Lue keskustelun säännöt.
Mitähän tässä voisi tehdä kun vaimo syyttää minua kaikesta
05.10.2018 |
Ehkä tällä palstalla olisi viisautta tällaiseen parisuhdeongelmaan: vaimo löytää minusta vian tai syyllisen lähes kaikkeen, mikä hänen mielestä on jotenkin pielessä. Vaikka en olisi ollut edes paikalla, niin jotenkin olen kuitenkin syyllinen siihen että asiat on menneet pieleen. Jos hän esim. unohtaa ostaa ruokakaupasta jotain, jonka oli suunnitellut ostavansa, niin se on minun syy siten, että soitin hänelle kesken kauppareissun ja sotkin hänen ajatukset tai en muistanut muistuttaa häntä siitä ostoksesta tai mitä ikinä. Tai jos hän epäonnistuu jossain työprojektissaan niin sekin on jollain tavalla lopulta minun syy, jos ei muuten niin siten että olen kuulemma ollut ärsyttävä ja siksi hän ei ole pystynyt kunnolla keskittymään työhönsä. Tai kun hän lihoi, niin se oli minun syy siten, että olin aiheuttanut hänelle masennusta johon hän oli sitten syönyt. Tai jos hän hukkaa avaimensa, niin se on minun syy kun en löydä niitä tai en ole siivonnut niin hyvin, että avaimet pääsee hukkumaan kun eteisen pöydällä on tavaraa tms.
Yleensä en jaksa vastata hänelle mitään, koska nuo asiat, jotka hän laittaa minun viaksi on niin ilmiselvästi jotain muuta kuin minun vika. Mutta aikani tällaista kuunneltuani olen aika kyllästynyt ja sanoin hänelle eilen, että voidaan erota jos hän näkee minussa kerran vain vikoja ja syyllisen kaikkeen mahdolliseen. No ei kuulemma halua erota. Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä kun riidelläkään en koko ajan haluaisi (jos alan perustelemaan että millä perusteella jokin asia ei ole minun vika niin hän suuttuu siitä perustelemisestani ja alkaa kiukuttelemaan). Neuvokaa miestä mäessä!
Kommentit (83)
Oi ei. Minä olin itse tuollainen kumppani. Jatkuvasti mökötin. Kaikki oli miehen syytä. Kiukustuin koko ajan.
En osaa edes yhtään sanoa miksi olin tuollainen. PMS aikaan se oli pahinta. Silloin miehen hengityskin ärsytti.
No mies jätti minut.
Meni silti monta vuotta ennen kuin aloin oikeasti myöntää miten vaikea kumppani olin ollut. Tuntuu, että kasvoin aikuiseksi vasta joskus kolmevitosen kieppeillä.
Jos sulla on ap huono olo suhteessa, niin ehdota aikalisää. Ehkä sun menettäminen saa sun kumppanin tajuamaan jotain. Kerrot vaan kunnolla syyt hänelle miksi voit huonosti suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet OVAT tunteettomia p*skaisia, eivätkä välitä mistään, eivät ainakaan siitä, jos itse pahoittavat naisensa mielen!
Jos nyt sitten olen hänen mielen jotenkin pahoittanut, niin en tiedä enkä osaa arvata miten. Ei ole sanonut mitään että olisin.
Aloittaja
Vaimon vastuulla olisi toki kertoa se, jos olet. Mutta naiset on kasvatettu syyttämään itseään kaikesta, joten hän ei ehkä tajua, mikä asia se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Kyllä avioliiton vaikeudet ovat poikkeuksetta miehen syytä. Se on luonnon laki, ei sille mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Niin no aina ei kyse puoliensa pitämisellä ole puolustelusta (mikä on muuten ihan hvetin ärsyttävää, jos itseä kiukuttaa) vaan sillä, että pärjää tilanteen kanssa, eikä provosoidu. Se on takuulla todella vaikeaa, mutta olisi ehkä helpompaa, jos se, miksi vaimo käyttäytyy noin, selviäisi. Jossain terapiassa siis lähinnä, tuskin se ihan keksimällä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Niin no aina ei kyse puoliensa pitämisellä ole puolustelusta (mikä on muuten ihan hvetin ärsyttävää, jos itseä kiukuttaa) vaan sillä, että pärjää tilanteen kanssa, eikä provosoidu. Se on takuulla todella vaikeaa, mutta olisi ehkä helpompaa, jos se, miksi vaimo käyttäytyy noin, selviäisi. Jossain terapiassa siis lähinnä, tuskin se ihan keksimällä selviää.
