Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Pelit ja surffailu pois. Ne vasta sitten, kun on käynyt koulussa ja tehnyt läksyt.

Ne teinit on lapsia. Ne tarvii just nyt ne rajat ja näytön välittämisestä.

On niiiin hirveen helppoa antaa ne pelikoneet käteen ja sitten ruikuttaa.

Pitäkää joku roti. Se teini huutaa teitä vanhempia välittämään hänestä ja olemaan läsnä.

Tehkää jotain yhdessä.

Teini kokeilee teidän ryhtiä...mitä ei tunnu olevan.... herätkää pahvit!

Ei oo vaikeita, mutta vaatii läsnäoloa ja aikaa ja sinnikkyyttä.

Voi olla, että tarvii ihan konkreettista läksyapua.

Tehkää rajat ja palkitkaa aiheesta.

Pelit veks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Pelit ja surffailu pois. Ne vasta sitten, kun on käynyt koulussa ja tehnyt läksyt.

Ne teinit on lapsia. Ne tarvii just nyt ne rajat ja näytön välittämisestä.

On niiiin hirveen helppoa antaa ne pelikoneet käteen ja sitten ruikuttaa.

Pitäkää joku roti. Se teini huutaa teitä vanhempia välittämään hänestä ja olemaan läsnä.

Tehkää jotain yhdessä.

Teini kokeilee teidän ryhtiä...mitä ei tunnu olevan.... herätkää pahvit!

Ei oo vaikeita, mutta vaatii läsnäoloa ja aikaa ja sinnikkyyttä.

Voi olla, että tarvii ihan konkreettista läksyapua.

Tehkää rajat ja palkitkaa aiheesta.

Pelit veks.

Välittäminen on tukea ja ravitsemista, tuo mitä sinä kuvaat on väkivaltaa (ylivoimaan perustuvaa vallankäyttöä).

Ottakaa ohjat ...olkaa niitten nuortenne kanssa ja pistäkää rajoja. Toki se vaatii sinnikkyyttä teiltä. Nuoret takuulla yhtä sinnikkäästi vastustaa rajoja kuin notkuvat netissä.

Ryhdikkyyttä se vaan vaatii ja välittämistä ja työtä, ettei luovuta.

Ja pitää ne säännöt toki kertoa.

Kyllä voi!

Jonkun pitää oikeesti välittää. Oikeesti.

Ei ne nuoret ole niiiiin ihmeellisiä, etteikö rajat ja rakkaus tepsi.

Sijaisperhe tai koulukoti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on psykiatrialla töissä ja kertoi että nykyään on räjähtänyt käsiin nämä ”ahdistuneet” nuoret. Syy on yksinkertainen ja ilmiselvä: rajattomuus.

Allekirjoitan, ehdottomasti! Pinnarit voi jakaa kolmeen kastiin:

- perinteiset raggarit, entisaikojen tarkkistapaukset, nämä on loppujen lopuksi aika helppoja. Nuori tai kotoa ei keksitä selityksiä poissaoloille ja teini sanoo itsekin, "ettei huvita". Rangaistuksia kotoa ja koulusta, pahimmillaan sijoitus.

- oikeasti sairaat, fyysisesti tai henkisesti. Monet näistä haluaisi olla koulussa ja joudutaan koulusta miltei kieltämään tuleminen, jotta saisi aikaa toipua. Joukossa on esim. syöpää sairastavia, anorektikkoja, masentuneita ja itsetuhoisia

- sitten nämä "pyörittäjät", joiden syy pinnaukseen on pitkälti rajattomuus yhdistettynä mukavuudenhaluun. Ongelma on vaan, että aikuisten pitää ympärillä leikkiä, että tässä nyt etsitään ratkaisua ongelmaan ja uskotaan niitä höpötyksiä. Ei niitä kukaan usko jossain pisteessä, kun pyöritys on jatkunut tarpeeksi kauan. Harmittavinta on, että pitää antaa pyörittämisen jatkua ja teini on oikein voimantunnoissaan, kun huomaa aikuisten uskovan kaiken sanotun.

