Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ei välitä ystävistä?
09.10.2018 |
Aina vaan kyhnätään perheen tai omien vanhempien kanssa.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tuntisin oloni hyväksikäyttäjäksi jos perheen/parisuhteen myötä olisin yhtäkkiä unohtanut ystäväsuhteeni. Itselle ystävät ovat kuin siskoja voi olla että oma perustama perhe on rakkaampi, mutta ei se näy elämässä. Aina on aikaa vähintäänkin viestitellä. Itsessä ainakin rakkautta riittää jaettavaksi, ilmeisesti joissakin ei?
Samaa mieltä, miksi parisuhteen pitäisi viedä kaikki aika ja entinen elämä ja ihmiset vain unohtaa?
Itsekään en ymmärrä sitä, että joku jättää kaikki ystävät parisuhteen takia, mutta onhan se kuitenkin selvä, että se parisuhde vie aikaa, eikä ystäviä ehdi enää samalla tavalla tavata kuin sinkkuna ollessa. Ja sitten jos tulee vielä lapsiakin, aikaa oon todennäköisesti entistä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ehdi ikinä nähdä ystäviänne....käyttekö kävelylenkillä, harrastuksissa, syömässä ulkona, kahvilla, lapsen harrastuksessa? miten näissä hetkissä ei voi nähdä ketään? vai oletteko kodin ainoa taloudenhoitaja joka yksin hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa jne?
Asun keskimäärin 500 kmn päässä ystävistäni, joten arjessa en todellakaan heitä tapaa. Kaikki katsokaas kun ei jää asuman synnyinpaikkaansa tai edes opiskelupaikkakunnalleen. Täällä en yksinkertaisesti kaipaa lisää ystäviä elämääni. Tuttavat riittävät varsin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ehdi ikinä nähdä ystäviänne....käyttekö kävelylenkillä, harrastuksissa, syömässä ulkona, kahvilla, lapsen harrastuksessa? miten näissä hetkissä ei voi nähdä ketään? vai oletteko kodin ainoa taloudenhoitaja joka yksin hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa jne?
Käyn. Toinen ystäväni asuu tunnin matkan päässä (3 kulkuneuvon vaihtoa) ja toinen 45 min matkan päässä (2 kulkuneuvon vaihtoa). Arki-iltaisin ei oikein työpäivän ja kotihommien jälkeen viitsi käyttää 1,5-2 tuntia pelkkiin matkoihin. Tietenkin voisimme käydä kahvilla tms jossain kummallekin puolessa välissä, mutta tuohon aikaan pitää silloin laskea mukaan myös bussien aikatauluista johtuvat toisen odottamiset, koska toisen bussi saattaa olla perillä 20-30 minuuttia aikaisemmin kuin toisen. Ja ihan pääkaupunkiseudulla asutaan.
Tähän vielä lisäys, että siskoni asuu vastapäisessä talossa (matkaa 20 metriä) ja vanhempani viereisessä talossa (matkaa 50 metriä). Jos kaipaan lenkkiseuraa, pyydän siskoani mukaan. Jos kahvitteluseuraa, voin pyytää vanhempiani seurakseni. Lisäksi oma aikuinen lapsenikin asuu vain 10 minuutin bussimatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.
Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?
Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.
Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.
Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)
Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.
Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?
Yli 50 v.
Etkä ole tuohon ikään mennessä oppinut sanomaan suoraan? Voisin kuvitella että myös parisuhderintamalla on vaikeuksia jos viljelet vihjeitä vihjeiden perään, sen sijaan että sanoisit mitä olet mieltä.
Miten sanot suoraan tilanteessa, jossa koskaan ei tule tilannetta jossa toinen kysyy ollaanks bestiksii? Toinen tuntuu pitävän ystävyyttä selviönä ja eräiden harrastusten yhteydessä joudumme tekemisiin ajoittain ja tekemään yhteistyötä . Pitääkö minun sen lisäksi, että kieltäydyn täysin yksiselitteisesti kaikista hänen ehdottamistaan ekstrajutuista vielä lopettaa nuo harrastuksetkin?
