Et ole anoppisi mieleen - miten reagoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini suosii tytärtään ja tyttären perhettä. Olen ollut asiasta tyrmistynyt. Tämä palsta on itse asiassa auttanut minua ymmärtämään, että anoppini lailla toimivia ihmisiä on muitakin. Itse olen naiivisti kuvitellut, että vanhemmat aina kohtelevat kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, kuten omat vanhempani ovatkin tehneet.

Tiedän, että tulen saamaan paljon alapeukkuja, mutta näin useamman tytön  ja yhden pojan äitinä on pakko todeta, että ainakaan minä en "uskalla" samalla tavalla antaa miniäkokelaalle esim lahjoja, kuin omille lapsille/tyttärille. Mutta kun tarkemmin mietin, en anna lahjoja myöskään vävykokelaille, mutta en usko, että he niitä edes kaipaavat. Ehkä tämä  minunkin miniäni voisi ajatella, että en esim lahjo häntä samalla tavalla kuin tyttäriäni ja suosin heitä. Mutta näin ei ole. 

Vävykokelaat ei vain vaivaudu välittämään siitä, että en oli heidän kanssaan yhtä hyvä kuin omien lasteni kanssa, koska en osaa olla. Olen vähän ujo ja erakko luonnekin. 

Toki tästäkin ketjusta selviää, että jotkut ovat ilkeitä ihan tahallaan miniöilleen. Ikinä en itse sortuisi moiseen. Olen tälle miniälle kyllä ystävallinen ja hän onkin oikein kiva, mutta on vain vaikea olla "vieraan" ihmisen kanssa yhtä läheinen, kuin omien lasten kanssa, jotka on tuntenut aina. 

Aika sekava tuli tästä kirjoituksesta, en oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta jos minunkin nimiä ajattelee . että suosin tyttäriäni, niin se ei pidä paikkaansa, he vain ovat minulle tutumpia ja osaan olla heidän kanssaan,

Ei sinun tarvitsekaan miniälle antaa samoja lahjoja kuin tyttärille, mutta pojalle pitää antaa samat kuin tyttärille. Ja pojan lapset on samanarvoisia kuin tyttärien lapset. Miksi ne lapsetkin muuttuu "miniän lapsiksi"?

Meillä appivanhemmat suosii törkeästi tyttäriään. Siis autot, asunnot, ulkomaanmatkat, lastenvaatteet jne.

Me (eli appivanhempien poika) on saatu yksi ruma lasimaljakko ja paljon vaatimuksia.

Juuri niin, anopin tulee olla oikeuden ukainen tyttären ja pojan välillä. Mutta ainahan se ei tunnu onnistuvan sillä mun anoppi on:

- ostanut tyttärelleen perheauton uutena lahjaksi

- ostanut rivarinpdyn tyttärelle lahjaksi

- remontoinut itse maksaen tuon rivarin

- antaa tyttärelle kuukausirahaa

- maksaa isot kodinkoneet tyttärelle

- ja tietenkin perus setti eli hoitaa tyttären lapsia ja ostaa tyttärenlapsille lahjat

Samaan aikaan poika: ei ole saanut mitään, pojalle ei edes soiteta eikä haluta tavata.

Ja mitään riitaa ei ole, kuvio on AINA ollut sama, jo lapsena. Itse asiassa se poika on kiltti ja mukava/auttava, tytär taas aika ilkeä ja päästää loukkauksia minkä kerkee. Silti se tytär vaan on rakkain.

Kyllä näen että miestäni loukkaa asia ja todella kovasti loukkaakin.

Meidän on myös odtettu majoittavan kälyjä perheineen Helsingissä. Siis anoppi sopii kälyn kanssa että tämä tulee meille lomalla. Meille ei edes kerrottu.

Silti pahin aivopieru, ennätys, on se anopin ehdotus, että me ostamme hänelle ja apelle talon, jossa he asuu ilmaiseksi ja jonka me sitten appivanhempien kuoltua perisimme kälyjen kanssa tasan.

Tuosta on paha enää pistää epäoikeudenmukaisuutta räikeämmäksi.

