Lue keskustelun säännöt.
Mitähän tässä voisi tehdä kun vaimo syyttää minua kaikesta
05.10.2018 |
Ehkä tällä palstalla olisi viisautta tällaiseen parisuhdeongelmaan: vaimo löytää minusta vian tai syyllisen lähes kaikkeen, mikä hänen mielestä on jotenkin pielessä. Vaikka en olisi ollut edes paikalla, niin jotenkin olen kuitenkin syyllinen siihen että asiat on menneet pieleen. Jos hän esim. unohtaa ostaa ruokakaupasta jotain, jonka oli suunnitellut ostavansa, niin se on minun syy siten, että soitin hänelle kesken kauppareissun ja sotkin hänen ajatukset tai en muistanut muistuttaa häntä siitä ostoksesta tai mitä ikinä. Tai jos hän epäonnistuu jossain työprojektissaan niin sekin on jollain tavalla lopulta minun syy, jos ei muuten niin siten että olen kuulemma ollut ärsyttävä ja siksi hän ei ole pystynyt kunnolla keskittymään työhönsä. Tai kun hän lihoi, niin se oli minun syy siten, että olin aiheuttanut hänelle masennusta johon hän oli sitten syönyt. Tai jos hän hukkaa avaimensa, niin se on minun syy kun en löydä niitä tai en ole siivonnut niin hyvin, että avaimet pääsee hukkumaan kun eteisen pöydällä on tavaraa tms.
Yleensä en jaksa vastata hänelle mitään, koska nuo asiat, jotka hän laittaa minun viaksi on niin ilmiselvästi jotain muuta kuin minun vika. Mutta aikani tällaista kuunneltuani olen aika kyllästynyt ja sanoin hänelle eilen, että voidaan erota jos hän näkee minussa kerran vain vikoja ja syyllisen kaikkeen mahdolliseen. No ei kuulemma halua erota. Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä kun riidelläkään en koko ajan haluaisi (jos alan perustelemaan että millä perusteella jokin asia ei ole minun vika niin hän suuttuu siitä perustelemisestani ja alkaa kiukuttelemaan). Neuvokaa miestä mäessä!
Kommentit (83)
Jos vaan antaisit vaimon räksyttää ja annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Älä provosoidu helposti. Näin vältätte riidat ja mitä jos vaimosi ei oikeasti tarkoita mitä sanoo? Sitten olet ärsyyntynyt ihan turhaan ja riidat ihan turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat oikeasti parantaa tilannetta ja välttää eron, etkä vain voittaa vaimoasi, suosittelen hyvänä hetkenä istumaan vaimon kanssa alas ja kysymään, mitä hänelle kuuluu. Tuo käytös kuulostaa siltä, että joku suhteessanne vaivaa häntä tai tuntuu epäreilulta. Esimerkiksi ihmisestä, joka joutuu vastaamaan yksin suuresta osasta arjessa muistettavia asioita, saattaa kuoriutua kärttyinen unohtelija. Toisen syyttely ei ole oikein, mutta aito tilanteen parantaminen vaatisi avointa keskustelua siitä, mikä syyttelyn taustalla on ja miten voisitte molemmat toimia niin, että teillä olisi suhteessa hyvä olla. Harvoin nämä tällaiset jutut johtuvat puhtaasti toisen ihmisen huonoudesta, vaan molemmilla osapuolilla on roolinsa tilanteen syntymisessä. Uhriutumisella ja syyttelyllä voitat moraalisen taistelun (sillä onhan kiukuttelu väärin) mutta et paranna suhdettasi.
Kun kuvio on toistuva, niin yksi asia mitä voi ainakin tehdä on se, että päätät etukäteen strategian, millä toimit, etkä vain reagoi siihen tapahtumaan sen hetkisellä fiiliksellä.
Esimerkiksi hymy ja toteamus, että elämä/ihmiset eivät ole täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen nainen kyseessä, joka tajuaa miehen hyvyyden vasta kun on jätettynä. Ja joku muu nappaa nopeastikin hyvän miehen itselleen.
Kenenkään ei tarvitse toimia toisen sylkykuppina. Yritä saada se perille.
Vaimo voi olla turhautunut vaikka mistä mutta hänen itsensä pitää myös muuttua.
