Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen anopista
08.10.2018 |
Aluksi tuntui, että voitaisiin jopa tulla anopin kanssa toimeenkin. Vuosien saatossa aika näyttänyt muuta.
Miehen täytyisi jatkuvasti olla äitinsä apuna vaikka asunut aina eri paikkakunnallakin. Milloin täytynyt auttaa veropapereissa, kelassa, kulkea virastoihin mukana, ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä ja äitinsä vielä terve työikäinen ihminen.
Anoppi haluaisi olla asioiden keskipiste ja on sanonut suoraan olevansa jopa mustasukkainen miehestäni, jos mies viettää aikaa minun perheeni kanssa.
Vanhemman lapsen synttäreillekään ei saavu koskaan muiden kanssa samaan aikaan.
Kaiken lisäksi miehen täytyisi holhota vielä aikuista veljeään.
Siinä vaiheessa, kun jatkuva pompottaminen alkoi vaikuttaa miehen jaksamiseen ja meidän perhe-elämään, sanoin miehelle suoraan mielipiteeni asiasta.
Lopulta mies heräsi itsekin ja totesi äitilleen ettei voi auttaa kaikessa. Helvettihän siitä repesi.
Tässä esimerkki viimeisimmistä tempauksista.
Viime kevät oli raskasta aikaa, muutto, vauvan syntymä ja anoppi keksi asuttaa mieheni 30v veljen meille samaan syssyyn väliaikaisesti. Veljellä elämänhallinnan kanssa ongelmia eikä hoida itse normaaleja arkisia asioita, joten pyykin pesut, ruuanlaitto yms. jäi minulle lapsien hoitamisen lisäksi.
Mies hoiti veljelleen asunnon ja otti yritykseensä töihin. Kaiken härdellin keskellä äitinsä istui työttömänä kotona.
Vielä olisi miehen täytynyt jatkuvasti olla holhoamassa äitinsä asioita ja lopulta sanoi suoraan tälle.
Tästä kimpaantuneena anoppi katkaisi kesällä välit meihin haukkuen kuinka mieheni ei ole auttanut häntä missään asioissa.
Samaan syssyyn totesi minun muovanneen miehestä itselleni sopivan ja haukkui perheeni, jotka olleet aina anoppiani kohtaan ystävällisiä.
Nuorimman kastetilaisuus sattui pahimpaan riitahetkeen ja kutsu laitettiin hänellekin miehen pyynnöstä. Vastausta ei kuulunut. Kastepäivänä ei edes tervehtinyt meitä ja istui kirkossa kasteen ajan. Kakuttelemaan ei saapunut ja ojensi lahjan mieheni vieressä seisseelle veljelle vaikka olisi suoraan voinut lahjan antaa itsekin siinä nenän edessä.
Viikko kastetilaisuudesta tulivat miehen eno perheineen ulkomailta meille viikonlopuksi ja eivät olleet vuosiin nähneet.
Anoppi änki samassa seurassa kotiimme ja ei puhunut meille mitään koko viikonloppuna. Onneksi yöt vietti muualla. Mieli olisi tehnyt räjähtää ja sanoa suorat sanat, mutta hetki ei tuntunut oikealta muiden sukulaisten ollessa meillä.
Samaisena viikonloppuna äitinsä tuli meille yön jälkeen mitään ilmoittamatta ja käveli edes pimpottamatta ovesta sisään. Olimme miehen kanssa keittiössä ja anoppi kulki nokka pystyssä ohitsemme tervehtimättä ja meni suoraan terassille sukulaisten seuraan.
Tästä hetkestä opin pitämään ovet lukossa päivisinkin vaikka olisimme kotona.
Anopin mykkäkoulua kesti kaikenlaisine tempauksineen kesän ajan kunnes lopulta mies kävi äitinsä luona hakemassa veljensä kyytiin ja olivat sopineet riitansa anopin aloitteesta.
Minulta ei ole pyytänyt anteeksi eikä tule pyytämäänkään.
Häntä en kotiini haluaisi, mutta miehen ja lasten takia olen yrittänyt olla neutraali.
Tervehdimme, mutta emme juttele keskenämme.
Olen keskustellut miehen kanssa anopista, mutta hän ei osaa asialle mitään tehdä.
Viikko sitten anoppi tuli kylään ja toi kaikille muille villasukat perheessämme paitsi minulle.
Tämä osoittaa selkeästi asenteensa minuun.
Olen miettinyt avaisinko keskustelua äitinsä kanssa, mutta toisaalta en tiedä hyödyttääkö se loppujen lopuksi hänen tyylisen ihmisen kanssa mitään.
Olisi tulossa taas tänään käymään..
Kommentit (48)
Asiastahan nousi miehen kanssa aikamoinen myrsky. Harva tervejärkinen haluaa ketään asumaan nurkkiinsa juuri synnyttäneenä.
Tilanne oli loppujen lopuksi se, että veljensä tarvitsi läheltämme asunnon, jotta mies pystyisi ottamaan tämän kyytiinsä töihin mennessä.
