Et ole anoppisi mieleen - miten reagoit?

Vierailija kirjoitti:

Koko kysymyksen muotoilu on väärä.

Kyse on kahdesta samanarvoisesta ihmisestä. Kummankaan ei ole lähtökohtaisestikaan tarkoitus miellyttää toista, vaan tulla tasa-arvoisesti toimeen.

Buahahhaa! Mun anopin mielestä miniät putää liiskata ja alistaa ja vittuilla päin näköä ja ilkeillä aina. Oikeesti oot noin naiivi että luulet anoppien pyrkivän tasa-arvoon ja kunnioitukseen? HAH HAH.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko kysymyksen muotoilu on väärä.

Kyse on kahdesta samanarvoisesta ihmisestä. Kummankaan ei ole lähtökohtaisestikaan tarkoitus miellyttää toista, vaan tulla tasa-arvoisesti toimeen.

Buahahhaa! Mun anopin mielestä miniät putää liiskata ja alistaa ja vittuilla päin näköä ja ilkeillä aina. Oikeesti oot noin naiivi että luulet anoppien pyrkivän tasa-arvoon ja kunnioitukseen? HAH HAH.

Kommentoin typerää kysymyksen asettelua.

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta kuuntelinpa juuri ystäväni äidin avautumista. Ystäväni nuorempi veli oli päättänyt ensimmäisen pitkän suhteensa. Äiti oli tuosta naisystävästä kovasti pitänyt. Kommentit olivat luokkaa "turha tuoda uutta näytille", "turha kuvitella, että seuraavalle kotini ja sydämeni avaisin" jne. Yritin sitten sanoa, että syytönhän se mahdollinen seuraava naisystävä mihinkään on. Ymmärrän, että suree, kun menetti kivan ihmisen. Mutta toivottavasti tokenee, ettei tässäkin käy niin, että jo etukäteen päätetään, että seuraava on väärä, eikä anneta edes mahdollisuuutta.

Vierailija kirjoitti:

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta kuuntelinpa juuri ystäväni äidin avautumista. Ystäväni nuorempi veli oli päättänyt ensimmäisen pitkän suhteensa. Äiti oli tuosta naisystävästä kovasti pitänyt. Kommentit olivat luokkaa "turha tuoda uutta näytille", "turha kuvitella, että seuraavalle kotini ja sydämeni avaisin" jne. Yritin sitten sanoa, että syytönhän se mahdollinen seuraava naisystävä mihinkään on. Ymmärrän, että suree, kun menetti kivan ihmisen. Mutta toivottavasti tokenee, ettei tässäkin käy niin, että jo etukäteen päätetään, että seuraava on väärä, eikä anneta edes mahdollisuuutta.

No mutta kun noin ne anopit toimii! Munkin anoppi sanoi miehelleni, että en sitten tule pitämään miniästä, jo ennen kun me seurusteltiin! Kyn alettiin seurustelemaan ja anoppi sai tietää, niin sanoi että ei tule hyväksymään miniää. Siis ennenkuin oli mua ikinä edes nähnyt? Anoppi aivan tietoisesti päätti inhota ja vihata miniää. Turhaan minä siinä yritin sitten miellyttää ja olla ystävällinen, olla avulias ja osaa lahjoja - viha oli lukittu reagointitavaksi jo alun alkaenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini suosii tytärtään ja tyttären perhettä. Olen ollut asiasta tyrmistynyt. Tämä palsta on itse asiassa auttanut minua ymmärtämään, että anoppini lailla toimivia ihmisiä on muitakin. Itse olen naiivisti kuvitellut, että vanhemmat aina kohtelevat kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, kuten omat vanhempani ovatkin tehneet.