Voi olla näinkin, mutta etkö voi kuvitella syytä olevan molemmissa?
Harva ihminen rähisee ilman syytä.
Joo mutta syy voi olla ihan itsessä ja omassa turhautumisessa, ei toisessa! Odotetaan että oma sisäinen muutos tuodaan syliin ulkopuolelta ja toinen saa aikaan muutoksen itsessä. Ei se niin mene.
AP, tilanteesi kuulostaa tutulta.
Itse koin samalla tavalla miestäni kohtaan kuin vaimosi kokee sinua kohtaan.
Meillä ongelman aiheutti se, että en saanut hellyyttä mieheltä.
Mies koski minuun vain silloin kun halusi seksiä, mikä johti siihen että en halunnut hänen kosketustaan ja aloin kohdistamaan negatiivisia tunteita miestä kohtaan.
Tarvitsin vain sitä, että mies halaa minua ihmisenä, ei seksinukkena. Jos jokaisen kosketuksen tavoitteena on vain yhdyntä, niin siinä alkaa kokemaan olevansa vain runkkualusta.
Ongelma kirjautui kun saatiin läheisyyden puute korjattua.
Teillä voi olla joku muu syy. Eikä se syy selviä muuten kuin puhumalla vaimon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla lapsuudessa opittu toimintamalli, vaimosi lapsuudenkodissa on aina tuupattu joku syntipukiksi kaikkiin asioihin (juuri tuolla tavoin että syy etsitään vaikka kiven alta).
Mun mies teki tuota samaa suhteemme alussa (heidän perheessään äiti oli aina syypää kaikkeen), just esim että puhelu väärään aikaan sotki ajatukset. Alussa vain kuuntelin moitteet ja annoin olla, mutta sittemmin sisuuunnuin. Hyökkään ihan suoraan vastaan, että älä yritä omia mokiasi mun syyksi laittaa. Ukon käytös on muuttunut. Välillä yrittää, mutta mun ei tarvitse kuin mulkaista tietyllä tavalla, niin lopettaa syyttelyn. On tajunnut itsekin tavan typeryyden.
Tämän olen itsekin nähnyt. Oman miehen isä oli sellainen, että kaikkeen piti löytää SYYLLINEN enkä se ole minä !(siis hän)
Se oli aivan naurettavaa tyyliin koko viikon hän on ajatellut leikata nurmikon lauantaina ja kun lauantaina sitten sataa niin se on vaimon vika ja syy (kunnes voinut katsoa säätiedotuksia kun olisi sen nurmikon voinut jo perjantainakin leikata) ja toki osan syystä saa myös kelvottomat meteorologit (ihan kuin he sen sään päättäisivät)
Omalla miehellä tämä on joskus yrittänyt puskea pintaan ja on tosi tosi ärsyttävää (ja siitä olen joskus sanonut suoraan ja joskus vaan annan valua toisesta korvasta sisään toisesta ulos - hänelle toimii parhaiten se, että joskus myöhemmin varsin neutraalisti sanoo että ”mulla ei kyllä ollut mitään tekemistä sen kanssa että ne sun avaimet olikin sen sun eilisen ulkoilutakin taskussa eikä siinä normi paikallaan.-älä enää syyttele tollasesta ..” jos siinä tilanteessa rupean opettamaan niin hirveä riitaan siitä saadaan aikaiseksi.
Onko sinua vanhempi? Vaihtaisin tuossa vaiheessa nuorempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon, kuulostaa tutulta. Olen jo aikaa sitten päättänyt, että kun kuopus muuttaa kotoa niin lähden samalla oven avauksella. Tilillä sen verran pätäkkää ja luojan kiitos avioehto niin voinkin sitten eläköityä saman tien kun ei ole enää elättejä. Jääköön valittelemaan seinillä, häivyn vaikka Pattayalle.
Älä lähde Pattayalle, Espanja tai Portugali mukavempia. Muuten olen kyllä ajatellut samaa, paitsi että kuopus ehti lähteen jo.
Istu alas vaimon kanssa ja kerro suoraan miten olet kyllästynyt hänen syyttelyihin ja että sellainen käytös ei enää sovi. Samalla kysyt, osaako vaimo sanoa mistä hänen kiukkuisuus kumpuaa.
