Lue keskustelun säännöt.
Mitähän tässä voisi tehdä kun vaimo syyttää minua kaikesta
05.10.2018 |
Ehkä tällä palstalla olisi viisautta tällaiseen parisuhdeongelmaan: vaimo löytää minusta vian tai syyllisen lähes kaikkeen, mikä hänen mielestä on jotenkin pielessä. Vaikka en olisi ollut edes paikalla, niin jotenkin olen kuitenkin syyllinen siihen että asiat on menneet pieleen. Jos hän esim. unohtaa ostaa ruokakaupasta jotain, jonka oli suunnitellut ostavansa, niin se on minun syy siten, että soitin hänelle kesken kauppareissun ja sotkin hänen ajatukset tai en muistanut muistuttaa häntä siitä ostoksesta tai mitä ikinä. Tai jos hän epäonnistuu jossain työprojektissaan niin sekin on jollain tavalla lopulta minun syy, jos ei muuten niin siten että olen kuulemma ollut ärsyttävä ja siksi hän ei ole pystynyt kunnolla keskittymään työhönsä. Tai kun hän lihoi, niin se oli minun syy siten, että olin aiheuttanut hänelle masennusta johon hän oli sitten syönyt. Tai jos hän hukkaa avaimensa, niin se on minun syy kun en löydä niitä tai en ole siivonnut niin hyvin, että avaimet pääsee hukkumaan kun eteisen pöydällä on tavaraa tms.
Yleensä en jaksa vastata hänelle mitään, koska nuo asiat, jotka hän laittaa minun viaksi on niin ilmiselvästi jotain muuta kuin minun vika. Mutta aikani tällaista kuunneltuani olen aika kyllästynyt ja sanoin hänelle eilen, että voidaan erota jos hän näkee minussa kerran vain vikoja ja syyllisen kaikkeen mahdolliseen. No ei kuulemma halua erota. Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä kun riidelläkään en koko ajan haluaisi (jos alan perustelemaan että millä perusteella jokin asia ei ole minun vika niin hän suuttuu siitä perustelemisestani ja alkaa kiukuttelemaan). Neuvokaa miestä mäessä!
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Minustakin sinä olisit nyt hiukan terapian tarpeessa. Tai siis molemmat. Mutta koska nyt puhutaan sinulle eikä vaimolle, niin aloitetaan sinusta.
Etkö huomaa miten omituiselta tuo vuodatuksesi vaikuttaa? Olet erittäin riidanhaluinen julistaessasi, että et jaksa riidellä. Mutta koska haluat niin kovasti voittaa, olet päättänyt käydä riidan virtuaalisena niin, ettei toinen pääse osallistumaan. Eikä hänen puoltaan asiasta tarvitse (taaskaan?) huomioida.
Varmasti olet sydänjuuria myöten loukkaantunut ja loukattu, mutta niin on silloin se toinenkin. Molemmilla on kova hätä ja turvaton olo. Kukaan ei täyspäisessä tilassa ala riidellä unohtuneesta saippuasta tosissaan. Ei kumpikaan teistä. Eikä myöskään kukaan aikuinen ala pakoilla noin naurettavaa riidanaihetta, jos seisoo omilla jaloillaan. Vaan kohtaa haasteen ja kesyttää rätinän.
Jos olet allerginen kaikille kausaaliketjuille ja joko taistelet tai pakenet eikä muuta vaihtoehtoa kohtaamiseen ole, ja olet toiminut näin väistellen tai hyökäten takaisin vuosien ajan, niin kyllä se toinenkin osapuoli on todella turhautunut. Parisuhteessa ei voi toimia ylemmyydentuntoisesti tuomiten toisen riidanaiheet ja samalla kieltäytyen yhteistyöstä jos se ei mene juuri oman käsikirjoituksesi mukaan. Tai siis voi, mutta se ajaa toisen raivopäiseksi ajan kanssa. Ja silloin ne riidanaiheet todellakin muuttuvat ulkopuolisille käsittämättömiksi. Että mistä otetaan painetta ja mistä oikeasti on kysymys.
