Ihmetyttää erityislasten vanhempien odotukset

Vierailija kirjoitti:

Mitähän varten tämän ketjun avasin. No typeryyttäni varmaan...

Oli miten oli. Ihan kohta täysi-ikäinen tyttäreni on erityisnuori. Äärettömän kiltti, hiljainen, huomaamaton ja asiallinen, mutta vaikeasti lukihäiriöinen. Mikään opiskelu ei tunnu onnistuvan. Lukio ei käy lähtökohtaisestikaan ja ammattikouluissa ei saa mitään tukea oppimiseen. Mutta on sitten liian älykäs erityisammattikouluihin. Näiden vaikeuksiensa takia on nyt vakavasti sentunut ja ahdistunut. Syrjäytymiseltähän tämä näyttää. Niin siinä käy.

Mutta silti, kehtaan toivoa, että tyttäreni saisi edes perheen joskus. Tuskin on aplta työpaikkoja viemässä nenän edestä. Joten olisiko haittaa, jos hän edes puolison löytäisi?

Eikai erityisammattikouluissa ole älykkyydellä mitään väliä? Eikö siellä voi olla vaikka vaikean astman takia?

En ymmärrä miksi liikuntavammainen, aistivammainen, asperger henkilö jne ei voisi käydä töissä ja saada perhettä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi liikuntavammainen, aistivammainen, asperger henkilö jne ei voisi käydä töissä ja saada perhettä.

Tottahan he voivat, mutta riski syrjäytymiseen on silti moninkertainen muihin verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaat jotka eivät pärjää normaaliluokassa, eivät sinne kuulu.

Opettajat eivät ole poliiseja, järjestysmiehiä eivätkä sairaanhoitajia.

Normaalikoulu on oppilaitos eikä hoitolaitos.

Kerro toki mitä sitten tehdään, kun koulun puolesta kaikki sanovat että lapsi sopii normaalille luokalle, pienryhmäpaikka evätään, kaikki kouluntoimesta annettava tuki evätään, lapsi potkaistaan koulusta ulos kaunistelemalla numerot niin että varmasti pääsee läpi, eikä vanhempaa kuunnella. Mitäs tehdään kun lapsi ei kuulu hoitolaitokseen, sairaanhoitajien hoiviin, järjestysmiesten pariin, eikä poliisistakaan ole mitään hyötyä lapsen kannalta? Kerro toki, niin tehdään se kaikki näiden väliinputoavien lasten vuoksi. 

Onneksi sinäkin saat sitten omasta ja lastesi puolesta pelätä näitä hylättyjä lapsia kun kasvavat aikuiseksi, eikä mitään muita eväitä ole annettu kuin se mitä vanhempi yksin yritti. Kaikki tuki evättiin, mutt silti pitäisi "osata olla niin kuin muut". 

Tää on ainoa mikä vähän lämmittää mieltä, kun ajattelee että sinunkaltaisesi toivottavasti kärsivät näistä erityislapsista jossain vaiheessa itse.

Kirjoituksesi perusteella en ihmettele, että lapsesi on tyrannisoiva häirikkö. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.

Opetat varmasti lapsesikin toivomaan tai jopa tuottamaan toisille kärsimystä, pelkoa ja pahaa.

Toivottavasti en ikinä tapaa sinua enkä lastasi.

Pystytkö ymmärtämään, että surua, vaikeuksia ja huolia on niilläkin, jotka eivät kaada niitä muiden päälle kiusaamalla ja loukkaamalla?

Tuskin pystyt. Kirjoituksesi on täynnä pahantahtoista katkeruutta ja kostonhimoa syyttömille.

Mutta juuri niinhän kiusaajat käyttäytyvät.

