Skitsofreniaa sairastavan miehen asema ei ole häävi seuranhaussa

Vierailija kirjoitti:

Sairauteni pysyy aisoissa lääkityksellä mutta silti jokainen, joka ikinen, nainen on häipynyt kun pieru saharaan kun olen kertonut siitä. Yleensä ne blokkaa minut FB:ssä ja laittaa kaikki muut sometilit yksityiseksi.

Voin hyvin uskoa, että katoavat, uskon myös että se on kurjaa mutta useimmat haluavat lapsia ja aniharva luojan kiitos suostuu lisääntymään skitsofreenikon kanssa. Voi kuulostaa hölmöltä ja liioitellulta koska koet tuntevasi itsesi jne. mutta monet heistä myös ihan vilpittömästi pelkää pääsevänsä hengestään. Käytkö missään vertaistukiryhmässä? Valtaosan perspektiivistä mielisairaat ihmiset ovat epäkelpoja parisuhteeseen kanssaan joten parhaiten ymmärrystä ja hyväksyntää löydät varmaan kaltaistesi joukosta, voitte sitten yhdessä jännätä kumpi unohtaa ensin lääkkeidensä ottamisen.

Vierailija kirjoitti:

On mt.ongelmia ja vakavia mielisairauksia.

Skitsofrenia kuuluu jälkimmäisiin. Mielisairauksille tyypillistä on puuttuva todellisuudentaju. Sen voi lukea ap.n aloituksesta.

Kukaan ei halua parikseen arvaamatonta ongelmakimppua, joka _ehkä pysyy aisoissa oikealla lääkityksellä_!!!!

Pariksi halutaan ihminen, jonka kanssa elämä on turvallista, rentoa, antoisaa ja tasapainoista. Pariutumisessa ei etsitä hoidokkia vaan tasaveroista kumppania.

Se, että ap ei tätä tajua, kertoo selvää kieltään hänen tilastaan.

Niinhän se on. Jos on vähänkään menevä ihminen jolla on elämä kunnossa, niin ei sellanen etsi valmiiksi sairasta ihmistä elämäänsä. Ei sellanen toimi. Toinen on tasapainoinen ja toinen on epätasapainoinen. Tasapainoinen joutuu kuitenki ajatella sitä tasapainotonta koko aika onko kaikki ok. Sellanen alkaa syömää voimia. Tohon päälle se toinen, kun se lääkitys alkaa tökkii, niin alkaa se masennus paskassa tapauksessa. Ei se ole elämää tasapainoiselle ihmiselle. Enkä todellakaan sano nyt vttuillakseni. Noi on kovia sairauksia ja erittäin valitettavia. Niillehän ei voi mitään ja ei koskaan tiedä koska ite alkaa sairastaa.

Sairaan kannattaa ehkä etsiä samanlainen kumppani, niin se olisi varmasti terapiaa molemmille, kun kumpikin tietää mitä se on todellisuudessa.

Mtkl:n Revanssi-lehdessä on kirjeenvaihto palsta, ehkä sieltä löytyy kaveri.

Samanlaista reaktiota taitaa aiheuttaa myös esim HIV ja muut tuollaiset vähän vakavammat sairaudet. 

Meinaat, että tieten tahtoen ihminen haluaa mahdollisesti vaikean parisuhteen? Pakenisin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Sairauteni pysyy aisoissa lääkityksellä mutta silti jokainen, joka ikinen, nainen on häipynyt kun pieru saharaan kun olen kertonut siitä. Yleensä ne blokkaa minut FB:ssä ja laittaa kaikki muut sometilit yksityiseksi.

En blokkaisi, mutta tekisin ystävällisesti selväksi etten ole kiinnostunut seurustelusuhteesta. Siis, jos osoittaisit kiinnostusta. Ystävä voisin olla.