Kertoisitko meille, mikä sen toisen näkemys teidän suhteesta on? Oletko ehtinyt kuunnellakin häntä?
Vaimon näkemys meidän suhteesta on, että kaikki olisi hyvin jos minä muuttuisin. Erota hän ei kuulemma siis halua, itse alan kohta jo kallistua eron kannalle, koska en tiedä miten minun pitäisi muuttua kun hän ei suostu kertomaan millaisia muutoksia haluaa. Ja taas hän syyttää minua kaikesta kun sanoo, että kaikki olisi hyvin jos vain minä muuttuisin, eli olen sitten syyllinen suhteemme kaikkiin ongelmiinkin, yksin.
Aloittaja
Se ettei "suostu" tarkoittaa, ettei sinussa ole sellaista vikaa, jota pitäisi muuttaa, joka sitten mitenkään ratkaisisi asian. Eli hän ei oikeasti osaa sanoa, suostumattomuus on vain tekosyy ja täysin naurettava sellainen, jolla peitellään sitä, että ei osaa, koska ongelma ei ole siellä.
Terapiaan vaan, jos vaimo ei lähde, mene edes itse, ja sitten opettelet ampumaan kaikki hänen marinansa/syytöksensä erosta sinun vikanasi alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli hyvä kommentti tuo, että annatko siis mallia lapsillesi siitä, että perättömiä syytöksiä vain niellään? Tai alennutaan samalle tasolle provosoitumalla niistä? Jostain sä tarttet nyt tukea nousta vastakarvaan sen suhteen, että perätön syyttely loppuu justiinsa!
Sinä neuvot nousemaan vastakarvaan ja tuo toinen neuvoi päinvastoin alkamaan lohduttaa vaimoa. Ihan päinvastaiset neuvot.
Aloittaja
Ei ollenkaan. Ensin pysäytetään hyökkäys, ja sitten tullaan vastaan. Pelkkä vastaantulo ilman pysäytystä on loukkaavaa mielistelyä, ja pelkkä torjunta ilman vastaantuloa on vihollisuutta.
Taitava puoliso osaa tehdä molemmat niin tehokkaan tyylikkäästi, että ristiriita laantuu ja nouseva myrsky talttuu alkuunsa. Mutta sitä pitää aikansa harjoitella, jotta keskinäinen luottamus pääsee rakentumaan uudelleen. Ja ne kaikki siitä seuraavat myönteiset ilmiöt.
Ole rohkea. Näytä kipusi, mutta uskalla nähdä myös toisen kipu. Älä vaadi hyvää kohtelua enempää kuin olet valmis sitä itsekin antamaan. Älä pidä toista luonnonvoimana, joka toimii omalla logiikallaan eikä ole teoriassakaan ymmärrettävissä. Useimmat ihmiset eivät lopulta ole kovinkaan hulluja. Moni kuitenkin hädissään käyttäytyy päättömästi. Sinäkin.
No en varmaan ole mikään todella taitava puoliso tuollaisissa tilanteissa. Mutta noita tilanteita ei ikinä olisi edes syntynyt, jos vaimo ei syyttäisi minua omista mokistaan.
Aloittaja
Koska jos vaimo ei tule terapiaan, ero ei tule olemaan sinun vikasi. Piste. Mikäli siis itse menet sinne. Ja mene, et varmasti häviä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli hyvä kommentti tuo, että annatko siis mallia lapsillesi siitä, että perättömiä syytöksiä vain niellään? Tai alennutaan samalle tasolle provosoitumalla niistä? Jostain sä tarttet nyt tukea nousta vastakarvaan sen suhteen, että perätön syyttely loppuu justiinsa!
Sinä neuvot nousemaan vastakarvaan ja tuo toinen neuvoi päinvastoin alkamaan lohduttaa vaimoa. Ihan päinvastaiset neuvot.