Kirjoitan ulkomailta. Lapsellani on lukihairio. Han on tavallisessa luokassa ja saa erityisopetusta tietyissa ainessa pienryhmassa. Nimitys on special educational need. Koulu tekee parhaansa, MUTTA myos olettaa etta vanhammat panostavat eli joko PAIVITTAIN istutaan alas ja kaydaan lapi juttuja. Suomessa odotetaan etta lasten koulutus hoidetaan koulussa, etta vanhempien ei tarvitse siihen puuttua. Come'on! Oman lapsesi tulevaisuus kysymyksessa. Ala siirra vastuuta kenellakaan muulle!! Mina myos maksan ulkopuoliselle 'kouluttajalle' viikottain, etta kay meilla kotona tekemassa extra juttuja (ja olen tehnyt 5 vuoden ajan). 

Ja muut lapset inhoavat tätä erityislasta, joka saa riekkua miten haluaa, lyödä ja häiritä muita. Ja kaiken kukkuraksi tämä häirikkö saa vielä stipendin. Jepjep, ei normilapsi tätä epäoikeudenmukaisuutta ymmärrä, eikä hyväksy. Myöskään opettajaa, joka tämän kaiken mahdollistaa, ei kunnioiteta. Kaaos on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.

Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.

Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.

On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.

Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.

No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?

Toivon että vanhemmat sijoittavat hänen kasvatukseensa.

Kaikkien mielestä on kiva höpöttää tunnilla. Unohtuneet kirjat voi hakea kotoa tai istua tunnilla ilman kirjaa.

Ei näissä asioissa ole mitään ihmeellistä.

On tuttu juttu, että vanhemmat nimittävät levotonta pulisijaa ylivilkkaaksi ja opettajat samaa kaveria kurittomaksi.

Eikä uutta ole sekään että palvovat vanhemmat luulevat oman pikku mussukan olevan muita lahjakkaampi.

Ehkä asia korjaantuu sillä, että höpöttäjälle opetetaan ettei hän ole maailmannapa.

Olen keski-ikäinen ja vaativassa työssä sekä akateemisesti koulutettu, mutta oikeasti mulla on edelleenkin pahoja toiminnanohjauksen ongelmia ja myöhästelen melkein päivittäin.

Koulussa lukuaineiden keskiarvo oli parhaimmillaan lähes kympin, mutta olin huolimaton, myöhästelin ja tein lähes kaiken viime tipassa. Juttelin tunneilla kavereiden kanssa salaa aina, kun se oli mahdollista. Ekaluokkalaisena piirtelin kirjat täyteen ja päiväuneksin.

En ollut "kuriton", vaan mulla on jotain neurologista ongelmaa todennäköisesti sekä geneettistä alttiutta ADHD-tyyppiseen oireiluun. On julmaa leimata ihminen kurittomaksi tai "pahaksi" vain epäsovinnaisen käytöksen vuoksi.

Edellinen jatkaa:

Myös ex-mieheni oli kuriton häirikkö koulussa. Sittemmin hän hankki kolme akateemista loppututkintoa sekä on sadan ihmisen pomo isossa organisaatiossa. Ok, aika rasittava hän on edelleenkin, mutta asiat eivät ole niin yksiselitteisiä kuin ap yrittää sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän varten tämän ketjun avasin. No typeryyttäni varmaan...

Oli miten oli. Ihan kohta täysi-ikäinen tyttäreni on erityisnuori. Äärettömän kiltti, hiljainen, huomaamaton ja asiallinen, mutta vaikeasti lukihäiriöinen. Mikään opiskelu ei tunnu onnistuvan. Lukio ei käy lähtökohtaisestikaan ja ammattikouluissa ei saa mitään tukea oppimiseen. Mutta on sitten liian älykäs erityisammattikouluihin. Näiden vaikeuksiensa takia on nyt vakavasti sentunut ja ahdistunut. Syrjäytymiseltähän tämä näyttää. Niin siinä käy.

Mutta silti, kehtaan toivoa, että tyttäreni saisi edes perheen joskus. Tuskin on aplta työpaikkoja viemässä nenän edestä. Joten olisiko haittaa, jos hän edes puolison löytäisi?

