Lue keskustelun säännöt.
Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään
06.10.2018 |
En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa tänne ettei muut teinit saa päähänsä samaa. Ei ole kyse omasta lapsesta, vaan lähisuvun 8. luokkaa käyvästä teinistä. Koulusta lintsaaminen alkoi seiskalla, tänä vuonna ei mennyt kouluun ollenkaan. Lastensuojelu, koulukuraattorit, psykologit ja psykiatrit palavereissaan järjestivät teinille syyskuussa paikan eri koulusta erikoisluokalta jossa vähän oppilaita, mutta sielläkin kävi vain pari päivää. Sen jälkeen lastensuojelu sijoitti teinin nuorisokotiin, josta heittivät teinin takaisin kotiin neljän päivän päästä koska ei sopeutunut talon sääntöihin!! Helpolla näyttävät lyövän hanskat tiskiin.
Nyt oli taas palaveri, jossa mietittiin jatkoa; koulukoti ei kuulemma ole vaihtoehto koska pelkkä ahdistus ja kouluhaluttomuus ei riitä sijoitusperusteiksi. Nyt aikovat järjestää kaksi ammattilaista käymään kahdesti viikossa teinin kotona ja yrittävät saada teinin taas haluamaan käydä koulua. En usko että tästä on mitään apua, on huomannut miten kukaan ei voi mitään, tykkää vaan surffailla netissä päivät pitkät.
Onko kellään muulla ollut samaa tilannetta, miten ratkennut?
Kommentit (413)
Onpa monella täällä ratkaisuna koveneva kuri, rangaistukset, velvollisuudet ja suorastaan väkivalta. Osa noista olisi jo laittomia.
Varmaan joissain tapauksissa jämäkämpi ote kannattaa ja rajojen pitäminen, mutta ainakin joissain näistä tilanteista on minusta jouduttu negatiiviseen kierteeseen, jossa kumpikin osapuoli toimillaan vain kiristää tilannetta, ja en kyllä näe että siitä seuraa mitään hyvää.
Yrittäisin ennemminkin lisätä tilanteeseen jotain iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa monella täällä ratkaisuna koveneva kuri, rangaistukset, velvollisuudet ja suorastaan väkivalta. Osa noista olisi jo laittomia.
Varmaan joissain tapauksissa jämäkämpi ote kannattaa ja rajojen pitäminen, mutta ainakin joissain näistä tilanteista on minusta jouduttu negatiiviseen kierteeseen, jossa kumpikin osapuoli toimillaan vain kiristää tilannetta, ja en kyllä näe että siitä seuraa mitään hyvää.
Yrittäisin ennemminkin lisätä tilanteeseen jotain iloa.
Valitettavasti vaan on tapauksia, jossa lapsi saanut alkaen tehdä pitkälti niin kuin huvittaa, kun vanhemmat ovat olleet liian kaveritasolla vuosikaudet. Silloin on olennaistakin, että teinille asetetaan selvät rajat ja kerrotaan, ettei se kotiinjääminen ja peruskoulun keskeytys nyt ole mikään ilmoitusluonteinen pikkujuttu.
Vierailija kirjoitti:
Onpa monella täällä ratkaisuna koveneva kuri, rangaistukset, velvollisuudet ja suorastaan väkivalta. Osa noista olisi jo laittomia.
Varmaan joissain tapauksissa jämäkämpi ote kannattaa ja rajojen pitäminen, mutta ainakin joissain näistä tilanteista on minusta jouduttu negatiiviseen kierteeseen, jossa kumpikin osapuoli toimillaan vain kiristää tilannetta, ja en kyllä näe että siitä seuraa mitään hyvää.
Yrittäisin ennemminkin lisätä tilanteeseen jotain iloa.
Hohhoijaa taas.
Teini vois mennä puoleksi vuodeksi auttelemaan Intiaan orpokotiin lapsia. Ei olisi nettiä tarjolla ja aikamoinen kypsyttäminen henkisesti tuollainen kokemus.