Viimeisen ryhmän kanssa pitäisi heti napata kiinni, kun ongelma alkaa syntyä ja kotoa olla tosi tiukkana. Sitten kun se oikein ryöstäytyy käsistä, niin ehkä se nuorisokoti olisi ratkaisu. Teinille pitää vetää raja vaikka itkun kautta. Ei ne halua mihinkään sijoitukseen. Mitä enemmän niiden kanssa säädetään, sitä vahvemmiksi ne tulee siinä pyörittämisessä. Älykkäimmät voi havahtua siinä vaiheessa, kun tajuavat, että päättötodistus jää saamatta. Yksikin tämmöinen pyörittäjä tajusi ysin joulukuussa vuoden laiskottelun ja selittelyn jälkeen, että hän  ei oikeasti saa päättötodistusta keväällä. Hiipi oma-aloitteisesti kouluun takaisin ja otti vastaan kaiken tuen, jota oli tarjolla. Teki kuin pieni eläin töitä ysin kevään ja sai kohtuullisen hyvän todistuksen lopuksi, vaikka käytännössä opiskeli 1,5 vuoden asiat puolessa vuodessa. Motivaatio oli sisäsyntyinen, kun realiteetit tuli vastaan.

Tässäkin keskustelussa kaikki rajaojen asettamiset on tulkittu "nuoren käytöksestä provosoitumiseksi ja nuorelle kostamiseksi".

Jos alunalkaenkin ajatus rajojen asettamisesta on ollut "nuorelle kostamista, jota meillä ei tehdä", niin ei sikäli pidä ihmetellä lopputulosta.

Ihan suoraan itse kyllä ohjaisin nuoren hakemaan töitä jos koulu ei kiinnosta. Mainoksia pääsee ainakin pk-seudulla jakamaan helposti. Siinä pääsee näkemään, että minkälaista työtä on mahdollisuus tehdä ilman koulutusta, ja millä palkalla.

Voi alkaa pian koulu kiinnostaa.

Mutta kotiin ei kyllä jäisi makoilemaan, se on varma.

Menin sekaisin näistä teineistä. Joku teini kävi kai harrastuksessakin ja hoiti rakasta lemmikkiään eli ilmeisesti ulkoilee tämän kanssa. Eli toisin sanoen ei vain nökötä netissä, ja harrastuksen ja lemmikin hoitamisen kautta ymmärtää kyllä elämän realiteetteja. Tuntuisi siltä, että tällaiseen teiniin voisi vaikuttaa hyvillä keskusteluilla ja tulevaisuuden suunnitteluilla. Ennemmin palkitsemista kuin rangaistuksia. Olisiko harrastukseen tai lemmikkiin liittyviä palkintoja? Jos suorittaa koulua tenttimällä kotikoulussa, saa jokaisesta suoritetusta kurssista jonkun mieleisen palkinnon? Yhdessä voisitte suunnitella jotain matkaa, johon teini keräisi "rahaa" tenttimällä ja vanhempi sitten töissä käymällä ja yhteinen palkinto odottaisi esim. tietyn ajanjakson tai oppimäärän jälkeen (ei liian kaukainen päämäärä vaan esim. viiden kurssin tenttiminen tai esim. 4 kk päästä. Matkaa voisi suunnitella yhdessä eli siinä pystyisi myös pitämään keskusteluyhteyttä auki.

Tämä ei tietenkään toimi teinin kanssa, joka eristäytyy täysin pelaamiseen ja nettiin eikä ole lainkaan kiinnostunut mistään muusta, ei edes omasta perheestään. Tällaisen kanssa kannattaa neuvottelua ehkä kokeilla mutta se tuskin tepsii. Ehkä liput Assemblyyn tai tietokoneeseen uusia laitteita/pelejä? Jos saavutetuista eduista ei voi neuvotella, niin ainakin voidaan neuvotella tulevista. Mistä teini saa rahaa uusiin peleihin ja laitteisiin? Jotain uutta ja teinille mieluisaa voisi saada aina, kun kurssi on suoritettu hyväksytysti läpi joko kotikouluna tai koulussa vaikka pienryhmässä.