Aloittaja
Ei ollenkaan. Ensin pysäytetään hyökkäys, ja sitten tullaan vastaan. Pelkkä vastaantulo ilman pysäytystä on loukkaavaa mielistelyä, ja pelkkä torjunta ilman vastaantuloa on vihollisuutta.
Taitava puoliso osaa tehdä molemmat niin tehokkaan tyylikkäästi, että ristiriita laantuu ja nouseva myrsky talttuu alkuunsa. Mutta sitä pitää aikansa harjoitella, jotta keskinäinen luottamus pääsee rakentumaan uudelleen. Ja ne kaikki siitä seuraavat myönteiset ilmiöt.
Ole rohkea. Näytä kipusi, mutta uskalla nähdä myös toisen kipu. Älä vaadi hyvää kohtelua enempää kuin olet valmis sitä itsekin antamaan. Älä pidä toista luonnonvoimana, joka toimii omalla logiikallaan eikä ole teoriassakaan ymmärrettävissä. Useimmat ihmiset eivät lopulta ole kovinkaan hulluja. Moni kuitenkin hädissään käyttäytyy päättömästi. Sinäkin.
No en varmaan ole mikään todella taitava puoliso tuollaisissa tilanteissa. Mutta noita tilanteita ei ikinä olisi edes syntynyt, jos vaimo ei syyttäisi minua omista mokistaan.
Aloittaja
Eli takerrut utopiaan, jos ja jos. Mutta kun sinun vaimosi nyt turvautuu. Mitä sinä aiot tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Minustakin sinä olisit nyt hiukan terapian tarpeessa. Tai siis molemmat. Mutta koska nyt puhutaan sinulle eikä vaimolle, niin aloitetaan sinusta.
Etkö huomaa miten omituiselta tuo vuodatuksesi vaikuttaa? Olet erittäin riidanhaluinen julistaessasi, että et jaksa riidellä. Mutta koska haluat niin kovasti voittaa, olet päättänyt käydä riidan virtuaalisena niin, ettei toinen pääse osallistumaan. Eikä hänen puoltaan asiasta tarvitse (taaskaan?) huomioida.
Varmasti olet sydänjuuria myöten loukkaantunut ja loukattu, mutta niin on silloin se toinenkin. Molemmilla on kova hätä ja turvaton olo. Kukaan ei täyspäisessä tilassa ala riidellä unohtuneesta saippuasta tosissaan. Ei kumpikaan teistä. Eikä myöskään kukaan aikuinen ala pakoilla noin naurettavaa riidanaihetta, jos seisoo omilla jaloillaan. Vaan kohtaa haasteen ja kesyttää rätinän.
Jos olet allerginen kaikille kausaaliketjuille ja joko taistelet tai pakenet eikä muuta vaihtoehtoa kohtaamiseen ole, ja olet toiminut näin väistellen tai hyökäten takaisin vuosien ajan, niin kyllä se toinenkin osapuoli on todella turhautunut. Parisuhteessa ei voi toimia ylemmyydentuntoisesti tuomiten toisen riidanaiheet ja samalla kieltäytyen yhteistyöstä jos se ei mene juuri oman käsikirjoituksesi mukaan. Tai siis voi, mutta se ajaa toisen raivopäiseksi ajan kanssa. Ja silloin ne riidanaiheet todellakin muuttuvat ulkopuolisille käsittämättömiksi. Että mistä otetaan painetta ja mistä oikeasti on kysymys.
Kertoisitko meille, mikä sen toisen näkemys teidän suhteesta on? Oletko ehtinyt kuunnellakin häntä?