Sen jälkeen osaisi arvostaa aika monia asioita, joita täällä on tarjolla.
Ennen teinit pääsivät merille, jos ei mikään kiinnostanut. Kumma juttu, että Dingon Neumankin oli jo 15-vuotiaana yksin laivalla töissä ja ihan hyvin pärjäsi. Kasvattaa kummasti kun pitää oikeasti keksiä itse ratkaisuja eikä kukaan tule kädestä pitäen tekemään asioita valmiiksi.
Teininkin pitää saada niitä kokemuksia, että saa itse aikaan jotain. Oli se mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Olen nuorisopsykiatrialla töissä ja tuo nuoren kotiin jumiutuminen ja koulukieltäytyminen on hyvin yleinen ilmiö. Tilanteeseen ei koskaan ole mitään yksittäistä ratkaisua, sillä kaikki nuoret ovat yksilöitä ja jokaisen elämäntilanne erilainen. Yhteistä näillä nuorilla on oikeastaan kaikissa (minun tuntemissa) tapauksissa se, että nuorella on enemmän tai vähemmän nepsy-piirteitä. Lisäksi yhteistä on se, että nuoren perheessä valtasuhteet on vinossa: vanhemmilla ei ole riittävästi auktoriteettia ja nuorelle on annettu liikaa valtaa, mikä tekee nuoren rajaamisesta hyvin vaikeaa.
Seuraavat kysymykset sitten onkin, että miten näitä voi korjata ja muuttaa, jotta nuoren saisi menemään kouluun. Noh, nepsy-piirteet eivät koskaan lähde ihmisestä, kyseessä ei ole mikään parannettava sairaudenkuva, vaan ihmisen ominaisuus, jonka kanssa ihmisen on opeteltava elämään ja siinä opettelussa nuorta sekä perhettä voidaan auttaa psykoedukaation ja ohjauksen/valmennuksen keinoin. Perheen vinoutuneet valtasuhteet taas ovat muotoutuneet vuosien saatossa eikä niistä välttämättä pääse eroon edes pitkän, ammattitaitoisen perheterapian keinoin.
Nuoren koulukieltäytymiselle ei siis läheskään aina ole syynä mikään graavi kiusaaminen tai oppimisvaikeudet. Usein näiden nuorten suusta kuuleekin, että siellä koulussa oleminen itsessään ei tunnu vaikealta ja koulussa on oikeastaan ihan hyvä olla sinne päästyään, mutta lähteminen ja siirtymätilanne kotoa kouluun on nuorille vaikeinta. Mikään ei ole niin yksiselitteistä näissä koulujumitilanteissa..
Itse eniten ihmettelen näissä sitä, että miksi se nuori saa kotiinjäädessään pelatavja nettisurffata sen minkä vaan jaksaa? Tässäkin ketjussa selitetään, ettei noiden rajaaminen ole oikea keino, mutta millä perusteella?
Itse lähtisin liikkeelle siitä, että mikäli kouluun ei mennä, niin silloin ei myöskään jäädä sänkyyn makaamaan puolillepäivin, ei pelata eikä tuijotella ruutuja. Kun ei homman ratkaisupolku voi olla se, että nuori passivoituu kotiin pelaamaan.
Hoitotaho moitti provosoitumisesta kun tätä yritin.
Vastaisin asiallisesti, että meidän perheessä ei jäädä passiiviseksi kotiin. Jos ei koulu kiinnosta, niin silloin tehdään jotain muuta järkevää.
Voi kokeilla myös työnhakua, mainoksia ainakin saa jakaa 14-vuotiaasta alkaen. Saa samalla esimakua siitä, mitä on tehdä raskasta ja pienipalkkaista työtä.
Eli provosoituisit.
Eli parempi vaan nostaa kädet ilmaan ja antaa olla? Ostaa vielä pari peliä lisää, ettei käy aika pitkäksi?
