Miksi miehet ei halua avioeroa, vaikka liitto olisi jo pelkkää paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhempana erotaan, sitä todennäköisemmin juuri se mies löytää hyvin naisen. Fakta on, että hyvistä miehistä on iän myötä pulaa. Nuorena naiset saa valita, keski-iässä miehet on kukkoja tunkiolla, jos sattuvat olemaan suhteellisen nuorekkaita tai on ainakin paksu lompakko. Mun kokemus taas 40+ -ikäisistä on, että naiset on lähteneet nokka pystyssä ja loppujen lopuksi terrorisoivat eksänsä elämää, koska mies löysikin hyvän naisen nopeasti ja omat diilit osoittautuikin huonoiksi/valheellisiksi.

Ja ne keski-ikäiset freesit ja hyvässä ammatissa toimivat /hyvävaraiset miehet ottaa nuorempia naisia. Keski-ikäinen nainen on kovilla. Monet on simpsakoita, itseään hoitavia, fiksuja ja energisiä, mutta kun ei vastaavia miehiä ole paljoa ja nekin ottaa nuoremman usein. Ja vastaavasti eivät itse innostu eläkepapoista.

Olen seurannut niin montaa naista sivusta, kuinka vaikeaa se parin löytäminen on keski-iässä. Pummeja, persaukisia ja toisten naisten ulos potkimia luusereita olisi tulossa, mutta kunnon miehistä on pula.

Olen miettinyt samaa, että pienellä miehistymisellä ja panostuksella miehellä alkaisi todellakin olla varaa valita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä ihan faktoja, että vaimot eivät pärjää vai miehen kuvitelmia? Minusta tuntuu, että eksäkin piti varmana nakkina, että olen jotekin riippuvaisempi hänestä kuin olenkaan. Monesti sitä voimaantuu vielä lisää, kun pääsee irti huonosta suhteesta, joka rikkoo joka päivä itsetuntoa ja imee energiaa. 

Kyllä ne on harhaisia kuvitelmia.

Tai sitten ihan matematiikkaa tuloista ja menoista. Tai arkipäivästä nähtyä.

Toki raha ei ole syy pysyä yhdessä, mutta aikuisen pitäisi harkita tämäkin puoli.

Eroaminen on usein turhanpäiväistä haihatusta. Ei täydellistä onnea olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä ihan faktoja, että vaimot eivät pärjää vai miehen kuvitelmia? Minusta tuntuu, että eksäkin piti varmana nakkina, että olen jotekin riippuvaisempi hänestä kuin olenkaan. Monesti sitä voimaantuu vielä lisää, kun pääsee irti huonosta suhteesta, joka rikkoo joka päivä itsetuntoa ja imee energiaa. 

Kyllä ne on harhaisia kuvitelmia.

Tai sitten ihan matematiikkaa tuloista ja menoista. Tai arkipäivästä nähtyä.

Toki raha ei ole syy pysyä yhdessä, mutta aikuisen pitäisi harkita tämäkin puoli.

Mistä sinä tiedät vaimosi menot sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on usein turhanpäiväistä haihatusta. Ei täydellistä onnea olekaan.

Niinpä. Sinä sen sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä ihan faktoja, että vaimot eivät pärjää vai miehen kuvitelmia? Minusta tuntuu, että eksäkin piti varmana nakkina, että olen jotekin riippuvaisempi hänestä kuin olenkaan. Monesti sitä voimaantuu vielä lisää, kun pääsee irti huonosta suhteesta, joka rikkoo joka päivä itsetuntoa ja imee energiaa. 

Kyllä ne on harhaisia kuvitelmia.

Tai sitten ihan matematiikkaa tuloista ja menoista. Tai arkipäivästä nähtyä.

Toki raha ei ole syy pysyä yhdessä, mutta aikuisen pitäisi harkita tämäkin puoli.

Mistä sinä tiedät vaimosi menot sinkkuna?