Vaimon näkemys meidän suhteesta on, että kaikki olisi hyvin jos minä muuttuisin. Erota hän ei kuulemma siis halua, itse alan kohta jo kallistua eron kannalle, koska en tiedä miten minun pitäisi muuttua kun hän ei suostu kertomaan millaisia muutoksia haluaa. Ja taas hän syyttää minua kaikesta kun sanoo, että kaikki olisi hyvin jos vain minä muuttuisin, eli olen sitten syyllinen suhteemme kaikkiin ongelmiinkin, yksin.
Aloittaja
Mutta eihän tämä ole mikään uutinen. Jokainen meistä on sitä mieltä, että liitto voisi hyvin kunhan toinen olisi ihan erilailla kuin nyt. Kun siis valittamisen aihetta ilmenee.
Toinen ei välttämättä pysty kertomaan mitä hän sinulta toivoisi, juurikin hädänalaisuuttaan. Sinun pitäisi olla luja ja turvallinen, mutta jos se tapahtuu mielistelyn kautta kyselemällä, niin sehän on päinvastainen suunta. Ehkä siksi hän ei halua vastata?
Tosiasiassa hän varmasti tarvitsee sitä, että pidät tonttisi. Etkä väistele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli hyvä kommentti tuo, että annatko siis mallia lapsillesi siitä, että perättömiä syytöksiä vain niellään? Tai alennutaan samalle tasolle provosoitumalla niistä? Jostain sä tarttet nyt tukea nousta vastakarvaan sen suhteen, että perätön syyttely loppuu justiinsa!
Sinä neuvot nousemaan vastakarvaan ja tuo toinen neuvoi päinvastoin alkamaan lohduttaa vaimoa. Ihan päinvastaiset neuvot.
Aloittaja
Ei ollenkaan. Ensin pysäytetään hyökkäys, ja sitten tullaan vastaan. Pelkkä vastaantulo ilman pysäytystä on loukkaavaa mielistelyä, ja pelkkä torjunta ilman vastaantuloa on vihollisuutta.
Taitava puoliso osaa tehdä molemmat niin tehokkaan tyylikkäästi, että ristiriita laantuu ja nouseva myrsky talttuu alkuunsa. Mutta sitä pitää aikansa harjoitella, jotta keskinäinen luottamus pääsee rakentumaan uudelleen. Ja ne kaikki siitä seuraavat myönteiset ilmiöt.
Ole rohkea. Näytä kipusi, mutta uskalla nähdä myös toisen kipu. Älä vaadi hyvää kohtelua enempää kuin olet valmis sitä itsekin antamaan. Älä pidä toista luonnonvoimana, joka toimii omalla logiikallaan eikä ole teoriassakaan ymmärrettävissä. Useimmat ihmiset eivät lopulta ole kovinkaan hulluja. Moni kuitenkin hädissään käyttäytyy päättömästi. Sinäkin.
No en varmaan ole mikään todella taitava puoliso tuollaisissa tilanteissa. Mutta noita tilanteita ei ikinä olisi edes syntynyt, jos vaimo ei syyttäisi minua omista mokistaan.
Aloittaja
Eli takerrut utopiaan, jos ja jos. Mutta kun sinun vaimosi nyt turvautuu. Mitä sinä aiot tehdä?
turvautuu = syyttää
Tuttu tunne. Multa meni tuollaisen vaimon takia psyyke rikki. Tuollaisen takia elimistö on koko ajan hälytystilassa valmiina seuraaviin syytöksiin. Otin eron ja elämä on hymyillyt sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen paljon tuon apn räkättävän vaimon tyylinen ja minulla on vuosia ollut paha olla tässä miehen suvussa.
Meillä on maatila ja ei ole helppo lähteä enkä haluakaan, mutta tunnen olevani hylkiö useamman ihmisen kohdalla ja oma mies ei ikinä ole puolustanut minua esim anoppi on puhunut asiattomia ympäri kyliä silloin, kun tänne muutettiin ja kääntänyt ihmiset väärin perustein minua vastaan.
Miehen sisarukset myös, koska minähän olen vienyt heidän kotinsa vaikka eivät itse tänne halunneet edes jäädä.