Et siis tahdokkaan ymmärtää. ymmärsinkö että se puhuminen ei vieläkään ole vaihtoehto, vaan ennemmin itket täällä asiasta?
No nyt on tullut selväksi että monelle se ystävä on pelkkä taakka.
Onneksi minulla on ystäviä jotka haluamme toisiamme nähdä ja pitää yhteyttä ja se tuo minulle onnellisuutta kun on ihmisiä jotka selvästi minusta ja seurastani tykkää ja toisinpäin.
Kamala olisi luulla olevansa ystävä jonkun kanssa joka ei halua.
Eikä ystävää tarvitse silti nähdä edes joka kuukausi, en nyt oikein tiedä mikä tämä ei aikaa ystävälle-selitys on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ehdi ikinä nähdä ystäviänne....käyttekö kävelylenkillä, harrastuksissa, syömässä ulkona, kahvilla, lapsen harrastuksessa? miten näissä hetkissä ei voi nähdä ketään? vai oletteko kodin ainoa taloudenhoitaja joka yksin hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa jne?
Käyn. Toinen ystäväni asuu tunnin matkan päässä (3 kulkuneuvon vaihtoa) ja toinen 45 min matkan päässä (2 kulkuneuvon vaihtoa). Arki-iltaisin ei oikein työpäivän ja kotihommien jälkeen viitsi käyttää 1,5-2 tuntia pelkkiin matkoihin. Tietenkin voisimme käydä kahvilla tms jossain kummallekin puolessa välissä, mutta tuohon aikaan pitää silloin laskea mukaan myös bussien aikatauluista johtuvat toisen odottamiset, koska toisen bussi saattaa olla perillä 20-30 minuuttia aikaisemmin kuin toisen. Ja ihan pääkaupunkiseudulla asutaan.
Tähän vielä lisäys, että siskoni asuu vastapäisessä talossa (matkaa 20 metriä) ja vanhempani viereisessä talossa (matkaa 50 metriä). Jos kaipaan lenkkiseuraa, pyydän siskoani mukaan. Jos kahvitteluseuraa, voin pyytää vanhempiani seurakseni. Lisäksi oma aikuinen lapsenikin asuu vain 10 minuutin bussimatkan päässä.
Ahdistuisin kuoliaaksi noin tiiviistä geenipaketista aina läsnä! Sukurutsaisen oloista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ehdi ikinä nähdä ystäviänne....käyttekö kävelylenkillä, harrastuksissa, syömässä ulkona, kahvilla, lapsen harrastuksessa? miten näissä hetkissä ei voi nähdä ketään? vai oletteko kodin ainoa taloudenhoitaja joka yksin hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa jne?
Käyn. Toinen ystäväni asuu tunnin matkan päässä (3 kulkuneuvon vaihtoa) ja toinen 45 min matkan päässä (2 kulkuneuvon vaihtoa). Arki-iltaisin ei oikein työpäivän ja kotihommien jälkeen viitsi käyttää 1,5-2 tuntia pelkkiin matkoihin. Tietenkin voisimme käydä kahvilla tms jossain kummallekin puolessa välissä, mutta tuohon aikaan pitää silloin laskea mukaan myös bussien aikatauluista johtuvat toisen odottamiset, koska toisen bussi saattaa olla perillä 20-30 minuuttia aikaisemmin kuin toisen. Ja ihan pääkaupunkiseudulla asutaan.
Tähän vielä lisäys, että siskoni asuu vastapäisessä talossa (matkaa 20 metriä) ja vanhempani viereisessä talossa (matkaa 50 metriä). Jos kaipaan lenkkiseuraa, pyydän siskoani mukaan. Jos kahvitteluseuraa, voin pyytää vanhempiani seurakseni. Lisäksi oma aikuinen lapsenikin asuu vain 10 minuutin bussimatkan päässä.
