Lue keskustelun säännöt.
Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään
06.10.2018 |
En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa tänne ettei muut teinit saa päähänsä samaa. Ei ole kyse omasta lapsesta, vaan lähisuvun 8. luokkaa käyvästä teinistä. Koulusta lintsaaminen alkoi seiskalla, tänä vuonna ei mennyt kouluun ollenkaan. Lastensuojelu, koulukuraattorit, psykologit ja psykiatrit palavereissaan järjestivät teinille syyskuussa paikan eri koulusta erikoisluokalta jossa vähän oppilaita, mutta sielläkin kävi vain pari päivää. Sen jälkeen lastensuojelu sijoitti teinin nuorisokotiin, josta heittivät teinin takaisin kotiin neljän päivän päästä koska ei sopeutunut talon sääntöihin!! Helpolla näyttävät lyövän hanskat tiskiin.
Nyt oli taas palaveri, jossa mietittiin jatkoa; koulukoti ei kuulemma ole vaihtoehto koska pelkkä ahdistus ja kouluhaluttomuus ei riitä sijoitusperusteiksi. Nyt aikovat järjestää kaksi ammattilaista käymään kahdesti viikossa teinin kotona ja yrittävät saada teinin taas haluamaan käydä koulua. En usko että tästä on mitään apua, on huomannut miten kukaan ei voi mitään, tykkää vaan surffailla netissä päivät pitkät.
Onko kellään muulla ollut samaa tilannetta, miten ratkennut?
Kommentit (413)
Meillä kun hiiri meni sunnuntai-iltana rikki, sai poika, jolla peliriippuvuus aivan megalomaanisen raivarin. En suostunut lähteä ostamaan uutta hiirtä siltä seisomalta niin oli helvetinmoinen rummutus päällä. Mieleen ei mahtunut mitään muuta kuin uusi hiiri.
Sunnuntai-iltana. Aamulla piti kouluun herätä, mutta eipä sen väliä kun pelata piti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siis perhetyöntekijät hakeneet ap tapauksen nuorta kouluun? Meidän kunnassa tätä buustausta lastensuojelulta on vaikea saada, mutta on yleensä toiminut suht hyvin. Kaksi perhetyöntekijää menee tälläkin hetkellä yhden meidän koulun nuoren kotiin aamuisin. Jäävät keskustellaan nuoren kanssa jos tämä ei suostu kouluun. Nuori tällä hetkellä tulee mielummin kouluun kuin keskustelee heidän kanssaan kotona.
Kaikille ei tietenkään toimi, jos on vaikea ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko niin ei tuo hakeminen auta. Teidän myös tapauksia, joissa mopon poisottaminen, netin katkaisu on auttanut, mutta eihän nekään tietenkään läheskään aina toimi.
Ei ole vielä yrittäneet, mutta ehkä nyt sitten yrittävät. Toivottavasti onnistuvat. ap
Puhelin ja tietokone pois. Samoin reitittimestä estot teinin laitteisiin, ettei internetyhteyttä ole. Toki sanot tästä ensin teinille, että jos ei koulunkäynti maistu niin laitteet lähtevät niin pitkäksi aikaa, että rupeaa maistumaan. Sano hänelle myös, että kusee tuolla lintsaamisella vain ja ainostaan oman itsensä nilkkaan. Kotiaresti kuulostaisi myös hyvältä ratkaisulta. Ei kaiken tarvitse olla aina kivaa. Teiniä voi yrittää oikeastaan auttaa vain kotoa käsin, mutta ei sekään valitettavasti takaa, ettei teinistä tule wt aikuista. Sano hänelle että tällä menolla näet hänen aikuiselämänsä tatuoituna työttömänä mitään osaamattomana luuserina jolla on pitbull ja hampaat mätänevät suuhun. Suomenkielikin taittuu hieman niin ja näin, että vielä voi teini vaikuttaa millaisen tulevaisuuden saa. Teinisi kaipaa nyt nimittäin ihan oikeasti rajua herättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Puhelin ja tietokone pois. Samoin reitittimestä estot teinin laitteisiin, ettei internetyhteyttä ole. Toki sanot tästä ensin teinille, että jos ei koulunkäynti maistu niin laitteet lähtevät niin pitkäksi aikaa, että rupeaa maistumaan. Sano hänelle myös, että kusee tuolla lintsaamisella vain ja ainostaan oman itsensä nilkkaan. Kotiaresti kuulostaisi myös hyvältä ratkaisulta. Ei kaiken tarvitse olla aina kivaa. Teiniä voi yrittää oikeastaan auttaa vain kotoa käsin, mutta ei sekään valitettavasti takaa, ettei teinistä tule wt aikuista. Sano hänelle että tällä menolla näet hänen aikuiselämänsä tatuoituna työttömänä mitään osaamattomana luuserina jolla on pitbull ja hampaat mätänevät suuhun. Suomenkielikin taittuu hieman niin ja näin, että vielä voi teini vaikuttaa millaisen tulevaisuuden saa. Teinisi kaipaa nyt nimittäin ihan oikeasti rajua herättelyä.
