Miksi miehet ei halua avioeroa, vaikka liitto olisi jo pelkkää paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Paskempikin suhde kelpaa, kunhan palvelu pelaa. Miehethän ei niin siitä henkisestä puolesta olekaan kiinnostuneita.

Puhu vain taas täysin omasta puolestasi.

Tällä palstalla on jostain syystä tapana ottaa ensin itselle se jännämies ja sitten yleistää siitä koetut negatiiviset asiat kaikkiin miehiin.

Mitä jos vain katsoisitte peiliin ja tunnustaisitte, että te itse teitte mokan ja otitte jännä miehen vaikka olisi ollut kunnollisia miehiäkin tarjolla?

Laiskuus meikäläisellä. Ei jaksa sitä souvia mikä olisi edessä koskien omaisuudenjakoa, kakaroiden elatuksia yms. Toki jos olisi perkeleellisesti rahaa, löisin puntin seteleitä kouraan ja sanoisin "kaksi viikkoa aikaa häipyä, mä ostan sut ja muksut ulos elämästäni".

Ja mitä ns naisten kotitöihin tulee - tälläkin viikolla pessyt viisi koneellista pyykkiä "jälkiselvittelyineen". Eipä ole rouva vaivatunut laittamaan vaatekaappiinsa valmiiksi viikattuja pyykkejä van jos oikein arvaan, ne on kirjoituspöydällä kunnes hävinneet käytön myötä. Lapset sentäs jo ovat oppineet kantamaan nuo pinot omiin kaappeihinsa...

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat pitkäjännitteisiä ja sitoutuneempia. Hommat hoidetaan loppuun, vaikka ei niin huvittaisikaan. Ei tämä maailma pyörisi, jos miehetkin alkaisivat paeta tilanteista ja jättäisivät hommansa tekemättä kun se ei olekaan enää kivaa.

Vai laiskoja koska vaatii enemmän aikaa että he homman hoitavat loppuun saakka.

Onko niin, että se itsestäänselvyydeksi muuttunut nainen on kuitenkin jotain omaasi eikä siitä haluta suosiolla luopua ja antaa toiselle vaan pidetään siinä mukana kulkemassa, ellei nyt sitten jostain tipahda syliin uusk nainen, missä vaiheessa voi antaa vanhan mennä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat pitkäjännitteisiä ja sitoutuneempia. Hommat hoidetaan loppuun, vaikka ei niin huvittaisikaan. Ei tämä maailma pyörisi, jos miehetkin alkaisivat paeta tilanteista ja jättäisivät hommansa tekemättä kun se ei olekaan enää kivaa.

Nyt meni kyllä aamukahvit väärään kurkuun...

Miehet on mukavuudenhaluisia ja loppujen lopuksi vähääntyytyväisiä. Mukavuudenhalua on elämän helppous. Lapset, suku jne. Eikä miehet elä välttämättä missän ruusunpunaisissa unelmissa romanttisesta rakkaudesta vaan ovat käytännöllisiä. Tietysti yksi kanssa tämä lasten menettämisen pelko.

Luultavasti syy löytyy käytännöllisyydestä, helppoudesta ja siitä että miehelle parisuhde tunnetasolla ei ole ihan yhtä tärkeä kuin naiselle. Mies ajattelee avioeron vievän aikaa ja rahaa. Tyydyttäviä asioita miehelle löytyy parisuhteen ulkopuolelta työstä, harrastuksista, muista ihmissuhteista.

Kyllä on epäoikeudenmukaisia näkemyksiä siitä, kuinka naiset tekee sitä ja tätä, ja miehet ottaa vaan palvelua. Ehkä jossain avioliitossa on näin, mutta kyllä suurin osa avioliitoista aika tasapainossa. Esimerkiksi miehet tuo enemmän rahaa talouteen ja silti naiset päättää enimmäseen rahan käytöstä. Ja naiset itse määrää kaiken ja pomottaa. Miehet on usein aika ahtaalla parisuhteessa ja perheessä, koska ovat iloisesti tossun alla.

