Tehy ja Super ummistaa silmät opiskelijoiden kyykytykseltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla mieslääkärit pudottelivat kyniä tai instrumentteja laittialle, josta läpikuultaviksi kuluneissa hoitajamekoissa hoitajaopiskelijat saivat niitä nostella. Kahihuoneeseen ei todellakaan ollut asiaa samaan aikaan muun henkilökunnan kanssa.

Opiskelijat ostivat vaattensa itse, ei silloin mitään kuluneita mekkoja sallittu.

Olen opiskellut 90-luvun alkupuolella, eikä silloinkaan tarvinnut ostaa työvaatteita itse, vaan samoja sairaalan vaatteita käytettiin kuin muutkin työntekijät.

Olen opiskellut 90-luvun puolivälissä ja vaatteet piti hankkia itse.

Sähköasentajaksi? Sairaaloissa ei ainkaan ole koskaan saanut työskennellä omissa vaatteissa.

On tämä ”antti” kunnon kinnas.

Luuleeko hän, että nimettömänä huutelemalla asiat paranee?

Jos miehenä alistuu moiseen kohteluun jo harjoittelijana, eikä osaa laittaa vastaan niin viimeistään potilaat polkee moisen vässykkähoitajan maan rakoon.

Olin kauan sitten (-95-97) lähihoitajakoulutuksessa, mutta lopulta jätin opiskelun kesken. Syitä oli monia, mutta esim. opiskelijan huono ohjaus ja ohjauksen puute harjoittelupaikoissa vaikutti asiaan.

Missään harjoittelupaikassa missä olin ei ollut varsinaista kiusaamista, mutta jonkin verran ohjaajien tahoilta huonoa käytöstä minua kohtaan. Esim. ollessani kotihoidon harjoittelujaksolla tuntui pahalta miten ohjaaja ei ohjannut juuri ollenkaan, eikä puhunut minulle melkein mitään. Muutamia lauseita sanoi, silloin kun oli pakko. Hän oli myös todella tympeän näköinen, kun olimme kahdestaan, joten hänelle puhuminen oli vaikeaa.

Ollessani harjoittelussa terveyskeskuksen vuodeosastolla, ongelmana oli, ettei yhdessä vaiheessa minulla edes ollut ohjaajaa, vaan jouduin pärjäämään aika paljon itsekseni. Sitten sain jo toisen ohjaajan, naisen, joka oli juuri jäämässä eläkkeelle. Minä taas olin nuori nainen, mikä varmaan vaikutti jollain tavalla ohjaukseen.

Ohjaajani suhtautui minuun enimmäkseen hyvin, mutta välillä väheksyen eikä antanut minun aina edes opetella ja tehdä asioita rauhassa. Esim. kun minun oli tarkoitus ensimmäisen kerran suihkuttaa vuodepotilasta, suihkutilassa ohjaaja ensin selitti jotain ja antoi suihkun minulle, mutta sitten kuitenkin tarttui siihen kiinni ja ohjasi sitä. Ahdistuin ja sanoin: "kyllä minä osaan!". En muista miten tilanne jatkui, mutta olin todella hämmentynyt.

Olen kuullut sanonnasta ohjata kädestä pitäen, mutta olen käsittänyt sen tarkoittavan näyttämistä ja neuvomista vaihe vaiheelta, eikä sitä että se olisi kirjaimellista. Varsinkin kun kyseessä ovat perusasiat, mitkä toki ovat hyvä kertoa ja näyttää yhden kerran. Sitten opiskelija voi tehdä itsenäisesti, paitsi silloin jos hän ahdistuu ja menee lukkoon, kuten minulle kävi. Ehkä olen turhan herkkä, mikä oli varsinainen syy opiskelujeni keskeytymiseen, mutta hänen liian lähellä oleminen ja koskemattomuuteni loukkaaminen, vei itsetunnon ja motivaation uuden oppimiseen.

Kuuluuko joskus ohjaustilanteessa koskea opiskelijaan vai kuuluuko ohjaus tapahtua aina sanallisesti? Minua vaivaa asiassa myös se, etten ole kuullut kenenkään muun kokevan vastaavaa. En kauan kerinnyt olemaan ja kysymään mitään ennen kuin ohjaaja kävi kiinni! Oliko tarkoitus todella ohjata vai väheksyä?

Vaikka opiskelujeni keskeyttäminen oli oikea ratkaisu, on ikävät kokemukset työharjoitteluista jääneet vaivaamaan mieltäni. Asiaan saattaa vaikuttaa, että olen nykyään työkyvytön. Olisi tärkeää muistaa, että opiskelijoita pitäisi aina kohdella ja ohjata asiallisesti, vaikka opiskelija ei olisi kovin hyvä. Tosin monesti opiskelijan huonouteen vaikuttaa juuri ohjauksen puute, vaikka tietenkin on heitäkin, joilla on huono asenne. Huono kohtelu ja itsetunnon lyttääminen silloin kun on nuori ja epävarma jää vaikuttamaan, vaikka alaa vaihtaisi. 

Välillä puhutaan nuorten syrjäytymisestä ja yritetään ymmärtää syitä ja miettiä keinoja sen ehkäisemiseksi. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että ehkä huonot kokemukset työssäoppimispaikoissa voivat vaikuttaa asiaan? Lisäksi kun puhutaan nuorten työhaluttomuudesta, mieleeni nousee kysymys kuinka moni nuori aikuinen on oikeasti laiska ja työhaluton ja kuinka monen kohdalla kyse on perehdytyksen puutteesta ja kiusaamisesta työpaikoilla/kouluissa? Jotain kannattaisi ongelmille tehdä, mutta ehkä ei haluta riittävästi. Harmi!

Up

Ukko35 kirjoitti:

On tämä ”antti” kunnon kinnas.

Luuleeko hän, että nimettömänä huutelemalla asiat paranee?

Jos miehenä alistuu moiseen kohteluun jo harjoittelijana, eikä osaa laittaa vastaan niin viimeistään potilaat polkee moisen vässykkähoitajan maan rakoon.

Anttihan sentään sanoi asian julkisesti kun ikäluokka toisensa jälkeen naisopiskelijoita on vain tyytynyt kohtaloonsa hiljaa, osa varmaan vaihtanut alaakin huonon kokemuksen jälkeen.