Tiiviisti lapsuudenperheen kanssa olevat onkin monesti sellaisia joilla ei ole ystäviä, jos on sisaruksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ehdi ikinä nähdä ystäviänne....käyttekö kävelylenkillä, harrastuksissa, syömässä ulkona, kahvilla, lapsen harrastuksessa? miten näissä hetkissä ei voi nähdä ketään? vai oletteko kodin ainoa taloudenhoitaja joka yksin hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa jne?
Käyn. Toinen ystäväni asuu tunnin matkan päässä (3 kulkuneuvon vaihtoa) ja toinen 45 min matkan päässä (2 kulkuneuvon vaihtoa). Arki-iltaisin ei oikein työpäivän ja kotihommien jälkeen viitsi käyttää 1,5-2 tuntia pelkkiin matkoihin. Tietenkin voisimme käydä kahvilla tms jossain kummallekin puolessa välissä, mutta tuohon aikaan pitää silloin laskea mukaan myös bussien aikatauluista johtuvat toisen odottamiset, koska toisen bussi saattaa olla perillä 20-30 minuuttia aikaisemmin kuin toisen. Ja ihan pääkaupunkiseudulla asutaan.
Tähän vielä lisäys, että siskoni asuu vastapäisessä talossa (matkaa 20 metriä) ja vanhempani viereisessä talossa (matkaa 50 metriä). Jos kaipaan lenkkiseuraa, pyydän siskoani mukaan. Jos kahvitteluseuraa, voin pyytää vanhempiani seurakseni. Lisäksi oma aikuinen lapsenikin asuu vain 10 minuutin bussimatkan päässä.
Ahdistuisin kuoliaaksi noin tiiviistä geenipaketista aina läsnä! Sukurutsaisen oloista!
Sama! Ystävillä on vähän laajemmat piirit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä välissä niitä ystäviä näkee? Arkisin en ehdi, kun töiden jälkeen odottaa lapsi ja koti. Viikonloppuisin ystävät ovat joko omien perheidensä kanssa tai lapsettomat omissa menoissaan, monilla on lasten harrastuksia, kaverisynttäreitä ym ym... On vaikeaa saada tapaamisia sovittua. Harvoin onnistuu spontaani tapaaminen, että mentäiskö kävelylle. Toisaalta harvoin onnistuu sekään, että sovitaan treffit 2 viikon päähän. Aina tulee jotain.
No minä näen esimerkiksi lasten reenien aikana, töiden jälkeen, harrastamme yhdessä, lenkillä, kahvilla yms. Ei ystävää tarvitse joka päivä nähdä. Ettekö käy edes lenkillä tai mitään?
Teen kaikkea tuota perheeni kanssa tai yksin. Toki noista tuttavia on tullut,mutta ei minua kiinnosta yhtään enempää heidän kanssaan kaveerata. Omat ystäväni asuvat hajallaan ympäri maailmaa. Itse olen muuttanut kauas sekä synnyinseudultani että opiskelupaikkakunnaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ehdi ikinä nähdä ystäviänne....käyttekö kävelylenkillä, harrastuksissa, syömässä ulkona, kahvilla, lapsen harrastuksessa? miten näissä hetkissä ei voi nähdä ketään? vai oletteko kodin ainoa taloudenhoitaja joka yksin hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa jne?
Käyn. Toinen ystäväni asuu tunnin matkan päässä (3 kulkuneuvon vaihtoa) ja toinen 45 min matkan päässä (2 kulkuneuvon vaihtoa). Arki-iltaisin ei oikein työpäivän ja kotihommien jälkeen viitsi käyttää 1,5-2 tuntia pelkkiin matkoihin. Tietenkin voisimme käydä kahvilla tms jossain kummallekin puolessa välissä, mutta tuohon aikaan pitää silloin laskea mukaan myös bussien aikatauluista johtuvat toisen odottamiset, koska toisen bussi saattaa olla perillä 20-30 minuuttia aikaisemmin kuin toisen. Ja ihan pääkaupunkiseudulla asutaan.
