Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös erkka ja ihan samaa mieltä edellä olevan erkan kanssa. Meidän koulussa suostutaan ihan kaikkeen tukeen oppilaalle. Vuoden verran näitä meillä kannatellaan, sitten tajutaan, taas kerran, että ei onnistu, ja nuori siirtyy laitokseen tai sairaalakouluun.

Ja minäkin olen Erkka ja olen sitä mieltä että sinä et ole erityisopettajaa nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono juttu jos syntyy tällainen valtataistelu menetpäs-enpäs mene kouluun. Kyllä motivaation koulunkäyntiin pitäisi lähteä nuoresta itsestään, jos nuori ei näe koulunkäynnissä mitään merkitystä hän ei kouluun mene ja jos vaikka meneekin niin mitä siitä loppujen lopuksi jää käteen jos motivaatiota ei ole ja ei juurikaan mitään opi.

Lainaan nyt lapseni psykiatrin sanoja: Jokainen lapsi haluaa mennä kouluun, olla kuin muut ja oppia sekä käyttäytyä hyvin. Kaikilla lapsilla ei ole keinoja näiden asioiden toteuttamiseen ja siksi tarvitsevat aikuisen apua.

Tämä oli itselleni ahaa-elämys oman lapsen kanssa. Niinpä 13-vuoden iästä huolimatta lähdettiin tuen kanssa kuten pikkulapsen kanssa. Nyt ollaan kuntoutumisessa hyvällä mallilla.

Toisinsanoen miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Syökää............

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Mitäköhän tämä tuki koulunkäyntiin sitten olisi? Minultakin on vaadittu tukea. Sitä olisi pitänyt antaa nuorelle, jota olin tunneillani nähnyt pari kertaa muutama kuukausi sitten. En olisi jannua varmaan kadulla tunnistanut. Valitettavasti tämä kouluhomma pyörii niin, että opetetaan niitä, jotka ovat siellä. Paha on tukea, jos kohde ei ole koskaan saapuvilla.

Vastuu lapsesta on lopulta jakamaton ja kuuluu vanhemmille. Vanhemmat toki voivat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Turha siitä on kuitenkaan muita syyttää.

No olisiko esimerkiksi tehtävien ja kotitehtävien kohtuullistaminen, kokeiden poisjättäminen ja osaamisen osoittaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä, mahdollisuus omaan tilaan/rauhaan tarvittaessa ja myös mahdollisuus tekemättömien tehtävien nollaantumiseen ja aloitukseen puhtaalta pöydältä. Ei se oppilas tule, ennenkuin tietää että häneltä ei odoteta samaa kuin muilta tai samaa kuin ennen.

Eihän mitään tuosta voi tehdä, jos ei oppilas tule kouluun! En kirjaimellisesti koskaan nähnyt häntä, vaikka olin luokanvalvoja.

Kaikkein v*ttumaisimpia ovat tilanteet, joissa on sovittu näistä kohtuullistamisista ja vajaista päivistä ja omista tehtävistä jne. ja on suunniteltu ja palaveerattu ja yleensä tulos on sama. Ei näy oppilasta.

Ei siinä enää ole motivaatio kovin korkealla, kun minulla on pari sataa muutakin oppilasta opettavana!

Tietäisit vain, miten ässän mutkalle näiden tyyppien kanssa taivutaan kouluissa. Nytkin on yksi tapaus, jota haetaan kotoa, mutta joka ei silti tule kouluun. Koulun aikuiset ovat istuneet kymmenissä paltsuissa ja oppilaalle on tarjolla kaikki apu ja tuki koulussa, mutta kun ei häntä ole nyt elokuu jälkeen näkynyt.

Ei varmasti tulekkaan, ellei luota että mikään muuttuu. Ottakaa nyt se ops jo käteenne ja katsokaa mitä olette kirjanneet sinne näitä tilanteita varten ja toimitte sen mukaisesti. Ilmeisesti se mitä tällä hetkellä pystytte tarjoamaan ei ole riittävää koska oppilas ei ole tullut kouluun. Mikäli hänt ei ole otettu sairaalakouluunkaan, opetuksen järjestäminen on teidän vastuullanne. Ja kyllä, vaikka oppilasta ei näkyisikään. Joten hopihopi.

Sairaalakoulu on tarkoitettu lapsille, jotka ovat aidosti sairaita. Sinne ei näitä ei huvita -tyyppejä oteta. Piste. Toisekseen kullä se vastuu lapsen oppivelvollisuuden suorittamisesta on ensi sijassa huoltajalla. Huoltajan vastuulla on, että lapsi ilmaantuu kouluun tavalla tai toisella. Koulut todellakin vääntyvät vaikka mykkyrälle näiden huvitus -lasten tahtiin vaikka yksinkertainenkin jo tajuaa, että kun puhutaan jostain kahden tunnin koulupäivästä, ei siinä ehdi yhdeksässä vuodessa edes lukemaan. Ihmeellisesti on näitä vanhempia, joille se on ihan jees. Että jälkikasvusta kasvaa jotain sosiaalisesti onnetonta pleikanhakkaajaa, joka ei osaa edes lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös erkka ja ihan samaa mieltä edellä olevan erkan kanssa. Meidän koulussa suostutaan ihan kaikkeen tukeen oppilaalle. Vuoden verran näitä meillä kannatellaan, sitten tajutaan, taas kerran, että ei onnistu, ja nuori siirtyy laitokseen tai sairaalakouluun.