Anteeksi, unohdin kyseessä olevan sukusi lapsi. Mutta toimivat nämä ohjeet hänenkin vanhemmilleen aivan yhtä hyvin.
Oppivelvollisuus loppuu 17v. ikäisenä.Eväät jatkoa varten tosin voivat olla vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teiniltä kannattaa kysyä, että mikä kiinnostaa ja mikä ei. Sen mukaan sitten kannattaa elää. Näin sanoi vanha viisas mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Mitäköhän tämä tuki koulunkäyntiin sitten olisi? Minultakin on vaadittu tukea. Sitä olisi pitänyt antaa nuorelle, jota olin tunneillani nähnyt pari kertaa muutama kuukausi sitten. En olisi jannua varmaan kadulla tunnistanut. Valitettavasti tämä kouluhomma pyörii niin, että opetetaan niitä, jotka ovat siellä. Paha on tukea, jos kohde ei ole koskaan saapuvilla.
Vastuu lapsesta on lopulta jakamaton ja kuuluu vanhemmille. Vanhemmat toki voivat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Turha siitä on kuitenkaan muita syyttää.
No olisiko esimerkiksi tehtävien ja kotitehtävien kohtuullistaminen, kokeiden poisjättäminen ja osaamisen osoittaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä, mahdollisuus omaan tilaan/rauhaan tarvittaessa ja myös mahdollisuus tekemättömien tehtävien nollaantumiseen ja aloitukseen puhtaalta pöydältä. Ei se oppilas tule, ennenkuin tietää että häneltä ei odoteta samaa kuin muilta tai samaa kuin ennen.
Eihän mitään tuosta voi tehdä, jos ei oppilas tule kouluun! En kirjaimellisesti koskaan nähnyt häntä, vaikka olin luokanvalvoja.
Kaikkein v*ttumaisimpia ovat tilanteet, joissa on sovittu näistä kohtuullistamisista ja vajaista päivistä ja omista tehtävistä jne. ja on suunniteltu ja palaveerattu ja yleensä tulos on sama. Ei näy oppilasta.
Ei siinä enää ole motivaatio kovin korkealla, kun minulla on pari sataa muutakin oppilasta opettavana!
Tietäisit vain, miten ässän mutkalle näiden tyyppien kanssa taivutaan kouluissa. Nytkin on yksi tapaus, jota haetaan kotoa, mutta joka ei silti tule kouluun. Koulun aikuiset ovat istuneet kymmenissä paltsuissa ja oppilaalle on tarjolla kaikki apu ja tuki koulussa, mutta kun ei häntä ole nyt elokuu jälkeen näkynyt.
Ei varmasti tulekkaan, ellei luota että mikään muuttuu. Ottakaa nyt se ops jo käteenne ja katsokaa mitä olette kirjanneet sinne näitä tilanteita varten ja toimitte sen mukaisesti. Ilmeisesti se mitä tällä hetkellä pystytte tarjoamaan ei ole riittävää koska oppilas ei ole tullut kouluun. Mikäli hänt ei ole otettu sairaalakouluunkaan, opetuksen järjestäminen on teidän vastuullanne. Ja kyllä, vaikka oppilasta ei näkyisikään. Joten hopihopi.