Tähän vielä lisäys, että siskoni asuu vastapäisessä talossa (matkaa 20 metriä) ja vanhempani viereisessä talossa (matkaa 50 metriä). Jos kaipaan lenkkiseuraa, pyydän siskoani mukaan. Jos kahvitteluseuraa, voin pyytää vanhempiani seurakseni. Lisäksi oma aikuinen lapsenikin asuu vain 10 minuutin bussimatkan päässä.
Ahdistuisin kuoliaaksi noin tiiviistä geenipaketista aina läsnä! Sukurutsaisen oloista!
Minä taas en ahdistu, koska siskoni ja vanhempani ovat mulle läheisempiä kuin ystäväni. Ja samoin tietenkin omat lapsenikin ovat läheisimpiä. Tässähän kysyttiin, miksi joillekin riittää vain oma perhe ja vanhemmat. Mä lasken perheeseeni kuuluvaksi myös siskoni perheineen. Mulla on läheisiä ihmissuhteita ihan tässä miltei käden ulottuvilla, joten en tarvitse ystäviä ihmissuhdetarpeitani täyttämään samalla tavalla kuin joku toinen. Ystävien kanssa tavataan harvemmin ja siten, että sovitaan etukäteen, missä tavataan. Ei randomisti silloin, kun olen juuri lähdössä viemään koiraa iltalenkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.
Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?
Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.
Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.
Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)
Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.
Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?
Yli 50 v.
Etkä ole tuohon ikään mennessä oppinut sanomaan suoraan? Voisin kuvitella että myös parisuhderintamalla on vaikeuksia jos viljelet vihjeitä vihjeiden perään, sen sijaan että sanoisit mitä olet mieltä.
Miten sanot suoraan tilanteessa, jossa koskaan ei tule tilannetta jossa toinen kysyy ollaanks bestiksii? Toinen tuntuu pitävän ystävyyttä selviönä ja eräiden harrastusten yhteydessä joudumme tekemisiin ajoittain ja tekemään yhteistyötä . Pitääkö minun sen lisäksi, että kieltäydyn täysin yksiselitteisesti kaikista hänen ehdottamistaan ekstrajutuista vielä lopettaa nuo harrastuksetkin?
Et siis tahdokkaan ymmärtää. ymmärsinkö että se puhuminen ei vieläkään ole vaihtoehto, vaan ennemmin itket täällä asiasta?
En ole asiadta itkenyt täällä enkä muuallakaan , olen vaan vadtannut miten asia on teille jota adia tuntuu niin kovin kiinnostavan ja häiritsevän. Itse ohitan asian olankohautuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ehdi ikinä nähdä ystäviänne....käyttekö kävelylenkillä, harrastuksissa, syömässä ulkona, kahvilla, lapsen harrastuksessa? miten näissä hetkissä ei voi nähdä ketään? vai oletteko kodin ainoa taloudenhoitaja joka yksin hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa jne?
Käyn. Toinen ystäväni asuu tunnin matkan päässä (3 kulkuneuvon vaihtoa) ja toinen 45 min matkan päässä (2 kulkuneuvon vaihtoa). Arki-iltaisin ei oikein työpäivän ja kotihommien jälkeen viitsi käyttää 1,5-2 tuntia pelkkiin matkoihin. Tietenkin voisimme käydä kahvilla tms jossain kummallekin puolessa välissä, mutta tuohon aikaan pitää silloin laskea mukaan myös bussien aikatauluista johtuvat toisen odottamiset, koska toisen bussi saattaa olla perillä 20-30 minuuttia aikaisemmin kuin toisen. Ja ihan pääkaupunkiseudulla asutaan.
Tähän vielä lisäys, että siskoni asuu vastapäisessä talossa (matkaa 20 metriä) ja vanhempani viereisessä talossa (matkaa 50 metriä). Jos kaipaan lenkkiseuraa, pyydän siskoani mukaan. Jos kahvitteluseuraa, voin pyytää vanhempiani seurakseni. Lisäksi oma aikuinen lapsenikin asuu vain 10 minuutin bussimatkan päässä.