Onko syytä siihen pinnaamiseen selvitetty? Mitä nuoret itse sanovat syyksi? Onko perimmäinen syy nuoressa itsessään, koulussa, perheessä, vai näissä kaikissa?

Eniten on nuoria, joilla on sosiaalisen tilanteiden ahdistusta. Meillä on iso koulu eivätkä kertakaikkiaan kykene tulemaan kouluun. Näitä opetan kotona tai aikaisin aamulla tai myöhään illalla koululla kun muita ei ole paikalla. Sitten on masentuneita, jotka ei pääse millään keinoilla kouluun eivätkä jaksa tehdä itsenäisesti kotonakaan mitään. Heillä tilanne on kaikkein vaikein, koska sairaalakouluunkaan ei pääse, jos ei osoita, että on motivaatiota opiskeluun. Sitten on näitä kylillä pyörijöitä, joita ei vaan kiinnosta ”eikä oo motii”. Heillä tilanne yleensä on paras, koska aika usein joku ryhtiliike jossain vaiheessa löytyy ja menevät vaikka kymppiluokalle sitten paikkailemaan. Tilanne on oikeasti kauhea, lasten ja nuorten erityissairaanhoito narisee liitoksissaan ja tukea sieltä ei ole ihan helppoa saada. En osaa sanoa mikä olisi yksittäinen syy, toisilla kotiolot, jollakin aiempi kiusaaminen, hyvin usein taustalta löytyy myös oppimisen ongelmia, tarkkaavuuden ongelmia.

Lisään vielä, että nuoren saaminen kouluun on vain ja ainoastaan huoltajan vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Menin sekaisin näistä teineistä. Joku teini kävi kai harrastuksessakin ja hoiti rakasta lemmikkiään eli ilmeisesti ulkoilee tämän kanssa. Eli toisin sanoen ei vain nökötä netissä, ja harrastuksen ja lemmikin hoitamisen kautta ymmärtää kyllä elämän realiteetteja. Tuntuisi siltä, että tällaiseen teiniin voisi vaikuttaa hyvillä keskusteluilla ja tulevaisuuden suunnitteluilla. Ennemmin palkitsemista kuin rangaistuksia. Olisiko harrastukseen tai lemmikkiin liittyviä palkintoja? Jos suorittaa koulua tenttimällä kotikoulussa, saa jokaisesta suoritetusta kurssista jonkun mieleisen palkinnon? Yhdessä voisitte suunnitella jotain matkaa, johon teini keräisi "rahaa" tenttimällä ja vanhempi sitten töissä käymällä ja yhteinen palkinto odottaisi esim. tietyn ajanjakson tai oppimäärän jälkeen (ei liian kaukainen päämäärä vaan esim. viiden kurssin tenttiminen tai esim. 4 kk päästä. Matkaa voisi suunnitella yhdessä eli siinä pystyisi myös pitämään keskusteluyhteyttä auki.

Tämä ei tietenkään toimi teinin kanssa, joka eristäytyy täysin pelaamiseen ja nettiin eikä ole lainkaan kiinnostunut mistään muusta, ei edes omasta perheestään. Tällaisen kanssa kannattaa neuvottelua ehkä kokeilla mutta se tuskin tepsii. Ehkä liput Assemblyyn tai tietokoneeseen uusia laitteita/pelejä? Jos saavutetuista eduista ei voi neuvotella, niin ainakin voidaan neuvotella tulevista. Mistä teini saa rahaa uusiin peleihin ja laitteisiin? Jotain uutta ja teinille mieluisaa voisi saada aina, kun kurssi on suoritettu hyväksytysti läpi joko kotikouluna tai koulussa vaikka pienryhmässä.

Jos palkitseminen ei toimi vaan perheessä teinillä on valta ja hänen tarpeensa täytetään ilman velvollisuuksien hoitamista, suosittelen ehdottomasti teinin sijoittamista muualle. Googlettelin nuorisokoteja ja aika monessa puhuttiin nuoresta, joka ei käy koulua. Kävisin nuoren kanssa läpi näitä vaihtoehtoja aika ehdottomaan tyyliin eli jos ei opiskele (on se sitten kotikoulua tai tavallista koulua), niin vaihtoehtona on sitten tämä nuorisokoti. Oletan, että nuori, joka eristäytyy kotiin, uhkailee itsemurhalla ja on väkivaltainen perheenjäseniä kohtaan, on täysin sijoituskelpoinen ja vanhempien suostumus riittää.