Tiedän tulot ja mitä asuminen maksaa. Erotuksella ei juhlita pk-seudulla, kun autokin varmasti pitää olla. Lapsen toki ottaisin mielelläni vaikka kokonaan itselleni, mutta vaimoni tuskin siihen suostuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä ihan faktoja, että vaimot eivät pärjää vai miehen kuvitelmia? Minusta tuntuu, että eksäkin piti varmana nakkina, että olen jotekin riippuvaisempi hänestä kuin olenkaan. Monesti sitä voimaantuu vielä lisää, kun pääsee irti huonosta suhteesta, joka rikkoo joka päivä itsetuntoa ja imee energiaa. 

Kyllä ne on harhaisia kuvitelmia.

Tai sitten ihan matematiikkaa tuloista ja menoista. Tai arkipäivästä nähtyä.

Toki raha ei ole syy pysyä yhdessä, mutta aikuisen pitäisi harkita tämäkin puoli.

Mistä sinä tiedät vaimosi menot sinkkuna?

Tiedän tulot ja mitä asuminen maksaa. Erotuksella ei juhlita pk-seudulla, kun autokin varmasti pitää olla. Lapsen toki ottaisin mielelläni vaikka kokonaan itselleni, mutta vaimoni tuskin siihen suostuisi.

No, minun äitini ei harrastanut juhlimista ja pärjäsi ilman autoakin. Pk-seudulla asuttiin omistusasunnossa eikä tarvinnut kulkea ryysyissä. 

Miehille sopii hyvin monta naista yhtä aikaa. Ei ne oo sellasia romanttisia olentoja kuin jotkut naiset kuvittelee...

Meillä kumpikaan ei jaksa haluta erota, vaikka yhdessäelo on aika lailla paskaa. Syitä pitää pakka koossa:

yhteen kietoutunut työ

tottumus

tuttuus

lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä ihan faktoja, että vaimot eivät pärjää vai miehen kuvitelmia? Minusta tuntuu, että eksäkin piti varmana nakkina, että olen jotekin riippuvaisempi hänestä kuin olenkaan. Monesti sitä voimaantuu vielä lisää, kun pääsee irti huonosta suhteesta, joka rikkoo joka päivä itsetuntoa ja imee energiaa. 

Kyllä ne on harhaisia kuvitelmia.

Tai sitten ihan matematiikkaa tuloista ja menoista. Tai arkipäivästä nähtyä.

Toki raha ei ole syy pysyä yhdessä, mutta aikuisen pitäisi harkita tämäkin puoli.

Mistä sinä tiedät vaimosi menot sinkkuna?

Tiedän tulot ja mitä asuminen maksaa. Erotuksella ei juhlita pk-seudulla, kun autokin varmasti pitää olla. Lapsen toki ottaisin mielelläni vaikka kokonaan itselleni, mutta vaimoni tuskin siihen suostuisi.

No, minun äitini ei harrastanut juhlimista ja pärjäsi ilman autoakin. Pk-seudulla asuttiin omistusasunnossa eikä tarvinnut kulkea ryysyissä. 

YH:t ei tosiaankaan ole köyhyysloukussa Suomessa. Ei nyt rikkaita - mutta tuet pelaa erittäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on usein turhanpäiväistä haihatusta. Ei täydellistä onnea olekaan.

Niinpä. Sinä sen sanoit.

niin no jos on edes epätäydellinen onni, niin ei kai siitä tarvitsekaan erota. Tosin jotkut haluaa suurempaa onnea ja antaa heidän tehdä niin, eikö?

Ja uutisena kerron, että joidenkin parisuhde ei ole mitään muuta kuin murhetta ja ahdistusta ja jotkut menettävät jopa terveytensä paskan suhteen vuoksi. On se nyt törkeää huudella että "on väärin luulla että on täydellistä onnea". Ei ole tullut mieleen, että useissa tapauksissa on parempi olla yksinkin kuin väärän ihmisen kanssa? Ylipäätään MIKÄ on ahdistavan parisuhteen itseisarvo? Voitko kertoa? Ai niin et, koska elät pienessä kuplassasi, jossa rinnalla on miellyttävä ja kiltti ihminen ja ainut ongelma on pieni arkisuus. 