Itse olen samankaltainen kuin tyttäresi ja olen saanut perheen. Tässä on vain se vika että miestä haittaa tyhmyyteni. Ei toki alkuhuumassa sitä tajunnut mutta vuosien saatossa näin on käynyt. Toivon siis että tyttäresi ymmärtää pysyä sinkkuna. Ap

Lahjakkaat koululaiset on myös erityisiä. Ne tarvitsevat tukea, jotta eivät tylsisty koulussa. Miten olisi luokalta siirto ylemmäksi?

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa:

Myös ex-mieheni oli kuriton häirikkö koulussa. Sittemmin hän hankki kolme akateemista loppututkintoa sekä on sadan ihmisen pomo isossa organisaatiossa. Ok, aika rasittava hän on edelleenkin, mutta asiat eivät ole niin yksiselitteisiä kuin ap yrittää sanoa.

Mikä pointti?

Että hieno mies kun on tutkintoja? Pa&kamainen ihminen, mutta mitäs sillä on väliä. Pääasia, että sillä on alaisia. (Alaisparat)

Monet häiriköt ovat raivanneet kyynärpäillään ja muita tallomalla tien maineeseen ja mammonaan. Törpöimmät istuvat Arkadianmäellä. Silläkö huono käytös hyvitetään?

Jostain syystä huolettavan moni entinen koulukiusaaja päätyy opettajaksi. Jumppamaikoista kaikki olivat mukana kiusaamassa paksuja ja kömpelöitä ja mielistelemässä urheilunharrastajia.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan kiinnostunut siitä, miten paljon normaalioppilaat ovat aina saaneet pelätä ns. erityisiä ja millaisia traumoja siitä jää?

Nykyään opettajat ovat keinottomia ja voimattomia. 8-vuotiaskin tietää, mitä kaikkea opettaja ei saa tehdä, ja käyttää sitä taitavasti hyväkseen.

Säälin opettajia ja oppilaita, jotka haluaisivat työrauhan.

Tiedän pari koulua, missä vanhemmat ovat uhanneet koululakolla, ellei erityislasta siirretä pois, koska muut lapset pelkäävät mennä kouluun tämän väkivaltaisuuden takia.

Koska olin itse ns.erityislapsi (en tiennyt sitä vasta kuin oma lapsi sai diagnoosin) ja olen pärjännyt elämässä ihan hyvin. On akateeminen koulutus, arvostettu työ ja se perhe. En ole syrjäytynyt, vaikka näen kyllä että voisin olla, jos heittäytyisin.

Erityisyyteni on siis ad(h)d. Ymmärrän, miten niin moni meistä on vankilassa, päihderiippuvaisia ja ongelmaisia, koska tunnistan samat piirteet itsessäni. Toisenlaisissa olosuhteissa it could be me. Mutta koska sain aina tukea ja kannustusta kotoa, olen pärjännyt. Siksi uskon, että oikeilla tukitoimilla moni erityislapsi voi saada ihan hyvän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Kun me olimme lapsia, ei ollut käsitettä erityislapsi. Oli kehitysvammaisia ja huonosti kasvatettuja häiriköitä. Nyt ymmärrys on lisääntynyt siitä miksi kaikki lapset eivät käyttäydy kuten muut ja miksi he tarvitsevat toisenlaisen oppimisympäristön oppiakseen samat asiat kuin ns. normaalit lapset.

On todella surullista että aiempien sukupolvien erityistä tukea tarvinneet lapset leimattiin häiriköiksi eikä heille ollut tukipalveluita tarjolla. Syrjäytyminen on kai ollut useimpien kohtalona. Luojan kiitos nykyään erityislapset saavat tukea ja heidän syrjäytymistään yritetään ehkäistä. Asiat voisivat toki olla paremminkin, koska kaikki erityislapset eivät saa nykyäänkään oikeanlaista apua ja tukea. Tietoa olisi nykyään asiantuntijoiden, opettajien ja kunnanpäättäjien saatavilla mutta sitä ei aina haluta käyttää, ikävä kyllä.