:D Tavallaan ymmärrän kuitenkin pölhöanoppisi ajatuksenjuoksua. Jos te ostaisitte talon, sehän olisi ”oikeastaan heidän”, ja silloin toki ”hän määrää” että siitä tulee perintö tyttärelle! Loistava logiikka. Sehän nyt on sivuseikka että te perisitte itse omistamaanne omaisuutta...

Pitää varmaan olla kiitollinen että oisi tosiaan antanut meillekin jotain oerintöä. Vaikka sitten siivun omasta talostamme😂

Me tulemme oikeastaan varsin hyvin juttuun (36 yhteistä vuotta takana) mutta tiedän kyllä paikkani TOP-listan pohjalla. Anopille on oma tytär tietenkin naisväestä ykkönen ja sujuvasti lipova, rakkaiksi kehuva ja halaileva toinen miniä heti kakkosena perässä.  Sitten ei ole ketään ja lopuksi olen minä, se hiljaisempi ja kuivakkaampi otus.  Kun anoppi kerran möläytti minulle, että on varmasti ollut vaikea kasvaa tunnevammaisessa kodissa, opin olemaan kertomatta henkilökohtaisista asioistani hänelle. Kuuntelen jutut ja hymisen myöntävästi, autan tietsikkahommissa, vaihtelen sienireseptejä ja sukankudinmalleja.  Silloin kun lapsenlapsia on kohdeltu avoimen epäreilusti, olen asiallisesti puuttunut siihen. Edelleenkään en halaile kuin oman perheeni ja synnyinperheeni jäseniä, enkä kylvä sydämiä whatsappissa tai facebookissa tai valehtele, miten ihq on kun appivanhemmat tulevat taas pariksi viikoksi ilahduttamaan. 

Niin ja se minua kyllä harmittaa, ettei mieheni, joka on aina ollut kiltti ja hoitanut omat asiansa ensiluokkaisesti ja auttaa vanhenevia vanhempiaan  koko ajan enemmän ja enemmän, saa sitä arvostusta ja välittämistä, joka hänelle kuuluisi.

T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Mies hoitaa yhteydenpidon vanhempiinsa ja minä omiini. Valitusta kuuluu liian vähäisistä käynneistä, mutta anoppi saa valittaa pojalleen. Mun mies on ok asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini suosii tytärtään ja tyttären perhettä. Olen ollut asiasta tyrmistynyt. Tämä palsta on itse asiassa auttanut minua ymmärtämään, että anoppini lailla toimivia ihmisiä on muitakin. Itse olen naiivisti kuvitellut, että vanhemmat aina kohtelevat kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, kuten omat vanhempani ovatkin tehneet.

Sama meillä. Meillä anoppi ei ole meille tervetullut. Kohdellut poikaansa niin huonosti, että ei ole meille mitään asiaa. Eipä mieskään ole sitä kaivannut. Onneksi ei ole lapsia niin ei sitä kautta tarvi olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini suosii tytärtään ja tyttären perhettä. Olen ollut asiasta tyrmistynyt. Tämä palsta on itse asiassa auttanut minua ymmärtämään, että anoppini lailla toimivia ihmisiä on muitakin. Itse olen naiivisti kuvitellut, että vanhemmat aina kohtelevat kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, kuten omat vanhempani ovatkin tehneet.

Sama meillä. Meillä anoppi ei ole meille tervetullut. Kohdellut poikaansa niin huonosti, että ei ole meille mitään asiaa. Eipä mieskään ole sitä kaivannut. Onneksi ei ole lapsia niin ei sitä kautta tarvi olla tekemisissä.

No meillä on kolme lasta eikä olla tekemisissä / yhteydessä anoppiin ja appeen. Nuorinta lastamme eivät ole ikinä nähneet ja vanhempia ”jaksoivat” aiemmin nähdä kerta vuoteen 15 min.

Kun ei kiinnosta niin väkisin ei tupata, nyt ollut välit poikki jo 2v anopin perseilyn takia. Mikä rauha!