Nämä purkautuu sitten negatiivisia älähdyksiä päästellen mieheen, koska hän on ainoa kenelle edes pystyy jotain sanomaan.
En edes tietoisesti ajattele näin vaan nyt vuosia asiaa mietittyä olen tähän tullut ajatuksineni, että olen pirun pettynyt etten saa minkäänlaista tukea mieheltä henkisesti.
Ennen oli välit täysin erilaiset, mutta nykyään välinpitämättömyys kokoistaa.
Kuulostaa vähän eräältä perheeltä/pariskunnalta jonka tiedän. Siinä taustalla oli naisen paha pettymys mieheen ja tämän arviointikykyyn tietyissä tilanteissa (esim. mies kasasi perheen pyykit valtavaksi keoksi lattialle naisen ollessa sairaalassa), nainen jäi suhteisiin olosuhteiden puolesta, ja lopputulos oli tuo.
SELVÄSTIKIN naisella on jostain syystä paha olla, mistä, sitä en voi tekstin perusteella tietää. Ainoa tapa jolla tilanne selviää on kissan nosto pöydälle ja asiasta suora ja rehellinen keskustelu, mielellään ei hirveän hyökkäävästi koska se johtaa yleensä puolustautumiseen ja riitaan. Puhut vaan miltä tilanne tuntuu susta, esim. että suhteessa on oikeasti niin huono olla että harkitset eroa ja että naisen käytös tuntuu oikeasti pahalta, jne. Voit myös yrittää ottaa selvää mikä sen taustalla on että nainen käyttäytyy näin - kysyä onko tällä jotenkin paha olla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vaikuttaa siltä, että nainen tässä ei osaa ilmaista oikein mitä kaipaisi. Jos hänellä on mennyt asioita pieleen, niin hän varmaan kaipaisi myötätuntoa, lohdutusta tai jotain vastaavaa. Hänen tapansa osoittaa se on sitten katastrofaalisen toimimaton. On hyvin mahdollista, että tällainen huono, automattinen toimintatapa on sellainen, mitä hän ei edes itse tajua käyttävänsä.
Asiasta kannattaisi varmaan yrittää puhua silloin kun tilanne ei ole päällä, muuten kummatkin hermostuvat. Ap voisi kanssa yrittää muuttaa omaa toimintatapaansa, koska nykyinen ei selvästikään toimi. Takerrutko vain vaimon sanoihin? Ehkä kannattaa yrittää ymmärtää, mitä niiden takana on. Osaatko vastata tunnetasolla oikein, etkä yritä toimia vain järkeilemällä. Ja tosiaan, onko päämääränäsi vain osoittaa olevasi oikeassa. Jos asiat ovat ihan pöhköjä, niin kai vaimosikin sen tajuaa, niin että siitä on turha kinata, vaan varsinainen pointti on jossain muualla.
Tää ihan kyökkipsykologia-tasolla. Täällä ketjussa oli oikein hyviä neuvoja, kannattaa ottaa ne tosissaan. Ja vaimokin voisi saada ajattelemisen aihetta, jos lukisi itse tämän ketjun ja miettisitte asioita ihan rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tällä palstalla olisi viisautta tällaiseen parisuhdeongelmaan: vaimo löytää minusta vian tai syyllisen lähes kaikkeen, mikä hänen mielestä on jotenkin pielessä. Vaikka en olisi ollut edes paikalla, niin jotenkin olen kuitenkin syyllinen siihen että asiat on menneet pieleen. Jos hän esim. unohtaa ostaa ruokakaupasta jotain, jonka oli suunnitellut ostavansa, niin se on minun syy siten, että soitin hänelle kesken kauppareissun ja sotkin hänen ajatukset tai en muistanut muistuttaa häntä siitä ostoksesta tai mitä ikinä. Tai jos hän epäonnistuu jossain työprojektissaan niin sekin on jollain tavalla lopulta minun syy, jos ei muuten niin siten että olen kuulemma ollut ärsyttävä ja siksi hän ei ole pystynyt kunnolla keskittymään työhönsä. Tai kun hän lihoi, niin se oli minun syy siten, että olin aiheuttanut hänelle masennusta johon hän oli sitten syönyt. Tai jos hän hukkaa avaimensa, niin se on minun syy kun en löydä niitä tai en ole siivonnut niin hyvin, että avaimet pääsee hukkumaan kun eteisen pöydällä on tavaraa tms.
