Et ole anoppisi mieleen - miten reagoit?

Selaan kännykkää, ihan sama.

Kiitos kaikille kommenteista. Vertaistuki helpottaa. Niille, joita kiinnostaa: anoppi tuli meille kylään ja alkoi motkottamaan jostain typerästä asiasta, johon totesin, että olen aikuinen ihminen ja tiedän mitä teen ja miksi teen. ( Olen siis 50 v). Anoppi sai ihan kohtauksen, että häntä kohdellaan rumasti ja että hän ei kestä tällaista kohtelua. Mieheni tokaisi, että olet jo ihan alusta asti ollut tätä liittoa vastaan. Anoppi käveli ovesta ulos enkä ole nähnyt sen koommin. Aikaa nyt kulunut 2 kk. Mieheni ei avaa asiaa enempää, enkä oikeastaan halua kuullakaan. Ymmärsin kuitenkin, että olin anopilleni ei-toivottu miniä.

Ap.

Valitettavasti en ole himouskovainen, joten olen ei-toivottu. Hoitavat tyttäriensä lapsia, ei meidän. Kissaamme hoitivat pitkin hampain hiihtolomaviikon ajan kun olimme etelässä. Olen tottunut olemaan epäkelpo.

Mitä v*ttua tällaisten junttien suosija-anoppien päässä liikkuu? Mulla sekä tyttö ja poika, enkä ikinä kehtaisi perseillä noin että tyttärelle kaikki apu, tuki, huomio, lahjat, ja pojan sit hylkäisin yksin maailmaan selviämään omineen, yksin.

Todella tunnevammaisia ihmisiä...

En mitenkään. En minäkään tykännyt anopista, enkä ollut tekemisissä.

En ole naimisissa anoppini kanssa joten hänen mielipiteensä minusta on herttaisen yhdentekevä.

Tapaan anoppia harvakseltaan. Olemme aika erilaisia persoonia. Anopin jatkuvan neuvomisen takia seurassa on vaikea olla. Alkuun vaikutti ok:lta, mutta silmät avautuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun miehen veli erosi. Mies petti avopuolisoaan minkä ehti ja joi kuin sieni. Silti nainen (aiempi ihanneminiä) sai erosta syyt niskoilleen ja hirveät haukut joustamattomuudesta. Silloin tajusin, että myös minä tulen aina olemaan puolisoni perheessä pelkkä vierailija, en koskaan kunnolla perheenjäsen. Empatia on varattu vain niille omille, perheeseen naituna tulleet ovat vapaata riistaa anopin kritisoitavaksi.

Ei minua yleensä kiinnosta, mitä ihmiset pitävät minusta. Minua kiinnostaa vain se, mitä minä ajattelem ihmisistä. Anoppini ainoa hyvä piirre oli, että kuoli nuorena. Kamala ihminen.

Tyhmän idiootianopin mielipiteille viitatan kintaalla. Tasapuolisuuden nimissä näin tehdän toki omienkin vanhempien mielipiteille...

Kun mieheni vei minut ensimmäistä kertaa tapaamaan vanhempiaan tiesin, että miehen ex-tyttöystävä oli saanut kylmäävän vastaanoton ja luennon elämän realiteeteistä. Ihan mielenkiinnolla odotin, mitä minulle sanotaan. Appi varmaan kuvitteli, että olen joku gold diggeri, mutta kun mun perhetaustani olikin vähintään samanlainen niin en mitään realiteettipuhetta saanut. Meillä oli aina asialliset välit ja asuttiin samassa pihapiirissä.. Meidän lapseme olivat heidän ainoat lapsenlapset ja heihin appivanhemmilla oli lämpimät ja jopa hemmottelevat suhteet.

Anopin arvosteluita:

- olen tekniikan tohtori: liian koulutettu, mitä muutkin sanovat, nirppanokkaa-ammatti

-olen osastonhohtajana miesvaltaisessa insinööritalossa: kuitenkin peuhaa miesten kanssa, tuollaiseen ei voi luottaa, et sinä mikään oikea johtaja ole koska miehethän siellä määrää

- rakennutin talon (siis minä, mies ei osallistunut mitenkään kun oli komennuksella, itse tein myös runkotöitä ym): kyllä se PERTIN tekemä talo on hieno, saisit olla kiitollinen kun miehesi rakensi teille talon

- mulla kaksi kilttiä lasta, ihan miehen näköiset: kyllä näyttää niin kummallisilta nyo lspset, toinen on jotenkin vammaisen näköinen ja toinen ei kyllä yhtään pojan näköinen vaan jonkun muun

- tienaan tuplasti enemmän kuin mieheni: taidat olla Pertin rahojen perässä, meidän Pertti elättää sinutkin, saisit olla kiitollinen

Samaan aikaan: anopin tytär on mt-ongelmainen, elämäntapatyötön, painaa 155kg, tyhmä kuin saapas kun mitään koulua ei käyty: ”meidän Liisa se on niiiin viisas, äitinä on niin ilo olla ylpeä viisaasta hyvin pärjäävästä tyttärestään, meidän Liisasta saisi miniätkin ottaa mallia!”