1. Jos vaimo osaa sanoittaa ja tunnistaa käytöksensä ja mitkä tunteet sen takana on -> yrittäkää yhdessä korjata asiat, jotka häntä ja sinua hiertää
2. Jos vaimo ei osaa kertoa mikä mättää, mutta myöntää toimivansa väärin, menkää yhdessä ammattiauttajalle
3. Jos vaimo ei näe omassa käytöksessään mitään väärää ja jatkaa sinun syyttelyä, erotkaa! Lapset ei saa olla tekosyy, lapset ei saa saada tuollaista mallia parisuhteesta!
Ole hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnolla lueskelin ketjun vastauksia koska mulla on ap:n vaimon kaltainen mies. Pää punaisena huutaa lähimmälle ihmiselle syytellen jos jotain menee pieleen ja lopuksi aloittaa mykkäkoulun. Syynä ei kyllä meillä ole parisuhteen ongelmat vaan syntipukiksi voi joutua kuka tahansa, vaikka useimmiten se olenkin puolisona minä. On perheensä mukaan ollut aina kyvytön kantamaan vastuuta omasta elämästään. Aika vaarallisia nuo katso nyt ap peiliin-tyyliset kommentit..
Kuin minun mies! Jos hän vahingossa rikkoo jotakin niin syy on minun kun olen jättänyt esineen siihen-
vaikka se on aina ollut samassa paikassa! Olen alkanut ottaa huumorilla ja jos itse onnistun rikkomaan
jotakin niin kysyn että syytänkö häntä asiasta. Kannattaa jutella rauhallisesti, jospa vaimosi havahtuu
huomaamaan käytöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi tohvelisankari itkemässä . Miksi et ole suoraan sanonut takaisin ja kunnolla? sano vastedes aina samantien lujempaa takas. Jos ei ota opikseen niin sitten ottaa eron.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi tohvelisankari itkemässä . Miksi et ole suoraan sanonut takaisin ja kunnolla? sano vastedes aina samantien lujempaa takas. Jos ei ota opikseen niin sitten ottaa eron.
Onko huutamiskulttuuri muka ratkaisu. Eikös erimielisyydet pitäisi pystyä käsittelemään kuin aikuiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi selkeästi vihaa sinua jollain tasolla. Et ehkä olekaan täsmälleen sellainen kuin hän haluaisi.
Vihaa ja vihaa. Siinä tapauksessa ap vihaa vaimoaan myös. Eihän vaimokaan ole ollenkaan sellainen kuin hän halusi. Mutta eihän sellainen pohdinta vie alkua pitemmälle, jos kumpikin ei ole valmis miettimään, mikä osuus itsellä on siihen, millainen toisesta on tullut. Onko tullut petettyä toinen jotenkin ja sitten vielä kiistettyä juttu niin tarkkaan, että toinen ei mitenkään saisi näyttää reaktioitaan asiasta. Tai onko vetäydytty alun perinkin märehtimään yksinään toisen viallisuutta, jolloin toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kokea olevansa oudosti ylimääräinen omassa kodissaan.
Puoliaan pitää pitää ja itseään on arvostettava. Joku on sanonut minun olevan kipakka akka, kun en siedä kaikkea, mutta entäs sitten. Oma elämä elettävänä
Ota vanha kuva ja sano ttä ei tuohon aikaan ollut tämmöistä kun luvattiin ikuista rakkautta, samalla taputtelet lompakkoa ja sanot että voi tulla nälkä jos ei tavat parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla lapsuudessa opittu toimintamalli, vaimosi lapsuudenkodissa on aina tuupattu joku syntipukiksi kaikkiin asioihin (juuri tuolla tavoin että syy etsitään vaikka kiven alta).
Mun mies teki tuota samaa suhteemme alussa (heidän perheessään äiti oli aina syypää kaikkeen), just esim että puhelu väärään aikaan sotki ajatukset. Alussa vain kuuntelin moitteet ja annoin olla, mutta sittemmin sisuuunnuin. Hyökkään ihan suoraan vastaan, että älä yritä omia mokiasi mun syyksi laittaa. Ukon käytös on muuttunut. Välillä yrittää, mutta mun ei tarvitse kuin mulkaista tietyllä tavalla, niin lopettaa syyttelyn. On tajunnut itsekin tavan typeryyden.