Joku sanoi että skitsofrenikot ovat aggressiivisiä mutta itseasiassa skitsofrenikot ovat yleensä hyvin arkoja ja eristäytyviä ihmisiä. Voisin seurustella skitsofrenikon kanssa koska ovat mielenkiintoisia ihmisiä ja ymmärrän heitä koska olen itsekin ihan umpihullu.

Niin, yleensä on kyse ennakkoluuloista, ei skitsofreenikot mitään linnunpelättimiä ole, usein hyvin kainiin persoonallisia ulkoisesti ja sisäisesti, taiteilija sieluja. Itse menetin neitsyyteni 30 vuotiaana sairaanhoitajalleni hänen kotikäynnillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIpä ole häävi rumankaan miehen asema. Naiset kaihtavat jo kohdatessa, koska tämän sairauden voi peittää vain naamarilla.

Tunnen yhden tosi ruman miehen. Ennen kaihdin koska hän kaihtoi. Seurassa hän osoitti puheensa miehille koska oli liian ujo naisia kohtaan. Naisia kohtaan hänestä välittyi epätoivon ja kaunan sekainen asenne ja yleinen synkeys. Sitten hän meni mukaan vaativaan harrastukseen josta sai pikku hiljaa itseluottamusta. Nyt hän on kuin toinen mies. Hänen kanssaan voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja tuosta harrastuksesta ja ihan yleisesti. Hän pystyy katsoman silmiin kun keskustelemme. Hän on hyvällä tuulella. En tiedä onko hänellä naista mutta jos ei, lienee ajan kysymys. Voisin suositella jollekin sinkkukaverille jos sellaisia olisi.

Mulla on asperger. Silmiin katsominen on luonnotonta. On äärimmäisen turhauttavaa tulla ymmärretyksi väärin. Eikä jää tähän. Joskus asioita jotka eivät ole vikoja tekee elämästä helvetin ja se ahdistaa. Väärinymmärrysten loputon nujertava kierre.

Joo. Ja "normaalille" on luonnotonta elää parisuhteessa jossa ei ole katsekontaktia. Eikö tähän ole ilmiselvä ratkaisu se että autismin kirjolla olevat yrittäisivät pariutua keskenään? Voisivat adoptoida asperger-lapsen? Jos tällainen lapsi voisi hyvin kahden assin perheessä. En tiedä voiko.

Isäni oli skitsofreenikko, luojan kiitos olen itse normaali. En _ikinä_ ottaisi mielenterveysongelmasta kärsivää. Liian hyvässä muistissa oma paska lapsuus. Aivan sama mitkä lääkitykset olisi.

Minä en olisi lähtenyt.

Miehellä jota tapailin taannoin diagnosoitiin skitsofrenia. Suhde loppui aikoinaan siksi että hän ei pystynyt antamaan suhteeseen oikein mitään, elämä oli hänellä 90-prosenttisesti kotona möllöttämistä eikä siellä kotonaan sitten saanut koskaan siivottua vaan kämppä ihan uskomattoman sekainen, joskus kävi tapaamassa jotain perheenjäsentä, kaveria tai jossain kuntoutujien ryhmässä (silloin oli masennus-diagnoosilla eläkkeellä). Ihana ihminen ja jos olisi kunnossa niin olisi aivan loistava kumppani mulle, mutta en nyt pysty suhteeseen eläkeläisen kanssa. Jos olen suhteessa niin sen pitäisi olla sellainen että lasten tekoa voi vakavasti jossain vaiheessa harkita, tuossa se ei olisi koskaan ollut mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Sama on kaikissa mielenterveys sairauksien kanssa. Ne ovat edelleen tabu. Mutta skitsofrenia on ehkä pahimmasta päästä. Ihmiset kokevat ehkä sen pelottavana, kun eivät tiedä sairaudesta mitään. Tai siitä miten se vaikuttaa siihen ihmiseen arkena. Kannustan ihmisiä paneutumaan mielensairauksiin, koska ne ovat yleistyneet todella paljon. Sitä kautta ehkä on helpompi hyväksyä ihmiset joilla niitä on. Itse en sairasta skitsofreniaa, mutta näen sitä työni puolesta joka päivä. Mutta se on vain ääripää. Jos sairaus on hallinassa, niin sitä ei ihmisestä huomaa kuka sairastaa ja mitäkin. 