Yleensä en jaksa vastata hänelle mitään, koska nuo asiat, jotka hän laittaa minun viaksi on niin ilmiselvästi jotain muuta kuin minun vika. Mutta aikani tällaista kuunneltuani olen aika kyllästynyt ja sanoin hänelle eilen, että voidaan erota jos hän näkee minussa kerran vain vikoja ja syyllisen kaikkeen mahdolliseen. No ei kuulemma halua erota. Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä kun riidelläkään en koko ajan haluaisi (jos alan perustelemaan että millä perusteella jokin asia ei ole minun vika niin hän suuttuu siitä perustelemisestani ja alkaa kiukuttelemaan). Neuvokaa miestä mäessä!
Sano vaimollesi, että ei se mitään, vaikka aina kaikki ei mene oikein. Hän luulee, että sinä et hyväksy hänen "mokiaan" ja yrittää syyllistää sinua, että et moittisi häntä. Vaimollesi voisi sanoa myös, ettei kukaan ole täydellinen. Ero ei ratkaise tätä ongelmaa. Kun hän seuraavan kerran syyllistää sinua, sano ettei sinua tarvitse osoittaa, vaan syy oli hänen, mutta rakastan sinua silti, vaikka mokailetkin. Ongelma on yksinkertainen, mutta oivaltaminen on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli hyvä kommentti tuo, että annatko siis mallia lapsillesi siitä, että perättömiä syytöksiä vain niellään? Tai alennutaan samalle tasolle provosoitumalla niistä? Jostain sä tarttet nyt tukea nousta vastakarvaan sen suhteen, että perätön syyttely loppuu justiinsa!
Sinä neuvot nousemaan vastakarvaan ja tuo toinen neuvoi päinvastoin alkamaan lohduttaa vaimoa. Ihan päinvastaiset neuvot.
Aloittaja
Ei ollenkaan. Ensin pysäytetään hyökkäys, ja sitten tullaan vastaan. Pelkkä vastaantulo ilman pysäytystä on loukkaavaa mielistelyä, ja pelkkä torjunta ilman vastaantuloa on vihollisuutta.
Taitava puoliso osaa tehdä molemmat niin tehokkaan tyylikkäästi, että ristiriita laantuu ja nouseva myrsky talttuu alkuunsa. Mutta sitä pitää aikansa harjoitella, jotta keskinäinen luottamus pääsee rakentumaan uudelleen. Ja ne kaikki siitä seuraavat myönteiset ilmiöt.
Ole rohkea. Näytä kipusi, mutta uskalla nähdä myös toisen kipu. Älä vaadi hyvää kohtelua enempää kuin olet valmis sitä itsekin antamaan. Älä pidä toista luonnonvoimana, joka toimii omalla logiikallaan eikä ole teoriassakaan ymmärrettävissä. Useimmat ihmiset eivät lopulta ole kovinkaan hulluja. Moni kuitenkin hädissään käyttäytyy päättömästi. Sinäkin.
No en varmaan ole mikään todella taitava puoliso tuollaisissa tilanteissa. Mutta noita tilanteita ei ikinä olisi edes syntynyt, jos vaimo ei syyttäisi minua omista mokistaan.