Jos palkitseminen ei toimi vaan perheessä teinillä on valta ja hänen tarpeensa täytetään ilman velvollisuuksien hoitamista, suosittelen ehdottomasti teinin sijoittamista muualle. Googlettelin nuorisokoteja ja aika monessa puhuttiin nuoresta, joka ei käy koulua. Kävisin nuoren kanssa läpi näitä vaihtoehtoja aika ehdottomaan tyyliin eli jos ei opiskele (on se sitten kotikoulua tai tavallista koulua), niin vaihtoehtona on sitten tämä nuorisokoti. Oletan, että nuori, joka eristäytyy kotiin, uhkailee itsemurhalla ja on väkivaltainen perheenjäseniä kohtaan, on täysin sijoituskelpoinen ja vanhempien suostumus riittää.

Vierailija kirjoitti:

Menin sekaisin näistä teineistä. Joku teini kävi kai harrastuksessakin ja hoiti rakasta lemmikkiään eli ilmeisesti ulkoilee tämän kanssa. Eli toisin sanoen ei vain nökötä netissä, ja harrastuksen ja lemmikin hoitamisen kautta ymmärtää kyllä elämän realiteetteja. Tuntuisi siltä, että tällaiseen teiniin voisi vaikuttaa hyvillä keskusteluilla ja tulevaisuuden suunnitteluilla. Ennemmin palkitsemista kuin rangaistuksia. Olisiko harrastukseen tai lemmikkiin liittyviä palkintoja? Jos suorittaa koulua tenttimällä kotikoulussa, saa jokaisesta suoritetusta kurssista jonkun mieleisen palkinnon? Yhdessä voisitte suunnitella jotain matkaa, johon teini keräisi "rahaa" tenttimällä ja vanhempi sitten töissä käymällä ja yhteinen palkinto odottaisi esim. tietyn ajanjakson tai oppimäärän jälkeen (ei liian kaukainen päämäärä vaan esim. viiden kurssin tenttiminen tai esim. 4 kk päästä. Matkaa voisi suunnitella yhdessä eli siinä pystyisi myös pitämään keskusteluyhteyttä auki.

Tämä ei tietenkään toimi teinin kanssa, joka eristäytyy täysin pelaamiseen ja nettiin eikä ole lainkaan kiinnostunut mistään muusta, ei edes omasta perheestään. Tällaisen kanssa kannattaa neuvottelua ehkä kokeilla mutta se tuskin tepsii. Ehkä liput Assemblyyn tai tietokoneeseen uusia laitteita/pelejä? Jos saavutetuista eduista ei voi neuvotella, niin ainakin voidaan neuvotella tulevista. Mistä teini saa rahaa uusiin peleihin ja laitteisiin? Jotain uutta ja teinille mieluisaa voisi saada aina, kun kurssi on suoritettu hyväksytysti läpi joko kotikouluna tai koulussa vaikka pienryhmässä.

Jos palkitseminen ei toimi vaan perheessä teinillä on valta ja hänen tarpeensa täytetään ilman velvollisuuksien hoitamista, suosittelen ehdottomasti teinin sijoittamista muualle. Googlettelin nuorisokoteja ja aika monessa puhuttiin nuoresta, joka ei käy koulua. Kävisin nuoren kanssa läpi näitä vaihtoehtoja aika ehdottomaan tyyliin eli jos ei opiskele (on se sitten kotikoulua tai tavallista koulua), niin vaihtoehtona on sitten tämä nuorisokoti. Oletan, että nuori, joka eristäytyy kotiin, uhkailee itsemurhalla ja on väkivaltainen perheenjäseniä kohtaan, on täysin sijoituskelpoinen ja vanhempien suostumus riittää.

Tulipa mieleen, että kotiinsa pelaamaan eristäytynyt pinnari voi kärsiä niin pahasta peli- ja/tai nettiriippuvuudesta, että edes kouluun ei enää pelin äärestä mennä.