Onko tullut mieleesi että skitsofrenia voidaan kokea jos ei nyt pelottavana mutta todella suurena riskinä parisuhteelle ihan siitä syystä että sairaudesta nimenomaan tietää jotain? Skitsofrenia on vahvasti perinnöllinen aivosairaus jonka yhtenä vahvana piirteenä on usein tunne-elämän latteus. Tämän varmaan tiesitkin. Skitsofrenia ei ole tietääkseni yleistynyt. On melkoista yleistystä tässä yhteydessä väittää että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet "todella paljon" avaamatta tätä mitenkään. Mitkä ovat, missä ja mihin ajankohtaan verrattuna, onko kyse esim. masennuksen kohdalla siitä että diagnoosin saa helpommin kun hakeudutaan hoitoon jne.?

Skitsofreenikon aivot poikkeavat merkittävästi terveen ihmisen aivoista, joskaan en kiellä että joillakuilla sairaus pysyy paremmin hallinnassa. Ja ympäristötekijöillä on iso merkitys. Tosin työni kautta tunnen itse mm. henkilön joka pystyy asumaan kotonaan ilman muuta kuin puolison tukea -  ei ole enää aktiivisessa hoitosuhteessa kehenkään (omalla ja hoitohenkilökunnan yhteisellä päätöksellä) mutta joka on kuitenkin sitä mieltä että kyllä häntä aika ajoin vainotaan.

On mielenterveysongelmia ja mielenterveysongelmia. Leimaaminen on ikävää, mutta kyllä parisuhteeseen alkamista voi ja saa harkita oli vastapuolena kuka vaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että skitsofrenikot ovat aggressiivisiä mutta itseasiassa skitsofrenikot ovat yleensä hyvin arkoja ja eristäytyviä ihmisiä. Voisin seurustella skitsofrenikon kanssa koska ovat mielenkiintoisia ihmisiä ja ymmärrän heitä koska olen itsekin ihan umpihullu.

Ja siinähän tulivat faktoihin nojaavat perustelut (not).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauteni pysyy aisoissa lääkityksellä mutta silti jokainen, joka ikinen, nainen on häipynyt kun pieru saharaan kun olen kertonut siitä. Yleensä ne blokkaa minut FB:ssä ja laittaa kaikki muut sometilit yksityiseksi.

Mitä ihmettelet?

Lue tätä palstaa, niin sulle valkenee, että mt.diagnoosit tekevät ihmisestä virallisesti.

Yleensä tosin karttamisen syy on tilapäinen stressin aiheuttama lievä masennus tai ahdistus ja naissukupuoli.

Skitso.frenia on vakava parantumaton sairaus. Potilas on äärimmäisen rasittava, arvaamaton, mahdollisesti vaarallinen ja itsetuhoinen.

Ai niin, mutta kun sä olet mies, niin naisten pitäisi tietysti uhrautumisenhalusta kilpaa juosta treffeillle sun kanssa.

Eikä minkä hyvänsä naisten tietenkään: hoikkien, tasapainoisten, 20 vuotta sua nuorempien.

Voi ris.tus teidän miesten röyhkeyttä ja itserakkautta!!!

Virheellinen tieto tuo, että parantumaton sairaus. Virallinen näkemys on, että 1/3 skitsofreniaa sairastaneista paranee täysin.

Bipo on se sairaus, joka on parantumaton ja vaatii lääkityksen loppuelämäksi.

