Lue keskustelun säännöt.
Uusi havainto: kaikki seiskaluokkalaiset eivät osaa vuodenaikoja!
03.10.2018 |
Se fakta, etteivät kaikki seiskaluokkalaiset osaa kuukausia suomeksi, saati sitten englanniksi, on ollut tiedossa jo kauan. Mutta tänään ilmeni, etteivät kaikki osanneet luetella vuodenaikoja järjestyksessä suomeksikaan. Onhan niitä peräti neljä. Nämähän periaatteessa opitaan jo eskarissa. Joka vuosi näitä urpoja on enemmän ja enemmän. T. Yläkoulun aineenopettaja
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä mahtaa olla tässäkin aloituksessa motiivi ja päämäärä, kun päivästä toiseen haukutaan, ivataan ja arvostellaan pahansuopaisesti lapsia ja nuoria, jotkut jopa kutsuvat itseään opettajaksi, jota voi verrata kiusaamiseen, aikuisen toimesta.
Jos lapsi ei tiedä vuodenaikoja, syy löytyy koulusta ja vanhemmista, eikä suinkaan lapsesta, ihan samalla tavalla kuin muut taidot ja osaaminen.
Ei kukaan meistä, eikä myöskään ap. ole syntynyt tähän maailmaan mestarina, vaan kaikki tieto ja taito on lapsen opeteltava, aikuisen ohjauksessa ja sitä varten meille on annettu lapsuus ja nuoruus ja luulisi aikuisen ymmärtövän, ettei lapset ole täydellisiä, kun elämä on vasta alussa, vaan on omat vahvuudet ja heikkoudet.
No vanhempien vikahan tuo on! Ilmeisesti monet eivät enää puhu lastensa kanssa mistään.
Monista nuorista huomaa, etteivät he ole käyneet aikuisen kanssa keskustelua varmaan ikinä sen enempää maailman menosta kuin vaikkapa omista tunteista. Ei ymmärretä ihan tavallisia sanoja tai tiedetä omaa osoitetta tai kuukausia, vaikka ollaan yläkoulussa ja muutaman vuoden päässä täysikäisyydestä.
Lapset syntyvät samanlaisina kuin aina mutta nykyään heitä ei oteta mukaan elämään vaan laitetaan iPad kouraan. Ei edes yhdessä istuta ruokapöytään juttelemaan tai laiteta sitä ruokaa yhdessä. Sitten ihmetellään, kun lapsi ei tunnista perunaa.
Olen osin samaa mieltä. Siis juuri tuo, ettei perunaa tunnisteta, kertoo siitä, että normaalia arkea tavallisine jutteluineen ei enää eletä. Mutta siitä olen suorastaan vihainen, että nykyisin on niin helppoa syyttää vanhempia asioista, jotka ennen olivat koulun vastuulla. Ei ennen syyllistetty vanhempia lasten huonosta lukutaidosta vaan se lukemaan opettaminen oli koulun vastuulla. Toki varmaan ennenkin ajateltiin, että kiva jos kotona luetaan, mutta nykyisinhän vanhempien kansalaisvelvollisuus on lukea itse, jotta lapsi näkee lukevan aikuisen. Mitenkähän ennen opittiin lukemaan koulussa? Suoraan sanoen minulle ei lapsena opetettu kotona asioita oikein erikseen opettamalla, se oli sellaista tavallista arkijuttelua. Siinä oppi asiat tyyliin mikä on peruna, mutta ei minulle ainakaan ikinä kotona opetettu kuukausien järjestystä tai lukemista. Jostain syystä koulussa riitti silloin aikaa opettaa tuollaiset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kiireesti pelisuunnittelijat kehittelemään älylaitteille koukuttavia pelejä, joiden salaisena tarkoituksena on opettaa jonneille ja jennoille viikonpäivät, kuukaudet ja vuodenajat suomeksi ja mahdollisuuksien mukaan myös muutamalla vieraalla kielellä.
En ymmärrä miksi juuri kuukaudet tai vuodenajat olisivat erityisen merkityksellistä tietoa koululaiselle. Kyllä jokainen normaalijärkinen ne oppii siinä vaiheessa kun niitä johonkin tarvitsee. Aika mielenkiintoista on, että moni ei tarvitse.
Nuo kuukaudet ovat vain esimerkki. Mieti mitä kaikkea ihan akuutisti tarpeellista on jäänyt oppimatta, jos on elänyt ympäristössä, jossa edes kuukaudet eivät jää mieleen.