En millään jaksaisi riidellä siksi, että vaimoa kiukuttaa ja hän haluaa riidellä. Jos minua syyttää siitä, että oli itse yksin kaupassa ja unohti ostaa sen oman saippuansa koska asiasta mitään tietämättä satuin soittamaan hänelle juuri silloin, niin hapantukoon kiukkuunsa. Ei hän osaa itsekään perustella että miten se oli muka minun vika se saippuajuttukin, kunhan vain kuulemma oli minun vika. Mutta minulla on muutakin tekemistä kuin riidellä kotona tällaisesta tyhjästä!
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Mene nyt hyvä mies sinne peilin eteen ja lopeta pölpötys siitä että olet väsynyt riitelemään.
Sodat voitetaan taistelulla ja hyökkäys on paras pulustus.
Nyt menet sen vaimokkeen eteen ja alat sättimään kuinka sinulla on paska fiilis ja se on hänen syytään. Tätä jatkat viikonlopun yli ja sitten pidätte tulitauon jossa keskustelette asian kerralla halki.
Missä ihme itsesäälissä pyörit siellä? Ole nyt lapsillesikin malli, ettei kenenkään tarvi perättömiä syyttelyitä kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Hänen oma paha olonsa tilanteesta on hänen vastuullaan, mutta syyttää vain vaimoa.
Niin minun vastuulla on se, että olen tähän suhteeseen jäänyt. Lasten takia olen, muuten olisi lähtenyt jo aikaa sitten.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Mene nyt hyvä mies sinne peilin eteen ja lopeta pölpötys siitä että olet väsynyt riitelemään.
Sodat voitetaan taistelulla ja hyökkäys on paras pulustus.
Nyt menet sen vaimokkeen eteen ja alat sättimään kuinka sinulla on paska fiilis ja se on hänen syytään. Tätä jatkat viikonlopun yli ja sitten pidätte tulitauon jossa keskustelette asian kerralla halki.
Missä ihme itsesäälissä pyörit siellä? Ole nyt lapsillesikin malli, ettei kenenkään tarvi perättömiä syyttelyitä kestää.
Sodat? Tämän pitäisi olla parisuhde eikä sota.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Niin no aina ei kyse puoliensa pitämisellä ole puolustelusta (mikä on muuten ihan hvetin ärsyttävää, jos itseä kiukuttaa) vaan sillä, että pärjää tilanteen kanssa, eikä provosoidu. Se on takuulla todella vaikeaa, mutta olisi ehkä helpompaa, jos se, miksi vaimo käyttäytyy noin, selviäisi. Jossain terapiassa siis lähinnä, tuskin se ihan keksimällä selviää.
En millään jaksaisi riidellä siksi, että vaimoa kiukuttaa ja hän haluaa riidellä. Jos minua syyttää siitä, että oli itse yksin kaupassa ja unohti ostaa sen oman saippuansa koska asiasta mitään tietämättä satuin soittamaan hänelle juuri silloin, niin hapantukoon kiukkuunsa. Ei hän osaa itsekään perustella että miten se oli muka minun vika se saippuajuttukin, kunhan vain kuulemma oli minun vika. Mutta minulla on muutakin tekemistä kuin riidellä kotona tällaisesta tyhjästä!
Aloittaja
Jos alat puolustautua noin tyhmiin juttuihin, provosoidut. Siis toistan, että eihän se helppoa ole olla provosoitumatta, kun oma rakas, ihminen, johon pitäisi voida luottaa, syyttelee (omasta pahasta olostaan joka tuli unohduksesta) sinua. Melkein mahdotonta. Mutta ei tässä kukaan ole kehottanut sinua riitelemään. Vaimo siis sillä lähinnä vain purkaa oloaan sinuun, ei kaipaa ratkaisua tai todisteita syyttömyydestäsi. Joku lohtu ehkä auttaisi, mutta siis siihen varmaan tarvittaisiin se terapia ja sen sellaista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Mene nyt hyvä mies sinne peilin eteen ja lopeta pölpötys siitä että olet väsynyt riitelemään.