Niin tytärtä tietenkin autetaan joka viikko monta kertaa lastenhoidossa... perus-anoppi :)

Up

Tiedän, että en ole anoppini lempi-ihminen ja täytyy myöntää, että ei hänkään minun. Mutta puolin toisin tullaan toimeen. Kun itse käyttäytyy asiallisesti, ja jättää pienemmän tölväisyt huomiotta ja jos kommentointi menee ihan alta lipan, niin vastaa kuivan viileästi takaisin  ja sitten taas palaa neutraalin ystävälliselle linjalle, niin hyvin on pärjätty kaikki nämä vuodet. Ihmeesti on anopin käytös "siistiytynyt", kun ei ei saa vastakaikua iskuilleen.

Meidän lapset on onneksi ainoat lastenlapset, joten mitään serkkukateutta ei ole mihinkään suuntaan.

Tulen toimeen liki kaikkien kanssa. Mutta anoppiani ilkeömpää, itsekkäämpää, typerämpää ja ylimielisempää ihmistä en ole tavannut koskaan. En syostu menemään lähelle, pitää olla 100 km turvaväli

Up!

Miksi siihen jotenkin pitäisi reagoida.

Jotenkin outoa ajatella, että maailman kamalin ihminen synnytti ja kasvatti maailman rakkaimman ihmisen. Oikeastiko ette usko siihen, että mieheenne vaikuttaa sekä perimä että kasvuympäristö?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa ajatella, että maailman kamalin ihminen synnytti ja kasvatti maailman rakkaimman ihmisen. Oikeastiko ette usko siihen, että mieheenne vaikuttaa sekä perimä että kasvuympäristö?

Minun mieheni lähti kotoa heti kun pystyi ja sanoo, että koulu ja kaveripiiri pelastivat hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa ajatella, että maailman kamalin ihminen synnytti ja kasvatti maailman rakkaimman ihmisen. Oikeastiko ette usko siihen, että mieheenne vaikuttaa sekä perimä että kasvuympäristö?

Minun mieheni lähti kotoa heti kun pystyi ja sanoo, että koulu ja kaveripiiri pelastivat hänet.

Nykytutkimusten mukaan lapsuudella ja geeniperimällä on hyvin vahva vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa ajatella, että maailman kamalin ihminen synnytti ja kasvatti maailman rakkaimman ihmisen. Oikeastiko ette usko siihen, että mieheenne vaikuttaa sekä perimä että kasvuympäristö?

Minun mieheni lähti kotoa heti kun pystyi ja sanoo, että koulu ja kaveripiiri pelastivat hänet.

Nykytutkimusten mukaan lapsuudella ja geeniperimällä on hyvin vahva vaikutus.

No niitä miehen lapsuuden malleja ja tunnetukkoisuutta ja käsittämätöntä halua olla kaikille mieliksi onkin setvitty sitten vuosia.

Miehen äidinisä oli fiksu. Onneksi niitä geenejä on hypännyt pohjattoman tyhmän anopin yli.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa ajatella, että maailman kamalin ihminen synnytti ja kasvatti maailman rakkaimman ihmisen. Oikeastiko ette usko siihen, että mieheenne vaikuttaa sekä perimä että kasvuympäristö?

Tottahan tuo vaikuttaa. Mutta onneksi miehessä on vain puolet anoppia. Appiukkoa en ole koskaan tavannut, mutta hänen on täytynyt olla enkeli, koska mies ja hänen sisaruksensa ovat äidistään huolimatta ihan täysjärkisiä ihmisiä.

En ole ollut anopille mieleinen miniä. Anopille mieluinen miniä olisi anopin tahtoon alistuva, juoruileva ja tyhmä kuin saapas. En ole kelvannut, eikä ole kelvannut myöskään miehen veljen esittelemät miniä-kokelaat saati miehen siskon esittelemät vävykokelaat. Kaikissa on jotain vikaa.  Anopissa on vain hyviä ominaisuuksia, tietenkin. Tämä loistavuuden perikuva haukkuu jopa lapsiaan, jos lapset tekevät asioita eri tavalla kuin itse.

Mun anoppi on oikein kultainen minulle muiden paikalla ollessa, mutta kun olemme kahestaan tai anoppi on poikansa kanssa kahdestaan niin sitten ilmaisee kuinka vihaa minua.

Appiukko ei tiedä siis mitään kuinka anoppi terrorisoi minua ja miestäni.

Haukkumista, mitätöintiä, kotiin tunkeutumista ja yksityisyyden rikkomista.