Ei mihinkään ole kirjattu minulle yhtään mitään velvollisuutta opettaa lasta, joka ei tule kouluun. Kotiopettajat ovat sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Mitäköhän tämä tuki koulunkäyntiin sitten olisi? Minultakin on vaadittu tukea. Sitä olisi pitänyt antaa nuorelle, jota olin tunneillani nähnyt pari kertaa muutama kuukausi sitten. En olisi jannua varmaan kadulla tunnistanut. Valitettavasti tämä kouluhomma pyörii niin, että opetetaan niitä, jotka ovat siellä. Paha on tukea, jos kohde ei ole koskaan saapuvilla.
Vastuu lapsesta on lopulta jakamaton ja kuuluu vanhemmille. Vanhemmat toki voivat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Turha siitä on kuitenkaan muita syyttää.
No olisiko esimerkiksi tehtävien ja kotitehtävien kohtuullistaminen, kokeiden poisjättäminen ja osaamisen osoittaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä, mahdollisuus omaan tilaan/rauhaan tarvittaessa ja myös mahdollisuus tekemättömien tehtävien nollaantumiseen ja aloitukseen puhtaalta pöydältä. Ei se oppilas tule, ennenkuin tietää että häneltä ei odoteta samaa kuin muilta tai samaa kuin ennen.
Eihän mitään tuosta voi tehdä, jos ei oppilas tule kouluun! En kirjaimellisesti koskaan nähnyt häntä, vaikka olin luokanvalvoja.
Kaikkein v*ttumaisimpia ovat tilanteet, joissa on sovittu näistä kohtuullistamisista ja vajaista päivistä ja omista tehtävistä jne. ja on suunniteltu ja palaveerattu ja yleensä tulos on sama. Ei näy oppilasta.
Ei siinä enää ole motivaatio kovin korkealla, kun minulla on pari sataa muutakin oppilasta opettavana!
Tietäisit vain, miten ässän mutkalle näiden tyyppien kanssa taivutaan kouluissa. Nytkin on yksi tapaus, jota haetaan kotoa, mutta joka ei silti tule kouluun. Koulun aikuiset ovat istuneet kymmenissä paltsuissa ja oppilaalle on tarjolla kaikki apu ja tuki koulussa, mutta kun ei häntä ole nyt elokuu jälkeen näkynyt.
Ei varmasti tulekkaan, ellei luota että mikään muuttuu. Ottakaa nyt se ops jo käteenne ja katsokaa mitä olette kirjanneet sinne näitä tilanteita varten ja toimitte sen mukaisesti. Ilmeisesti se mitä tällä hetkellä pystytte tarjoamaan ei ole riittävää koska oppilas ei ole tullut kouluun. Mikäli hänt ei ole otettu sairaalakouluunkaan, opetuksen järjestäminen on teidän vastuullanne. Ja kyllä, vaikka oppilasta ei näkyisikään. Joten hopihopi.
Ei mihinkään ole kirjattu minulle yhtään mitään velvollisuutta opettaa lasta, joka ei tule kouluun. Kotiopettajat ovat sitten erikseen.
Onko oppilas vielä koulunne kirjoilla vai irtisanoutunut jo? Jos on niin kiireen vilkkaa palaveria järjestämään jossa kerrot hänelle tai hänen edustajalleen mitkä kaikki tukitoimet ovat käytössä kun hän tulee kouluun. Ja sitten pidätte kiinni niistä mitä olette kuvanneet kun hän vihdoin uskaltaa tulla.
Olin kerran matkalla junalla, kun teiniporukka puhui suunnitelmista. Joku oli riehunut ja nyt hänellä on oma koti, sossu maksaa kaiken. Kaikki pyrki samaan.
Päätin tehdä päivän hyväntyön ja kysyin mitä aikoo tulevaisuudessa tehdä. Ei mitään. Selvä, kuka maksaa asumisen. Kerroin ei sossu maksa asuntoa, kyllä silloin joutuu töihin jonnekin aivottomaan työhön. Juteltiin aika pitkään ja kerroin mitä olen tehnyt, mitä kouluja käynyt ja nyt teen työtä, josta tykkään.