Sillälailla.

Vierailija kirjoitti:

Anopin arvosteluita:

- olen tekniikan tohtori: liian koulutettu, mitä muutkin sanovat, nirppanokkaa-ammatti

-olen osastonhohtajana miesvaltaisessa insinööritalossa: kuitenkin peuhaa miesten kanssa, tuollaiseen ei voi luottaa, et sinä mikään oikea johtaja ole koska miehethän siellä määrää

- rakennutin talon (siis minä, mies ei osallistunut mitenkään kun oli komennuksella, itse tein myös runkotöitä ym): kyllä se PERTIN tekemä talo on hieno, saisit olla kiitollinen kun miehesi rakensi teille talon

- mulla kaksi kilttiä lasta, ihan miehen näköiset: kyllä näyttää niin kummallisilta nyo lspset, toinen on jotenkin vammaisen näköinen ja toinen ei kyllä yhtään pojan näköinen vaan jonkun muun

- tienaan tuplasti enemmän kuin mieheni: taidat olla Pertin rahojen perässä, meidän Pertti elättää sinutkin, saisit olla kiitollinen

Samaan aikaan: anopin tytär on mt-ongelmainen, elämäntapatyötön, painaa 155kg, tyhmä kuin saapas kun mitään koulua ei käyty: ”meidän Liisa se on niiiin viisas, äitinä on niin ilo olla ylpeä viisaasta hyvin pärjäävästä tyttärestään, meidän Liisasta saisi miniätkin ottaa mallia!”

Sillälailla.

Onkohan meillä sama anoppi? Meillä minä olen myös tyhmä, kun ”joudun lukemaan tenttiin”. Käly niin älykäs, ettie koskaan kuulemma lue. Meillä on vaan se ero, että minä sitten myös valmistuin, käly ei vieläkään vaikka opintovuosia on jo parikymmentä.

"Hah, typerä koppava kotka! Ei kiinnosta sen haukkumiset ja arvostelut, vittuilu ja ilkeä nauru. Siinä kaikki mitä se osaa. Anoppi EI osaa olla kohtelias, ystävällinen tai sosiaalisesti kelpoinen.

Tyhmän idiootin mielipiteet eivät juurikaan enää kiinnosta."

Siis sinä siinä arvostelet minääsi, lueppa kirjoituksesi uudestaan!! Kato peiliin!!

Minäkin tajusin jo ensi tapaamisella, että anopilla oli ollut joku mieluisampi miniävaihtoehto mielessään. Harmi vain, että poikansa oli eri mieltä.

Ensimmäiset 20 vuotta jaksoin kannustaa miestä pitämään yhteyttä äitiinsä. Asumme aika kaukana, joten lähetimme valokuvia lapsista, kortteja ja kirjeitä. Ainoa, mikä anoppia tuntui aidosti kiinnostavan, oli raha. Eli sitä pyysi säännöllisin väliajoin, kun kultapoikansa (nuorimmaisensa) oli alkoholisoitunut huumeidenkäyttäjä ja rahaa paloi.

Vuosia mieheni kärsimystä katsottuani kärysi tämän miniän käämit ja haukuin anopin puhelimessa pataluhaksi. Eipä ole sen jälkeen oltu tekemisissä. Ja ikävä sanoa, mutta elämä on todella paljon parempaa!

En ole koskaan tuntenut erityisen suurta tarvetta olla mieliksi muille. Minulle on siis täysin yhdentekevää, pitääkö joku minusta vai ei.

AP on joutunut tuohon ikään katkaisemaan välit jo varmaan moneen muuhunkin sellaiseen, joka ei ole pitänyt hänestä. Jos tämä ei ole provo, niin sitten hänellä menee nykyään aika paljon huonommin kuin nuorempana. Meni sentään 28 vuotta huomata, että ei ole anopin mieleinen miniä. Useimmat meistä ovat huomanneet sen viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Vaikka emmehän me tiedä, onko ap:n ensimmäinen lapsi syntynyt vasta nyt.