Veljensä asui meillä kuukauden päivät kunnes sopiva asunto läheltä löytyi.
Mies luonteeltaan huolehtiva ja laittaa monesti läheiset itsensä edelle.
Asiaa ei helpota se, että anoppi jatkuvasti kaatanut huoltaan mieheni niskaan toisesta pojastaan ja mies ei kai nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin auttaa.
Mies yrittääkin nyt tosissaan auttaa veljeänsä saamaan elämänsä kuntoon ja koska asia on hänelle tärkeä, suostuin väliaikaiseen asumismuotoon lopulta.
Voi olla helppo sanoa, että anopille täytyy pistää hanttiin. En kuitenkaan halua räjähtää kodissamme lasten silmien edessä ja aiheuttaa epämukavaa tilannetta. Ehkä keskustelu täytyisi käydä jossakin muualla kuin kotonamme.
Viimeksi mieheni kieltäytyessä auttamasta jossakin asiassa äitiänsä, oli tämä lähtenyt itkien kotoamme. Voi olla siis todennäköistä, että hän järjestää kohtauksen myös avatessani suuni.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi yrittää pitää valtaa lupailemalla etukäteen tulevia perintöjä milloin kellekin. Samoin perikunnan omistuksessa olevaa taloa hän on lahjoittamassa milloin kenellekin ja on pettynyt, kun tyhjänpäiväiset romut ja homeinen talo syrjäseudulla eivät kiinnosta ketään.
Mun anoppi tunkeutui meidän asuntoon iltamyöhään "pienissä" maisteissa, sai minut riitelemään mieheni kanssa ja lopputulos oli, että mies nukkui sängyssä, anoppi sohvalla ja minä pesuhuoneen lattialla.
Miettikää. Mä en ole KOSKAAN aikaisemmin joutunut omassa asunnossani nukkumaan kylmällä kaakeli lattialla pesuhuoneen maton päällä.
Ja aamulla v*tutti vielä enemmän ku joutu sen variksenpelättimen naamaa katselemaan ku se pakkaili mun kamoja pussiin ja vei ne ulkoroskikseen!
Vierailija kirjoitti:
Asiastahan nousi miehen kanssa aikamoinen myrsky. Harva tervejärkinen haluaa ketään asumaan nurkkiinsa juuri synnyttäneenä.
Tilanne oli loppujen lopuksi se, että veljensä tarvitsi läheltämme asunnon, jotta mies pystyisi ottamaan tämän kyytiinsä töihin mennessä.
Veljensä asui meillä kuukauden päivät kunnes sopiva asunto läheltä löytyi.
Mies luonteeltaan huolehtiva ja laittaa monesti läheiset itsensä edelle.
Asiaa ei helpota se, että anoppi jatkuvasti kaatanut huoltaan mieheni niskaan toisesta pojastaan ja mies ei kai nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin auttaa.
Mies yrittääkin nyt tosissaan auttaa veljeänsä saamaan elämänsä kuntoon ja koska asia on hänelle tärkeä, suostuin väliaikaiseen asumismuotoon lopulta.Voi olla helppo sanoa, että anopille täytyy pistää hanttiin. En kuitenkaan halua räjähtää kodissamme lasten silmien edessä ja aiheuttaa epämukavaa tilannetta. Ehkä keskustelu täytyisi käydä jossakin muualla kuin kotonamme.
Viimeksi mieheni kieltäytyessä auttamasta jossakin asiassa äitiänsä, oli tämä lähtenyt itkien kotoamme. Voi olla siis todennäköistä, että hän järjestää kohtauksen myös avatessani suuni.
Ap.
Mun anoppi tuli aina asuntoomme, haukkui minut pystyyn, teki "omaisuuden jako" paperit valmiiksi, jos sattuisimme eroamaan, kun anoppia pyysi poistumaan, ei varmasti lähtenyt, koska ei miniällä ole omassa kodissaan mitään valtuuksia, koska tämähän on kokonaan hänen poikansa asunto (siis ihan yhteinen koti meillä oli, kummanki nimi paperissa, mutta anoppi näki sen vain poikansa asuntona), vei tavaroitani roskiin ja minä kiltisti aina vain nyökyttelin enkä uskaltanut puolustaa itseäni tai omia oikeuksiani.
No sen yhden kerran minulle sitten riitti.
Anoppi tavalliseen tapaansa solvasi minua ja minä raivoistuin ja sanoin "nyt painut täältä pois, jätät minut rauhaan senkin korppikotka!" Ja anoppi veti tavalliseen tapaansa marttyyri kohtauksen (ihan yhtä liioiteltu kuin ennenkin).
"Minä en oo mitää pahaa sulle tehnyt, minua aina vain haukutaan ja satutetaan" (en koskaan aiemmin anopille pahasti ollut sanonut, anoppi oli edellisenä iltana naarmuttanut silmälasini, oli siis pudottanut nämä yöpöydältäni lattialle ja löysin nämä töistä tultuani olohuoneen puolelta. En sitten tiedä onko potkinut lasejani pitkin lattioita vai mitä, mutta jouduin uusimaan linssit.).
