Miksi jotkut ei välitä ystävistä?

Painostetaan pitämään ystävyyssuhteista huolta ja minähän pidin. Jossakin vaiheessa ymmärsin, että en ollut varmaan koskaan saanut näistä ystävyyksistä mitään. Ne olivat yksipuolisia ja vain söivät omaa jaksamistani. Minulle mies ja työkaverit on juuri sopivasti ja enemmänkin.

Oikea ystävä tuo elämään iloa ja valoa. Kumpikin nauttii hyvistä keskusteluista, on kiva saada näkökulmaa omaan elämään ja on kiinnostava kuulla toisen ajatuksia ja miettiä ilmiöitä.Ehkä on pitkä yhteinen historia ( kiintymys), on innostavaa tehdä yhdessä juttuja. Taidenäyttely tai puistossa istuskelu on hauskempi kun voi jutella. Huumorikaan ei oikein yksin kukoista.

On mullakin tuttuja, ihan kivoja ihmisiä mutta ei olla ihan samalla aaltopituudella. Heidän tapaamisensa onkin väkinäistä ja jopa pakkopullaa joskus.

Nyt olen muuttanut uudelle paikkakunnalle ja haaveeni olisi löytää täältäkin samanhenkinen ystävä. Se on vaikeaa, noloa kun yrittää tutustua ja huomaa että toista tai kumpaakaan ei kiinnostakaan.Ihan tavallisia ihmisiä siis nämä hyvät ystäväni ovat, vain jotenkin minulle sopivia.

Ystävän voi tavata kerran vuodessa, tai harvemminkin , tai viestittää hyvää joulua . Kaikilla perhe-elämä, suku, lapsenlapset, työkaverit, . Ei ole mitään pakkoa, vaan kun siltä tuntuu ja on aikaa. N 60

Semmoista settiä täälläki aiheesta, joka selittää jo sen miksi monet ei jaksa näitä ihmissuhde juttuja.

Multa kysyttiin juuri, missä mun kaikki kaverit on. On mulla kavereita, muutama lapsuuden kaveri ja muutama elämänvarrella mukana pysynyt. Mutta en kaipaa kaveria kokoajan ympärilleni pyörimään. Ihmiset on erilaisia ja kaipaavat eri asioita elämältä. Ei se ole mikään mittari kuinka hyvä ihminen on, että kuinka paljon on kavereita. Oma valinta se on, useimmille.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä urheilu kaveri hirttäytyi mökillään tammikuu 2016 hieman ennen 30v synttäreitä lapsuuden ajan ystävä harmi

saanko kysyä missä päin suomea?

Olen sen verran hankala ihminen, että ystävyyden edellyttämä huomiokyky puuttuu.