No tämä ap:n mainitsema sukulaisteini harrastaa ja tykkää lemmikistään, ei lenkkeile sen kanssa (ei ole lenkitettävä lemmikki). Minkäänlainen lahjonta, uhkailu tai kiristys ei auta eikä motivoi opiskeluun kotona eikä koulussa. Nuorisokotiin sijoittaminen ei auttanut, pitivät siellä siis vain neljä päivää koska ei sopeutunut sääntöihin. Nyt siis psykiatrit, psykologit, kuraattorit, lastensuojelu ym.ym. instanssit miettivät miten saisivat nuoren motivoitua opiskeluun, aikovat käydä kaksi kertaa viikossa teinin kotona kahden ammattilaisen tiiminä. Ja tukea vanhemmuutta. En tiedä mitä se tähän asti on ollut enkä mitä se jatkossa on, ei ole ainakaan auttanut ongelmaan. ap

Koulupäivän kevennys ja vuosiluokkiin sitoutumaton opetus voi monessa tapauksessa olla lopulta karhunpalvelus nuorelle. Mutta jos ne on ainoat keinot saada nuori kouluun niin sitten ne päätökset tehdään.

Erkka 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te todellakin, että kaikki ihmiset on painettu samanlaisella muotilla, eikä minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua voi olla olemassa.

KAIKKIEN täytyy käydä koulua, JOKAISEN pitää tehdä työtä.

Olette te suoraansanoen outoja yksipuolisessa ajattelussanne. Jos lasta, nuorta, aikuista, vanhusta ei vain yksinkertasesti kiinnosta toimia samalla tavalla kuin muita ihmisiä, te leimaatte hänet sairaaksi tai vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi.

Ymmärtäkää että on olemassa muunkinlaisia tapoja elää kuin se tapa millä te elätte tai yritätte pakottaa muut elämään :-)

Miehen pikkuveljellä on downin syndrooma ja hänkin kävin oppivelvollisuutensa, tosin täysin erilaisen kuin normi peruskoulu. Lisäksi on päivätoimintaa, jossa jotain pieniä työtehtäviä.

Jos olisitte eläneet 1700 luvulla, olisitte kaikki olleet sitä mieltä, että koulunkäynti on turhaa ajanhukkaa ja kaikkien lasten pitää mennä tehdastyöhön mahdollisimman pian.

Voisiko olla mahdollista ajetella, että toiset haluavat käydä koulua toiset eivät, eikä ole olemassa mitään universaalia koulunkäyntioikeutta.

Suuri osa lapsista käy koulua siksi, että niin vaan pitää tehdä ja hyvä niin, mutta jos joitakin poikkeusyksilöitä ei vain koulunkäynti nappaa painostuksesta, psykiatreista, koulukotiin joutumisesta huostaanotosta, poliisilla ja palokunnalla uhkaamisista huolimatta, niin miksi heille ei annettaisi mahdollisuutta elää omannäköistään elämää.

Niin kauan kuin tämä "oman näköisensä elämän" eläminen tuo yli miljoonan euron kustannukset muille, pitää pakottaa siihen normaaliin elämään. Ja hyvin monen on vaikea sulkea silmiä lapsen pahoinvoinnilta, mitä syrjäytyminen aiheuttaa ja mistä se aiheutuu myöskin. 

Sitten kun on maksanut aiheuttamansa kulunsa yhteiskunnalle, ei käytä yhteiskunnan palveluja (vesi, puhdas ilma, tiet, tuet, turvallisuus, terveyspalvelut) niin voi oikeasti puhua oman näköisesti elämästä. Eihän se ole oman näköistä elämää, että kelpaa muiden töiden tulos, mutta ei kiinnosta tehdä mitään edes oman elantonsa eteen. Koululaisilla se on koulun käyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Mitäköhän tämä tuki koulunkäyntiin sitten olisi? Minultakin on vaadittu tukea. Sitä olisi pitänyt antaa nuorelle, jota olin tunneillani nähnyt pari kertaa muutama kuukausi sitten. En olisi jannua varmaan kadulla tunnistanut. Valitettavasti tämä kouluhomma pyörii niin, että opetetaan niitä, jotka ovat siellä. Paha on tukea, jos kohde ei ole koskaan saapuvilla.

Vastuu lapsesta on lopulta jakamaton ja kuuluu vanhemmille. Vanhemmat toki voivat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Turha siitä on kuitenkaan muita syyttää.

No olisiko esimerkiksi tehtävien ja kotitehtävien kohtuullistaminen, kokeiden poisjättäminen ja osaamisen osoittaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä, mahdollisuus omaan tilaan/rauhaan tarvittaessa ja myös mahdollisuus tekemättömien tehtävien nollaantumiseen ja aloitukseen puhtaalta pöydältä. Ei se oppilas tule, ennenkuin tietää että häneltä ei odoteta samaa kuin muilta tai samaa kuin ennen.

Eihän mitään tuosta voi tehdä, jos ei oppilas tule kouluun! En kirjaimellisesti koskaan nähnyt häntä, vaikka olin luokanvalvoja.