Tiedän, että tulen saamaan paljon alapeukkuja, mutta näin useamman tytön  ja yhden pojan äitinä on pakko todeta, että ainakaan minä en "uskalla" samalla tavalla antaa miniäkokelaalle esim lahjoja, kuin omille lapsille/tyttärille. Mutta kun tarkemmin mietin, en anna lahjoja myöskään vävykokelaille, mutta en usko, että he niitä edes kaipaavat. Ehkä tämä  minunkin miniäni voisi ajatella, että en esim lahjo häntä samalla tavalla kuin tyttäriäni ja suosin heitä. Mutta näin ei ole. 

Vävykokelaat ei vain vaivaudu välittämään siitä, että en oli heidän kanssaan yhtä hyvä kuin omien lasteni kanssa, koska en osaa olla. Olen vähän ujo ja erakko luonnekin. 

Toki tästäkin ketjusta selviää, että jotkut ovat ilkeitä ihan tahallaan miniöilleen. Ikinä en itse sortuisi moiseen. Olen tälle miniälle kyllä ystävallinen ja hän onkin oikein kiva, mutta on vain vaikea olla "vieraan" ihmisen kanssa yhtä läheinen, kuin omien lasten kanssa, jotka on tuntenut aina. 

Aika sekava tuli tästä kirjoituksesta, en oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta jos minunkin nimiä ajattelee . että suosin tyttäriäni, niin se ei pidä paikkaansa, he vain ovat minulle tutumpia ja osaan olla heidän kanssaan,

Ei sinun tarvitsekaan miniälle antaa samoja lahjoja kuin tyttärille, mutta pojalle pitää antaa samat kuin tyttärille. Ja pojan lapset on samanarvoisia kuin tyttärien lapset. Miksi ne lapsetkin muuttuu "miniän lapsiksi"?

Meillä appivanhemmat suosii törkeästi tyttäriään. Siis autot, asunnot, ulkomaanmatkat, lastenvaatteet jne.

Me (eli appivanhempien poika) on saatu yksi ruma lasimaljakko ja paljon vaatimuksia.

Juuri niin, anopin tulee olla oikeuden ukainen tyttären ja pojan välillä. Mutta ainahan se ei tunnu onnistuvan sillä mun anoppi on:

- ostanut tyttärelleen perheauton uutena lahjaksi

- ostanut rivarinpdyn tyttärelle lahjaksi

- remontoinut itse maksaen tuon rivarin

- antaa tyttärelle kuukausirahaa

- maksaa isot kodinkoneet tyttärelle

- ja tietenkin perus setti eli hoitaa tyttären lapsia ja ostaa tyttärenlapsille lahjat

Samaan aikaan poika: ei ole saanut mitään, pojalle ei edes soiteta eikä haluta tavata.

Ja mitään riitaa ei ole, kuvio on AINA ollut sama, jo lapsena. Itse asiassa se poika on kiltti ja mukava/auttava, tytär taas aika ilkeä ja päästää loukkauksia minkä kerkee. Silti se tytär vaan on rakkain.

Kyllä näen että miestäni loukkaa asia ja todella kovasti loukkaakin.

Tuo ostoslista on ennakkoperintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini suosii tytärtään ja tyttären perhettä. Olen ollut asiasta tyrmistynyt. Tämä palsta on itse asiassa auttanut minua ymmärtämään, että anoppini lailla toimivia ihmisiä on muitakin. Itse olen naiivisti kuvitellut, että vanhemmat aina kohtelevat kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, kuten omat vanhempani ovatkin tehneet.

Tiedän, että tulen saamaan paljon alapeukkuja, mutta näin useamman tytön  ja yhden pojan äitinä on pakko todeta, että ainakaan minä en "uskalla" samalla tavalla antaa miniäkokelaalle esim lahjoja, kuin omille lapsille/tyttärille. Mutta kun tarkemmin mietin, en anna lahjoja myöskään vävykokelaille, mutta en usko, että he niitä edes kaipaavat. Ehkä tämä  minunkin miniäni voisi ajatella, että en esim lahjo häntä samalla tavalla kuin tyttäriäni ja suosin heitä. Mutta näin ei ole. 