Ne ihmiset, joilla ei ole hajuakaan huonossa suhteessa olemisesta, voisivat olla hiljaa näissä keskusteluissa.

Johtuu kyllä ihan pelkästään tyhmyydestä, viisas ei siihen tilanteeseen edes ajautuisi.   Siis älykäs mies ei koske suominaiseen pitkällä kepilläkään, kyllä pettäjiä ja valehtelijoita riittää muutenkin tässä mailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu kyllä ihan pelkästään tyhmyydestä, viisas ei siihen tilanteeseen edes ajautuisi.   Siis älykäs mies ei koske suominaiseen pitkällä kepilläkään, kyllä pettäjiä ja valehtelijoita riittää muutenkin tässä mailmassa.

Kyllä se liitto voi tuntua paskalta muunkin maalaisesta naisesta, vaikkei sitä näyttäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on usein turhanpäiväistä haihatusta. Ei täydellistä onnea olekaan.

Niinpä. Sinä sen sanoit.

niin no jos on edes epätäydellinen onni, niin ei kai siitä tarvitsekaan erota. Tosin jotkut haluaa suurempaa onnea ja antaa heidän tehdä niin, eikö?

Ja uutisena kerron, että joidenkin parisuhde ei ole mitään muuta kuin murhetta ja ahdistusta ja jotkut menettävät jopa terveytensä paskan suhteen vuoksi. On se nyt törkeää huudella että "on väärin luulla että on täydellistä onnea". Ei ole tullut mieleen, että useissa tapauksissa on parempi olla yksinkin kuin väärän ihmisen kanssa? Ylipäätään MIKÄ on ahdistavan parisuhteen itseisarvo? Voitko kertoa? Ai niin et, koska elät pienessä kuplassasi, jossa rinnalla on miellyttävä ja kiltti ihminen ja ainut ongelma on pieni arkisuus. 

Ne ihmiset, joilla ei ole hajuakaan huonossa suhteessa olemisesta, voisivat olla hiljaa näissä keskusteluissa.

Tässä esimerkki naisen ajattelusta, ihan peruskauraa.

Siis, kun nainen keskustelee niin miehen pitää olla hiljaa, koska ei mitään ymmärrä.  NIIN kerta eihän sillä miehellä VOI olla huono olo siinä suhteessa, koska on niin äärimäisen hyvän ihmisen kanssa sattunut pääsemään liittoon.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tietävät, että avioero on samalla lopullinen ero lapsista.

Oma isäni muutti eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Ei käynyt koskaan minua katsomassa. Ero äidistäni oli siis ero myös minusta, mutta se oli täysin hänen oma valintansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on usein turhanpäiväistä haihatusta. Ei täydellistä onnea olekaan.

Niinpä. Sinä sen sanoit.

niin no jos on edes epätäydellinen onni, niin ei kai siitä tarvitsekaan erota. Tosin jotkut haluaa suurempaa onnea ja antaa heidän tehdä niin, eikö?

Ja uutisena kerron, että joidenkin parisuhde ei ole mitään muuta kuin murhetta ja ahdistusta ja jotkut menettävät jopa terveytensä paskan suhteen vuoksi. On se nyt törkeää huudella että "on väärin luulla että on täydellistä onnea". Ei ole tullut mieleen, että useissa tapauksissa on parempi olla yksinkin kuin väärän ihmisen kanssa? Ylipäätään MIKÄ on ahdistavan parisuhteen itseisarvo? Voitko kertoa? Ai niin et, koska elät pienessä kuplassasi, jossa rinnalla on miellyttävä ja kiltti ihminen ja ainut ongelma on pieni arkisuus. 

Ne ihmiset, joilla ei ole hajuakaan huonossa suhteessa olemisesta, voisivat olla hiljaa näissä keskusteluissa.

Tässä esimerkki naisen ajattelusta, ihan peruskauraa.