Nämä tiedot löytyvät kyllä virallisista lähteistä, joten ei ole oikein levitellä väärää infoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nuori nainen ja minulla on skitsofrenia. Ymmärrän ihan hemmetin hyvin sitä miksi joku ei haluaisi alkaa suhteeseen skitsofreenikon kanssa.

Kaikkien muiden syiden ohella mm perheen perustaminen on todella iso asia, enkä usko että kukaan haluaisi että omalla lapsella olisi riski sairastua skitsofreniaan. Riski on pieni, mutta se on olemassa. Isälläni on skitsofrenia ja sisaruksista ainoastaan minä sain tämän. Vaikka riski on pieni, mutta jos se nalli kuitenkin osuu omalle kohdalle, niin se voi tehdä elämästä yhtä helvettiä.

Olen tehnyt sen päätöksen etten tule omia biologisia lapsia saamaan. En ikinä antaisi itselleni anteeksi sitä jos oma lapseni sairastuisi, enkä myöskään sitä jos oma tilani menisi todella huonoksi ja lapseni joutuisivat sen näkemään. Olen itse joutunut pelkäämään omaa isääni hänen skitsofreniansa takia.

Olen sivusta seurannut useamman skitsofreenikon elämää ja minua suoraan sanoen pelottaa et

Jokaisella lapsella on pieni riski sairastua skitsofreniaan.

Ymmärrätkö sinä miehen roolin perheessä? Elättää puolisoa ja lapsia? Kuka miehille syöttää valhetta, että parisuhde = uusi äiti seksipalveluksilla?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne sinulle mutta semmosta se on. Äitini sairastaa skitsofreniaa ja hänessä on jo työmaata ihan riittävästi.

Näinhän se vähän menee. Oma äitini otti mielenterveyslääkkeet salaa työpaikalla, niin puoliso ei saanut tietää vuosikymmeniin. Voisiko tässä sanoa, että epärehellisyys joskus voi kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole häävi skitsofreniaa sairastavan asema nais- eikä miesmarkkinoilla. Skitsofreenikoita pelätään. Ehkä voisit pariutua toisen skitsofreenikon kanssa?

Mutta älkää tehkö lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauteni pysyy aisoissa lääkityksellä mutta silti jokainen, joka ikinen, nainen on häipynyt kun pieru saharaan kun olen kertonut siitä. Yleensä ne blokkaa minut FB:ssä ja laittaa kaikki muut sometilit yksityiseksi.

Mitä ihmettelet?

Lue tätä palstaa, niin sulle valkenee, että mt.diagnoosit tekevät ihmisestä virallisesti.

Yleensä tosin karttamisen syy on tilapäinen stressin aiheuttama lievä masennus tai ahdistus ja naissukupuoli.

Skitso.frenia on vakava parantumaton sairaus. Potilas on äärimmäisen rasittava, arvaamaton, mahdollisesti vaarallinen ja itsetuhoinen.

Ai niin, mutta kun sä olet mies, niin naisten pitäisi tietysti uhrautumisenhalusta kilpaa juosta treffeillle sun kanssa.

Eikä minkä hyvänsä naisten tietenkään: hoikkien, tasapainoisten, 20 vuotta sua nuorempien.

Voi r

Virheellinen tieto tuo, että parantumaton sairaus. Virallinen näkemys on, että 1/3 skitsofreniaa sairastaneista paranee täysin.

Bipo on se sairaus, joka on parantumaton ja vaatii lääkityksen loppuelämäksi.

Nämä tiedot löytyvät kyllä virallisista lähteistä, joten ei ole oikein levitellä väärää infoa.

 

Näyttäisi olevan 5-20% tuo parantuvien osuus. 

 

Olen itse nähnyt millaisia oireita oli läheiseni perheenjäsenellä ja toisella skitsofreenikolla työyhteisössä ja ei, en haluaisi parisuhteeseen. Ehkä toinen psykoosisairaudesta toipuva tai toipunut voisi olla potentiaalinen kumppani?