Vävykokelaat ei vain vaivaudu välittämään siitä, että en oli heidän kanssaan yhtä hyvä kuin omien lasteni kanssa, koska en osaa olla. Olen vähän ujo ja erakko luonnekin. 

Toki tästäkin ketjusta selviää, että jotkut ovat ilkeitä ihan tahallaan miniöilleen. Ikinä en itse sortuisi moiseen. Olen tälle miniälle kyllä ystävallinen ja hän onkin oikein kiva, mutta on vain vaikea olla "vieraan" ihmisen kanssa yhtä läheinen, kuin omien lasten kanssa, jotka on tuntenut aina. 

Aika sekava tuli tästä kirjoituksesta, en oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta jos minunkin nimiä ajattelee . että suosin tyttäriäni, niin se ei pidä paikkaansa, he vain ovat minulle tutumpia ja osaan olla heidän kanssaan,

Ei sinun tarvitsekaan miniälle antaa samoja lahjoja kuin tyttärille, mutta pojalle pitää antaa samat kuin tyttärille. Ja pojan lapset on samanarvoisia kuin tyttärien lapset. Miksi ne lapsetkin muuttuu "miniän lapsiksi"?

Meillä appivanhemmat suosii törkeästi tyttäriään. Siis autot, asunnot, ulkomaanmatkat, lastenvaatteet jne.

Me (eli appivanhempien poika) on saatu yksi ruma lasimaljakko ja paljon vaatimuksia.

Juuri niin, anopin tulee olla oikeuden ukainen tyttären ja pojan välillä. Mutta ainahan se ei tunnu onnistuvan sillä mun anoppi on:

- ostanut tyttärelleen perheauton uutena lahjaksi

- ostanut rivarinpdyn tyttärelle lahjaksi

- remontoinut itse maksaen tuon rivarin

- antaa tyttärelle kuukausirahaa

- maksaa isot kodinkoneet tyttärelle

- ja tietenkin perus setti eli hoitaa tyttären lapsia ja ostaa tyttärenlapsille lahjat

Samaan aikaan poika: ei ole saanut mitään, pojalle ei edes soiteta eikä haluta tavata.

Ja mitään riitaa ei ole, kuvio on AINA ollut sama, jo lapsena. Itse asiassa se poika on kiltti ja mukava/auttava, tytär taas aika ilkeä ja päästää loukkauksia minkä kerkee. Silti se tytär vaan on rakkain.

Kyllä näen että miestäni loukkaa asia ja todella kovasti loukkaakin.

Tuo ostoslista on ennakkoperintöä.

Teoriassanäin on. Mutta käytännössä ei. Jotta voisi olla aikanaan mahdolista riitauttaa perintö ja väittää tyttären saneen ennakkoperintöä, pitäisi olla kuitit ja tositteet ja muu todistustaakka selvitettynä. Ei siinä pojan ininä paljoa paina kun sisar kiistää saaneensa mitään lahjaa/rahaa. Toi asunto on ainoa josta jää merkintä, mistään kodinkoneista tai viikkorahoista ei todisteita löydy.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että en ole anoppini lempi-ihminen ja täytyy myöntää, että ei hänkään minun. Mutta puolin toisin tullaan toimeen. Kun itse käyttäytyy asiallisesti, ja jättää pienemmän tölväisyt huomiotta ja jos kommentointi menee ihan alta lipan, niin vastaa kuivan viileästi takaisin  ja sitten taas palaa neutraalin ystävälliselle linjalle, niin hyvin on pärjätty kaikki nämä vuodet. Ihmeesti on anopin käytös "siistiytynyt", kun ei ei saa vastakaikua iskuilleen.

Meidän lapset on onneksi ainoat lastenlapset, joten mitään serkkukateutta ei ole mihinkään suuntaan.

Onnekas, mun anoppi riitelee vaikka yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa ajatella, että maailman kamalin ihminen synnytti ja kasvatti maailman rakkaimman ihmisen. Oikeastiko ette usko siihen, että mieheenne vaikuttaa sekä perimä että kasvuympäristö?