Ihan selvästi on jo yritetty kaikenlaista, niin ehkä joo kannattaa luovuttaa vähäksi aikaa se kouluun pakottaminen. Ei lapsen suhteen kannata tietenkään kokonaan luovuttaa. Ehkä joku muu tavoite on ensin parempi, vaikka se muuten paremman suhteen rakentaminen tai ulkopuolinen apu vielä enemmän.
Jotenkin en ole teidän suhteesta saanut muuten oikein minkäänlaista kuvaa tämän kouluhommelin lisäksi. Ehkä se ei oikein tähän aiheeseen kuulukaan enkä pyydä sitä selittelemään, mutta muutakin tähän teiniin ja teidän suhteeseen liittyy kuin pelkkä koulunkäynti, ainakin toivottavasti.
Joku voisi silti perustella, että mitä väärää on ottaa pois kaikki pelikonsolit ja muut siksi aikaa, kun nuori päättää laistaa koulunkäynnistä vaan koska "ei kiinnosta"?
Siihen kun voi vanhempi tyynesti ilmoittaa, että kotonaollessa tehdään sitten jotain järkevää (esim. opiskellaan itsenäisesti), eikä vietetä koko aikaa nenä kiinni ruudussa.
Ja luulet että nuori sanoo: ”okei”?
Ei meillä. Kun itse lähden töihin hän käy läpi minun tavaroitani ja piilottaa niitä kostoksi, eikä varmasti lähde kouluun.Miksi hankit lapsen, jos sinulla ei ole mitään mielenkiintoa kasvattaa sellaista? Ajattelit, että se on vähän kuin kissa pyörisi nurkissa?
Mitäs jos osoitat että kostamisesta ei ole mitään hyötyä ja tavarat palautuvat takaisin tai käy vielä huonommin, mutta nettiä ei vain tule takaisin. Nyt vähän rotia tohon pelleilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on psykiatrialla töissä ja kertoi että nykyään on räjähtänyt käsiin nämä ”ahdistuneet” nuoret. Syy on yksinkertainen ja ilmiselvä: rajattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on psykiatrialla töissä ja kertoi että nykyään on räjähtänyt käsiin nämä ”ahdistuneet” nuoret. Syy on yksinkertainen ja ilmiselvä: rajattomuus.
Allekirjoitan, ehdottomasti! Pinnarit voi jakaa kolmeen kastiin:
- perinteiset raggarit, entisaikojen tarkkistapaukset, nämä on loppujen lopuksi aika helppoja. Nuori tai kotoa ei keksitä selityksiä poissaoloille ja teini sanoo itsekin, "ettei huvita". Rangaistuksia kotoa ja koulusta, pahimmillaan sijoitus.
- oikeasti sairaat, fyysisesti tai henkisesti. Monet näistä haluaisi olla koulussa ja joudutaan koulusta miltei kieltämään tuleminen, jotta saisi aikaa toipua. Joukossa on esim. syöpää sairastavia, anorektikkoja, masentuneita ja itsetuhoisia
- sitten nämä "pyörittäjät", joiden syy pinnaukseen on pitkälti rajattomuus yhdistettynä mukavuudenhaluun. Ongelma on vaan, että aikuisten pitää ympärillä leikkiä, että tässä nyt etsitään ratkaisua ongelmaan ja uskotaan niitä höpötyksiä. Ei niitä kukaan usko jossain pisteessä, kun pyöritys on jatkunut tarpeeksi kauan. Harmittavinta on, että pitää antaa pyörittämisen jatkua ja teini on oikein voimantunnoissaan, kun huomaa aikuisten uskovan kaiken sanotun.