Tutkimustenkin mukaan miehet tienaa enemmän, mutta raha menee naisen hyödyksi. Useimmat miehet on pienikulutuksisia.

AnastaciaBeaverhausen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat pitkäjännitteisiä ja sitoutuneempia. Hommat hoidetaan loppuun, vaikka ei niin huvittaisikaan. Ei tämä maailma pyörisi, jos miehetkin alkaisivat paeta tilanteista ja jättäisivät hommansa tekemättä kun se ei olekaan enää kivaa.

Nyt meni kyllä aamukahvit väärään kurkuun...

Mäkin yskin täällä vielä samasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat pitkäjännitteisiä ja sitoutuneempia. Hommat hoidetaan loppuun, vaikka ei niin huvittaisikaan. Ei tämä maailma pyörisi, jos miehetkin alkaisivat paeta tilanteista ja jättäisivät hommansa tekemättä kun se ei olekaan enää kivaa.

No miksei ne sitten hoida sitä hommaa ja yritä saada parannusta suhteeseen? Minulla on kokemus vain siitä (useampi), että yritän yksin naisena saada suhdetta paremmaksi ja mies on passivoitunut tai pahimmillaan paskiainen. Silti ei voida siinäkään vaiheessa todeta, että olisi parempi erota vaan se jätetään naisen todettavaksi siinä vaiheessa, kun nainen on kääntänyt kaikki kivetnja uuvuttanut itsensä ja todennut homman mahdottomaksi. Sitten mies itkee vielä perään kuukausia tai vuosia.

Vähän off topic omakohtaista pohdintaa:

Minä olen nainen ja eronnut 20-vuotisesta avioliitosta. Mies vaihtoi toiseen. Hän ei tosin kääntänyt yhtäkään kiveä, mutta fakta on, että minä passivoiduin. Olen luonteeltani nopeatemponen halki-poikki-pinoon ihminen, mutta silti passivoiduin. Miksi? Koska mies teki kaikki päätökset. Lopulta en päättänyt enää mitään, koska mitä nyt asioita tekemään, kun toinen kuitenkin vielä kertaalleen asian päättää. Millään ei enää ollut mitään merkitystä. Seurasin vain perässä.

En yhtään ihmettelisi, että näin käy usein. Eikä asialle voi mitään tehdä, koska kuviota ei tunnista eikä huomaa. Minäkin tajusin tämän vasta vuosia eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on epäoikeudenmukaisia näkemyksiä siitä, kuinka naiset tekee sitä ja tätä, ja miehet ottaa vaan palvelua. Ehkä jossain avioliitossa on näin, mutta kyllä suurin osa avioliitoista aika tasapainossa. Esimerkiksi miehet tuo enemmän rahaa talouteen ja silti naiset päättää enimmäseen rahan käytöstä. Ja naiset itse määrää kaiken ja pomottaa. Miehet on usein aika ahtaalla parisuhteessa ja perheessä, koska ovat iloisesti tossun alla.

Tutkimustenkin mukaan miehet tienaa enemmän, mutta raha menee naisen hyödyksi. Useimmat miehet on pienikulutuksisia.

Se onkin se kummallisuus: lapset on aina vain naisen , ja naisen kulu , kuten myös kaikki kotitalouteen muutenkin ostettu kama. Ihan itselleenhän se nsinen haadkaa miehenkin rahaa Fairyyn , ikkunaverhoihin, lautasiin, valaisimien polttimoijin ja muuhun " ylellisyyteen "kuten lastenvaatteisiin ...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on epäoikeudenmukaisia näkemyksiä siitä, kuinka naiset tekee sitä ja tätä, ja miehet ottaa vaan palvelua. Ehkä jossain avioliitossa on näin, mutta kyllä suurin osa avioliitoista aika tasapainossa. Esimerkiksi miehet tuo enemmän rahaa talouteen ja silti naiset päättää enimmäseen rahan käytöstä. Ja naiset itse määrää kaiken ja pomottaa. Miehet on usein aika ahtaalla parisuhteessa ja perheessä, koska ovat iloisesti tossun alla.

