Miksi jotkut ei välitä ystävistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma itsellä on se, että suurin osa ihmisistä haluaa että ystävä on tavoitettavissa aina ja mä taas haluan, että vastaillaan viestiin kun sopii, vaikka viikon tai kuukauden päästä jos ei muuten ehdi. Lasten kanssa ollessa en käytä aikaa aikuisten kanssa viestittelyyn. (kolme pientä lasta). Lapsilla taas saa olla vaikka satoja kavereita, kunhan mun ei tarvitse tutustua jokaisen äitiin. Tällä hetkellä minulla on lähinnä keski-ikäisiä ystäviä joiden kanssa ollaan tekemisissä muutaman kerran vuodessa. Se riittää minulle perheen lisäksi.

Kun sinulle sopii? Yllätys :) Harva tuskin haluaisikaan ”ystäväksesi”. Minua kaltaisesi kuvottaa.

Tyypillinen yksinäinen, joka ei ymmärrä että kyllä, todellakin ollaan tekemissä kun sopii. Ystävyys ei ole sellainen (ilmainen) palvelu, että kun ottaa yhteyttä, ystävällä on velvollisuus olla käytettävissä sillä sekunnilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma itsellä on se, että suurin osa ihmisistä haluaa että ystävä on tavoitettavissa aina ja mä taas haluan, että vastaillaan viestiin kun sopii, vaikka viikon tai kuukauden päästä jos ei muuten ehdi. Lasten kanssa ollessa en käytä aikaa aikuisten kanssa viestittelyyn. (kolme pientä lasta). Lapsilla taas saa olla vaikka satoja kavereita, kunhan mun ei tarvitse tutustua jokaisen äitiin. Tällä hetkellä minulla on lähinnä keski-ikäisiä ystäviä joiden kanssa ollaan tekemisissä muutaman kerran vuodessa. Se riittää minulle perheen lisäksi.

Kun sinulle sopii? Yllätys :) Harva tuskin haluaisikaan ”ystäväksesi”. Minua kaltaisesi kuvottaa.

Voit itse roikkua ystävissäsi 24/7. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Esim. Minä en edes vastaa yleensä ystävien puheluihin ja viesteihin heti. Otan yhteyttä kun minulla on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Lisään vielä, etten ymmärrä miksi minun elämäni ketään kiinnostaa. Itseäni ei muitten asiat kiinnosta pätkääkään. Enkä myös adioitani muille levittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Lisään vielä, etten ymmärrä miksi minun elämäni ketään kiinnostaa. Itseäni ei muitten asiat kiinnosta pätkääkään. Enkä myös adioitani muille levittele.

Sano suoraan, ettei muiden seura kiinnosta. Tuskin kysytään enää uudelleen mihinkään.

En vain kaipaa seuraa, ei siinä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?

Minulla ei ole sisaruksia, joten elämässä olen saanut ystävistä sellaisia siskoja, jotka ovat minulle läheisiä ja tärkeitä. En ala vertailemaan parisuhdetta ja ystävyyssuhteita, mutta en todella parisuhteen vuoksi unohtaisi näitä tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Ei kenenkään ystävän tarvitse minulle elää, olla koko ajan tavoitettavissa ja silloin nähdään kun sopii. MUTTA jos olen hyvälle ystävälle yhtä yhdentekevä, kuin ystävät muutamille tähän ketjuun vastanneille, niin sen kyllä huomaisi. Ihan turha väkisin on mitään ihmissuhdetta ylläpitää. Ja kyllä, olen kiireinen, mutta silti, minusta ystävät on vaan niin ihania ilon tuojia elämässä, ettei omaan sosiaalisuuteen riittäisi pelkkä mies ja omat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Lisään vielä, etten ymmärrä miksi minun elämäni ketään kiinnostaa. Itseäni ei muitten asiat kiinnosta pätkääkään. Enkä myös adioitani muille levittele.

No en kyllä tajua, jos ei joku ymmärrä että jos ei ole vastavuoroisuutta niin pitää antaa myös olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?

Yli 50 v.

Olen paljon miettinyt sitä, että miten kummallista on se, että kun yrität ilmaista toiselle käytökselläsi pitäväsi ystävyyttänne tärkeänä, niin tuletkin äkkiä kohdelluksi pelkkänä itsestäänselvyytenä. Olen siis nyt yrittänyt aiempaa nopeammin päästää irti sellaisista ystävyyksistä, jotka eivät toimi hyvin. Se on mielestäni itseni kunnioittamista. Minun ei tarvitse alistua toisen huonolle käytökselle, jollei hän edes pyynnöstä ole valmis huomioimaan minua tasapuolisesti ystävänä.