Viimeisen ryhmän kanssa pitäisi heti napata kiinni, kun ongelma alkaa syntyä ja kotoa olla tosi tiukkana. Sitten kun se oikein ryöstäytyy käsistä, niin ehkä se nuorisokoti olisi ratkaisu. Teinille pitää vetää raja vaikka itkun kautta. Ei ne halua mihinkään sijoitukseen. Mitä enemmän niiden kanssa säädetään, sitä vahvemmiksi ne tulee siinä pyörittämisessä. Älykkäimmät voi havahtua siinä vaiheessa, kun tajuavat, että päättötodistus jää saamatta. Yksikin tämmöinen pyörittäjä tajusi ysin joulukuussa vuoden laiskottelun ja selittelyn jälkeen, että hän ei oikeasti saa päättötodistusta keväällä. Hiipi oma-aloitteisesti kouluun takaisin ja otti vastaan kaiken tuen, jota oli tarjolla. Teki kuin pieni eläin töitä ysin kevään ja sai kohtuullisen hyvän todistuksen lopuksi, vaikka käytännössä opiskeli 1,5 vuoden asiat puolessa vuodessa. Motivaatio oli sisäsyntyinen, kun realiteetit tuli vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä nyt ollaan niiiiin huolestuneita, kun ro*anit tekee tätä jatkuvasti eikä käy koulua.
Eikö heillä ole muka "edellytyksiä" tai niin "väliä" vaikka eivät käy koulua.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä nyt ollaan niiiiin huolestuneita, kun ro*anit tekee tätä jatkuvasti eikä käy koulua.
Eikö heillä ole muka "edellytyksiä" tai niin "väliä" vaikka eivät käy koulua.
Niinpä. Toisten kouluttamattomuusesta ollaan niin huolissaan, mutta ei toisten.
Tämä mainitsemasi ryhmä on vielä isohko, että luulisi kansantaloudellisestikin olevan merkitystä, kun eivät käy kouluja. Etuisuuksia ja euroa uppoaa elämäntapa eläkeläisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Oletko kysynyt mikä koulussa ahdistaa? Oletteko kuitenkin perheneuvolan asiakkaita? Käyvätkö myös vanhemmat juttelemassa siellä?
Onhan tuota kyselty psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykiatrin toimesta jatkuvasti, eikä ulkoista syytä ole löytynyt. En usko että sosionomi sitä osaisi ainakaan paremmin.
Mikä on sitten sisäinen syy? Oletko itse käynyt miehesi kanssa perheneuvolassa?
Niin, olen yksinhuoltaja. Ei mielenterveysongelmia. Käyn töissä ja tullaan taloudellisesti toimeen hyvin. Lapset ovat saaneet aina harrastaa mitä tykkäävät, ollaan matkusteltu yhdessä ym. Sukua ja ystäviä on runsaasti lähipiirissä. Ei isäpuolia elämässä. Lapsuus on ollut turvallinen ja isosisarus onkin varsin tunnollinen ja hyvä koulussa, nyt jo yliopistossa.
Mihin minä tarvitsisin itselleni perheneuvolaa?
Vaikka siihen, jos pentus ei käy täysillä.
Ei tuo nyt ihan normaalia nuoren kapinointia ole, ettei mene kouluun. Siinä tapauksessa koulusta olisi ISO joukko pois "kapinoimassa".
Kaikki nuoret tietävät, ettei koulu ole pakko eikä aikuiset voi mitään, jos nuori laittaa oikeesti kampoihin. Eikä ne silti ole menemättä kouluun. Perheissä ja nuorella on selkärangassa jokin roti - toisin kuin teillä.
Jos se nuori on niin fiksu niin se todennäköisesti haluaisi oppia lisää ellei sitten peruskoulu ole liian helppo. Silloinkin voisi antaa haastavampia tehtäviä.
Eli mihin tarviit sitä perheneuvolaa - siihen, että oentus toimii kuten muutkin nuoret ja menee kouluun, kun itse et selkeesti siihen kykene. Kääntäisin itse kyllä huomion VANHEMMUUTEEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.Sairaalakoulua olen ajatellut, lyhennetty koulupäivä uudessa pienryhmässä uudessa koulussa ei onnistunut kuin pari päivää. Keksii aina uuden tekosyyn miksei mene, kun ongelma on ratkaistu, keksii siis uuden syyn. Vedättää ammattilaisia 6-0. ap
Eli kyse on ap sun pennusta eikä "Ei ole kyse omasta lapsesta, vaan lähisuvun 8. luokkaa käyvästä teinistä", kuten aloituksessa kerroit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei vanhemmat saa lasta kuriin, niin viimeistään poliisi saa.. Poliisi ja rikosilmoitus kaikesta ja päivisin heitätte ulos kotoa.