Tutkimustenkin mukaan miehet tienaa enemmän, mutta raha menee naisen hyödyksi. Useimmat miehet on pienikulutuksisia.

En ole ollut koskaan yhteistaloudessa tai avioliitossa ja ilmiö on havaittavissa myös seurustelussa. Jostain syystä mies ei halua luopua saamastaan naisesta, vaikkei edes haluaisi enää seksiäkään.

Minä taas olen vuosia jälkeen päin tajunnut, että meidän suhde oli valtataistelu, jota minulla liian kilttinä ja joustavana ihmisenä ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa. Mies saneli kuviot aika lailla, ja minä venyin kun en saanut häntä muuta tekemään. Miksipä hän olisi lähtenyt liitosta, jossa oli lasten kanssa sen verran kuin huvitti, ja muun ajan luotti siihen että kaikki hoituu koska minä olen ne hoitamassa. Tietty mukavuudenhalu ja laiskuus siis hänellä. Hän saattoi rauhassa tehdä töitä ja harrastaa, juhlia ja puuhata kavereiden kanssa, ja silti elää perheessä, eräänlaisena aikuisena teininä. Miksipä hän olisikaan halunnut siitä lähteä. Jos välimme olivatkin kireät, hänellä oli paljon tapoja vältellä minua.

Minähän se olin jonka voimat loppui siihen pyöritykseen, jolla napsahti ja joka otin eron.

Mies oli tietenkin järkyttynyt ja alkoi siinä vaiheessa yrittää puhua minua ympäri.

Hän ei varmaan ikinä ollut ottanut eron mahdollisuutta lainkaan huomioon, koska vanhemmillaan oli ihan samanlainen suhde, ja hänen äitinsä narisi sitä, mutta eivät koskaan eronneet. Eiväthän sen sukupolven ihmiset voineet erota.

Kuvaavaa on, että eron jälkeen yksinhuoltajana, rahani, aikani ja voimani riittivät paljon paremmin, ihan kuin joku musta aukko joka imi energiaa, olisi poistettu elämästäni. Ihan muutama asia on nyt vuosien aikana tullut eteen, mitä en ollut tajunnut miehen tehneen ja piti itse tehdä. Ne olivat lamppujen vaihto korkealle, liesituulettimen suodatin, ja ruohonleikkurin öljyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on epäoikeudenmukaisia näkemyksiä siitä, kuinka naiset tekee sitä ja tätä, ja miehet ottaa vaan palvelua. Ehkä jossain avioliitossa on näin, mutta kyllä suurin osa avioliitoista aika tasapainossa. Esimerkiksi miehet tuo enemmän rahaa talouteen ja silti naiset päättää enimmäseen rahan käytöstä. Ja naiset itse määrää kaiken ja pomottaa. Miehet on usein aika ahtaalla parisuhteessa ja perheessä, koska ovat iloisesti tossun alla.

Tutkimustenkin mukaan miehet tienaa enemmän, mutta raha menee naisen hyödyksi. Useimmat miehet on pienikulutuksisia.

Katkeria tilityksiä. Voiko olla että naisrt useammin yliarvioivat sen oman panoksen suhteessa? Ja toisaalta pohjalta löytyy myös se pieni prinsessa, joka vaatii 'vähän jotain erityistä'?

Paskanjauhannassahan suomimies on huono, ja vaikkapa eteläeurooppalaiset hurmurit mestareita. Olin aikoinaan töissä tuolla sunnalla, kyseisessä kaupungissa oli kovasti suomalaisia rouvia paikallisilla miehillä. Ilmeisesti tekivät pupukuukauden jälkeen kotitöitä aika paljon :-)

Tää on aikansa kuva, aina on jotain pielessä, ja parempaa halutaan.