Tämän olen itsekin nähnyt. Oman miehen isä oli sellainen, että kaikkeen piti löytää SYYLLINEN enkä se ole minä !(siis hän)
Se oli aivan naurettavaa tyyliin koko viikon hän on ajatellut leikata nurmikon lauantaina ja kun lauantaina sitten sataa niin se on vaimon vika ja syy (kunnes voinut katsoa säätiedotuksia kun olisi sen nurmikon voinut jo perjantainakin leikata) ja toki osan syystä saa myös kelvottomat meteorologit (ihan kuin he sen sään päättäisivät)
Omalla miehellä tämä on joskus yrittänyt puskea pintaan ja on tosi tosi ärsyttävää (ja siitä olen joskus sanonut suoraan ja joskus vaan annan valua toisesta korvasta sisään toisesta ulos - hänelle toimii parhaiten se, että joskus myöhemmin varsin neutraalisti sanoo että ”mulla ei kyllä ollut mitään tekemistä sen kanssa että ne sun avaimet olikin sen sun eilisen ulkoilutakin taskussa eikä siinä normi paikallaan.-älä enää syyttele tollasesta ..” jos siinä tilanteessa rupean opettamaan niin hirveä riitaan siitä saadaan aikaiseksi.
Aivan kuten meillä. Pisti vihaksi sylkykuppina oleminen ja nyt napautan heti takaisin kun mies yrittää syyttää minua jostain täysin päättömästä jutusta. Toisinaan hän huomaa itsekin miten typerältä syytökset kuulostavat. ”Ai se on minun vikani, että päivävarjo kaatui kun laitoit sen terassin reunalle?” ”Ai se on minun vikani, että laitoit likaisen paidan kaappiin etkä pesukoriin?” ”Ai se on minun vikani, etten päivystänyt jokaisessa mahdollisessa lounasravintolassa, jotta en vahingossa laittaisi samaa ruokaa kuin söit lounaaksi?” Jne. jne.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-mysteries-love/201612/the-m…
Tämän psykologian artikkelin mukaan luontevimmalta ratkaisulta voi tuntua perustella kantansa järkevästi ja johdonmukaisesti, mutta se ei ei kuitenkaan toimi henkiseen väkivaltaan. Oikea ratkaisu on sivuuttaa syytöksen sisältö, nimetä henkisen väkivallan tyyppi ja pyytää lopettamaan käytös. Tyyliin:
- Unohdin sen saippuan, koska sä soitit mulle just silloin!
- Älä syytä mua asioista, joihin en voi vaikuttaa.
Artikkeli myös neuvoo lopettamaan ihmissuhteen tai vähentämään kontaktia, jos henkinen väkivalta on jatkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tällä palstalla olisi viisautta tällaiseen parisuhdeongelmaan: vaimo löytää minusta vian tai syyllisen lähes kaikkeen, mikä hänen mielestä on jotenkin pielessä.
JÄTÄ SE SIK...Ai niin kyseessä on nainen. Koeta ymmärtää ja tukea häntä, hänellä on varmasti nyt jotenkin vaikeasti asiat ja sinun pitää miettiä itseksesi miksi, todennäköisesti vika on jotenkin sinussa.
Tämä voi olla lapsuudessa opittu toimintamalli, vaimosi lapsuudenkodissa on aina tuupattu joku syntipukiksi kaikkiin asioihin (juuri tuolla tavoin että syy etsitään vaikka kiven alta).
Mun mies teki tuota samaa suhteemme alussa (heidän perheessään äiti oli aina syypää kaikkeen), just esim että puhelu väärään aikaan sotki ajatukset. Alussa vain kuuntelin moitteet ja annoin olla, mutta sittemmin sisuuunnuin. Hyökkään ihan suoraan vastaan, että älä yritä omia mokiasi mun syyksi laittaa. Ukon käytös on muuttunut. Välillä yrittää, mutta mun ei tarvitse kuin mulkaista tietyllä tavalla, niin lopettaa syyttelyn. On tajunnut itsekin tavan typeryyden.