Siis, kun nainen keskustelee niin miehen pitää olla hiljaa, koska ei mitään ymmärrä.  NIIN kerta eihän sillä miehellä VOI olla huono olo siinä suhteessa, koska on niin äärimäisen hyvän !ihmisen kanssa sattunut pääsemään liittoon.

Mieshän siinä luennoi!

En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta meillä samankaltainen tilanne. Arki on täyttä paskaa, mutta mies ei halua erota, vaikka olen suoraan ehdottanut. Mies on ulkoistanut itsensä perheestä omasta tahdostaan. Hänelle omat jutut on tärkeämpiä. Jos lapset ovat kiukutelleet koko illan miehen ollessa poissa ja avaudun miehelle miten raskas ilta on ollut, alkaa marttyyri-itku. "On se kumma, kun ei KOSKAAN saa omissa menoissa käydä." tai "Miksi pitää tehdä lapsia, jos ei niiden kanssa jaksa olla?" Paraskin puhumaan!! Minähän kaikki lasten asiat hoidan ja välillä tuntuu ettei mies edes tunne omia lapsiaan, vaikka saman katon alla eletäänkin. Tästä olen saanut kouriintuntuvan kokemuksen viimeisen vuoden ajalta, kun lapsellamme todettiin eräitä ongelmia. Mies kieltää täysin kaiken ja vastusti kaikkia tutkimuksia. "Akkojen höpinää, kyllähän sitä vikaa löydetään, kun etsitään." Mennyt vuosi on ollut minulle todella raskas, kun olen väkisin huolehtinut omien töiden ohella lapsen terapioista ja tutkimuksista. Nyt olen tajunnut ettei mies voi ymmärtää lapsemme ongelmia, koska eihän hän käy lasten kanssa missään eikä ole lasten kanssa niin paljoa, että hän pystyisi edes havaitsemaan tiettyjä asioita. Ei ihme, ettei mitään ongelmaa hänen mielestään ole! Tuntuu pahalta tajuta miten vähän minä ja lapset miehelle merkitään. Olemme pelkkä ydinperhekulissi. Kun otin eron mahdollisuuden esille, mies tokaii vain "Olisiko kiva sitten asua jossain kusisessa lähiössä yksinhuoltajana?". Ei puhettakaan, että hän välittäisi meistä tai haluaisi muuten pitää perheen kasassa, vaan päällimmäinen ajatus oli, että mitä MUUT ajattelevat!

…Minä olin tällaisen miehen kanssa suhteessa. Mies todella hoitaa kaiken ja olen omassa mielessäni ihmetellyt mitä se nainen sitten tekee. Nainen kyllä tienaa enemmän kuin mies, mutta molemmat ovat korkeasti koulutettuja ja erittäin menestyneitä valitsemallaan uralla. Miehelle olisi tunkua syliin, on ihan mieletön onnenpotku tuolle kylmähkölle naiselle… Nainen ehkä tajusi tämän viime hetkillä. Oli avioero jo vetämässä. 

Harmi, että mies ei silti edes tiedä rakastaako vaimoaan. Lapsiaan rakastaa yli kaiken ja viettää heidän kanssaan huomattavan paljon enemmän aikaa kuin heidän äitinsä. Nainen saa elää todella vapaata elämää miehensä rinnalla ja ehkä hän miehen erohaluista heräsi siihen, mitä todella menettäisi jos miehensä lähti. 

Naisen ystävät olivat spekuloineet, että miehellä on oltava toinen nainen kun eroilmoitus tuli ilmeisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oikeassa olivat… Mies tietysti jyrkästi kielsi kaiken. Helppoa kun työnsä mahdollisti sen, että me näimme päivittäin ja silti oli aina ajallaan hakemassa ja kuskaamassa lapsia. Vaimo ei osannut epäillä yhtään mitään, koska mies on niin taivava huolehtimaan kaikista läheisistään ympärillään. Ja taivava hän todella onkin. Hoiteli minutkin siinä sivussa kuukausien ajan ja vielä niin, että sai oloni tuntumaan hyvin erityiseltä. 