Kaikkein v*ttumaisimpia ovat tilanteet, joissa on sovittu näistä kohtuullistamisista ja vajaista päivistä ja omista tehtävistä jne. ja on suunniteltu ja palaveerattu ja yleensä tulos on sama. Ei näy oppilasta.

Ei siinä enää ole motivaatio kovin korkealla, kun minulla on pari sataa muutakin oppilasta opettavana!

Tietäisit vain, miten ässän mutkalle näiden tyyppien kanssa taivutaan kouluissa. Nytkin on yksi tapaus, jota haetaan kotoa, mutta joka ei silti tule kouluun. Koulun aikuiset ovat istuneet kymmenissä paltsuissa ja oppilaalle on tarjolla kaikki apu ja tuki koulussa, mutta kun ei häntä ole nyt elokuu jälkeen näkynyt.

Ei varmasti tulekkaan, ellei luota että mikään muuttuu. Ottakaa nyt se ops jo käteenne ja katsokaa mitä olette kirjanneet sinne näitä tilanteita varten ja toimitte sen mukaisesti. Ilmeisesti se mitä tällä hetkellä pystytte tarjoamaan ei ole riittävää koska oppilas ei ole tullut kouluun. Mikäli hänt ei ole otettu sairaalakouluunkaan, opetuksen järjestäminen on teidän vastuullanne. Ja kyllä, vaikka oppilasta ei näkyisikään. Joten hopihopi.

Sairaalakoulu on tarkoitettu lapsille, jotka ovat aidosti sairaita. Sinne ei näitä ei huvita -tyyppejä oteta. Piste. Toisekseen kullä se vastuu lapsen oppivelvollisuuden suorittamisesta on ensi sijassa huoltajalla. Huoltajan vastuulla on, että lapsi ilmaantuu kouluun tavalla tai toisella. Koulut todellakin vääntyvät vaikka mykkyrälle näiden huvitus -lasten tahtiin vaikka yksinkertainenkin jo tajuaa, että kun puhutaan jostain kahden tunnin koulupäivästä, ei siinä ehdi yhdeksässä vuodessa edes lukemaan. Ihmeellisesti on näitä vanhempia, joille se on ihan jees. Että jälkikasvusta kasvaa jotain sosiaalisesti onnetonta pleikanhakkaajaa, joka ei osaa edes lukea.

Tottakai nämäkin vanhemmat haluaisivat  että teini suorittaa oppivelvollisuuden, myöhemmin ammattitutkinnon, saa työpaikan ja pärjää elämässä. Pahin vaihtoehto syrjäytyessä on että joutuu päihde- ja rikollisporukoihin. Toistaiseksi tuosta ei ole ollut pelkoa kun eivät saa teiniä enää edes ulos kodista ollenkaan, ei suostu lähtemään mukaan jos käyvät esim. ulkona syömässä tai jossain tapahtumassa.

Koulu on tosiaan vääntynyt mykkyrälle koulunvaihtoineen ja erityisluokkineen lyhennettyine päivineen ym. mutta teini ei suostunut käymään sielläkään. Kertokaa miten se käytännössä tapahtuu että vanhempi vie teinin kouluun jos teini ei suostu lähtemään. En usko että saisivat edes yhdessä väkisin raahattua riehuvan ja potkivan teinin väkivalloin kouluun, saati pysyvän sen siellä. Siitähän saisi pahoinpitelysyytteen jos alkaisi lapsensa kanssa tappelemaan, tukasta tai korvasta kiskomaan ja väkisin raahaamaan. Niinkuin joku jo kirjoitti niin pienemmästäkin puuttumisesta oli psykiatri tuominnut vanhempien käytöksen. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te todellakin, että kaikki ihmiset on painettu samanlaisella muotilla, eikä minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua voi olla olemassa.

KAIKKIEN täytyy käydä koulua, JOKAISEN pitää tehdä työtä.

Olette te suoraansanoen outoja yksipuolisessa ajattelussanne. Jos lasta, nuorta, aikuista, vanhusta ei vain yksinkertasesti kiinnosta toimia samalla tavalla kuin muita ihmisiä, te leimaatte hänet sairaaksi tai vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi.

Ymmärtäkää että on olemassa muunkinlaisia tapoja elää kuin se tapa millä te elätte tai yritätte pakottaa muut elämään :-)

Miehen pikkuveljellä on downin syndrooma ja hänkin kävin oppivelvollisuutensa, tosin täysin erilaisen kuin normi peruskoulu. Lisäksi on päivätoimintaa, jossa jotain pieniä työtehtäviä.

Jos olisitte eläneet 1700 luvulla, olisitte kaikki olleet sitä mieltä, että koulunkäynti on turhaa ajanhukkaa ja kaikkien lasten pitää mennä tehdastyöhön mahdollisimman pian.

Voisiko olla mahdollista ajetella, että toiset haluavat käydä koulua toiset eivät, eikä ole olemassa mitään universaalia koulunkäyntioikeutta.