Yksi näistä sanoi hän jää kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono juttu jos syntyy tällainen valtataistelu menetpäs-enpäs mene kouluun. Kyllä motivaation koulunkäyntiin pitäisi lähteä nuoresta itsestään, jos nuori ei näe koulunkäynnissä mitään merkitystä hän ei kouluun mene ja jos vaikka meneekin niin mitä siitä loppujen lopuksi jää käteen jos motivaatiota ei ole ja ei juurikaan mitään opi.
Lainaan nyt lapseni psykiatrin sanoja: Jokainen lapsi haluaa mennä kouluun, olla kuin muut ja oppia sekä käyttäytyä hyvin. Kaikilla lapsilla ei ole keinoja näiden asioiden toteuttamiseen ja siksi tarvitsevat aikuisen apua.
Tämä oli itselleni ahaa-elämys oman lapsen kanssa. Niinpä 13-vuoden iästä huolimatta lähdettiin tuen kanssa kuten pikkulapsen kanssa. Nyt ollaan kuntoutumisessa hyvällä mallilla.
Osaisiko joku avata enemmän tätä psykiatrin lausumaa? Mitä ovat nämä keinot joita näiltä koulupinnareilta puuttuvat? Eikö merktyksellisyyden kokemuksella ole mitään väliä?
Lapsella voi olla niin kova ahdistus että se estää normaalin toimisen, voi olla masennusta, pelkoja jne. mitä tässäkin ketjussa on mainittu. Lapsella voi olla sairaus (autisti, ADHD jne.) joka estää häntä oppimasta keinoja. Asenne aikuisilta ratkaisee, jos näet lapsen koulupinnarina niin varmasti hän alkaa käyttäytyä niin. Jos näet hänet lapsena joka tarvitsee apua ja tukea on lapsen tulevaisuus ihan eri kuin lapsen joka nähdään koulupinnarina. Mitä tarkoitat merkityksellisyyden kokemuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Mitäköhän tämä tuki koulunkäyntiin sitten olisi? Minultakin on vaadittu tukea. Sitä olisi pitänyt antaa nuorelle, jota olin tunneillani nähnyt pari kertaa muutama kuukausi sitten. En olisi jannua varmaan kadulla tunnistanut. Valitettavasti tämä kouluhomma pyörii niin, että opetetaan niitä, jotka ovat siellä. Paha on tukea, jos kohde ei ole koskaan saapuvilla.
Vastuu lapsesta on lopulta jakamaton ja kuuluu vanhemmille. Vanhemmat toki voivat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Turha siitä on kuitenkaan muita syyttää.
No olisiko esimerkiksi tehtävien ja kotitehtävien kohtuullistaminen, kokeiden poisjättäminen ja osaamisen osoittaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä, mahdollisuus omaan tilaan/rauhaan tarvittaessa ja myös mahdollisuus tekemättömien tehtävien nollaantumiseen ja aloitukseen puhtaalta pöydältä. Ei se oppilas tule, ennenkuin tietää että häneltä ei odoteta samaa kuin muilta tai samaa kuin ennen.
Eihän mitään tuosta voi tehdä, jos ei oppilas tule kouluun! En kirjaimellisesti koskaan nähnyt häntä, vaikka olin luokanvalvoja.
Kaikkein v*ttumaisimpia ovat tilanteet, joissa on sovittu näistä kohtuullistamisista ja vajaista päivistä ja omista tehtävistä jne. ja on suunniteltu ja palaveerattu ja yleensä tulos on sama. Ei näy oppilasta.
Ei siinä enää ole motivaatio kovin korkealla, kun minulla on pari sataa muutakin oppilasta opettavana!
Tietäisit vain, miten ässän mutkalle näiden tyyppien kanssa taivutaan kouluissa. Nytkin on yksi tapaus, jota haetaan kotoa, mutta joka ei silti tule kouluun. Koulun aikuiset ovat istuneet kymmenissä paltsuissa ja oppilaalle on tarjolla kaikki apu ja tuki koulussa, mutta kun ei häntä ole nyt elokuu jälkeen näkynyt.