Esim. kaikki yläkoululaiset eivät osaa kelloa. Suurelle osalle erityisesti viisarikello on hyvin vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä mahtaa olla tässäkin aloituksessa motiivi ja päämäärä, kun päivästä toiseen haukutaan, ivataan ja arvostellaan pahansuopaisesti lapsia ja nuoria, jotkut jopa kutsuvat itseään opettajaksi, jota voi verrata kiusaamiseen, aikuisen toimesta.
Jos lapsi ei tiedä vuodenaikoja, syy löytyy koulusta ja vanhemmista, eikä suinkaan lapsesta, ihan samalla tavalla kuin muut taidot ja osaaminen.
Ei kukaan meistä, eikä myöskään ap. ole syntynyt tähän maailmaan mestarina, vaan kaikki tieto ja taito on lapsen opeteltava, aikuisen ohjauksessa ja sitä varten meille on annettu lapsuus ja nuoruus ja luulisi aikuisen ymmärtövän, ettei lapset ole täydellisiä, kun elämä on vasta alussa, vaan on omat vahvuudet ja heikkoudet.
No vanhempien vikahan tuo on! Ilmeisesti monet eivät enää puhu lastensa kanssa mistään.
Monista nuorista huomaa, etteivät he ole käyneet aikuisen kanssa keskustelua varmaan ikinä sen enempää maailman menosta kuin vaikkapa omista tunteista. Ei ymmärretä ihan tavallisia sanoja tai tiedetä omaa osoitetta tai kuukausia, vaikka ollaan yläkoulussa ja muutaman vuoden päässä täysikäisyydestä.
Lapset syntyvät samanlaisina kuin aina mutta nykyään heitä ei oteta mukaan elämään vaan laitetaan iPad kouraan. Ei edes yhdessä istuta ruokapöytään juttelemaan tai laiteta sitä ruokaa yhdessä. Sitten ihmetellään, kun lapsi ei tunnista perunaa.
Olen osin samaa mieltä. Siis juuri tuo, ettei perunaa tunnisteta, kertoo siitä, että normaalia arkea tavallisine jutteluineen ei enää eletä. Mutta siitä olen suorastaan vihainen, että nykyisin on niin helppoa syyttää vanhempia asioista, jotka ennen olivat koulun vastuulla. Ei ennen syyllistetty vanhempia lasten huonosta lukutaidosta vaan se lukemaan opettaminen oli koulun vastuulla. Toki varmaan ennenkin ajateltiin, että kiva jos kotona luetaan, mutta nykyisinhän vanhempien kansalaisvelvollisuus on lukea itse, jotta lapsi näkee lukevan aikuisen. Mitenkähän ennen opittiin lukemaan koulussa? Suoraan sanoen minulle ei lapsena opetettu kotona asioita oikein erikseen opettamalla, se oli sellaista tavallista arkijuttelua. Siinä oppi asiat tyyliin mikä on peruna, mutta ei minulle ainakaan ikinä kotona opetettu kuukausien järjestystä tai lukemista. Jostain syystä koulussa riitti silloin aikaa opettaa tuollaiset asiat.
Ei lukeminen ole sellainen taito, jonka voi oppia hyvin vain koulussa lukemalla. Tajuatko ollenkaan, miten mitättömän vähän aikaa koulussa on lukemiseen? Yläkoulussa on äikkää kolme tuntia viikossa. Siinä pitäisi kirjoittaa, opiskella kielenhuoltoa ja kielioppia, mediaa, tiedonhakua, puhumista, esiintymistä, kirjallisuudenhistoriaa, kielen vaihtelua jnejnejne.
Koulussa opetetaan perustaito mutta edes tyydyttäväksi lukijaksi ei tulla pelkästään sillä. Lukutaidon pitäisi kehittyä koko iän eikä se ole mahdollista ilman päivittäistä lukemista.
Ei ole ihme tuolla asenteella, että ysiluokkalaisista kymmenesosa ei osaa lukea kunnolla.
Sama kuin väittäisit, että nuorten kunto on saatava paranemaan koulussa. Ei siellä tunnit riitä! Toki jos pidennetään koulupäivää muutamalla tunnilla, niin sitten ehkä, mutta se tulisi maksamaan ihan v*tusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko perusasioihin käyttää enemmän aikaa, varmistaa henkilökohtaisesti että jokainen lapsi osaa lukea ja pistää tukiopetukseen, kunnes osaa? Ei kaikissa kodeissa rohkaista lukemaan eikä esim. loruilla lapsen kanssa kuukausia ja kirjaimia. Ne ovat kuitenkin helposti opeteltavissa myöhemminkin.