Suuri osa lapsista käy koulua siksi, että niin vaan pitää tehdä ja hyvä niin, mutta jos joitakin poikkeusyksilöitä ei vain koulunkäynti nappaa painostuksesta, psykiatreista, koulukotiin joutumisesta huostaanotosta, poliisilla ja palokunnalla uhkaamisista huolimatta, niin miksi heille ei annettaisi mahdollisuutta elää omannäköistään elämää.

Niin kauan kuin tämä "oman näköisensä elämän" eläminen tuo yli miljoonan euron kustannukset muille, pitää pakottaa siihen normaaliin elämään. Ja hyvin monen on vaikea sulkea silmiä lapsen pahoinvoinnilta, mitä syrjäytyminen aiheuttaa ja mistä se aiheutuu myöskin. 

Sitten kun on maksanut aiheuttamansa kulunsa yhteiskunnalle, ei käytä yhteiskunnan palveluja (vesi, puhdas ilma, tiet, tuet, turvallisuus, terveyspalvelut) niin voi oikeasti puhua oman näköisesti elämästä. Eihän se ole oman näköistä elämää, että kelpaa muiden töiden tulos, mutta ei kiinnosta tehdä mitään edes oman elantonsa eteen. Koululaisilla se on koulun käyminen.

Onko tämä nyt se kokoomuslainen tapa ajatella asioista :-)

Jokainen yhteiskuntaan syntynyt on jo lähtökohtaisesti velkaa yhteiskunnalle.

Kuulostaa aika kovalta peliltä jos jo syntyessään jää velkaa kätilölle ja maksaa elämänsä aikana takaisin lapsuudenaikaisen asumistukensa, jota ei kyllä koskaan mistään anonut.

Koulutiestäkin pitäisi Bernerin oppien mukaan maksaa pienestä pitäen kai jonkinlaista polkupyöräveroa yksityiselle tien omistajalle.

Kovaksi ovat arvot menneet jos ihmiselämä ja siinä tehtävät valinnat arvotetaan vain rahalla.

Esimerkkisi perusteella hengittämäni ilma pitäisi jollakin tavalla maksaa. Onneksesi vedestä me jo maksamme vesimaksuja, joten kaipa nyt lapset saavat sitä juoda vielä toistaiseksi ilmaiseksi :-)

Lasta nyt ilmeisesti ahdistaa koulunkäynti ja sitä varmaankin kiusataan, ja muutenkin tuollaisten sijoitusten ja erityisluokkien jälkeen hyvin vaikea mennä enää takaisin kouluun.

Musta paras olisi nyt että voisi suorittaa kotiopintoina peruskoulun loppuun. Netin avulla varmasti onnistuu. Jos saisi esim vuoden ajan positiivisia kokemuksia onnistumisessa opiskeluun, se voisi auttaa.

Itselläni oli sama tilanne lapsena, koulunkäynti ahdisti ja en suostunut menemään sinne. Tentin viimeiset vuoden - pari. Ja siis lukiosta myöhemmin aikanaan kirjoitin e:n paperit ja olen muuten myöhemmin pärjännyt elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono juttu jos syntyy tällainen valtataistelu menetpäs-enpäs mene kouluun. Kyllä motivaation koulunkäyntiin pitäisi lähteä nuoresta itsestään, jos nuori ei näe koulunkäynnissä mitään merkitystä hän ei kouluun mene ja jos vaikka meneekin niin mitä siitä loppujen lopuksi jää käteen jos motivaatiota ei ole ja ei juurikaan mitään opi.

Lainaan nyt lapseni psykiatrin sanoja: Jokainen lapsi haluaa mennä kouluun, olla kuin muut ja oppia sekä käyttäytyä hyvin. Kaikilla lapsilla ei ole keinoja näiden asioiden toteuttamiseen ja siksi tarvitsevat aikuisen apua.

Tämä oli itselleni ahaa-elämys oman lapsen kanssa. Niinpä 13-vuoden iästä huolimatta lähdettiin tuen kanssa kuten pikkulapsen kanssa. Nyt ollaan kuntoutumisessa hyvällä mallilla.

Minkälaista apua lapsesi on saanut kun on näköjään alkanut auttamaan? Ihan käytännön neuvoja mitä tehty. Ihmettelen mikseivät ole tälle vielä löytäneet keinoa jolla saisivat haluamaan olla kuin muut ja oppia sekä käyttäytyä hyvin, siis vaikka on ollut ammattilaiset psykiatreineen käytössä jo pari vuotta. ap

Onko siis perhetyöntekijät hakeneet ap tapauksen nuorta kouluun? Meidän kunnassa tätä buustausta lastensuojelulta on vaikea saada, mutta on yleensä toiminut suht hyvin. Kaksi perhetyöntekijää menee tälläkin hetkellä yhden meidän koulun nuoren kotiin aamuisin. Jäävät keskustellaan nuoren kanssa jos tämä ei suostu kouluun. Nuori tällä hetkellä tulee mielummin kouluun kuin keskustelee heidän kanssaan kotona.