Ei varmasti tulekkaan, ellei luota että mikään muuttuu. Ottakaa nyt se ops jo käteenne ja katsokaa mitä olette kirjanneet sinne näitä tilanteita varten ja toimitte sen mukaisesti. Ilmeisesti se mitä tällä hetkellä pystytte tarjoamaan ei ole riittävää koska oppilas ei ole tullut kouluun. Mikäli hänt ei ole otettu sairaalakouluunkaan, opetuksen järjestäminen on teidän vastuullanne. Ja kyllä, vaikka oppilasta ei näkyisikään. Joten hopihopi.
Ei mihinkään ole kirjattu minulle yhtään mitään velvollisuutta opettaa lasta, joka ei tule kouluun. Kotiopettajat ovat sitten erikseen.
Onko oppilas vielä koulunne kirjoilla vai irtisanoutunut jo? Jos on niin kiireen vilkkaa palaveria järjestämään jossa kerrot hänelle tai hänen edustajalleen mitkä kaikki tukitoimet ovat käytössä kun hän tulee kouluun. Ja sitten pidätte kiinni niistä mitä olette kuvanneet kun hän vihdoin uskaltaa tulla.
Näitä palavereita on pidetty kymmeniä. Harmi kun et ole meillä töissä ratkaisemassa näitä ongelmia. Tokihan opettaisit koko ajan myös niitä satoja muita oppilaita, joista puolella on myös psyykkisiä, sosiaalisia, fyysisiä tai neurologisia ongelmia. Luuletko, että koulussa on kirjoilla vain yksi oppilas, joka tarvitsee apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Mitäköhän tämä tuki koulunkäyntiin sitten olisi? Minultakin on vaadittu tukea. Sitä olisi pitänyt antaa nuorelle, jota olin tunneillani nähnyt pari kertaa muutama kuukausi sitten. En olisi jannua varmaan kadulla tunnistanut. Valitettavasti tämä kouluhomma pyörii niin, että opetetaan niitä, jotka ovat siellä. Paha on tukea, jos kohde ei ole koskaan saapuvilla.
Vastuu lapsesta on lopulta jakamaton ja kuuluu vanhemmille. Vanhemmat toki voivat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Turha siitä on kuitenkaan muita syyttää.
No olisiko esimerkiksi tehtävien ja kotitehtävien kohtuullistaminen, kokeiden poisjättäminen ja osaamisen osoittaminen vaihtoehtoisilla menetelmillä, mahdollisuus omaan tilaan/rauhaan tarvittaessa ja myös mahdollisuus tekemättömien tehtävien nollaantumiseen ja aloitukseen puhtaalta pöydältä. Ei se oppilas tule, ennenkuin tietää että häneltä ei odoteta samaa kuin muilta tai samaa kuin ennen.
Eihän mitään tuosta voi tehdä, jos ei oppilas tule kouluun! En kirjaimellisesti koskaan nähnyt häntä, vaikka olin luokanvalvoja.
Kaikkein v*ttumaisimpia ovat tilanteet, joissa on sovittu näistä kohtuullistamisista ja vajaista päivistä ja omista tehtävistä jne. ja on suunniteltu ja palaveerattu ja yleensä tulos on sama. Ei näy oppilasta.
Ei siinä enää ole motivaatio kovin korkealla, kun minulla on pari sataa muutakin oppilasta opettavana!
Tietäisit vain, miten ässän mutkalle näiden tyyppien kanssa taivutaan kouluissa. Nytkin on yksi tapaus, jota haetaan kotoa, mutta joka ei silti tule kouluun. Koulun aikuiset ovat istuneet kymmenissä paltsuissa ja oppilaalle on tarjolla kaikki apu ja tuki koulussa, mutta kun ei häntä ole nyt elokuu jälkeen näkynyt.
Ei varmasti tulekkaan, ellei luota että mikään muuttuu. Ottakaa nyt se ops jo käteenne ja katsokaa mitä olette kirjanneet sinne näitä tilanteita varten ja toimitte sen mukaisesti. Ilmeisesti se mitä tällä hetkellä pystytte tarjoamaan ei ole riittävää koska oppilas ei ole tullut kouluun. Mikäli hänt ei ole otettu sairaalakouluunkaan, opetuksen järjestäminen on teidän vastuullanne. Ja kyllä, vaikka oppilasta ei näkyisikään. Joten hopihopi.