Oppilaita ei tahdo enää saada tukiopetukseen, kun he eivät tahdo jäädä. Eikä voi enää jättää luokalleen, vaikka mitään ei olisi suostunut opettelemaan. Jotkut asiat vaan pitää opetella ulkoa, koska muuta tietä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ihmetyttää, miten kuvitellaan näiden nyt teinien olevan jotain tietotekniikkaneroja, oikeastaan syntyneitä koodareita. Itse en havaitse mitään sellaisia piirteitä, tietotekniset taidot on tosi heikot kautta linjan ja matemaattinen ajattelu vaikeaa. Koodaushan on sitkeyttä ja matemaattista ajattelua vaativaa työtä. Miten ihmeessä näistä tulisi koodareita, jos eivät ole valmiita kouluaikana lyömään peppua penkkiin ja haastamaan omaa älyään esimerkiksi matematiikan kanssa?
Asia on toki näin.
Mutta kerrotaan nyt näin kevennyksenä tarina useamman vuoden takaa; ollaan tiedekorkeakoulussa, laudatur-tason kurssilla, on laskuharjoitukset käynnissä. Kurssista johtuen enemmistö ihmisistä on nk. "valmistavassa tutkijankoulutusohjelmassa". Kyseessä ovat siis vaativammat maisteriopinnnot joiden tarkoituksena on valmistaa jatko-opintoihin.
Tarkastellaan tehtävää jossa pitää pienenä sivujuonena jakaa binäärilukuja jakokulmassa.
Käy ilmi, että vajaasta kahdestakymmenestä ihmisestä paikalla kukaan ei muista miten jakokulmassa lasketaan... Ja kaikki paikallaolijat ovat siis suorittaneet tässä vaiheessa pakolliset yliopistomatematiikan opinnot. Lisäksi tutkijakoulutuksen ihmiset vieläpä selvästi normaalia suuremman määrän.
Tilanne huvitti kaikkia suuresti :)
Minäkin luulin etten ikinä lukion jälkeen unohtaisi toisenasteen yhtälön ratkaisukaavaa, niin tiukasti se oli siinä vaiheessa juntattu mieleen (derivoinnista ja integroinnista puhumattakaan), mutta niin vaan elämässä, jossa niitä ei ole tarvittu, ne ovat haihtuneet mielestä - samalla tavalla kuin noilla opiskelijoilla. Kuitenkin he, ja tietysti minäkin rajoitetummassa määrin, tietävät mistä tietoa siitä pitää etsiä, ja miten sitä käytetään kunhan se on palautettu mieleen - toisin kuin henkilöt, jotka eivät ikänään muista asiasta edes kuulleensa.
Analoginen kellotaulu tuottaa nykyään yläasteikäisillekin ihmetystä ja esim. "Vartin yli, vaille jne. On käsitteenä hankala.
Pari vuotta sitten toimistolla oli tet-harjoittelija, jolle annettiin tehtäväksi järjestää asiakastietoja aakkosjärjestykseen. Vähän aikaa ihmeteltyään hän aloitti qwerty- järjestelmällä puhelimesta lunttaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm.
Millä se vuosi nyt sitten alkaa? keväällä? Tammikuussa on vielä talvi... talvella? toisaalta itse olen elossa vain kesällä, joten vuoteni alkaa kesästä, koululaisten mielestä vuosi saattaa hyvinkin alkaa syksystä. Sitäpaitsi nykyään vuodenajat muistuttavat toisiaan hyvin paljon: syksyä riittää pitkälle talveen, lyhyt kesä voi olla keskellä kevättä ja sitten tuleekin talvi takaisin.
En jaksa huolestua. Itselleni kello on aina ollut haastava hahmottaa. En osaa samantien aina sanoa, mikä kuukausi on kuinka mones, vaan joudun asiaa miettimään. Oikea ja vasen aiheuttaa välillä myös päänvaivaa.
Tästä huolimatta olen korkeakoulutettu ja toimin yrittäjänä suht. menestyksekkäästi asiantuntija-alalla.
Hahmotusvaikeudet ei aina korreloi älykkyyden kanssa.
olen 18-vuotias lukiolainen ja en osaa kuukausia edes suomeksi :( derivoida tosin osaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätköhän kuukaudet ala hahmottua selkeästi pikaiseen ainakin niille, joiden töissä on selkeä vuosisykli, kuten nyt vaikkapa meillä koulutuksen puolella.