Sodat voitetaan taistelulla ja hyökkäys on paras pulustus.
Nyt menet sen vaimokkeen eteen ja alat sättimään kuinka sinulla on paska fiilis ja se on hänen syytään. Tätä jatkat viikonlopun yli ja sitten pidätte tulitauon jossa keskustelette asian kerralla halki.
Missä ihme itsesäälissä pyörit siellä? Ole nyt lapsillesikin malli, ettei kenenkään tarvi perättömiä syyttelyitä kestää.Sodat? Tämän pitäisi olla parisuhde eikä sota.
Aloittaja
Parisuhteessakin on sotia. Taisteluita. Eikä niiden tarvitse olla väkivaltaisia. Toisen oman lääkkeen syöttäminen hänelle riittää. Ilmeisesti sinusa ei ole uskallusta pistää vaimoasi seinää vasten aiheettomista syytteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Niin no aina ei kyse puoliensa pitämisellä ole puolustelusta (mikä on muuten ihan hvetin ärsyttävää, jos itseä kiukuttaa) vaan sillä, että pärjää tilanteen kanssa, eikä provosoidu. Se on takuulla todella vaikeaa, mutta olisi ehkä helpompaa, jos se, miksi vaimo käyttäytyy noin, selviäisi. Jossain terapiassa siis lähinnä, tuskin se ihan keksimällä selviää.
En millään jaksaisi riidellä siksi, että vaimoa kiukuttaa ja hän haluaa riidellä. Jos minua syyttää siitä, että oli itse yksin kaupassa ja unohti ostaa sen oman saippuansa koska asiasta mitään tietämättä satuin soittamaan hänelle juuri silloin, niin hapantukoon kiukkuunsa. Ei hän osaa itsekään perustella että miten se oli muka minun vika se saippuajuttukin, kunhan vain kuulemma oli minun vika. Mutta minulla on muutakin tekemistä kuin riidellä kotona tällaisesta tyhjästä!
Aloittaja
Jos alat puolustautua noin tyhmiin juttuihin, provosoidut. Siis toistan, että eihän se helppoa ole olla provosoitumatta, kun oma rakas, ihminen, johon pitäisi voida luottaa, syyttelee (omasta pahasta olostaan joka tuli unohduksesta) sinua. Melkein mahdotonta. Mutta ei tässä kukaan ole kehottanut sinua riitelemään. Vaimo siis sillä lähinnä vain purkaa oloaan sinuun, ei kaipaa ratkaisua tai todisteita syyttömyydestäsi. Joku lohtu ehkä auttaisi, mutta siis siihen varmaan tarvittaisiin se terapia ja sen sellaista apua.
Tarkoitatko että ensin saan ihan aiheettoman syyttelypurkauksen niskaani siitä, että vaimo itse unohti oman saippuansa, ja sitten minun pitäisi vielä niellä ketutukseni ja alkaa lohduttamaan häntä siitä, että se saippua unohtui ja pussailemaan että älä välitä aina tulee uusia saippuoita?
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo oli hyvä kommentti tuo, että annatko siis mallia lapsillesi siitä, että perättömiä syytöksiä vain niellään? Tai alennutaan samalle tasolle provosoitumalla niistä? Jostain sä tarttet nyt tukea nousta vastakarvaan sen suhteen, että perätön syyttely loppuu justiinsa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Niin no aina ei kyse puoliensa pitämisellä ole puolustelusta (mikä on muuten ihan hvetin ärsyttävää, jos itseä kiukuttaa) vaan sillä, että pärjää tilanteen kanssa, eikä provosoidu. Se on takuulla todella vaikeaa, mutta olisi ehkä helpompaa, jos se, miksi vaimo käyttäytyy noin, selviäisi. Jossain terapiassa siis lähinnä, tuskin se ihan keksimällä selviää.