Minulla oli/on ystävä, jonka kanssa tulimme todella läheisiksi hänen sairautensa aikana. Kun parantui, ja erosi, sanoi minullekin ettei enää ole aikaa minulle. Samalla kerralla sanoi, että joku yksinäinen nainen otti yhteyttä ja aikoo tavata hänet, koska on sellainen hyväntekijä. Olin ihan hiljaa ja vähensin ja lähes lakkasin yhteydenpidon. Nykyään hän toivoo näkemisiä, mutta hyvin harvoin näemme, ihmettelee kun en enää koskaan pyydä minnekään. Miksihän. Hän oli mulle hyvin rakas ihminen ja tein parhaani hänen eteen, lopputulos ei ollut hyvä, joten luovutin ja ajattelin ettei minun kanssa ole pakko olla. En ymmärrä miksei anna olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Lisään vielä, etten ymmärrä miksi minun elämäni ketään kiinnostaa. Itseäni ei muitten asiat kiinnosta pätkääkään. Enkä myös adioitani muille levittele.

No en kyllä tajua, jos ei joku ymmärrä että jos ei ole vastavuoroisuutta niin pitää antaa myös olla.

Sinulle selvän viestin ymmärtämiseen voi toisella mennä pitkään, jos hän on pitänyt sinusta ja pyrkii siksi ymmärtämään puolivillaisia selityksiäsi. Et taida osata antaa arvoa toisille ihmisille?

Perhe ja vanhemmat ovat tärkeitä, mutta niin ovat ystävätkin. Uskoisin, että useimmat sellaiset, joita ns. syyllistät siitä, etteivät he välitä ystävistään, on niin tiukka aikataulu, etteivät he ehdi.

Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, joista kahdeksan menee nukkumiseen.

Helpointa on meillä yksineläjille, koska voimme tehdä mitä haluamma ja koska haluamme.

Tilanne on täysin toisenlainen perheellisellä, joka huolehtii puolisostaan, lapsistaan ja vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sisaruksia, joten elämässä olen saanut ystävistä sellaisia siskoja, jotka ovat minulle läheisiä ja tärkeitä. En ala vertailemaan parisuhdetta ja ystävyyssuhteita, mutta en todella parisuhteen vuoksi unohtaisi näitä tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Ei kenenkään ystävän tarvitse minulle elää, olla koko ajan tavoitettavissa ja silloin nähdään kun sopii. MUTTA jos olen hyvälle ystävälle yhtä yhdentekevä, kuin ystävät muutamille tähän ketjuun vastanneille, niin sen kyllä huomaisi. Ihan turha väkisin on mitään ihmissuhdetta ylläpitää. Ja kyllä, olen kiireinen, mutta silti, minusta ystävät on vaan niin ihania ilon tuojia elämässä, ettei omaan sosiaalisuuteen riittäisi pelkkä mies ja omat vanhemmat.

Kun ihmisellä on sisaruksia ja omia lapsia niin siitä seuraa niin paljon pakotettua sosiaalisuutta, ettei kertakaikkiaan mitään ulkopuolisia jaksa eikä tarvitse. Mutta eiös ole ihan ok, että jokainen saa elää ihan haluamallaan tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Ihmeellistä toimintaa kun vihjeesi ei mene perille. Taidat olla lapsi vielä?

Yli 50 v.

Etkä ole tuohon ikään mennessä oppinut sanomaan suoraan? Voisin kuvitella että myös parisuhderintamalla on vaikeuksia jos viljelet vihjeitä vihjeiden perään, sen sijaan että sanoisit mitä olet mieltä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei yksinäisyydestä nauttiva pariudu, mutta usein perustavat perheen.

Sitten siellä kyhnätään neljän seinän sisällä kaikki illat kun ei ketään eikä mitään jaksa.

Ajoittain kauhea valitus kun ei ole ketään.

Mä luulen, että yksinäisyydestä nauttiva ihminen ei ehkä toimi kuitenkaan noin.

Pikemminkin joku läheisriippuvainen, joka ei osaa olla yksin. Hankitaan lapsia, vaikka niiden kanssa ei oikeastaan jaksettaisi edes olla. Ja halutaan että olisi kavereita ja kaikkea kivaa, mutta itse ei tehdä asian eteen mitään. Ja sitten tosiaan se hirveä valitus, kun ei ole ketään ja kukaan ei välitä jne.

Kaikki varmaan tunnistavat kyseisen ihmistyypin.

Itse viihdyn parhaiten yksin. Mies ja perhe ovat rakkaita, mutta jos heitä ei olisi, en todellakaan viettäisi aikaa ystävien kanssa yhtään sen enempää. Viihdyin sinkkuna pitkään, enkä välittänyt kavereista yhtään sen enempää silloinkaan.