Ei mihinkään ole kirjattu minulle yhtään mitään velvollisuutta opettaa lasta, joka ei tule kouluun. Kotiopettajat ovat sitten erikseen.
Onko oppilas vielä koulunne kirjoilla vai irtisanoutunut jo? Jos on niin kiireen vilkkaa palaveria järjestämään jossa kerrot hänelle tai hänen edustajalleen mitkä kaikki tukitoimet ovat käytössä kun hän tulee kouluun. Ja sitten pidätte kiinni niistä mitä olette kuvanneet kun hän vihdoin uskaltaa tulla.
Oletko oikeasti noin naiivi? Että pidetään palaveri ja kaikki järjestyy? Ja voin vakuuttaa, että koulu kyllä pitää lupauksensa, mutta oppilas ja huoltaja harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sen oma asia. Miksi se pitäisi pakottaa mihinkään?
Noin te syrjäytyneet selitätte. Silti kelpaa sossun ja Kelan tuet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just, mun kouluaikoina jos olisin vähän jäänyt kotiin pelailemaan olisin saanut selkääni. Tottakai ne tekee noin, koska ei TARVITSE mennä mihinkään, teiltä puuttuu kotoota auktoriteetti. Mitä jotkut palaverit ja päähänsilittelyt hyödyttää. Faktat pöytään ja kunnolla selkään, viimeisenä vaihtoehtona heität pihalle kotoota. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Näin minunkin vanhempani ajattelivat. Laiska, kiittämätön ja kiukutteleva teini, joka kyllä oppii tavoille kun heittää kotoa pois. 15-vuotiaana pois kotoa, käskettiin vain kerätä tavarat, vietiin pankin kautta vanhempieni omistamalle asunnolle, asunto minun nimiin, sitten 15-vuotias kämppään jossa ei ollut edes sähköjä. Siinäpä sitten alaikäisenä yrittää saada sähkösopparia, yrittää saada kaikki kulut maksettua lapsilisällä, vanhemmista ei kuulunut mitään. Miksi en käynyt koulussa? Koska minua pahoinpideltiin jatkuvasti, revittiin vaatteita päältä, syljettiin päälle, leviteltiin juoruja ja jokainen päivä oli silkkaa kärsimystä. Arvosanat olivat hyviä vain siksi, että tein ison työn kokeiden eteen ja opiskelin asiat itse. Jaksoin yllättävän monta vuotta, kunnes romahdin täysin. Vanhemmilta ei ole tukea irronnut koskaan. Juu, en oppinut tavoille vaan olen edelleen yli kolmekymppisenä lähinnä vain ahdistunut, masentunut ja persoonallisuushäiriöinen. Ei mennyt vanhempien kasvatussuunnitelma ihan nappiin.
Jännää miten kiusatuissa ei ole koskaan mitään vikaa ja sitten uhriudutaan ja syytetään vanhempia ja yhteiskuntaa ja kiusaajia.
Kannattaa kokeilla miltä tuntuu olla homo ja ei-lestadiolainen pienellä, uskovaisella paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran matkalla junalla, kun teiniporukka puhui suunnitelmista. Joku oli riehunut ja nyt hänellä on oma koti, sossu maksaa kaiken. Kaikki pyrki samaan.
Päätin tehdä päivän hyväntyön ja kysyin mitä aikoo tulevaisuudessa tehdä. Ei mitään. Selvä, kuka maksaa asumisen. Kerroin ei sossu maksa asuntoa, kyllä silloin joutuu töihin jonnekin aivottomaan työhön. Juteltiin aika pitkään ja kerroin mitä olen tehnyt, mitä kouluja käynyt ja nyt teen työtä, josta tykkään.Yksi näistä sanoi hän jää kotiin.