Kaikille ei tietenkään toimi, jos on vaikea ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko niin ei tuo hakeminen auta. Teidän myös tapauksia, joissa mopon poisottaminen, netin katkaisu on auttanut, mutta eihän nekään tietenkään läheskään aina toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te todellakin, että kaikki ihmiset on painettu samanlaisella muotilla, eikä minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua voi olla olemassa.

KAIKKIEN täytyy käydä koulua, JOKAISEN pitää tehdä työtä.

Olette te suoraansanoen outoja yksipuolisessa ajattelussanne. Jos lasta, nuorta, aikuista, vanhusta ei vain yksinkertasesti kiinnosta toimia samalla tavalla kuin muita ihmisiä, te leimaatte hänet sairaaksi tai vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi.

Ymmärtäkää että on olemassa muunkinlaisia tapoja elää kuin se tapa millä te elätte tai yritätte pakottaa muut elämään :-)

Miehen pikkuveljellä on downin syndrooma ja hänkin kävin oppivelvollisuutensa, tosin täysin erilaisen kuin normi peruskoulu. Lisäksi on päivätoimintaa, jossa jotain pieniä työtehtäviä.

Jos olisitte eläneet 1700 luvulla, olisitte kaikki olleet sitä mieltä, että koulunkäynti on turhaa ajanhukkaa ja kaikkien lasten pitää mennä tehdastyöhön mahdollisimman pian.

Voisiko olla mahdollista ajetella, että toiset haluavat käydä koulua toiset eivät, eikä ole olemassa mitään universaalia koulunkäyntioikeutta.

Suuri osa lapsista käy koulua siksi, että niin vaan pitää tehdä ja hyvä niin, mutta jos joitakin poikkeusyksilöitä ei vain koulunkäynti nappaa painostuksesta, psykiatreista, koulukotiin joutumisesta huostaanotosta, poliisilla ja palokunnalla uhkaamisista huolimatta, niin miksi heille ei annettaisi mahdollisuutta elää omannäköistään elämää.

Niin kauan kuin tämä "oman näköisensä elämän" eläminen tuo yli miljoonan euron kustannukset muille, pitää pakottaa siihen normaaliin elämään. Ja hyvin monen on vaikea sulkea silmiä lapsen pahoinvoinnilta, mitä syrjäytyminen aiheuttaa ja mistä se aiheutuu myöskin. 

Sitten kun on maksanut aiheuttamansa kulunsa yhteiskunnalle, ei käytä yhteiskunnan palveluja (vesi, puhdas ilma, tiet, tuet, turvallisuus, terveyspalvelut) niin voi oikeasti puhua oman näköisesti elämästä. Eihän se ole oman näköistä elämää, että kelpaa muiden töiden tulos, mutta ei kiinnosta tehdä mitään edes oman elantonsa eteen. Koululaisilla se on koulun käyminen.

Onko tämä nyt se kokoomuslainen tapa ajatella asioista :-)

Jokainen yhteiskuntaan syntynyt on jo lähtökohtaisesti velkaa yhteiskunnalle.

Kuulostaa aika kovalta peliltä jos jo syntyessään jää velkaa kätilölle ja maksaa elämänsä aikana takaisin lapsuudenaikaisen asumistukensa, jota ei kyllä koskaan mistään anonut.

Koulutiestäkin pitäisi Bernerin oppien mukaan maksaa pienestä pitäen kai jonkinlaista polkupyöräveroa yksityiselle tien omistajalle.

Kovaksi ovat arvot menneet jos ihmiselämä ja siinä tehtävät valinnat arvotetaan vain rahalla.

Esimerkkisi perusteella hengittämäni ilma pitäisi jollakin tavalla maksaa. Onneksesi vedestä me jo maksamme vesimaksuja, joten kaipa nyt lapset saavat sitä juoda vielä toistaiseksi ilmaiseksi :-)

En ole kokoomuslainen enkä ole ikinä kokoomusta äänestänyt. Vesiä ym ei saa yksityistää. Toivottavasti luet, mihin vastasin ja tekstini uudestaan, niin ymmärrät mihin vastata.

Eihän kukaan voi olla velkaa syntyessään. Jos olisit lukenut, olisit huomannut, että vastaisin ihmiselle, joka haluaa, että syrjäytyvä nuori jätetään rauhaan syrjäytymään ja elämään "oman näköistä elämää". Kyse on siis yläasteikäisistä lapsista! Jos nämä lapset jätetään yksin kotiin pelaamaan, niin eivät he simsalabim 23-vuotiaana yhtäkkiä tajua, että haluankin lähteä opiskelemaan kesken jääneen peruskoulun ja jatkokouluttautumaan ja töihin. He jäävät loppuelämäkseen kotiin, saavat mielenterveys ongelmia, jos heillä ei jo ole, ovat yksinäisiä, ja saavat kyllä fyysisiäkin ongelmia ennen pitkään. Yksilötasolla syrjäytyminen on kestämätöntä ja kukaan ei sitä halua lapselle tai aikuiselle. Kyllä ihmisen perustarve on olla rakastettu ja tarpeellinen, mitä ei voi kokea, jos ei ole kosketuksissa muihin ihmisiin, ja vain pelaa yksin kotona jatkuvasti.

