Mustasukkaisuus naisten välisissä ystävyyssuhteissa, oletko kokenut?

Tunnistan itsessä mustasukkaisuutta vai onko se kateutta kenties. Kun ollaan oltu jo vuosikymmen kolmisin hyvä tiimi ja toiset tapaakin paljon useammin kahden kesken. Tulee ulkopuolinen olo kun heillä on omat jutut joihin ei pääse sisälle. 

No ei jää ala-asteelle! Yläasteella ensinnäkin vielä pahempaa. Ja näin aikuisena kolmikymppisiltäkin kuulee "ärsyttää kun se taas on koko aika Minnan kanssa, vaikka me ollaan kuitenkin tunnettu jo 10 vuotta ja Minnan se on tuntenu 2kk"

On ja siksi en kaipaa mitään sydänystäviä. Mieluummin paljon hyviä tuttuja joilla on myös paljon omia tuttuja. 

Lapsuudessa koin monesti ulkopuolista, yksinäistä oloa, muilla oli bestis ja minun piti taistella itselle aina kaveri joka koulupäivä. Sama malli jatkuu nyt aikuisena eli olen hieman kade niille jotka löytää bestiksen jokapaikasta nopeasti. Hassua kun en edes halua riippua kenessäkään yhdessä vaan haluan omata laajoja, vapaita kaverisuhteita, mutta silti koen tiiviit bestissuhteen jotenkin uhkaaviksi, kaipa se ulkopuolisuuden tunnelukko siinä aktivoituu kun on kolmaspyörä eri tilanteissa.

Oman kokemukseni mukaan naiset jotka matkustaa paljon, opiskelee, lukee, seuraa aikaa jne. on ihmsisuhteissaan avarampia. Heillä on usein monenlaisia ystäviä ja he ovat riippumattomia muista. Naiset joilla elinpiiri on pieni takertuu ystäviin tiukasti. Onko se sitten läheisriippuvuutta tms. että pidetään tiukasti kiinni yhdestä kaverista eikä osata mennä minnekään ilman. Sitten seuraa mustasukkaisuus draamoja jne. kun toinen tutustuukin uusiin ihmisiin.

Olen. Olen itse asiassa tosi mustasukkainen ystävä, mutta yritän pitää sen kurissa ja olla vetämättä mitään typeriä teinidraamoja. Mustakin on joskus oltu mustasukkaisia, kun en ole viettänyt tarpeeksi aikaa jonkun kanssa. Oikeastaan on aika jännä tuo mustasukkaisuuteni, koska parisuhteissani en ole yhtään sellainen eikä musta edes tunnu läheskään yhtä pahalta poikaystävä flirttailemassa toiselle tai vaikka pussaamassakaan toista kuin hyvä ystävä pitämässä hauskaa, jakamassa salaisuuksia ja viettämässä läheistä kaveriaikaa jonkun toisen kuin minun kanssani.

Olen kokenut. Oltiin tuolloin n. 25-vuotiaita, eli ihan aikuisia jo. Entinen kämppikseni ja hyvä ystäväni oli erittäin mustasukkainen tuoreesta poikaystävästäni. Yritti esim. kontrolloida ja määrätä milloin saan tavata poikaystävää, syyllisti todella paljon ja syytti ystävien hylkäämisestä. Tilanne oli kyllä ahdistava.

Kaikki muuttui, kun ystäväni tapasi nykyisen miehensä, unohti itse kaverinsa ja periaatteensa saman tien. Välit meni lopullisesti kyseisen naisen kanssa.

Olen. Tiedostan sen tunteen liittyvän hylkäämisen pelkoon. Olen tullut niin monesti "jätetyksi" kun social butterfly-tyyppiset ihmiset löytääkin jännempää seuraa eikä minun tylsä seura kiinnosta. Sitten kun on ongelmia he taas kaipautuu seuraani. Mutta muuten jään helposti ulkopuolelle kaikista ringeistä.