Huomaa kyllä, ettei sinulla ole omakohtaista kokemusta asiasta.
No ei ole kyllä monella muullakaan normaalin nuoren vanhemmalla tällaisesta nuoren epänormaalista "kapinoinnista".
Miksiköhän? Yleensä ne menee kouluu vaikka kuinka kapinoi. Vanhemmuus on hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhäistä se nyt on. Tuommoisia niistä tulee, kun kotikasvatus on vähän niin ja näin. Lastenteko pitäisi olla luvanvaraista, että saataisiin karsittua edes osa vanhemmiksi kykynemättömistä pois.
Voisin melkein sanoa et tunnistettu, paiitsi nuorisokodissa ei ole edes käynyt, muuten täysin sama homma
Minulla meni myös halu käydä koulua ja osallistua sosiaaliseen elämään yläasteella ystävän pettäessä luottamuksen pahasti. Vanhemmat olivat onneksi ymmärtäväisiä ja sain opiskella oppivelvollisuuden loppuun kotikoulussa. Sen jälkeen olen muutaman kerran osallistunut yhteiskunnan draamoihin käymällä erinäisiä kouluja ja työjaksoja (kunnialla loppuun asti suoritettu), mutta osallistuminen ei ole tuntunut mielekkäältä tai palkitsevalta, eikä kukaan siihen oikein voi pakottaakaan.
Ilmiönä tuollainen ulos jättäytyminen ei ole uusi, kaikissa kulttuureissa on ollut ja aina tulee olemaan niitä, jotka elävät vallitsevan kulttuurin ulkopuolella. Kyseessä ei ole mikään vitsaus tai sairaus vaan ihan oikea sosiaalinen rooli, jonka joku täyttää aina sen ollessa vapaana. Ulkopuolella elävä tarjoaa perspektiiviä vallitsevaan olosuhteisiin: metsää on hankala nähdä puilta jos seisoo itse metsässä.
Toivottavasti poika löytää tarvitsemansa tuen ja ymmärryksen siihen mitä käy läpi vaikka sieltä internetistä. Kurjaa jos vanhemmat ja suku eivät osaa häntä arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Luitko ollenkaan näitä viestejä? Tässä on lähes kaikilla vastanneilla hoitosuhde ja lääkitystäkin yritetty. Itse kirjoitin pitkän tarinan meidän teinitytöstä, joka nyt vuoden terapian, lääkityksen ja lyhyen sijoituksen ja osastohoidon jälkeen kieltäytyy menemästä kouluun ja saa raivokohtauksia.
Olen aina ollut mielestäni reilu, mutta tiukka kasvattaja, meillä ei ole mitään sosiaalisia ongelmia perheessä, ei alkoholin käyttöä eikä muitakaan päihteitä. Ei isäpuolia, ei väkivaltaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi teinitytön itsemurhayrityksen ja viiltelyn. Koulussa ei kuulemma kiusata, kavereitakin on, ei halua vaihtaa koulua, ei halua käydä kotikoulua eikä mitään muutakaan. Tyttö, joka on aina ollut mukava ja fiksu, huorittelee ja yritti mm. tänään lyödä minua ja tuhota paikkoja kun otin puhelimen pois rangaistukseksi.
Mulla ei ole käsitystäkään mitä on tapahtunut ja yli vuoden on yritetty sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrin puolelta selvittää miksi tyttö on ahdistunut ja masentunut, mutta ei. Vastaa kaikkiin kysymyksiin "En tiedä" tai "Ei kiinnosta."
Täällä ei saisi antaa kommenttien mennä tunteisiin, mutta luuletko ettei me vanhemmat syyllistetä itseämme jo valmiiksi? Mä olen niin monena iltana itkenyt itseni uneen ja miettinyt mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, enkä siltikään ymmärrä miksi tässä kävi näin. Toinen teini on ihan ok, käy lukiota ja suunnittelee tulevaisuutta, iloinen ja aurinkoinen teini.