Tiiviisti lapsuudenperheen kanssa olevat onkin monesti sellaisia joilla ei ole ystäviä, jos on sisaruksia
Totta. Mä olen aika paljon tekemisissä myös siskoni aikuisten lasten kanssa ja ihan siskoni miniänkin kanssa. Käydään yhdessä siellä sun täällä. Olen myös hänen lapsilleen välillä lapsenvahtina ja eräänlainen kakkosmummola, vaikka en olekaan lasten mummi vaan isotäti. Ja teen myös kaikenlaista yhdessä oman miniäni kanssa. Kun on läheinen ja riittävän iso suku, ei tarvitsekaan ystäviä samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on tullut selväksi että monelle se ystävä on pelkkä taakka.
30-vuotisen elämäni aikana näin on ollut asian laita monta kertaa. Olen katkaissut välit tällaisiin ihmisiin joille "aito ystävyys" on merkinnyt toisen pitämistä lähes kuristusotteessa ja joiden kanssa "aito" ystävyys on ollut toisen syyllistämistä ja toisen kuormittamista kuin terapiassa ikään.
Onneksi vielä on ystäviä jotka suhtautuvat ystävyyteen rennon kepeästi, heistä 90% on miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.
Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?
Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.
Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.
Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)
Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.
Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?
Yli 50 v.
Etkä ole tuohon ikään mennessä oppinut sanomaan suoraan? Voisin kuvitella että myös parisuhderintamalla on vaikeuksia jos viljelet vihjeitä vihjeiden perään, sen sijaan että sanoisit mitä olet mieltä.
Miten sanot suoraan tilanteessa, jossa koskaan ei tule tilannetta jossa toinen kysyy ollaanks bestiksii? Toinen tuntuu pitävän ystävyyttä selviönä ja eräiden harrastusten yhteydessä joudumme tekemisiin ajoittain ja tekemään yhteistyötä . Pitääkö minun sen lisäksi, että kieltäydyn täysin yksiselitteisesti kaikista hänen ehdottamistaan ekstrajutuista vielä lopettaa nuo harrastuksetkin?
Et siis tahdokkaan ymmärtää. ymmärsinkö että se puhuminen ei vieläkään ole vaihtoehto, vaan ennemmin itket täällä asiasta?
En ole asiadta itkenyt täällä enkä muuallakaan , olen vaan vadtannut miten asia on teille jota adia tuntuu niin kovin kiinnostavan ja häiritsevän. Itse ohitan asian olankohautuksella.
Ja samalla sanot, että sinusta on todella rasittavaa kun jotkut eivät tajua?
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ehdi ikinä nähdä ystäviänne....käyttekö kävelylenkillä, harrastuksissa, syömässä ulkona, kahvilla, lapsen harrastuksessa? miten näissä hetkissä ei voi nähdä ketään? vai oletteko kodin ainoa taloudenhoitaja joka yksin hoitaa lapset, tekee ruuat, siivoaa jne?
Parasta on kun voin lähteä kävelylenkille ihan yksin, tai kaksin mieheni kanssa joka on minulle myös paras ystävä.
Harrastuksissa käyn mieluiten yksin, koska kaipaan omaa aikaa itsenäiselle tekemiselle.
Olen niin introvertti luonteeltani ja minulla on sen verran rajallisesti voimia ja kiinnostusta sosiaaliseen kanssakäymiseen, että ne kuluvat niihin pakollisiin ja ensisijaisiin eli perheeseen (puoliso, sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat). Sitten en jaksakaan enempää. Kaikki muu on ylimääräistä ja lähinnä rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.
Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?
Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.
Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.
Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)
Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.
Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?
Yli 50 v.
Etkä ole tuohon ikään mennessä oppinut sanomaan suoraan? Voisin kuvitella että myös parisuhderintamalla on vaikeuksia jos viljelet vihjeitä vihjeiden perään, sen sijaan että sanoisit mitä olet mieltä.