Ja vaikka salama iskisi puuhun ja se kaatuisi anopin talon päälle niin tämäkin olisi vain "miniän pahoja tekosia ja luonnon manipulointia".

En ole enää anopin kanssa tekemisissä ja ennen välien poikki laittamista, ilmaisin hänelle, että minua tulee kohdella kuin ihmistä ja että minulla on oma vapaa tahto mitä täytyy kunnioittaa. Nimenomaan minä päätän omasta elämästäni. Minun tekemiset kuuluvat miehelleni, mutta eivät anopille.

Veti tästä sitten marttyyri kohtauksen, mutta eipähän ole tarvinnut enää nähdä.

Kesälläkin kun appi ja mieheni lähtivät kalalle niin anoppi "jäi pitämään seuraa" ja heti kun miehet hävisivät näköpiiristä niin anoppi totesi "sinä voitkin jäädä tänne ulos sitten" ja painui mökin sisälle paiskaten oven kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini suosii tytärtään ja tyttären perhettä. Olen ollut asiasta tyrmistynyt. Tämä palsta on itse asiassa auttanut minua ymmärtämään, että anoppini lailla toimivia ihmisiä on muitakin. Itse olen naiivisti kuvitellut, että vanhemmat aina kohtelevat kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, kuten omat vanhempani ovatkin tehneet.

Tiedän, että tulen saamaan paljon alapeukkuja, mutta näin useamman tytön  ja yhden pojan äitinä on pakko todeta, että ainakaan minä en "uskalla" samalla tavalla antaa miniäkokelaalle esim lahjoja, kuin omille lapsille/tyttärille. Mutta kun tarkemmin mietin, en anna lahjoja myöskään vävykokelaille, mutta en usko, että he niitä edes kaipaavat. Ehkä tämä  minunkin miniäni voisi ajatella, että en esim lahjo häntä samalla tavalla kuin tyttäriäni ja suosin heitä. Mutta näin ei ole. 

Vävykokelaat ei vain vaivaudu välittämään siitä, että en oli heidän kanssaan yhtä hyvä kuin omien lasteni kanssa, koska en osaa olla. Olen vähän ujo ja erakko luonnekin. 

Toki tästäkin ketjusta selviää, että jotkut ovat ilkeitä ihan tahallaan miniöilleen. Ikinä en itse sortuisi moiseen. Olen tälle miniälle kyllä ystävallinen ja hän onkin oikein kiva, mutta on vain vaikea olla "vieraan" ihmisen kanssa yhtä läheinen, kuin omien lasten kanssa, jotka on tuntenut aina. 

Aika sekava tuli tästä kirjoituksesta, en oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta jos minunkin nimiä ajattelee . että suosin tyttäriäni, niin se ei pidä paikkaansa, he vain ovat minulle tutumpia ja osaan olla heidän kanssaan,

Eri

Ei kai kukaan oikeasti odotakkaan miniälle samaa kohtelua kuin tyttärille.

Odotetaan vain samaa kohtelua pojille kuin tyttärille. Miniöille ja vävyille odotetaan sivistynyttä kohtelua ei sen kummempaa (aivan kuin ketä tahansa toista aikuista kohtaan).

Varmaan olet ihan kiva anoppi, ainakin viestisi perusteella :)

Minun anopin kohtelusta on sivistys kaukana.

Jotenkin niin katkeroitu minulle, kun tajusi, että poikansa haluaa minun mielipiteeni ja apuni ennemmin kuin äitinsä.

Mies siis yritti katkaista napanuoraa ja äiti tiukensi otettaan.

Mies ei ole nyt ollenkaan väleissä sitten vanhempiensa kanssa.

Anoppiin kannattaa melkolailla aina laittaa välit poikki. Jos sen tekee heti niin säästyy paljolta. Itse olin tyhmä ja annoin anopin rääkätä 15v ennenkuin keräsin rohkeuteni ja poikkaisin välit. 15v meni ihsn hukkaan mielenrauhan osalta, olis ollu onnellisempaa ilman anoppia!

Koko kysymyksen muotoilu on väärä.

Kyse on kahdesta samanarvoisesta ihmisestä. Kummankaan ei ole lähtökohtaisestikaan tarkoitus miellyttää toista, vaan tulla tasa-arvoisesti toimeen.