Aloittaja
Sä takerrut nyt vaan tähän ja jankutat, rasittavaa jo näin nettikeskustelussa, voin kuvitella miten rasittavaa tuo on kotonasikin ja parisuhteessanne. Ei sun vaimosi oikein toimi, sitä mieltä ei ole kukaan. Mutta kyllä säkin nyt vaikutat keskenkasvuiselta kakaralta tässä. Minäkeskeiseltä. Putkiaivoiselta ja ymmärtämättömältä. Helposti provosoituvalta.
Neuvoni: ensi kerralla kun vaimolla alkaa kierrokset kohota, toteat tiukasti ja vakuuttavalla äänellä, että nyt riittää, mulle ei enää puhuta noin ja esitetä naurettavia syytöksi. Ja että asioista jutellaan siinä vaiheessa kun hän on valmis keskustelemaan asiallisesri. Ja sit lopetat. Et puolustele, et selittele, et provosoidu, et jatka riitaa. Ja sit toimit niinkuin sanoit. Siinä vaiheessa, jos ja kun hän on valmis asiallisesti juttelemaan, myös sinä teet niin. Et jankuta etkä ala hänen typeriä -kyllä, ne on typeriä ja kukaan ei sitä kiellä- juttujaan oikomaan. Kerrot rauhallisella äänellä myodossa minusta tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta, että sinä syytät minua kaikesta, sellaisistakin asioista joihin en voi mitenkään vaikuttaa. Sitten kysyt, että mistä se johtuu? Todennäköisesti tämä ei ensimmäisellä keskustelulla etene, mutta näin toimimalla riisut hänet aseista ja hänellä ei kohta ole enää paukkuja jatkaa tutulla li.jallaan.
Kyllähän te parisuhdeterapiaa kaipaisitte. Molemmat.
Sellainen nainen kyseessä, joka tajuaa miehen hyvyyden vasta kun on jätettynä. Ja joku muu nappaa nopeastikin hyvän miehen itselleen.
Kenenkään ei tarvitse toimia toisen sylkykuppina. Yritä saada se perille.
Vaimo voi olla turhautunut vaikka mistä mutta hänen itsensä pitää myös muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen nainen kyseessä, joka tajuaa miehen hyvyyden vasta kun on jätettynä. Ja joku muu nappaa nopeastikin hyvän miehen itselleen.
Kenenkään ei tarvitse toimia toisen sylkykuppina. Yritä saada se perille.
Vaimo voi olla turhautunut vaikka mistä mutta hänen itsensä pitää myös muuttua.
Voi olla näinkin, mutta etkö voi kuvitella syytä olevan molemmissa?
Harva ihminen rähisee ilman syytä.
Vaimosi selkeästi vihaa sinua jollain tasolla. Et ehkä olekaan täsmälleen sellainen kuin hän haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Minustakin sinä olisit nyt hiukan terapian tarpeessa. Tai siis molemmat. Mutta koska nyt puhutaan sinulle eikä vaimolle, niin aloitetaan sinusta.
Etkö huomaa miten omituiselta tuo vuodatuksesi vaikuttaa? Olet erittäin riidanhaluinen julistaessasi, että et jaksa riidellä. Mutta koska haluat niin kovasti voittaa, olet päättänyt käydä riidan virtuaalisena niin, ettei toinen pääse osallistumaan. Eikä hänen puoltaan asiasta tarvitse (taaskaan?) huomioida.
Varmasti olet sydänjuuria myöten loukkaantunut ja loukattu, mutta niin on silloin se toinenkin. Molemmilla on kova hätä ja turvaton olo. Kukaan ei täyspäisessä tilassa ala riidellä unohtuneesta saippuasta tosissaan. Ei kumpikaan teistä. Eikä myöskään kukaan aikuinen ala pakoilla noin naurettavaa riidanaihetta, jos seisoo omilla jaloillaan. Vaan kohtaa haasteen ja kesyttää rätinän.