Aidosti yksin olosta nauttiva ihminen ei takerru muihin, vaan osaa viihdyttää itseään. Kannattaa hankkia elämään mielekästä tekemistä, kuten työ, niin ei tarvitse sitten etsiä sitä sisältöä muista, kun itse ei sitä osaa elämäänsä luoda.

Jotenkin tässä nyt paistaa sellainen omituinen ylemmyydentunto siitä, että elää ilman tärkeitä ystävyyssuhteita. Ikään kuin olisi jotenkin korkeammalla tasolla kun elämän sisältö on työssä käymistä ja issekseen nuhjaamista.

Hyvä ystävyyssuhde voi olla elämän suola. Ystävät tukevat toisiaan ja jakavat ilot ja surut. Itse olen saanut valtavasti sisältöä elämääni niistä harvoista hienoista ystävyyssuhteista jotka ovat kohdalleni osuneet. Enemmänkin olisi saanut olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsellä ei ole kyse siitä, että ihmissuhteet eivät merkitsisi. Vaan päinvastoin, ihmissuhteet nimenomaan merkitsevät, ne oikeat ja tärkeät. Eli parisuhde ja perhe.

Miten jotkut kaverit voivat edes kuvitella olevansa tärkeitä perheeseen verrattuna?

Kaverit ovat ajanvietettä, jos ei ole mitään muuta tekemistä. Ei muuta.

Täytyy tunnustaa, että olen pitkälti samaa mieltä. Mielestäni on todella rasittavaa kun jotkut vaan eivät tajua, ettei kiinnosta osallistua heidän jokaisiin kissanristiäisiin ja ongelmien vatvomisiin. Itselle ko toiminta on täysin vierasta ja jo perhe-elämä vie liikaa aikaa mukavalta yksinololta.

Toivottavasti teet tämän selväksi, niin ei kukaan sitten turhaan ole kiinnostunut sinusta ja elämästäsi :)

Luulisi, että pikkuhiljaa viesti menisi perille kun kieltäydyn kaikista yhteisistä jutuista enkä itse järjestä mitään, mutta jotkut ovat tosi sitkeitä. En siis todellakaan tajua miksi jotkut eivät voi antaa toisten olla rauhassa.

Lisään vielä, etten ymmärrä miksi minun elämäni ketään kiinnostaa. Itseäni ei muitten asiat kiinnosta pätkääkään. Enkä myös adioitani muille levittele.

No en kyllä tajua, jos ei joku ymmärrä että jos ei ole vastavuoroisuutta niin pitää antaa myös olla.

Sinulle selvän viestin ymmärtämiseen voi toisella mennä pitkään, jos hän on pitänyt sinusta ja pyrkii siksi ymmärtämään puolivillaisia selityksiäsi. Et taida osata antaa arvoa toisille ihmisille?

Miten ihmisten arvostus tähän liittyy? En nyt mitenkään vihaa tai halveksi ihmisiä noin yleensä. En vaan kaipaa heitä elämääni. Mielestäni se, että asutaan samassa naapuristossa tai lapsia on joskus kuskattu vuorotellen johonkin harrastukseen , ei tarkoita sitä, että minun pitäisi olla näistä ihmisistä kiinnostunut tai välittää heistä sen enempää. Minulle riittää, että tavatessa moikataan ja vaihdetaan muutamia fraaseja säästä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ettei yksinäisyydestä nauttiva pariudu, mutta usein perustavat perheen.

Sitten siellä kyhnätään neljän seinän sisällä kaikki illat kun ei ketään eikä mitään jaksa.

Ajoittain kauhea valitus kun ei ole ketään.

Mä luulen, että yksinäisyydestä nauttiva ihminen ei ehkä toimi kuitenkaan noin.

Pikemminkin joku läheisriippuvainen, joka ei osaa olla yksin. Hankitaan lapsia, vaikka niiden kanssa ei oikeastaan jaksettaisi edes olla. Ja halutaan että olisi kavereita ja kaikkea kivaa, mutta itse ei tehdä asian eteen mitään. Ja sitten tosiaan se hirveä valitus, kun ei ole ketään ja kukaan ei välitä jne.

Kaikki varmaan tunnistavat kyseisen ihmistyypin.

Itse viihdyn parhaiten yksin. Mies ja perhe ovat rakkaita, mutta jos heitä ei olisi, en todellakaan viettäisi aikaa ystävien kanssa yhtään sen enempää. Viihdyin sinkkuna pitkään, enkä välittänyt kavereista yhtään sen enempää silloinkaan.

Aidosti yksin olosta nauttiva ihminen ei takerru muihin, vaan osaa viihdyttää itseään. Kannattaa hankkia elämään mielekästä tekemistä, kuten työ, niin ei tarvitse sitten etsiä sitä sisältöä muista, kun itse ei sitä osaa elämäänsä luoda.