Mun mies oli suhteen alkuaikoina maailman kultasin, siihen asti, että sen äiti huomasi, että juttu alkaa olla vakavalla pohjalla.

Anoppi alkoi urakalla hämmentämään meidän välejä ja keksi kaiken maailman koiruuksia.

Anopin suurin ja hartain toive oli, että olisimme eronneet kun huomasi, että oma poikahan itsenäistyy.

Anoppi on nyt pakosta joutunut pojastaan luopumaan oman käytöksen vuoksi.

Nyt kun ollaan puhuttu vihdoin miehen lapsuudesta niin ymmärrän mistä nämä negatiiviset luonteenpiirteet kumpuavat.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut anopille mieleinen miniä. Anopille mieluinen miniä olisi anopin tahtoon alistuva, juoruileva ja tyhmä kuin saapas. En ole kelvannut, eikä ole kelvannut myöskään miehen veljen esittelemät miniä-kokelaat saati miehen siskon esittelemät vävykokelaat. Kaikissa on jotain vikaa.  Anopissa on vain hyviä ominaisuuksia, tietenkin. Tämä loistavuuden perikuva haukkuu jopa lapsiaan, jos lapset tekevät asioita eri tavalla kuin itse.

Meillä sama.

Anoppi ei koskaa tee mitään väärin, mutta muut kyllä.

Mutta kiristämisessä ja uhkailussa anoppi on kyllä paras.

No oma anoppini on juopotellut läpi mieheni lapsuuden. Isänsä myös. Ei ihme, ettei nyt aikuisena ole poikansa heidän kanssaan juuri tekemisissä. Minä en sitäkään vertaa.

En pidä heistä. Katkeria itsekeskeisiä ihmisraunioita. Samantekeviä. Heidän mielipiteensä ei minua kiinnosta. Minulla on kuitenkin hyvä mies, meillä kiireet töiden ja lasten yms. kanssa.

Kaksi lastakin minulla ja miehelläni siis on. Toinen alakoulussa, toinen pian eskarissa. Välimatkaa näihin aikanaan eronneisiin appivanhempiin kumpaankin n.10km. Mies mallin vuoksi käy äitinsä luona monen kuukauden "tulkaa-kylään-en-oo-nähny-lapsia-minä-vanha-ja-sairas"-ruinaamiseen kyllästyttyään puhtaasta velvollisuudentunnosta. Minua ei kiinnosta. Isänsä on nähnyt nuorempaa lastamme kerran, alakoululaista ehkä kolmesti.

Minulla on elämässä tarpeeksi mukavia ihmisiä (jopa niitä sukulaisiakin) olemassa. En halua pitää lähelläni ihmisiä, jotka ovat kuluttavia ja vievät energiaa.

Jännittävää että moni anoppi ITSE pitää itseään kovin tärkeänä, suvun matriarkkana, keskustelun tähtenä, kaiken keskipisteenä, omasta mielestään poikansakin perheen tärkeimpänä jäsenenä. Näin luulee myös minun kouluttamaton, ”elämäm kolu”, wt pölkkypää anoppi.

Kun totuus taas on se, että tässäkin ketjussa liki kaikki viittaa kintaalla anopille, ja pitää anopin mielipiteitä yhdentekevinä. Ja itse anoppiakin aivan yhdentekevänä.

Jännää.

Vierailija kirjoitti:

Jännittävää että moni anoppi ITSE pitää itseään kovin tärkeänä, suvun matriarkkana, keskustelun tähtenä, kaiken keskipisteenä, omasta mielestään poikansakin perheen tärkeimpänä jäsenenä. Näin luulee myös minun kouluttamaton, ”elämäm kolu”, wt pölkkypää anoppi.