Etenkin jos pelin ja netin poisottaminen johtaa raivokohtauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on oppivelvolinen eikä käy koulussa niin kyllä koulun velvollisuus on tehdä lasu. Lastensuojelu ja psykiatrinen puoli mukaan. Lastesuojelu tarjoaa tukitoimia ja psyka päänhoitoa. Kyllä nuori pitää sijoittaa kodin ulkopuolelle jos oppivelvollisuus uhkaa jäädä suorittamatta. En usko aloitusta, siltä osin että nuorisokoti lähettää kotiin 4 päivän kuluttua, koska sosiaalityöntekijä tekee aina sijoituspäätökset, ei nuorisokoti. Nuorisokodissa hoidetaan sinne sijoitetut nuoret, ei se itsenäisesti päätä kuka sinne tulee ja kuka lähtee. Ilmeisesti tuossa tapauksessa ei kiireellisen sijoituksen syyt olleet riittäviä ja sos.tt. purki sijoituksen, koska avohuollon tukitoimena sijoitettuna ei yhteistyö onnistunut eikä avohuollon sijoitus mahdollista rajoutustoimenpiteitä. Itse olen ollut 14 vuotta nuorisokodissa töissä ja yksi asiakas useista sadoista ei ole saanut peruskoulua suoritettua sijoitettuna. Mielestäni vanhemmat kotona mahdollistavat kotona makaamisen vaikkeivät sitä ehkä itse huomaakaan.

Kuten olen jo monissa aiemmissa viesteissä kertonut, perhe on lastensuojelun piirissä, lasut on varmaan koulustakin tehty, psykiatria plk ja terapiat olleet jo pitempään. Teini meni nuorisokotiin lauantaina, ja tiistaina toinen vanhempi ilmoitti minulle että teini on taas kotona, kun ei sopeutunut nuorisokodin sääntöihin. En tiedä kuka päätöksen teki ja miksi, mutta näin kävi. Ja sitä juuri ihmettelen eniten, että miten voivat olla näin hampaattomia. Valtion koulukodeissa olisi tiukempi kuri, mutta kriteerit sinne eivät siis täyty lastensuojelun mielestä.

Minkälainen sijoitus nuorisokotiin mahdollistaisi rajoitustoimenpiteitä? Minkälaisia nämä rajoitustoimenpiteet voivat olla? Viedäänkö väkisin kouluun ja sidotaan pulpettiin? :) Muuten tuota teiniä ei varmaan saisi siellä pysymään. ap

Sijoitetun nuoren kanssa ei voi tehdä rajoitustoimenpiteitä lastensuojelulaitoksissa.

Mietin vaan kun jo pikkulapsissa on niitä, jotka viisivuotiainakaan eivät osaa pukea eikä riisua itse, eikä siivota omia jälkiään (kun kaikki tehdään kotona puolesta, eikä mitään tekemistä edellytetä lapselta itseltään).

Että onko tuo sitten jatkumoa tälle.

Nimenomaan sitähän se on. Lapselle ei ole koskaan sanottu ei, eikä vaadittu mitään.

Lisäksi haluaisin kuulla näiltä ongelmateinien vanhemmilta:

Missä iässä lapsi saanut älypuhelimen? Miten on rajoitettu ruutuaikaa ja peliaikaa? Missä iässä oltu vielä kartalla mitä tekee netissä? Mitä pelejä saanut pelata, onko noudatettu ikärajoja?

Aika usein vastaukset löytyy näiden asioiden ääreltä jos perheessä ei kerran ole muita ongelmia. On niin helppo lykätä se luuri ja pelikonsoli käteen, pysyvätpä pois jaloista ja ikävää jos joutuu kieltämään.

Itken näitä lukiessa. Oma isosisko, pari vuotta vanhempi, muuttui 90-luvulla yhdessä kesässä iloisesta, muun perheen kanssa toimeen tulevasta teinistä jolla ainut pahe oli tupakointi synkäksi hermoraunioksi jolla koulu ei maistunut, alkoholi senkin edestä. Keskustelut ammattilaisten kanssa kariutuivat siihen, ettei sisko puhunut mitään.