Voin kuvitella nuo teinit juonimassa keskenään, kuin Beavis ja Butthead: "Hö, aletaan mekin riehumaan ja saadaan oma koti ja sossu maksaa kaiken, kjäh kjäh kjäh." :)
Mutta oikeasti, teinit ovat jo niin valveutuneita netin ja tv:n ansiosta, että he tietävät, että sossu todellakin maksaa kaiken ja töihin ei ole pakko mennä. Jos tarjotaan töitä eikä mene, tulee karenssi, toimeentulotuki voi vähän tippua, mutta ei mitään sen pahempaa. Mutta hyvä jos sait muut paitsi tämän yhden motivoitumaan opiskeluun. ap
Mä lintsasin yläasteella vähän väliä ja syynä oli muunmuassa se, kun jouduin päivittäin kiusatuksi ja syrjityksi. MUTTA koskaan ei koulussa kyselty miten menee, miksi lintsaat, miksi numerot laskevat, tarvitsetko apua. Johtuikohan ehkä siitä, että olin ns. köyhä lapsi vähän ns. hienommassa koulussa (jonne päädyin pääsykokeiden kautta). Ketäpä kiinnostaisi ratkoa jonkun huono-osaisen lapsen ongelmia kun ympärillä pörrää vaan menestyjiä ja akateemikkoja jne...
Tuli mieleen teiniaikainen poikaystäväni yläasteelta. Hän oli käynyt koulua ihan normaalisti ysiluokalle asti, mutta tapaamisemme jälkeen tapahtui jotain enkä tiedä mitä. Voisin syyttää itseäni, mutta en todellakaan ole vastuussa toisten käytöksestä enkä lähde tälle linjalle, sillä tunsimme niin vähän aikaa. Olin siis seiskaluokkalainen kun poikaystäväni oli ysillä ja olimme yhdessä huimat kaksi ja puoli kuukautta.
Tässä ajassa hänen äitinsä heräsi, että poikaa pitää alkaa kasvattamaan ja asettamaan rajoja ja meidän äidillemme hän soitteli tulikivenkatkuisia puheluita huolissaan "lastemme alkoholinkäytöstä" ja "ajankäytöstä" sekä siitä ettemme vain harrastaisi seksiä keskenään. Mikä huvittavinta, niin minähän en juonut pisaaraakaan enkä tiennyt mistään alkoholista, mutta poikkis ryyppäsi senkin edestä, seksistä en ymmärtänyt mitään ja se oli ujoa kädestä kiinni pitämistä koko seurustelu. Jossain vaiheessa meille valkeni, että se äiti eleli ihan omissa ulottuvuuksissaan, jossa hän ampui normaali arjen sijaan ihan yli ja hän vaikutti suhtautuvan poikaansa kuin alkoholisoituneeseen puolisoon. Kundi siis veti älyttömät lärvit vähän väliä, ei tullut koskaan ajoissa kotiin ja hautoi itsemurhaa niin että sen tiesivät kaikki - jopa äiti, joka ei ottanut asiaa vakavissaan. Jossain vaiheessa poikkis sitten lakkasi ilmestymästä kouluun ja vain jätti enää tulematta paikalle.
Alkuun se johtui koulun poissaolopolitiikasta - JATKUU
Pyrkikää erottamaan kaksi asiaa: koulussa oleminen ja halu ja kyky oppia. Jos teini kuitenkin haluaa edes jotain oppia, on kotikoulu yksi mahdollisuus. Itse en mennyt kouluun muutamaan viikkoon teini-ikäisenä, koska pelkäsin ja häpesin nyt ajateltuna pientä asiaa. Silti opiskelin kotona ja halusin saada tutkintoja. Koulu opiskelupaikkana vaan kauhistutti minua. Elämässä olen menestynyt hyvin. Teini-ikä vaan voi olla kamala . Teini itse ei välttämättä ole kamala. Takana voi olla pelko.
Kun katsoo tukijärjestelmien kiristymistä, niin en laittaisi kovaa luottoa sille, että meillä on peruselämään riittäviä etuuksia vielä hamassa tulevaisuudessakin.
Esimerkiksi keliakiatuki lakkautettiin kokonaan ilman suurempia ennakkovaroituksia. Kolmannen asteen opiskelijoiden opintotukeenkin iski leikkuri, vaikka koulutuksesta ei pitänyt leikata. Eli tosissaan kyllä suosittelisin hankkimaan koulutuksen ja ammatin, jotta pääsee työelämään mukaan ja rahoittamaan itse elämänsä.