa sellaista tiivistä ja ”rakasta” ystävää? Siis jos on ihan onnellinen ilmankin ja se näkeminen on aina yhtä pakkopullaa ja vaan vie energiaa.. miten sitä pitäisi sitten erityisesti arvostaa?
Ei tarvitse arvostaa, mutta pitäisi saada se suu auki, jotta saisi sanottua toiselle, ettei halua tällaista ihmissuhdetta.
Ihan sama kun sun miehes ei enää tykkäis susta yhtään, mutta ei vaan saa sanottua että olis tuhat kertaa mieluummin jonkun toisen kanssa....aika ylöeistä, muuten :D
Tästä ketjusta voi hyvin lukea miksi monet naiset ovat yksinäisiä eikä heillä ole hyviä kavereita. Säälittäisi ellei huvittaisi.
-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät ole koskaan menettäneet tosi rakasta ystävää eivätkä osaa arvostaa ystävyyttä sen vuoksi.
Mutta jos ei vaan koe tarvitsevansa sellaista tiivistä ja ”rakasta” ystävää? Siis jos on ihan onnellinen ilmankin ja se näkeminen on aina yhtä pakkopullaa ja vaan vie energiaa.. miten sitä pitäisi sitten erityisesti arvostaa?
Ei tarvitse arvostaa, mutta pitäisi saada se suu auki, jotta saisi sanottua toiselle, ettei halua tällaista ihmissuhdetta.
Ihan sama kun sun miehes ei enää tykkäis susta yhtään, mutta ei vaan saa sanottua että olis tuhat kertaa mieluummin jonkun toisen kanssa....aika ylöeistä, muuten :D
No onhan se parisuhde aivan toisella tasolla kuin joku ystävyys, kaveruus, tuttavuus. Eikä se tarkoita, että jos en halua olla jonkun ystävän kanssa 24/7 että haluaisin olla kenenkään muunkaan kanssa yhteydessä yhtä tiiviisti.
Koska ihmiset on itsekkäitä p@zkoja.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta voi hyvin lukea miksi monet naiset ovat yksinäisiä eikä heillä ole hyviä kavereita. Säälittäisi ellei huvittaisi.
-mies
Turha sääliä, sillä esim itse en ole yksinäinen enkä kaipaa kavereita tai ystäviä. Tottakai perheenjäsenet tulevat ykkösenä ja sukulaiset seuraavina. Kaikki muu sosiaalisuus on rasite enemmin kuin mielihyvää tuottava asia. Itseasiassa mieheni on samanlainen. Kumpikaan meistä ei ole pitänyt yhteyttä lapsuuden,nuoruuden tai edes opiskeluajan ystäviin. Miehellä on muutamua kavereita työyhteyksistä joiden kanssa soittelee päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät ole koskaan menettäneet tosi rakasta ystävää eivätkä osaa arvostaa ystävyyttä sen vuoksi.
Mutta jos ei vaan koe tarvitsevansa sellaista tiivistä ja ”rakasta” ystävää? Siis jos on ihan onnellinen ilmankin ja se näkeminen on aina yhtä pakkopullaa ja vaan vie energiaa.. miten sitä pitäisi sitten erityisesti arvostaa?
Jos se näkeminen on pakkopullaa ja energiaa vievää niin eihän se herranjestas ole sulle mikään ystävä!!!!!!!!!!!!!! pitää osata erottaa todelliset YSTÄVÄT ja ne kaverit sun muut!!!!!!! Harva ystävä on niin suuri rasite, vaikeina aikoina toki saattaa tarvita sua enemmän, mutta se on vastavuoroista!
Itse olin ystävän tukena mm. syöpähoidot, mutta kappas kun parantui niin mä unohduin aika hyvin! Nyt saa nauttia elämästä ilman mua, ja välillä tosiaan ihmetelly kun en enää näe.
Vaikutat juuri sellaiselta hermostuttavalta stressiä aiheuttavalta "aidolta" ystävältä joka kannattaa kiertää kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ystävän tukena mm. syöpähoidot, mutta kappas kun parantui niin mä unohduin aika hyvin! Nyt saa nauttia elämästä ilman mua, ja välillä tosiaan ihmetelly kun en enää näe.
10 pistettä ja oikein papukaija merkki sinulle kun olit tukena ja nyt oletat että ystäväsi on sinulle elämän velkaa. Olet varmaan oikein tehokkaasti jaksanut syövästä parantanutta muistuttaa täysin epäitsekkäästä välittämisestäsi. Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ystävän tukena mm. syöpähoidot, mutta kappas kun parantui niin mä unohduin aika hyvin! Nyt saa nauttia elämästä ilman mua, ja välillä tosiaan ihmetelly kun en enää näe.
10 pistettä ja oikein papukaija merkki sinulle kun olit tukena ja nyt oletat että ystäväsi on sinulle elämän velkaa. Olet varmaan oikein tehokkaasti jaksanut syövästä parantanutta muistuttaa täysin epäitsekkäästä välittämisestäsi. Huh huh.
Oletko sinä ihan normaali? Monet ihmiset toivovat ystävyyteen kuuluvan vastavuoroisuutta. Muussa tapauksessa puhutaan hyväntekeväisyydestä.
Alue: Aihe vapaa
Annappa malli, miten sanon ihmiselle, jonka kanssa joudun olemaan hyvissä ja asiallisissa väleissä ja joka olettaa olevansa ystäväni, että näin ei ole . Siten että, yhteistyö on mahdollista jatkossakin. Sinäpä olet sitkeä jankuttaja -aivan samanlainen kuin tämä "ystävä".