Äiti koetti kysellä mikä hätänä, ettå hänelle voi kertoa on se mitä tahansa. Siskolla ei ollut sydänsuruja, ei kiusattu koulussa, kavereita löytyi, oli ollut kesän melko tiiviisti muun perheen kanssa joten mitään synkkää meiltä salattua oli tuskin päässyt tapahtumaan. Sitten 16 vuotiaana teki lopullisen ratkaisun, käveli yhtenä aamuna metsään jossa kulkee junarata ja... myöhemmin äiti löysi siskon päiväkirjan. Sen perusteella pääteltiin, että sisko oli ollut masentunut, pahoin, loppuvaiheessa luultavasti jopa psykoottinen ja tuntui kummalliselta ettei kukaan ns ammattilainen tätä huomannut vaan oltiin että " ei voida auttaa koska hän ei puhu5".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Oletko kysynyt mikä koulussa ahdistaa? Oletteko kuitenkin perheneuvolan asiakkaita? Käyvätkö myös vanhemmat juttelemassa siellä?

Onhan tuota kyselty psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykiatrin toimesta jatkuvasti, eikä ulkoista syytä ole löytynyt. En usko että sosionomi sitä osaisi ainakaan paremmin.

Mikä on sitten sisäinen syy? Oletko itse käynyt miehesi kanssa perheneuvolassa?

Niin, olen yksinhuoltaja. Ei mielenterveysongelmia. Käyn töissä ja tullaan taloudellisesti toimeen hyvin. Lapset ovat saaneet aina harrastaa mitä tykkäävät, ollaan matkusteltu yhdessä ym. Sukua ja ystäviä on runsaasti lähipiirissä. Ei isäpuolia elämässä. Lapsuus on ollut turvallinen ja isosisarus onkin varsin tunnollinen ja hyvä koulussa, nyt jo yliopistossa.

Mihin minä tarvitsisin itselleni perheneuvolaa?

Vaikka siihen, jos pentus ei käy täysillä.

Ei tuo nyt ihan normaalia nuoren kapinointia ole, ettei mene kouluun. Siinä tapauksessa koulusta olisi ISO joukko pois "kapinoimassa".

Kaikki nuoret tietävät, ettei koulu ole pakko eikä aikuiset voi mitään, jos nuori laittaa oikeesti kampoihin. Eikä ne silti ole menemättä kouluun. Perheissä ja nuorella on selkärangassa jokin roti - toisin kuin teillä.

Jos se nuori on niin fiksu niin se todennäköisesti haluaisi oppia lisää ellei sitten peruskoulu ole liian helppo. Silloinkin voisi antaa haastavampia tehtäviä.

Eli mihin tarviit sitä perheneuvolaa - siihen, että oentus toimii kuten muutkin nuoret ja menee kouluun, kun itse et selkeesti siihen kykene. Kääntäisin itse kyllä huomion VANHEMMUUTEEN.

Kuka sanoi että lapsen ongelmat johtuvat vanhemmuudesta? Eikö nuori mielestäsi voi sairastua mieleltään ihan ilman että kotona on rajatonta ja ei välitetä. Ilmeisesti nuorelle on haettu jo apua psykiatrian polilta, mutta esimerkiksi skitsofrenian diagnoosi vaatii pitkäaikaista seurantaa eikä ratkaisu koulupoissaoloihin ole silloin se että äiti kotona ”laittaa lapsensa ojennukseen.”

Eiköhän ne psykiatrian lääkärit ja psykologit olisi tehneet jo lasuja perheestä jos kuvittelisivat ongelman olevan vanhemmuudessa.

Joten älä puhu asioista josta et selvästikkään tiedä mitään.

Tällaista ketjua on lähinnä painajaista lukea. Tuntemattomia perheitä luokitellaan ihan lennosta ei normaaleiksi.... ja omahan on luonollisesti normaali. Teinejä taas pidetään lähinnä jonain avaruushirviöinä, jotka täytyy pistää ruotuun.

Jos ihan minkä ikäinen tahansa oleva ihminen ei tunnu selviävän arjen vatimuksista, kannattaa hakea ihan omatoimisesti apua. Teinien kohdalla koulun terveydenhoitajan kautta on pääsy perheneuvolaan. Siellä käy ihan normaaleita perheitä, joilla on huoli lapsestaan. Tuttavani kävi lapsensa kanssa, kun lapsi oireili vaikeaa avioeroa.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan sitähän se on. Lapselle ei ole koskaan sanottu ei, eikä vaadittu mitään.