Eikä siinä, vapaa valinta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on epäoikeudenmukaisia näkemyksiä siitä, kuinka naiset tekee sitä ja tätä, ja miehet ottaa vaan palvelua. Ehkä jossain avioliitossa on näin, mutta kyllä suurin osa avioliitoista aika tasapainossa. Esimerkiksi miehet tuo enemmän rahaa talouteen ja silti naiset päättää enimmäseen rahan käytöstä. Ja naiset itse määrää kaiken ja pomottaa. Miehet on usein aika ahtaalla parisuhteessa ja perheessä, koska ovat iloisesti tossun alla.

Tutkimustenkin mukaan miehet tienaa enemmän, mutta raha menee naisen hyödyksi. Useimmat miehet on pienikulutuksisia.

Tästäkö meni pasmat sekaisin? Asia on juuri näin...

Itselläni takana lähes päivittäinen, 10 vuotta kestänyt taistelu narsistimiehen kanssa. Viimeinen vuosi ollut sanoinkuvaamattoman hirveä, molemmat oltu niin onnettomia ettei paljon syytä hymyyn ole ollut. Itselleni tuli sitten se viimeinen pisara ja ilmoitin, että tämä loppuu NYT. Mies on aivan sokissa, ei muka ymmärrä miksi!! Ei halua erota. Kysyin miksi ihmeessä ei, kun kaikki kivet on sataan kertaan käännetty ja tässä vaiheessa jo vihataan toisiamme. Sanoi, että elää toivossa, että joskus asiat on vielä paremmin. Millä tempuilla muka? Eipä tullut vastausta.. 

Kyllä olen kanssa sitä mieltä, että miehet vaan on a) mukavuudenhaluisia /laiskoja b) omistushaluisia. Eivät halua luopua kerran valloittamastaan naaraasta ja vaatii aika paljon energiaa lähteä valloittamaan uutta; siihen kun pitää edes vähän panostaa, toisin kuin jo ansassa olevaan naaraaseen. 

Nim. Kiitti mulle riitti

Minä ainakin olisin todella iloinen ja onnellinen jos pistäisi kamansa autoon ja häipyisi hevonvittuun,ilomielin laittaisin nimen luovariin.

Mutta todellisuudessa mikään ei mene niin,olen ostanut ja maksanut meillä kaiken paitsi ruuat,ihan kaiken,muija ei ole ikinä edes tankannut autoaan.

15v oltu yhdessä,muijakin ollut koko ajan töissä,sitä en tiedä mihin on omat rahansa käyttänyt.

Erossa ,vaikka ollaan avoliitossa joutuisin varmaan maksamaan kämpästä jotain? Pahimmassa tapauksessa puolet vaikka talo oli jo ennenkuin alettiin seurustelemaan,lapset varmaan menisivät kanssa akalle? Jos saisinkin lapset jollain keinolla joutuisin vaihtamaan työpaikkaa koska en voisi tehdä reissuhommia sen jälkeen,akalle joutuisi tietenkin maksamaan elareita vielä 10v ym. Kivaa.

Ei se ole niin helppoa

Kaverikin maksaa asuntoaan kolmatta kertaa ja kahdelle eri muijalle elareita.

M kirjoitti:

Minä ainakin olisin todella iloinen ja onnellinen jos pistäisi kamansa autoon ja häipyisi hevonvittuun,ilomielin laittaisin nimen luovariin.

Mutta todellisuudessa mikään ei mene niin,olen ostanut ja maksanut meillä kaiken paitsi ruuat,ihan kaiken,muija ei ole ikinä edes tankannut autoaan.

15v oltu yhdessä,muijakin ollut koko ajan töissä,sitä en tiedä mihin on omat rahansa käyttänyt.