Mä olen viileän kohtelias, kymmenisen vuotta yritin saada appikset tykkäämään musta, sitten annoin periksi. Näen appiksia noin kaksi kertaa vuodessa päiväseltään ja se riittää. Mies ja lapset käyvät anoppilassa useammin ja lapsilla on heihin hyvät ja lämpimät välit.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista. Vertaistuki helpottaa. Niille, joita kiinnostaa: anoppi tuli meille kylään ja alkoi motkottamaan jostain typerästä asiasta, johon totesin, että olen aikuinen ihminen ja tiedän mitä teen ja miksi teen. ( Olen siis 50 v). Anoppi sai ihan kohtauksen, että häntä kohdellaan rumasti ja että hän ei kestä tällaista kohtelua. Mieheni tokaisi, että olet jo ihan alusta asti ollut tätä liittoa vastaan. Anoppi käveli ovesta ulos enkä ole nähnyt sen koommin. Aikaa nyt kulunut 2 kk. Mieheni ei avaa asiaa enempää, enkä oikeastaan halua kuullakaan. Ymmärsin kuitenkin, että olin anopilleni ei-toivottu miniä.

Ap.

Oletettavasti anoppisi on vanhempi, jotain 70+ ja tuo voi olla alkavaa dementiaa. Tähän saakka on osannut käyttäytyä ihmisiksi, vaikka ei olisi erityisesti sinusta pitänytkään. Dementiassa alkava sosiaaliset taidot heikentyä ensimmäiseksi, ja muistin heikkenemistä ei silloin vielä juuri havaita.

Parempi pysytellä erossa, jos ei muuten ole kuin harmia ja pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini suosii tytärtään ja tyttären perhettä. Olen ollut asiasta tyrmistynyt. Tämä palsta on itse asiassa auttanut minua ymmärtämään, että anoppini lailla toimivia ihmisiä on muitakin. Itse olen naiivisti kuvitellut, että vanhemmat aina kohtelevat kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, kuten omat vanhempani ovatkin tehneet.

Tiedän, että tulen saamaan paljon alapeukkuja, mutta näin useamman tytön  ja yhden pojan äitinä on pakko todeta, että ainakaan minä en "uskalla" samalla tavalla antaa miniäkokelaalle esim lahjoja, kuin omille lapsille/tyttärille. Mutta kun tarkemmin mietin, en anna lahjoja myöskään vävykokelaille, mutta en usko, että he niitä edes kaipaavat. Ehkä tämä  minunkin miniäni voisi ajatella, että en esim lahjo häntä samalla tavalla kuin tyttäriäni ja suosin heitä. Mutta näin ei ole. 

Vävykokelaat ei vain vaivaudu välittämään siitä, että en oli heidän kanssaan yhtä hyvä kuin omien lasteni kanssa, koska en osaa olla. Olen vähän ujo ja erakko luonnekin. 

Toki tästäkin ketjusta selviää, että jotkut ovat ilkeitä ihan tahallaan miniöilleen. Ikinä en itse sortuisi moiseen. Olen tälle miniälle kyllä ystävallinen ja hän onkin oikein kiva, mutta on vain vaikea olla "vieraan" ihmisen kanssa yhtä läheinen, kuin omien lasten kanssa, jotka on tuntenut aina. 

Aika sekava tuli tästä kirjoituksesta, en oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta jos minunkin nimiä ajattelee . että suosin tyttäriäni, niin se ei pidä paikkaansa, he vain ovat minulle tutumpia ja osaan olla heidän kanssaan,

Vierailija kirjoitti:

Mitä v*ttua tällaisten junttien suosija-anoppien päässä liikkuu? Mulla sekä tyttö ja poika, enkä ikinä kehtaisi perseillä noin että tyttärelle kaikki apu, tuki, huomio, lahjat, ja pojan sit hylkäisin yksin maailmaan selviämään omineen, yksin.

Todella tunnevammaisia ihmisiä...

Entä jos tytär ei ikinä kiittäisi, vaan kohtelsi sinua kuin piikaa? Moni miniä nimittäin olettaa,että anoppi on eräänlainen siivoojan ja lastenhoitajan sekoitus,jonka tehtävänä on niin tiskata poikansa perheen astiat kuin siivota joka kerta käydessään, koska muuten ei rakasta ja koska se mies taas jätti sukat lattialle, niin äitinsä tehtävä on ne pesukoneeseen viedä.

En ole vielä koskaan kohdannut mukavaa miniää,jolla olisi hirviöanoppi. Ja työttäni tapaan erittäin paljon 3 sukupolven edustajia.

En reagoi mitenkään. Elän hänen aikuisen poikansa kanssa, minun ei tarvtse tavata anoppia koskaan,joten en keksi yhtäkään syytä, miksi se vaikuttaisi elämääni. Emme tarvitse anoppia takaamaan lainaa tai ilmaiseksi hoitamaan lapsia, joten jos anoppi ei pidä minusta,niin asia ei näy missään. Sukulaisten puheista en tiedä, harva enää on joka päivä tekemisissä miehensä tätien tai serkkujen kanssa.