Ei ole pelkästään häiriköt ja kehitysvammaiset. Erityislapsi voi olla myös äärimmäisen ujo. Ennen pidettiinkin vain kilttinä ja tyhmänä, kun ei uskaltanut sanoa mitään. Mähän hämmästytin kaikki, kun olinkin koulussa hyvä ja aktiivinen tunneilla, muuten hiljainen. Mutta kyllä mulla taitaa joku ADD olla, sillä keskittyminen on edelleenkin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan ulkomailta. Lapsellani on lukihairio. Han on tavallisessa luokassa ja saa erityisopetusta tietyissa ainessa pienryhmassa. Nimitys on special educational need. Koulu tekee parhaansa, MUTTA myos olettaa etta vanhammat panostavat eli joko PAIVITTAIN istutaan alas ja kaydaan lapi juttuja. Suomessa odotetaan etta lasten koulutus hoidetaan koulussa, etta vanhempien ei tarvitse siihen puuttua. Come'on! Oman lapsesi tulevaisuus kysymyksessa. Ala siirra vastuuta kenellakaan muulle!! Mina myos maksan ulkopuoliselle 'kouluttajalle' viikottain, etta kay meilla kotona tekemassa extra juttuja (ja olen tehnyt 5 vuoden ajan). 

Kyllä on kuule panostettu. Joka ilta on istuttu alas ja ”kayty lapi juttuja”. Käytännössä olen siinä samalla opiskellut koko peruskoulun oppimäärän läpi ja palan matkaa merkonomiopintoja ja valma-opintoja. Täällä Suomessa ei ole ihan noin vain otettavissa mitään ulkopuolisia ”kouluttajia” edes rahalla. Ehkä joku lukiolainen voisi olla saatavilla, mutta mitä sellainen tietää vaikeasta lukihäiriöstä kärsivän oppimisesta.

Opettajien ohjeiden mukaan on välillä prässätty lujaa ja välillä otettu löysemmin. Ihan kulloisenkin opettajan mukaan. No, tämä erityisnuori lukee, oppi 10-vuotiaana, kirjoittaa hyvin heikosti, omaksuu tekstiä erittäin heikosti, kuulemansa oppii hyvin. Kielten kanssa korostuu. Lukee ihan ok, puhuu loistavasti, kirjoita ei juurikaan.

Että kiitos vaan. En ole jättänyt ulkopuoliselle. Ei ole auttanut. Minä en ole erikoistunut lukihäiriön hoitoon, minä olen ihan tavallinen elintarvikeinsinööri vain.

Suoraan sanoen kommenttisi v*tuttaa. Paljon.

No eläkkeelle vaan, mikäs siinä muuten.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan ulkomailta. Lapsellani on lukihairio. Han on tavallisessa luokassa ja saa erityisopetusta tietyissa ainessa pienryhmassa. Nimitys on special educational need. Koulu tekee parhaansa, MUTTA myos olettaa etta vanhammat panostavat eli joko PAIVITTAIN istutaan alas ja kaydaan lapi juttuja. Suomessa odotetaan etta lasten koulutus hoidetaan koulussa, etta vanhempien ei tarvitse siihen puuttua. Come'on! Oman lapsesi tulevaisuus kysymyksessa. Ala siirra vastuuta kenellakaan muulle!! Mina myos maksan ulkopuoliselle 'kouluttajalle' viikottain, etta kay meilla kotona tekemassa extra juttuja (ja olen tehnyt 5 vuoden ajan). 