En millään jaksaisi riidellä siksi, että vaimoa kiukuttaa ja hän haluaa riidellä. Jos minua syyttää siitä, että oli itse yksin kaupassa ja unohti ostaa sen oman saippuansa koska asiasta mitään tietämättä satuin soittamaan hänelle juuri silloin, niin hapantukoon kiukkuunsa. Ei hän osaa itsekään perustella että miten se oli muka minun vika se saippuajuttukin, kunhan vain kuulemma oli minun vika. Mutta minulla on muutakin tekemistä kuin riidellä kotona tällaisesta tyhjästä!
Aloittaja
Jos alat puolustautua noin tyhmiin juttuihin, provosoidut. Siis toistan, että eihän se helppoa ole olla provosoitumatta, kun oma rakas, ihminen, johon pitäisi voida luottaa, syyttelee (omasta pahasta olostaan joka tuli unohduksesta) sinua. Melkein mahdotonta. Mutta ei tässä kukaan ole kehottanut sinua riitelemään. Vaimo siis sillä lähinnä vain purkaa oloaan sinuun, ei kaipaa ratkaisua tai todisteita syyttömyydestäsi. Joku lohtu ehkä auttaisi, mutta siis siihen varmaan tarvittaisiin se terapia ja sen sellaista apua.
Tarkoitatko että ensin saan ihan aiheettoman syyttelypurkauksen niskaani siitä, että vaimo itse unohti oman saippuansa, ja sitten minun pitäisi vielä niellä ketutukseni ja alkaa lohduttamaan häntä siitä, että se saippua unohtui ja pussailemaan että älä välitä aina tulee uusia saippuoita?
Aloittaja
En! Mutta siihen saisitte ehkä apua terapiasta, jos haluat edetä "kaunista" reittiä. Rumempi on se samalla mitalla takaisin antaminen, eli alat syytellä siitä, miten hirveä olo sinulla on koska (tähän jokin turha juttu).
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli hyvä kommentti tuo, että annatko siis mallia lapsillesi siitä, että perättömiä syytöksiä vain niellään? Tai alennutaan samalle tasolle provosoitumalla niistä? Jostain sä tarttet nyt tukea nousta vastakarvaan sen suhteen, että perätön syyttely loppuu justiinsa!
Sinä neuvot nousemaan vastakarvaan ja tuo toinen neuvoi päinvastoin alkamaan lohduttaa vaimoa. Ihan päinvastaiset neuvot.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Älä neuvottele, dominoi
M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Minustakin sinä olisit nyt hiukan terapian tarpeessa. Tai siis molemmat. Mutta koska nyt puhutaan sinulle eikä vaimolle, niin aloitetaan sinusta.
Etkö huomaa miten omituiselta tuo vuodatuksesi vaikuttaa? Olet erittäin riidanhaluinen julistaessasi, että et jaksa riidellä. Mutta koska haluat niin kovasti voittaa, olet päättänyt käydä riidan virtuaalisena niin, ettei toinen pääse osallistumaan. Eikä hänen puoltaan asiasta tarvitse (taaskaan?) huomioida.
Varmasti olet sydänjuuria myöten loukkaantunut ja loukattu, mutta niin on silloin se toinenkin. Molemmilla on kova hätä ja turvaton olo. Kukaan ei täyspäisessä tilassa ala riidellä unohtuneesta saippuasta tosissaan. Ei kumpikaan teistä. Eikä myöskään kukaan aikuinen ala pakoilla noin naurettavaa riidanaihetta, jos seisoo omilla jaloillaan. Vaan kohtaa haasteen ja kesyttää rätinän.
Jos olet allerginen kaikille kausaaliketjuille ja joko taistelet tai pakenet eikä muuta vaihtoehtoa kohtaamiseen ole, ja olet toiminut näin väistellen tai hyökäten takaisin vuosien ajan, niin kyllä se toinenkin osapuoli on todella turhautunut. Parisuhteessa ei voi toimia ylemmyydentuntoisesti tuomiten toisen riidanaiheet ja samalla kieltäytyen yhteistyöstä jos se ei mene juuri oman käsikirjoituksesi mukaan. Tai siis voi, mutta se ajaa toisen raivopäiseksi ajan kanssa. Ja silloin ne riidanaiheet todellakin muuttuvat ulkopuolisille käsittämättömiksi. Että mistä otetaan painetta ja mistä oikeasti on kysymys.