Silti mies valitsi ehkä juuri ap:n kuvaileman kaltaisen "paskan" suhteen, koska ei halua olla erossa lapsistaan päivääkään. Vaimon vaihtaisi varmasti jos rahaa olisi enemmän. Vaimo uhkasi viedä kaiken, talot, mökit ja lapset jos mies kerran haluaisi erota. Eipä mies sitten vaimonsa tahdon alla uskalla viedä eroaan loppuun. Elelee huonossa suhteessa elämänsä loppuun saakka ja vilkuilee sivuilleen. Sanoo että ei se haittaa jos seksielämästä ja henkisestä yhteydestä joutuu luopumaan. Hieno ainoa elämä. 

Lapset ymmärrän ja sen vuoksi miehen ratkaisua ymmärrän. Muuten sitten täysin järjetön ratkaisu. Järjetön siihen nähden ettei mies tule ikinä olemaan onnellinen, ei ole omien sanojensa mukaan koskaan ollutkaan. Valitsi vääränlaisen kumppanin itselleen jo lähtökohtaisesti. Kylmäkiskoisen naisen joka ei osaa/kykene miehen kaipaamaan hellyyteen. 

Mutta miehelle todella riittää vähempi. Tämäkin mies on valmis luopumaan seksistä (kun sitä edes joskus on). Tietäisipä vaimonsa miten erektiohäiriöstä ei ole ollut tietoakaan kun mies on kanssani ollut. Mutta eipä kuulu enää minulle. 

Pitäköön tunkkinsa mies, joka siis olisi halunnut sekä minut että vaimonsa. Mitä väliä että omien sanojensa mukaan olen hänelle enemmän sopiva kuin vaimonsa. Jos sanoo minulle että rakastaa minua ja vaimo unohtuu taka-alalle. 

Joo. Olen katkera. Siitä että mies olisi ottanut vaan itsekkäästi meidät molemmat. Elämä olisi ollut valhetta joka suuntaan. 

(se toinen)

"Kun otin eron mahdollisuuden esille, mies tokaii vain "Olisiko kiva sitten asua jossain kusisessa lähiössä yksinhuoltajana?". Ei puhettakaan, että hän välittäisi meistä tai haluaisi muuten pitää perheen kasassa, vaan päällimmäinen ajatus oli, että mitä MUUT ajattelevat!"

No olisiko sitten kiva asua lähiössä yksinhuoltajana?

(se toinen) JATKOA (kaikki ei mahtunut yhteen viestiin). 

...Kun en siihen suostu, niin toivon että mies tästä lähtien on yksiavioinen. 

Vaimonsa ansaitsisi rehellisen kumppanin, vaikka ei ole itsekään uskollinen ollut. Ei taida edes tietää että mies tietää hänen temppunsa. Kuvittelee vaan että se mistä ei keskustelua avata, ei ole todellisuudessa olemassa.

Hyvät ihmiset puhukaa ennen kuin tilanteet luisuvat käsistä...

Nimimerkillä loppuelämänsä sinkkuna. Sekä miehet että naiset on helvetin itsekkäitä. Minä mukaanluettuna. En ole ollut tässä mikään poikkeus. Kuvittelin vain että voin itsekkäästi napsia kirsikat kakun päältä. Sitten kävikin niin että löysin sen ainoan ihmisen, jonka kanssa rauhaton sieluni edes hetkeksi tyyntyy. Sen elämäni rakkauden. Todellisen sellaisen, jota en ole edes lähellekään suhteissani tavoittanut. En edes tiennyt sellaista olevan olemassakaan. Eikä tiennyt mieskään. Mutta silti valitsee sen paskan liittonsa. Ja syynä pelkuruus monesta asiasta. Ainoa asia jota en yhdelläkään sanalla edes mielessäni ruodi on hänen sitoutumisensa ja rakkautensa lapsiin. Hän on ihan mieletön isä. Parempaa en ole ikinä tavannut. Jos siis unohdetaan hänen pettäjätaustansa.