Huhhuh. Kyllähän vuodenajat, kuukaudet, viikonpäivät ja kellonajat ovat ihan tosi perusasioita ja esillä keskustelussa jatkuvasti. Oma kaksivuotiaskin tietää, että nyt on syksy, lokakuu ja perjantai. Ja osaa vuodenajat, osittain kuukaudet, tietää viikonpäivät ja päivän rakenteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä mahtaa olla tässäkin aloituksessa motiivi ja päämäärä, kun päivästä toiseen haukutaan, ivataan ja arvostellaan pahansuopaisesti lapsia ja nuoria, jotkut jopa kutsuvat itseään opettajaksi, jota voi verrata kiusaamiseen, aikuisen toimesta.
Jos lapsi ei tiedä vuodenaikoja, syy löytyy koulusta ja vanhemmista, eikä suinkaan lapsesta, ihan samalla tavalla kuin muut taidot ja osaaminen.
Ei kukaan meistä, eikä myöskään ap. ole syntynyt tähän maailmaan mestarina, vaan kaikki tieto ja taito on lapsen opeteltava, aikuisen ohjauksessa ja sitä varten meille on annettu lapsuus ja nuoruus ja luulisi aikuisen ymmärtövän, ettei lapset ole täydellisiä, kun elämä on vasta alussa, vaan on omat vahvuudet ja heikkoudet.
No vanhempien vikahan tuo on! Ilmeisesti monet eivät enää puhu lastensa kanssa mistään.
Monista nuorista huomaa, etteivät he ole käyneet aikuisen kanssa keskustelua varmaan ikinä sen enempää maailman menosta kuin vaikkapa omista tunteista. Ei ymmärretä ihan tavallisia sanoja tai tiedetä omaa osoitetta tai kuukausia, vaikka ollaan yläkoulussa ja muutaman vuoden päässä täysikäisyydestä.
Lapset syntyvät samanlaisina kuin aina mutta nykyään heitä ei oteta mukaan elämään vaan laitetaan iPad kouraan. Ei edes yhdessä istuta ruokapöytään juttelemaan tai laiteta sitä ruokaa yhdessä. Sitten ihmetellään, kun lapsi ei tunnista perunaa.
Olen osin samaa mieltä. Siis juuri tuo, ettei perunaa tunnisteta, kertoo siitä, että normaalia arkea tavallisine jutteluineen ei enää eletä. Mutta siitä olen suorastaan vihainen, että nykyisin on niin helppoa syyttää vanhempia asioista, jotka ennen olivat koulun vastuulla. Ei ennen syyllistetty vanhempia lasten huonosta lukutaidosta vaan se lukemaan opettaminen oli koulun vastuulla. Toki varmaan ennenkin ajateltiin, että kiva jos kotona luetaan, mutta nykyisinhän vanhempien kansalaisvelvollisuus on lukea itse, jotta lapsi näkee lukevan aikuisen. Mitenkähän ennen opittiin lukemaan koulussa? Suoraan sanoen minulle ei lapsena opetettu kotona asioita oikein erikseen opettamalla, se oli sellaista tavallista arkijuttelua. Siinä oppi asiat tyyliin mikä on peruna, mutta ei minulle ainakaan ikinä kotona opetettu kuukausien järjestystä tai lukemista. Jostain syystä koulussa riitti silloin aikaa opettaa tuollaiset asiat.
Ei lukeminen ole sellainen taito, jonka voi oppia hyvin vain koulussa lukemalla. Tajuatko ollenkaan, miten mitättömän vähän aikaa koulussa on lukemiseen? Yläkoulussa on äikkää kolme tuntia viikossa. Siinä pitäisi kirjoittaa, opiskella kielenhuoltoa ja kielioppia, mediaa, tiedonhakua, puhumista, esiintymistä, kirjallisuudenhistoriaa, kielen vaihtelua jnejnejne.
Koulussa opetetaan perustaito mutta edes tyydyttäväksi lukijaksi ei tulla pelkästään sillä. Lukutaidon pitäisi kehittyä koko iän eikä se ole mahdollista ilman päivittäistä lukemista.
Ei ole ihme tuolla asenteella, että ysiluokkalaisista kymmenesosa ei osaa lukea kunnolla.
Sama kuin väittäisit, että nuorten kunto on saatava paranemaan koulussa. Ei siellä tunnit riitä! Toki jos pidennetään koulupäivää muutamalla tunnilla, niin sitten ehkä, mutta se tulisi maksamaan ihan v*tusti.