Toisekseen yhteiskunnan näkökulmasta syrjäytyminen tulee kalliiksi. Yksi nuori lopullisesti syrjäytynyt nuori maksaa yli miljoona euroa. Aikuisena syrjäytynyt vielä voi päästä takaisin elämään kiinni, mutta lapsena syrjäytyneen on hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta enää aikuisena päästä normaaliin elämään kiinni, jos ei ole mitään kokemusta normaalista koulun käynnistä, opiskelusta ja työssäkäymisestä. Jos viimeinen muisto jostain säännöllisestä on ala-aste ajoilta, niin eipä sitä kolmekymppisenä syrjäytyneenä edes tiedä, millaista on työnteko. 

Kyllä, vaikka kokoomuslainen ei olekaan, mielestäni yhteiskunnalla on painavat syyt puuttua lasten syrjäytymiseen. Yksilötason ja inhimillisten syiden lisäksi, on taattava, että meillä kaikilla on puhdasta ilmaa, vettä tulee hanasta, poliisi tulee estämään perheväkivaltaa, ambulanssi kolaripaikalle, vanhus saa lääkkeensä ja hoivaa, lapsilla voivat mennä ilmaiseen kouluun ym. Mä ainakin haluan, että seuraavatkin sukupolvet saavat nauttia näistä, vaikka näitä koko ajan alas ajetaan. 

Tavallisimmat syyt kotiinjääntiin ovat olleet peliriippuvuus tai yksin kotona möllöttämisestä seurannut sosiaalisten tilanteiden pelko. Syitä eivät ole olleet kiusaaminen tai oppimisvaikeudet.

Koulu auttaisi ja tulisi vastaan, jos nuori suostuisi ottamaan apua vastaan. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon saisi apua, jos nuori suostuisi ottamaan avun vastaan. Peliriippuvuuteen ei täällä meillä ole apua saatavilla, eikä nuori taatusti suostu ottamaan tätä apua vastaan.

Suomessa ei ole minkäänlaista koulupakkoa. Jos tätä joku teini nyt lukee niin KOULUUN EI OLE KOSKAAN PAKKO MENNÄ.

On vain oppivelvollisuus. Se tarkoittaa sitä että koulua voi käydä etänä kotoa tai ihan mistä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te todellakin, että kaikki ihmiset on painettu samanlaisella muotilla, eikä minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua voi olla olemassa.

KAIKKIEN täytyy käydä koulua, JOKAISEN pitää tehdä työtä.

Olette te suoraansanoen outoja yksipuolisessa ajattelussanne. Jos lasta, nuorta, aikuista, vanhusta ei vain yksinkertasesti kiinnosta toimia samalla tavalla kuin muita ihmisiä, te leimaatte hänet sairaaksi tai vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi.

Ymmärtäkää että on olemassa muunkinlaisia tapoja elää kuin se tapa millä te elätte tai yritätte pakottaa muut elämään :-)

Miehen pikkuveljellä on downin syndrooma ja hänkin kävin oppivelvollisuutensa, tosin täysin erilaisen kuin normi peruskoulu. Lisäksi on päivätoimintaa, jossa jotain pieniä työtehtäviä.

Jos olisitte eläneet 1700 luvulla, olisitte kaikki olleet sitä mieltä, että koulunkäynti on turhaa ajanhukkaa ja kaikkien lasten pitää mennä tehdastyöhön mahdollisimman pian.

Voisiko olla mahdollista ajetella, että toiset haluavat käydä koulua toiset eivät, eikä ole olemassa mitään universaalia koulunkäyntioikeutta.

Suuri osa lapsista käy koulua siksi, että niin vaan pitää tehdä ja hyvä niin, mutta jos joitakin poikkeusyksilöitä ei vain koulunkäynti nappaa painostuksesta, psykiatreista, koulukotiin joutumisesta huostaanotosta, poliisilla ja palokunnalla uhkaamisista huolimatta, niin miksi heille ei annettaisi mahdollisuutta elää omannäköistään elämää.

Se omannäköinen elämä vaan on hyvin suurella todennäköisyydella syrjäytyminen. Työpaikan saaminen pelkällä peruskoulutodistuksella on jo hyvin haastavaa, vielä vaikeampaa jos ei ole edes sitä peruskoulua käytynä.

Jossain vaiheessa havahtuu näkemään miten ne entiset luokkakaverit työllistyvät, ostavat asunnon, ehkä auton, karttuttavat omaisuutta, menevät naimisiin ja tekevät perheineen lomamatkoja.

Samaan aikaan kun itse kitkuttelee vuokrayksiössään toimeentulotuella.