Erossa ,vaikka ollaan avoliitossa joutuisin varmaan maksamaan kämpästä jotain? Pahimmassa tapauksessa puolet vaikka talo oli jo ennenkuin alettiin seurustelemaan,lapset varmaan menisivät kanssa akalle? Jos saisinkin lapset jollain keinolla joutuisin vaihtamaan työpaikkaa koska en voisi tehdä reissuhommia sen jälkeen,akalle joutuisi tietenkin maksamaan elareita vielä 10v ym. Kivaa.

Ei se ole niin helppoa

Kaverikin maksaa asuntoaan kolmatta kertaa ja kahdelle eri muijalle elareita.

Mikä sinua ja kaveriasi vaivaa? Avioehto on keksitty ja miksi et haasta vaimoasi hoitamaan asioitaan, jos ottaa sinun antamasi palvelun epäkiitollisesti itsestäänselvyytenä? Niinhän se naisillakin menee, että palvelualttius lentää ikkunasta, kun tajuaa, ettei toinen arvosta sitä pätkän vertaa. 

M kirjoitti:

Minä ainakin olisin todella iloinen ja onnellinen jos pistäisi kamansa autoon ja häipyisi hevonvittuun,ilomielin laittaisin nimen luovariin.

Mutta todellisuudessa mikään ei mene niin,olen ostanut ja maksanut meillä kaiken paitsi ruuat,ihan kaiken,muija ei ole ikinä edes tankannut autoaan.

15v oltu yhdessä,muijakin ollut koko ajan töissä,sitä en tiedä mihin on omat rahansa käyttänyt.

Erossa ,vaikka ollaan avoliitossa joutuisin varmaan maksamaan kämpästä jotain? Pahimmassa tapauksessa puolet vaikka talo oli jo ennenkuin alettiin seurustelemaan,lapset varmaan menisivät kanssa akalle? Jos saisinkin lapset jollain keinolla joutuisin vaihtamaan työpaikkaa koska en voisi tehdä reissuhommia sen jälkeen,akalle joutuisi tietenkin maksamaan elareita vielä 10v ym. Kivaa.

Ei se ole niin helppoa

Kaverikin maksaa asuntoaan kolmatta kertaa ja kahdelle eri muijalle elareita.

Hyväksikäyttäjiä on niin naisissa kuin miehissä. Jos sellaisen antaa itseään tallata, niin kyllähän ne tallaavat. Avioliitto ja avioehto ovat myös enemmän kuin suositeltavia, saa asuntonsa omaksi jo ensimmäisen maksukerran jälkeen. Tekisi mieli sanoa että tyhmyydestä sakotetaan, mutta en sano.

Ihmettelen edelleen, mitä hyvää mies näki menneessä liitossamme. Alkuvuodet menivät siivillä ja kepeästi. Vaikeuksien kertyessä tunnelma oli jatkuvasti kireä ja mitään ei saatu puhuttua. Tosin mies ei halunnut oikein mitään selvittääkään ja parisuhdeterapiaankin suostui vain erolla uhkaamalla. Mies oli illat baarissa, koska kotona ei viihtynyt. Seksiäkään ei ollut viime vuosina. Olin ihan lopen uupunut kaikkeen. Silti kun halusin erota, niin mies ei halunnut. Vielä jälkeenpäinkin hän kysyi, miksi me oikein erottiin.

En ole keksinyt muuta syytä kuin, että hän oli oikeasti tyytyväinen siihen mitä oli, että olin kotona odottamassa, tein kotitöitä ja joskus matkoilla oli mukavaakin. Ehkä hän näki kaiken alkuaikojen ruusunpunaisten lasien läpi. Hän sanoi ääneenkin, että kun vaikeudet menee ohi, niin sitten se vanha arki taas palaa. Ei varmaan aidosti ymmärtänyt sitäkään, mitä hänen päivittäinen juominen teki suhteelle. En usko, että hän edes kykenee tuntemaan tunteita samalla tavalla syvällä kuin minä. Ajattelee enemmän käytännöllisesti. Silloin sitä on ikään kuin vähään tyytyväinen.