Kun anoppi pääsi kotiinsa, soitti appiukko ja vihjasi minua narkkariksi ja totesi, että pakkohan jotain on vetää kun on päästään noin sekaisin.
No enää ei ollakkaan anopin tai appiukon kanssa tekemisissä.
Mun anoppi tuli aina asuntoomme, haukkui minut pystyyn, teki "omaisuuden jako" paperit valmiiksi, jos sattuisimme eroamaan, kun anoppia pyysi poistumaan, ei varmasti lähtenyt, koska ei miniällä ole omassa kodissaan mitään valtuuksia, koska tämähän on kokonaan hänen poikansa asunto (siis ihan yhteinen koti meillä oli, kummanki nimi paperissa, mutta anoppi näki sen vain poikansa asuntona), vei tavaroitani roskiin ja minä kiltisti aina vain nyökyttelin enkä uskaltanut puolustaa itseäni tai omia oikeuksiani.
No sen yhden kerran minulle sitten riitti.
Anoppi tavalliseen tapaansa solvasi minua ja minä raivoistuin ja sanoin "nyt painut täältä pois, jätät minut rauhaan senkin korppikotka!" Ja anoppi veti tavalliseen tapaansa marttyyri kohtauksen (ihan yhtä liioiteltu kuin ennenkin).
"Minä en oo mitää pahaa sulle tehnyt, minua aina vain haukutaan ja satutetaan" (en koskaan aiemmin anopille pahasti ollut sanonut, anoppi oli edellisenä iltana naarmuttanut silmälasini, oli siis pudottanut nämä yöpöydältäni lattialle ja löysin nämä töistä tultuani olohuoneen puolelta. En sitten tiedä onko potkinut lasejani pitkin lattioita vai mitä, mutta jouduin uusimaan linssit.).
Kun anoppi pääsi kotiinsa, soitti appiukko ja vihjasi minua narkkariksi ja totesi, että pakkohan jotain on vetää kun on päästään noin sekaisin.
No enää ei ollakkaan anopin tai appiukon kanssa tekemisissä.[/quote]
Järkyttävää käyttäytymistä anopiltasi.
Hyvä, että sait lopulta pidettyä puoliasi.
Loputtomiin ei kukaan jaksa toisen solvaamista. Alkaa olla itsekin mitta täynnä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lasten tapaamisia voi hoitaa muualla kuin sinun kodissasi? Tai jos anoppi on lähinnä tapaamassa vain poikaansa niin eikö mies voisi käydä äidillään kylässä. Ei varmaan kiva lapsillekkaan nähdä tuollaista painostavaa kiukuttelua aikuiselta ihmiseltä.
Itse en edes yrittäisi saada yhteyttä, olisin tyytyväinen puhumattomuuteen (jos se ei vaikuta lapsiin).
Miksi sen miehen tai lasten pitäisi tavata tuollaista ihmistä?
En ole se kelle vastasit, mutta varmaan siksi että lapsilla on oikeus isoäitiinsä vaikka heidän äitinsä ei saanutkaan villasukkia. Ei tuommoisen takia nyt koko perhettä tarvitse hajottaa. Ne pitää etäisyyttä toisiinsa ketkä ei tule niin hyvin toimeen, niin ne kanaparvessakin tekee ja toimii. Ei sen takia että Hulda ja Klaara eivät tule toimeen tarvitse koko kanaparvea laittaa pataan.
Ei tuollaisella ihmisellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Olen samaa mieltä. Anoppi siis pataan.
Voisin kirjoittaa mun anopista kirjan.
Kaikkensa antaneena ja yrittäneenä sabotoida mun avioliitto ja mun mielenterveys.
Sai siinä samassa käännytettyä oman poikansa itteä vastaan.
2 vuotta tunkeutumista, haukkumista, riidan haastamista ja appiukolle selittänyt aina, että "miniä tekee näin ja näin, minä en mittää".
Vaikka minä aina istun hiljaa kun anoppi rääkyy.
Nyt ei olla tekemisissä, mutta vielä se päivä koittaa kun appiukko ja anoppi koittaa ryömiä takaisin ja sitte kyllä kerron sen omanki puolen tarinasta, minkä mieskin voi vahvistaa.
Aiemminkin anopin ja appiukon liitto rakoillut vastaavasta.
Päällepäsmäriäidit taitavat kasvattaa poikansa niin, että nämä antavat naisten päättää kaikesta. Myös aikanaan vaimot saavat päättää niin asumismuodon, sisustuksen, lasten kasvatukset, ruokavalion, perhejuhlien viettotavat yms. Kun sitten tällaisella aviomiesmatskumiehellä onkin kaksi naista (vaimo ja äiti) samaan aikaan päättämässä, syntyy tällaisia anopin ja miniän välisiä kahnauksia.