Lisäksi haluaisin kuulla näiltä ongelmateinien vanhemmilta:

Missä iässä lapsi saanut älypuhelimen? Miten on rajoitettu ruutuaikaa ja peliaikaa? Missä iässä oltu vielä kartalla mitä tekee netissä? Mitä pelejä saanut pelata, onko noudatettu ikärajoja?

Aika usein vastaukset löytyy näiden asioiden ääreltä jos perheessä ei kerran ole muita ongelmia. On niin helppo lykätä se luuri ja pelikonsoli käteen, pysyvätpä pois jaloista ja ikävää jos joutuu kieltämään.

Tuntuuko sinusta mahdottomalta, että ihan normaalilla perheellä ja normaalilla teinillä voi olla ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Oletko kysynyt mikä koulussa ahdistaa? Oletteko kuitenkin perheneuvolan asiakkaita? Käyvätkö myös vanhemmat juttelemassa siellä?

Onhan tuota kyselty psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykiatrin toimesta jatkuvasti, eikä ulkoista syytä ole löytynyt. En usko että sosionomi sitä osaisi ainakaan paremmin.

Mikä on sitten sisäinen syy? Oletko itse käynyt miehesi kanssa perheneuvolassa?

Niin, olen yksinhuoltaja. Ei mielenterveysongelmia. Käyn töissä ja tullaan taloudellisesti toimeen hyvin. Lapset ovat saaneet aina harrastaa mitä tykkäävät, ollaan matkusteltu yhdessä ym. Sukua ja ystäviä on runsaasti lähipiirissä. Ei isäpuolia elämässä. Lapsuus on ollut turvallinen ja isosisarus onkin varsin tunnollinen ja hyvä koulussa, nyt jo yliopistossa.

Mihin minä tarvitsisin itselleni perheneuvolaa?

Vaikka siihen, jos pentus ei käy täysillä.

Ei tuo nyt ihan normaalia nuoren kapinointia ole, ettei mene kouluun. Siinä tapauksessa koulusta olisi ISO joukko pois "kapinoimassa".

Kaikki nuoret tietävät, ettei koulu ole pakko eikä aikuiset voi mitään, jos nuori laittaa oikeesti kampoihin. Eikä ne silti ole menemättä kouluun. Perheissä ja nuorella on selkärangassa jokin roti - toisin kuin teillä.

Jos se nuori on niin fiksu niin se todennäköisesti haluaisi oppia lisää ellei sitten peruskoulu ole liian helppo. Silloinkin voisi antaa haastavampia tehtäviä.

Eli mihin tarviit sitä perheneuvolaa - siihen, että oentus toimii kuten muutkin nuoret ja menee kouluun, kun itse et selkeesti siihen kykene. Kääntäisin itse kyllä huomion VANHEMMUUTEEN.

Kuka sanoi että lapsen ongelmat johtuvat vanhemmuudesta? Eikö nuori mielestäsi voi sairastua mieleltään ihan ilman että kotona on rajatonta ja ei välitetä. Ilmeisesti nuorelle on haettu jo apua psykiatrian polilta, mutta esimerkiksi skitsofrenian diagnoosi vaatii pitkäaikaista seurantaa eikä ratkaisu koulupoissaoloihin ole silloin se että äiti kotona ”laittaa lapsensa ojennukseen.”

Eiköhän ne psykiatrian lääkärit ja psykologit olisi tehneet jo lasuja perheestä jos kuvittelisivat ongelman olevan vanhemmuudessa.

Joten älä puhu asioista josta et selvästikkään tiedä mitään.

Jos nuori on sairauden takia pitkään pois koulusta, niin sitä kutsutaan kyllä ihan sairaslomaksi eikä pinnaamiseksi.

Eli jos ei sekoiteta nyt kahta ihan eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Mitäköhän tämä tuki koulunkäyntiin sitten olisi? Minultakin on vaadittu tukea. Sitä olisi pitänyt antaa nuorelle, jota olin tunneillani nähnyt pari kertaa muutama kuukausi sitten. En olisi jannua varmaan kadulla tunnistanut. Valitettavasti tämä kouluhomma pyörii niin, että opetetaan niitä, jotka ovat siellä. Paha on tukea, jos kohde ei ole koskaan saapuvilla.