Kuulostaa hyvältä. Suomessa on enempi niin päin, että paheksutaan, jos erityislapselta vaaditaan opiskelutyötä. On opettajia, joiden mielestä koulussa ei saa olla läksyjä eikä kokeita, koska se olisi rankkaa lapselle. Oma lapseni turhautui opetuksen puuutteeseen tällaisessa koulussa. Onneksi saimme lapsen toiseen kouluun ja sitä kautta hyvän pohjan jatko-opinnoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa:

Myös ex-mieheni oli kuriton häirikkö koulussa. Sittemmin hän hankki kolme akateemista loppututkintoa sekä on sadan ihmisen pomo isossa organisaatiossa. Ok, aika rasittava hän on edelleenkin, mutta asiat eivät ole niin yksiselitteisiä kuin ap yrittää sanoa.

Mikä pointti?

Että hieno mies kun on tutkintoja? Pa&kamainen ihminen, mutta mitäs sillä on väliä. Pääasia, että sillä on alaisia. (Alaisparat)

Monet häiriköt ovat raivanneet kyynärpäillään ja muita tallomalla tien maineeseen ja mammonaan. Törpöimmät istuvat Arkadianmäellä. Silläkö huono käytös hyvitetään?

Jostain syystä huolettavan moni entinen koulukiusaaja päätyy opettajaksi. Jumppamaikoista kaikki olivat mukana kiusaamassa paksuja ja kömpelöitä ja mielistelemässä urheilunharrastajia.

Kerro ihmeessä, että mitä näiden ongelmaihmisten kanssa pitäisi sitten tehdä? Eläkkeelle ekaluokalta? Vaiko vasta yläkoulun alusta? Millä rahalla? Tuokin mies kuitenki itsensä elättää ja helposti menisi muutama mukulakin siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan kiinnostunut siitä, miten paljon normaalioppilaat ovat aina saaneet pelätä ns. erityisiä ja millaisia traumoja siitä jää?

Nykyään opettajat ovat keinottomia ja voimattomia. 8-vuotiaskin tietää, mitä kaikkea opettaja ei saa tehdä, ja käyttää sitä taitavasti hyväkseen.

Säälin opettajia ja oppilaita, jotka haluaisivat työrauhan.

Tiedän pari koulua, missä vanhemmat ovat uhanneet koululakolla, ellei erityislasta siirretä pois, koska muut lapset pelkäävät mennä kouluun tämän väkivaltaisuuden takia.

Sairasta! Mutta hyvä että vanhemmat toimivat, kun viranomaiset on tumput suorina.

On järkyttävää, että lasten pitää pelätä koulussa väkivaltaista oppilasta.

Aikuisten tehtävä on olla lasten turvana. Ja koulussa se aikuinen on opettaja.

Mikäli kurinpitotoimet ei tehoa, niin häirikkö ulos!

Tottakai se tarttee apua sekin, mutta KAIKKI oppilaat traumatisoituvat tuossa varmasti, ja menettävät luottamuksen ja kunnioituksen aikuisia kohtaan.

Mihin h%vettiin tarkkikset, psykiatrit, sairaalat, sosiaalityöntekijät ja psykologit kadonneet?

Varmaan jotkut lintsaakin, jos koulu on pelottava paikka. Ja saavat oireita, voivat jopa sairastua.

Tulin tästä kyllä tosi vihaiseksi, vaikkei mulla ole lapsia.

Mutta pari kertaa koulussa joku poika riehui ja heitteli tavaroita. Se oli hirveää. Se oli jonkun aikaa pois koulusta, ja palasi rauhoittuneena. En tiedä miten asia hoidettiin, eikä tarttekaan.

Lapsilla on oppivelvollisuus, joten heillä on myös oikeus turvalliseen koulupäivään.

Nostan hattua vanhemmille, ja toivon että lakko myös toteutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kiusaajia kutsuttiin koulukiusaajiksi, nykyään he ovat erityislapsia.

Et taida paljonkaan tietää erityislapsista. Hän voi olla hiljainen keskittyneesti kuunteleva, joka ei ikinä häiritse ketään, vaan kärsii suunnattomasti, kun ne normaalit lapset häsläävät kaiken aikaa luokassa.

Hän haluaa oppia ja kuunnella, mutta se on mahdotonta, kun on normaalia olla kuin olisi murkkuja housuissa.