Kun totuus taas on se, että tässäkin ketjussa liki kaikki viittaa kintaalla anopille, ja pitää anopin mielipiteitä yhdentekevinä. Ja itse anoppiakin aivan yhdentekevänä.

Niin, minun anoppinikin taitaa kuvitella olevansa jotenkin tärkeä minullekin. Kun taas oli käyttäytynyt kuin apina niin viilensin välit. Anoppi on tottunut kiristämään lapsiaan sillä, että hänelle tulee nyt paha mieli jos ei lapsensa toimi niinkuin hän haluaa.

Yllätyin hieman kun anoppi lähetti minulle viestin jossa kertoi, että jos asiaa ei nyt sovita ja unohdeta niin hänelle tulee paha mieli. Vähän sellanen tonnin seteli naama 😒 et mitens se mua liikuttaa jonkun toisen pahat mielet jotka se ite itelleen tekee.

Välit poikki. Niin vaikea tyyppi ettei lastensakaan kanssa tule enää toimeen, minua inhoaa ilmeisesti ihan periaatteesta.

Olen aina ihmetellyt appivanhempieni käytöstä. He käyttäytyivät kuin olisivat jonkin lilliputtivaltion kuninkaallisia, joilta armollisesti pitää kerjätä hyväksyntää ja joita pitää mielistellä j joilta pitää ottaa arvostelua ja pällistelyä ja lyttäystä vastaan ja silti taas ilmestyä kerjäämään hyväksyntää.

Sitten loukkaantuivat verisesti, kun en vain kerjännyt, hypännyt, kuunnellut sitä kaikkea.

Heillä ei edes ole mitään omaisuutta, jolla kiristää. Ei mitään mitä vailla voisin mitenkään olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittävää että moni anoppi ITSE pitää itseään kovin tärkeänä, suvun matriarkkana, keskustelun tähtenä, kaiken keskipisteenä, omasta mielestään poikansakin perheen tärkeimpänä jäsenenä. Näin luulee myös minun kouluttamaton, ”elämäm kolu”, wt pölkkypää anoppi.

Kun totuus taas on se, että tässäkin ketjussa liki kaikki viittaa kintaalla anopille, ja pitää anopin mielipiteitä yhdentekevinä. Ja itse anoppiakin aivan yhdentekevänä.

Niin, minun anoppinikin taitaa kuvitella olevansa jotenkin tärkeä minullekin. Kun taas oli käyttäytynyt kuin apina niin viilensin välit. Anoppi on tottunut kiristämään lapsiaan sillä, että hänelle tulee nyt paha mieli jos ei lapsensa toimi niinkuin hän haluaa.

Yllätyin hieman kun anoppi lähetti minulle viestin jossa kertoi, että jos asiaa ei nyt sovita ja unohdeta niin hänelle tulee paha mieli. Vähän sellanen tonnin seteli naama 😒 et mitens se mua liikuttaa jonkun toisen pahat mielet jotka se ite itelleen tekee.

Ei stana! Repesin! ”Mulle tulee muuten paha mieli” :D

Ei tainnutkaan syyllistämiskortti toimia miniään, kun ei ollut pääsyt lapsesta saakka miniää ehdollistsmaan tähän kiristyskeinoon!

”Jokainen vastaa omista tunteistaan”

Mahdollisimman vähän tekemisissä. En selvästikään ollut tarpeeksi rikas anopin mielestä.

www kirjoitti:

Mahdollisimman vähän tekemisissä. En selvästikään ollut tarpeeksi rikas anopin mielestä.

Minä olin taas liian koulutettu ja varakas. Koskaan ei kelpaa. Kaikissa kolmessa miniässä on jotain vikaa, juoppoluuseri tytär on sen sijaan kaikintavoin täydellinen...

Miten te epäreilujen anopin hylkimiksi joutuneet aiotte toimia kun anoppi jää leskeksi tai tulee niin iäkkääksi että tarvitsee paljon apua? Otatteko leskianopin kotiinne jouluna tunnelmaa ”kohottamaan”?