Vastuu lapsesta on lopulta jakamaton ja kuuluu vanhemmille. Vanhemmat toki voivat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Turha siitä on kuitenkaan muita syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.

Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.

Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.

Oletko kysynyt mikä koulussa ahdistaa? Oletteko kuitenkin perheneuvolan asiakkaita? Käyvätkö myös vanhemmat juttelemassa siellä?

Onhan tuota kyselty psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykiatrin toimesta jatkuvasti, eikä ulkoista syytä ole löytynyt. En usko että sosionomi sitä osaisi ainakaan paremmin.

Mikä on sitten sisäinen syy? Oletko itse käynyt miehesi kanssa perheneuvolassa?

Niin, olen yksinhuoltaja. Ei mielenterveysongelmia. Käyn töissä ja tullaan taloudellisesti toimeen hyvin. Lapset ovat saaneet aina harrastaa mitä tykkäävät, ollaan matkusteltu yhdessä ym. Sukua ja ystäviä on runsaasti lähipiirissä. Ei isäpuolia elämässä. Lapsuus on ollut turvallinen ja isosisarus onkin varsin tunnollinen ja hyvä koulussa, nyt jo yliopistossa.

Mihin minä tarvitsisin itselleni perheneuvolaa?

Vaikka siihen, jos pentus ei käy täysillä.

Ei tuo nyt ihan normaalia nuoren kapinointia ole, ettei mene kouluun. Siinä tapauksessa koulusta olisi ISO joukko pois "kapinoimassa".

Kaikki nuoret tietävät, ettei koulu ole pakko eikä aikuiset voi mitään, jos nuori laittaa oikeesti kampoihin. Eikä ne silti ole menemättä kouluun. Perheissä ja nuorella on selkärangassa jokin roti - toisin kuin teillä.

Jos se nuori on niin fiksu niin se todennäköisesti haluaisi oppia lisää ellei sitten peruskoulu ole liian helppo. Silloinkin voisi antaa haastavampia tehtäviä.

Eli mihin tarviit sitä perheneuvolaa - siihen, että oentus toimii kuten muutkin nuoret ja menee kouluun, kun itse et selkeesti siihen kykene. Kääntäisin itse kyllä huomion VANHEMMUUTEEN.

Kuka sanoi että lapsen ongelmat johtuvat vanhemmuudesta? Eikö nuori mielestäsi voi sairastua mieleltään ihan ilman että kotona on rajatonta ja ei välitetä. Ilmeisesti nuorelle on haettu jo apua psykiatrian polilta, mutta esimerkiksi skitsofrenian diagnoosi vaatii pitkäaikaista seurantaa eikä ratkaisu koulupoissaoloihin ole silloin se että äiti kotona ”laittaa lapsensa ojennukseen.”

Eiköhän ne psykiatrian lääkärit ja psykologit olisi tehneet jo lasuja perheestä jos kuvittelisivat ongelman olevan vanhemmuudessa.

Joten älä puhu asioista josta et selvästikkään tiedä mitään.

Jos nuori on sairauden takia pitkään pois koulusta, niin sitä kutsutaan kyllä ihan sairaslomaksi eikä pinnaamiseksi.

Eli jos ei sekoiteta nyt kahta ihan eri asiaa.

Esimerkiksi skitsofrenian diagnoosissa menee vuosia ja se vaatii pitkäaikaista seurantaa.

Eipäs ajatella nyt mustavalkoisesti.

Juuri tuo mustavalkoinen ajattelu paistaa läpi monesta kommentista. Kuvitellaan että tilanteet ovat simppeleitä ja raamit kaikille samat. Eiköhän ne psykiatrian ja psykologian ammattilaiset ole oikeita tahoja miettimään näitä nuoren ongelmien juuria, eikä vauvapalstan kyökkikallonkutistajat.

Ei kaikki voi olla menestyneitä dippoja tai muita maistereita. Joistakin on tultava elämäm kolulaisia