Eli ei, en todeltakaan tekisi sellaista karhunpalvelusta lapselleni, että antaisin vapaasti jättää peruskoulun kesken tuota "omannäköistä elämää" varten.

Kyllä ahdistuksen takana on usein myös oppimisen ongelmat ja/tai kiusaaminen. Nämä ahdistuneet on pääasiassa tyttöjä, ja todella harvoin sieltä taustalta löytyy peliriippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko te todellakin, että kaikki ihmiset on painettu samanlaisella muotilla, eikä minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua voi olla olemassa.

KAIKKIEN täytyy käydä koulua, JOKAISEN pitää tehdä työtä.

Olette te suoraansanoen outoja yksipuolisessa ajattelussanne. Jos lasta, nuorta, aikuista, vanhusta ei vain yksinkertasesti kiinnosta toimia samalla tavalla kuin muita ihmisiä, te leimaatte hänet sairaaksi tai vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi.

Ymmärtäkää että on olemassa muunkinlaisia tapoja elää kuin se tapa millä te elätte tai yritätte pakottaa muut elämään :-)

Miehen pikkuveljellä on downin syndrooma ja hänkin kävin oppivelvollisuutensa, tosin täysin erilaisen kuin normi peruskoulu. Lisäksi on päivätoimintaa, jossa jotain pieniä työtehtäviä.

Jos olisitte eläneet 1700 luvulla, olisitte kaikki olleet sitä mieltä, että koulunkäynti on turhaa ajanhukkaa ja kaikkien lasten pitää mennä tehdastyöhön mahdollisimman pian.

Voisiko olla mahdollista ajetella, että toiset haluavat käydä koulua toiset eivät, eikä ole olemassa mitään universaalia koulunkäyntioikeutta.

Suuri osa lapsista käy koulua siksi, että niin vaan pitää tehdä ja hyvä niin, mutta jos joitakin poikkeusyksilöitä ei vain koulunkäynti nappaa painostuksesta, psykiatreista, koulukotiin joutumisesta huostaanotosta, poliisilla ja palokunnalla uhkaamisista huolimatta, niin miksi heille ei annettaisi mahdollisuutta elää omannäköistään elämää.

Se omannäköinen elämä vaan on hyvin suurella todennäköisyydella syrjäytyminen. Työpaikan saaminen pelkällä peruskoulutodistuksella on jo hyvin haastavaa, vielä vaikeampaa jos ei ole edes sitä peruskoulua käytynä.

Jossain vaiheessa havahtuu näkemään miten ne entiset luokkakaverit työllistyvät, ostavat asunnon, ehkä auton, karttuttavat omaisuutta, menevät naimisiin ja tekevät perheineen lomamatkoja.

Samaan aikaan kun itse kitkuttelee vuokrayksiössään toimeentulotuella.

Eli ei, en todeltakaan tekisi sellaista karhunpalvelusta lapselleni, että antaisin vapaasti jättää peruskoulun kesken tuota "omannäköistä elämää" varten.

Oletat nyt että me kaikki olemme samanlaisia ja haluamme samanlaisia asioita elämältä.

Voistko edes yrittää ymmärtää, etteivät kaikki halua velkaantua pankille ottamalla asuntolainaa, eivät halua myöskään omaa osamaksuvolvoaan, eivätkä halua lennellä ristiinrastiin paketimatkailla turistikohteisiin.

Miksi kaikkien pitäisi käydä työssä, yrittää tienata mahdollisimman paljon rahaa pitääkseen kulutuksellaan rattaat pyörimässä ja rikkaat rikastumassa.

MItä vikaa on tyytyä vaatimattomaan elämisen tasoon ilman orjuutta pankille tai pakollista työssäkäyntiä.

Joku adhd tähän tulee veisaamaan virttä, kaikkien pitää tehdä työtä, joten mainitsen jo nyt vapaaehtoisen työttömyyden olevan palvelus maamme 500 000:lle työttömälle, jotka myisivät omantuntonsa ja moraalinsa päästäkseen palkkatyöhön, edes heitteillejättämään vanhuksia nykyisenkaltaiseen pahoinvointijärjestelmään :-)

Paniikkihäiriötä veikkaisin tai yleistä ahdistuneisuushäiriötä. On siis erilaisia päiviä. Kokenut lääkäri laittaa lääkkeet, niihin on sopivat, kannattaa kokeilla . Alkaa vaikuttaa kunnolla viikon jälkeeen. Yleensä nämä ovat niitä ihan älykkäitä nuoria, ei kannata liikaa analysoida asioita. Pärjää varmaan kotikoulussa, jos vaikka tenttis sitten koululla.  Murrosikä aiheuttaa itsellekin yllätyksiä, ei tuo niin kauheen uutta ole. Mikään koulukoti ei ole ratkaisu, jos kotona on suht normiperhe. Ei mitään väkivaltaa eikä rankaisua, ne on tarkoitettu vain rikollisille. Mukavuusalueelta on vaikea lähteä kun voi huonosti. Terv. sairaanhoitaja. Tsemppiä, kyllä se siitä!!