Hitto, mulla on pelimerkit lopussa ja olen kohta itse suljetulla jos tämä vielä jatkuu.
######
Selvästi tää kakara pössyttelee.T.yläkoulun ope
Oletko tullut ajatelleeksi, että mitä jos vika ei olekaan teinissä, vaan sinun lojaliteetissasi auktoriteettiä kohtaan lapsen hyvinvoinnin kustannuksella? Teinin näkökulmasta vanhempi, joka kokee lapsensa vialliseksi ja kierrättää tätä paikasta toiseen parantumassa ja muuttumassa on aika kamala. Se perusturva, joka tässä maailmassa pitäisi olla omaa kasvua suojaamassa myykin sinua kuin halpaa makkaraa sörkittäväksi ja sätittäväksi, säälittäväksi ja paheksuttavaksi. Tuolla menoa teidän lapsi-vanhempi-luottamussuhteenne kuolee hyvin nopeasti, ellei ole kuollut jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo olisi psykoterapian paikka, jossa paneuduttaisiin syihin, miksi ahdistaa ja miksi ei halua kouluun. Nuorisopoli tai terveydenhoito järjestäisi sen. Ahdistukseen saa myös lievää lääkitystä. Lyhennetty koulupäivä, suositus hoitavalta lääkäriltä ja aluksi vaikka edes muutama tunti erityisluokassa ja sitten step tai step enemmän. Riippuu tietysti minkä ikäinen teini on, alle 16-vuotiaalla kuitenkin oppivelvollisuus. Onko kavereita, kiusataanko, oppimisvaikeuksia, kotona kaikki hyvin, veriarvot, kilpirauhasen toiminta jne. olisi hyvä tarkistaa. Yleensä tuollaiseen olotilaan ja käytökseen on järjellinen syy, joka pitää selvittää. Monta tämän tyyppistä tapausta on ollut lähipiirissä.
Mikä on lievä lääkitys ahdistukseen? Miksihän itse en saanut sitä vaan nappeja, jotka vetivät kuupan jumiin eikä voinut haaveilla edes tv-sarjojen seuraamisesta saati opiskelusta
Tosi omituista. Itselläni kaksi ahdistavaa elämänjaksoa elämässä, johon kävin jo varhaisessa vaiheessa pyytämässä miedon lääkityksen, jotta pysyisin työssä ja kotiarjessa kiinni. Pelkkiä hyviä kokemuksia, ahdistus helpotti ja mieli oli keveämpi. Tuolloin keveällä mielellä oli helpompi myös käsitellä odjektiivisesti ahdistusta aiheuttavia aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Teini ei mene kouluun. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, sillä teinillä ei ole masennuksen lisäksi muita ongelmia. Lääkärit ja psykologit maanittelevat ja sopivat palavereja palaverien perään. Mikään ei tunnu auttavan. Tukea koulunkäyntiin ei tunnu tulevan vaikka näennäisesti kaikkea lupaillaankin. Vaatimukset ovat edelleen liian kovat, kun ei jaksa niin ei jaksa.
Kotona jaksaa kyllä pelailla, surffailla netissä, mutta koulu ahdistaa. Sairaalakoulua ei kuulemma voi ajatella, eikä lyhennettyä koulupäivää psykiatrin ja psykologin mielestä, sillä teini on todettu hyvin lahjakkaaksi tutkimuksissa.
Vanhempana tuntuu että on niin fiksu että osaa vedättää ja laskelmoida miten missäkin kohtaa kannattaa toimia tai olla toimimatta, ettei vaan tarvitsisi vaivautua.
Miksi ihmeessä fiksu käyttäysikään elämänsä muun karjan mukana koneiston läpi määkien, jos pystyy muuten pärjäämään? Sinuna ottaisin oppia, enkä yrittäisi tyhmentää lasta.
Teiniltä netti pois