Voi olla, että oikein hyvään lukutaitoon täytyykin itsenäisesti harrastaa lukemista. Mutta se, mistä käsittääkseni on oltu huolissaan on se, että yhä suurempi osa peruskoulunsa päättävistä ei osaa lukea edes sillä tasolla, että pystyisi täyttämään lomakkeita, lukemaan yksinkertaisia ohjeita jne. Väitän, että ns. vanhoina hyvinä aikoinakaan kaikki vanhemmat eivät harrastaneet lukemista tai erityisesti usuttaneet lapsiaan lukemaan, mutta käytännössä lähes kaikki saavuttivat silti tämän tason lukemisessa. Loogisesti ajatellen voisi miettiä sitäkin, mikä siellä koulussa on muuttunut.
Oma lapseni on viidennellä luokalla ja heillä kyllä on kokeita mm. kieliopista, wilmassa joskus kerrotaan, mitä äikässä nyt käsitellään jne. mistä voisi ajatella, että kyllä siellä koulussa tällaisia ihan perinteisiä äikän taitoja opetellaan. Kysyin sitten lapselta, mitä siellä tunneilla tehdään. Vastaus oli, että puoli luokkaa lukee lähes kaikki äikän tunnit Akkareita, vaikka opettaja kertoisi jotakin asiaa, eikä opettaja siis puutu tähän mitenkään. Voisikohan sittenkin olla niin, että myös koulussa on jotain vikaa? Vaikka Akkarit ovat ihan hyvää lukemista, sanoo järkikin, ettei tuolla tavalla monipuolisia äikän taitoja opi. Oikeasti äikkää on joka luokka-asteella monta tuntia viikossa, joten on se nyt ihme, jos yhdeksän tällaisen vuoden jälkeen ei pysty lukemaan yksinkertaista tekstiä.
Tässä on myös se puoli, että suomalaisen peruskoulun yhtenä tehtävänä on ollut pienentää luokkaeroja. On katsottu, että lapsilla pitäisi olla mahdollisimman tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia riippumatta vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Vaikka tämä ei (tietenkään) täysin toteudu, on Suomi käsittääkseni tässä aika pitkällä. Mutta ei ole kyllä kauan, jos oletus on, että koulussa käydään muuten vain kokemassa jotain digiloikkaa ja avoimia oppimisympäristöjä ja vanhempien tehtävä on opettaa sellaiset vanhanaikaiset taidot kuin vaikka lukeminen. On ilmiselvää, että on paljon vanhempia, joilla ei todellakaan riitä rahkeet lapsensa opettamiseen ja lapset joutuvat tästä kärsimään. Siksi toivon, että vaikka vanhemmilla olisi millainen vastuu omista lapsistaan, myös koulu tekisi tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan sitä ei monet nuoret aikuisetkaan hahmota monesko tietty kuukausi on. Joutuu miettimään pitkään jos sanotaan 17.8. että missä kuussa mennään. Tervetuloa nykypäivään.
Ei siinä mitään uutta ole, minullakin kesti kauan ennenkuin osasin heti yhdistää kuukauden ja numeron. Vielä näin nelikymppisenäkin saatan joskus joutua hetken miettimään että oliko 7. kuukausi heinä- vai elokuu.
Räntä, sohjo, loska ja paska. Siinä Suomen vuodenajat.
Vierailija kirjoitti:
Osa yläkoululaisista ei valitettavasti osaa edes viikonpäiviä. Ja tämä on totinen tosi. Joten kuukausien osaaminen on jo ihan überiä...
Minua nauratti joskus kansakoulussa kun hoettiin muistisääntönä sumatiketopelaa, mutta ilmeisesti kannatti.
Miksi näitä ei enää vaadita alakoulussa? Kun mitään ei enää saa vaatia etteivät lapset ahdistu :(.
Kannatti yhtä paljon kuin jos olisi hokenut valas on kala, valas on kala...
No vanhempien vikahan tuo on! Ilmeisesti monet eivät enää puhu lastensa kanssa mistään.
Monista nuorista huomaa, etteivät he ole käyneet aikuisen kanssa keskustelua varmaan ikinä sen enempää maailman menosta kuin vaikkapa omista tunteista. Ei ymmärretä ihan tavallisia sanoja tai tiedetä omaa osoitetta tai kuukausia, vaikka ollaan yläkoulussa ja muutaman vuoden päässä täysikäisyydestä.
Lapset syntyvät samanlaisina kuin aina mutta nykyään heitä ei oteta mukaan elämään vaan laitetaan iPad kouraan. Ei edes yhdessä istuta ruokapöytään juttelemaan tai laiteta sitä ruokaa yhdessä. Sitten ihmetellään, kun lapsi ei tunnista perunaa.