Kertoisitko meille, mikä sen toisen näkemys teidän suhteesta on? Oletko ehtinyt kuunnellakin häntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et osaa kertoa hänelle, miltä tuollainen puhe tuntuu, niin hän ainakaan ei saa syytä siitä lopettaa sitä. Siis osaa kertoa tarkoitan sitä, että et saa häntä ymmärtämään, mille se tuntuu.
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.
Sehän tuolta osin onkin. Jos ei osaa pitää puoliaan, turha ulista.
Kun minä en ihan oikeasti jaksa riidellä jostain sellaisesta että vaimo hukkasi avaimensa tai kauppareissulla unohti ostaa jonkun saippuan jonka halusi. Kuten kirjoitin tuolla aiemmin niin olen vastannut hänen syytöksiin perustelemalla, että miten hän on väärässä ja vika ei ole minun, mutta hän vain ärsyyntyy siitä ja minua alkaa vituttam*aan siinä vaiheessa sen verran että katson parhaaksi poistua toiseen huoneeseen kun asiallista keskustelua ei voida käydä. Se, että pidän puoleni tarkoittaa jatkuvia riitoja kun vaimo sitten suuttuu minulle, ja lastenkin takia en sellaista riitaa jaksa koko ajan. Se eron puheeksi ottaminen on puolien pitämistä, mutta siitäkin hän suuttui.
Aloittaja
Minustakin sinä olisit nyt hiukan terapian tarpeessa. Tai siis molemmat. Mutta koska nyt puhutaan sinulle eikä vaimolle, niin aloitetaan sinusta.
Etkö huomaa miten omituiselta tuo vuodatuksesi vaikuttaa? Olet erittäin riidanhaluinen julistaessasi, että et jaksa riidellä. Mutta koska haluat niin kovasti voittaa, olet päättänyt käydä riidan virtuaalisena niin, ettei toinen pääse osallistumaan. Eikä hänen puoltaan asiasta tarvitse (taaskaan?) huomioida.
Varmasti olet sydänjuuria myöten loukkaantunut ja loukattu, mutta niin on silloin se toinenkin. Molemmilla on kova hätä ja turvaton olo. Kukaan ei täyspäisessä tilassa ala riidellä unohtuneesta saippuasta tosissaan. Ei kumpikaan teistä. Eikä myöskään kukaan aikuinen ala pakoilla noin naurettavaa riidanaihetta, jos seisoo omilla jaloillaan. Vaan kohtaa haasteen ja kesyttää rätinän.
Jos olet allerginen kaikille kausaaliketjuille ja joko taistelet tai pakenet eikä muuta vaihtoehtoa kohtaamiseen ole, ja olet toiminut näin väistellen tai hyökäten takaisin vuosien ajan, niin kyllä se toinenkin osapuoli on todella turhautunut. Parisuhteessa ei voi toimia ylemmyydentuntoisesti tuomiten toisen riidanaiheet ja samalla kieltäytyen yhteistyöstä jos se ei mene juuri oman käsikirjoituksesi mukaan. Tai siis voi, mutta se ajaa toisen raivopäiseksi ajan kanssa. Ja silloin ne riidanaiheet todellakin muuttuvat ulkopuolisille käsittämättömiksi. Että mistä otetaan painetta ja mistä oikeasti on kysymys.
Kertoisitko meille, mikä sen toisen näkemys teidän suhteesta on? Oletko ehtinyt kuunnellakin häntä?
Vaimon näkemys meidän suhteesta on, että kaikki olisi hyvin jos minä muuttuisin. Erota hän ei kuulemma siis halua, itse alan kohta jo kallistua eron kannalle, koska en tiedä miten minun pitäisi muuttua kun hän ei suostu kertomaan millaisia muutoksia haluaa. Ja taas hän syyttää minua kaikesta kun sanoo, että kaikki olisi hyvin jos vain minä muuttuisin, eli olen sitten syyllinen suhteemme kaikkiin ongelmiinkin, yksin.
Aloittaja
Heh. Ap:n vaimoko tänne löysi kirjoittamaan? Sinäkin pistät tilanteen ap:n syyksi.