Miten sanot suoraan tilanteessa, jossa koskaan ei tule tilannetta jossa toinen kysyy ollaanks bestiksii? Toinen tuntuu pitävän ystävyyttä selviönä ja eräiden harrastusten yhteydessä joudumme tekemisiin ajoittain ja tekemään yhteistyötä . Pitääkö minun sen lisäksi, että kieltäydyn täysin yksiselitteisesti kaikista hänen ehdottamistaan ekstrajutuista vielä lopettaa nuo harrastuksetkin?
Et siis tahdokkaan ymmärtää. ymmärsinkö että se puhuminen ei vieläkään ole vaihtoehto, vaan ennemmin itket täällä asiasta?
En ole asiadta itkenyt täällä enkä muuallakaan , olen vaan vadtannut miten asia on teille jota adia tuntuu niin kovin kiinnostavan ja häiritsevän. Itse ohitan asian olankohautuksella.
Ja samalla sanot, että sinusta on todella rasittavaa kun jotkut eivät tajua?
No eikö sinua ihmetytä miksi jotkut haluavat yksipuolisesti roikkua sinussa saamatta koskaan mitään rohkaisua siihen? Toisaalta sitten taas eipä ole minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.
Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?
Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.
Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.
Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)
Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.
Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?
Yli 50 v.
Etkä ole tuohon ikään mennessä oppinut sanomaan suoraan? Voisin kuvitella että myös parisuhderintamalla on vaikeuksia jos viljelet vihjeitä vihjeiden perään, sen sijaan että sanoisit mitä olet mieltä.
Miten sanot suoraan tilanteessa, jossa koskaan ei tule tilannetta jossa toinen kysyy ollaanks bestiksii? Toinen tuntuu pitävän ystävyyttä selviönä ja eräiden harrastusten yhteydessä joudumme tekemisiin ajoittain ja tekemään yhteistyötä . Pitääkö minun sen lisäksi, että kieltäydyn täysin yksiselitteisesti kaikista hänen ehdottamistaan ekstrajutuista vielä lopettaa nuo harrastuksetkin?
Et siis tahdokkaan ymmärtää. ymmärsinkö että se puhuminen ei vieläkään ole vaihtoehto, vaan ennemmin itket täällä asiasta?
En ole asiadta itkenyt täällä enkä muuallakaan , olen vaan vadtannut miten asia on teille jota adia tuntuu niin kovin kiinnostavan ja häiritsevän. Itse ohitan asian olankohautuksella.
Ja samalla sanot, että sinusta on todella rasittavaa kun jotkut eivät tajua?
No eikö sinua ihmetytä miksi jotkut haluavat yksipuolisesti roikkua sinussa saamatta koskaan mitään rohkaisua siihen? Toisaalta sitten taas eipä ole minun ongelmani.
Ei, koska kerron heille mistä kiikastaa, varsinkin jos koen asian todella rasittavana. Kaikki ei ymmärrä heti miten tulis toimia, kuten tässäkin huomataan.
Minä rakastan ystäviäni, he ovat elämäni ilo, lasteni lisäksi.
Jos se, että olen olemassa ja näkemiseni ja yhteydenpitoni on jollekin taakka, on vapaa poistumaan ja toivottavasti tekee niin. Yksi ystävä oli tämänoloinen, ja kun lopetin näkemisen ja yhteydenpidon, sitten porataan kun ei olla nähty.
Käyn. Toinen ystäväni asuu tunnin matkan päässä (3 kulkuneuvon vaihtoa) ja toinen 45 min matkan päässä (2 kulkuneuvon vaihtoa). Arki-iltaisin ei oikein työpäivän ja kotihommien jälkeen viitsi käyttää 1,5-2 tuntia pelkkiin matkoihin. Tietenkin voisimme käydä kahvilla tms jossain kummallekin puolessa välissä, mutta tuohon aikaan pitää silloin laskea mukaan myös bussien aikatauluista johtuvat toisen odottamiset, koska toisen bussi saattaa olla perillä 20-30 minuuttia aikaisemmin kuin toisen. Ja ihan pääkaupunkiseudulla asutaan.