Jos olet allerginen kaikille kausaaliketjuille ja joko taistelet tai pakenet eikä muuta vaihtoehtoa kohtaamiseen ole, ja olet toiminut näin väistellen tai hyökäten takaisin vuosien ajan, niin kyllä se toinenkin osapuoli on todella turhautunut. Parisuhteessa ei voi toimia ylemmyydentuntoisesti tuomiten toisen riidanaiheet ja samalla kieltäytyen yhteistyöstä jos se ei mene juuri oman käsikirjoituksesi mukaan. Tai siis voi, mutta se ajaa toisen raivopäiseksi ajan kanssa. Ja silloin ne riidanaiheet todellakin muuttuvat ulkopuolisille käsittämättömiksi. Että mistä otetaan painetta ja mistä oikeasti on kysymys.
Kertoisitko meille, mikä sen toisen näkemys teidän suhteesta on? Oletko ehtinyt kuunnellakin häntä?
Vaimon näkemys meidän suhteesta on, että kaikki olisi hyvin jos minä muuttuisin. Erota hän ei kuulemma siis halua, itse alan kohta jo kallistua eron kannalle, koska en tiedä miten minun pitäisi muuttua kun hän ei suostu kertomaan millaisia muutoksia haluaa. Ja taas hän syyttää minua kaikesta kun sanoo, että kaikki olisi hyvin jos vain minä muuttuisin, eli olen sitten syyllinen suhteemme kaikkiin ongelmiinkin, yksin.
Aloittaja
Millaiseksi hän haluaa sinun muuttuvan? Oletteko pitkään olleet yhdessä ja onko tuo teille molemmille ensimmäinen pitkä parisuhde? Miksi aikoinaan menitte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Toimisiko satiiri? Eli vedät tilanteen yli. Kerro miten vaikeaa sinulla oli kotona kellon kanssa, kun yritit arvioida koska hän on juuri saippuahyllyä ohittamassa, että onnistut soittamaan juuri oikealla hetkellä.
Voit myös ehdottaa uuden lipaston hankkimista eteiseen. Sellaisen, jossa on paljon pieniä lokeroita. Ihan siksi, että et enää ole keksinyt uusia piiloja avaimille. Kerrot kuinka tylsää on aina jemmata ne vaimon työtakin taskuun.
Kun ns. tilanne ja vaimon hermostuminen on mennyt ohi ja vaimosi on kunolla rauhoittunut, pystyttekö juttelemaan asiasta? Jos pystytte, onko vaimosi edelleen samaa mieltä, vai kykeekö hän miettimään asiaa muulta näkökulmalta, kuin syyttelemään sinua?
Pallo takaisin vaimolle:
"Näen että sinulla on paha olla mutta ymmärrät varmaan että minä en todella voinut aiheuttaa lihomistasi/unohteluasi/jne.
Haluan tukea sinua selvittämään mistä oikeasti kiikastaa. Mitähön se voisi olla?"
Lihominen ja unohtelu saattaa johtua kilpirauhasvaivoista.
Ei ollenkaan. Ensin pysäytetään hyökkäys, ja sitten tullaan vastaan. Pelkkä vastaantulo ilman pysäytystä on loukkaavaa mielistelyä, ja pelkkä torjunta ilman vastaantuloa on vihollisuutta.
Taitava puoliso osaa tehdä molemmat niin tehokkaan tyylikkäästi, että ristiriita laantuu ja nouseva myrsky talttuu alkuunsa. Mutta sitä pitää aikansa harjoitella, jotta keskinäinen luottamus pääsee rakentumaan uudelleen. Ja ne kaikki siitä seuraavat myönteiset ilmiöt.
Ole rohkea. Näytä kipusi, mutta uskalla nähdä myös toisen kipu. Älä vaadi hyvää kohtelua enempää kuin olet valmis sitä itsekin antamaan. Älä pidä toista luonnonvoimana, joka toimii omalla logiikallaan eikä ole teoriassakaan ymmärrettävissä. Useimmat ihmiset eivät lopulta ole kovinkaan hulluja. Moni kuitenkin hädissään käyttäytyy päättömästi. Sinäkin.