Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmetyttää erityislasten vanhempien odotukset
03.10.2018 |
Luulevat että lapsensa saavat ammatit,työt ja perheen. Silti on paljon terveitäkin työttömänä ja meitä erityisaikuisia syrjäytyneitä. Miksi ei nähdä sitä että lapsi voi aikuisena syrjäytyä?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kiinnostunut siitä, miten paljon normaalioppilaat ovat aina saaneet pelätä ns. erityisiä ja millaisia traumoja siitä jää?
Nykyään opettajat ovat keinottomia ja voimattomia. 8-vuotiaskin tietää, mitä kaikkea opettaja ei saa tehdä, ja käyttää sitä taitavasti hyväkseen.
Säälin opettajia ja oppilaita, jotka haluaisivat työrauhan.
Voi kuule, arvaa kuinka moni meistä erityislasten vanhemmista haluaisi lapsensa pienryhmään tai erityisluokkaan. Tämä nykyinen systeemi ei palvele ketään: erityiset kärsivät liian ison luokan aiheuttaman kuormituksen ja erityisen tuen puutteen vuoksi, muut oppilaat taas kärsivät rauhattomista luokista jne. Ei mekään haluta tätä.
Jaa. Nykyään on oikein erityisopettajan tutkintokin.
Missä he työskentelevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kiinnostunut siitä, miten paljon normaalioppilaat ovat aina saaneet pelätä ns. erityisiä ja millaisia traumoja siitä jää?
Nykyään opettajat ovat keinottomia ja voimattomia. 8-vuotiaskin tietää, mitä kaikkea opettaja ei saa tehdä, ja käyttää sitä taitavasti hyväkseen.
Säälin opettajia ja oppilaita, jotka haluaisivat työrauhan.
Voi kuule, arvaa kuinka moni meistä erityislasten vanhemmista haluaisi lapsensa pienryhmään tai erityisluokkaan. Tämä nykyinen systeemi ei palvele ketään: erityiset kärsivät liian ison luokan aiheuttaman kuormituksen ja erityisen tuen puutteen vuoksi, muut oppilaat taas kärsivät rauhattomista luokista jne. Ei mekään haluta tätä.
Jaa. Nykyään on oikein erityisopettajan tutkintokin.
Missä he työskentelevät?
Joko erityisluokkien (joita on varsin vähän ) tai sitten normaaliluokissa luokanopettajan apuna ja tukena, keskittyen luokassa oleviin erityisoppilaisiin. Ovat siis useammassa luokassa, joskus useassa koulussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?
Toivon että vanhemmat sijoittavat hänen kasvatukseensa.
Kaikkien mielestä on kiva höpöttää tunnilla. Unohtuneet kirjat voi hakea kotoa tai istua tunnilla ilman kirjaa.
Ei näissä asioissa ole mitään ihmeellistä.
On tuttu juttu, että vanhemmat nimittävät levotonta pulisijaa ylivilkkaaksi ja opettajat samaa kaveria kurittomaksi.
Eikä uutta ole sekään että palvovat vanhemmat luulevat oman pikku mussukan olevan muita lahjakkaampi.
Ehkä asia korjaantuu sillä, että höpöttäjälle opetetaan ettei hän ole maailmannapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?
Erityisoppilaat joiden erityisyys on sitä, että kiusaavat muita kuuluvat muualle. Jos erityislapsi ei ole häiriöksi muiden turvallisuudelle niin se ei toisten oppimista haittaa. Ellei vilkkaus ole kiertoilmaus häiriköinnille.
Miksi toisten täytyy olla jonkinlaisia harjoitusvälikappaleita kiusaaja tyylisille erityislapsille?
Näiden paapominen vie pohjaa sitten niiden oppimiselta jotka tarvitsevat turvallisen ympäristön saadakseen oman potentiaalinsa käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kiinnostunut siitä, miten paljon normaalioppilaat ovat aina saaneet pelätä ns. erityisiä ja millaisia traumoja siitä jää?
Nykyään opettajat ovat keinottomia ja voimattomia. 8-vuotiaskin tietää, mitä kaikkea opettaja ei saa tehdä, ja käyttää sitä taitavasti hyväkseen.
Säälin opettajia ja oppilaita, jotka haluaisivat työrauhan.
Voi kuule, arvaa kuinka moni meistä erityislasten vanhemmista haluaisi lapsensa pienryhmään tai erityisluokkaan. Tämä nykyinen systeemi ei palvele ketään: erityiset kärsivät liian ison luokan aiheuttaman kuormituksen ja erityisen tuen puutteen vuoksi, muut oppilaat taas kärsivät rauhattomista luokista jne. Ei mekään haluta tätä.
Avatkaa sitten suunne. Onhan teillä yhdistyksenne ja tukijärjestönne. Jos ei ole, niin perusta sellainen.
Huomiota te ainakin saatte jo nyt.
Ns. erityisongelmaiset saavat extraa, erityislahjakkaat eivät saa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?
Toivon että vanhemmat sijoittavat hänen kasvatukseensa.
Kaikkien mielestä on kiva höpöttää tunnilla. Unohtuneet kirjat voi hakea kotoa tai istua tunnilla ilman kirjaa.
Ei näissä asioissa ole mitään ihmeellistä.On tuttu juttu, että vanhemmat nimittävät levotonta pulisijaa ylivilkkaaksi ja opettajat samaa kaveria kurittomaksi.
Eikä uutta ole sekään että palvovat vanhemmat luulevat oman pikku mussukan olevan muita lahjakkaampi.Ehkä asia korjaantuu sillä, että höpöttäjälle opetetaan ettei hän ole maailmannapa.
Entäs jos sekä vanhemmat että opettajat nimittävät pulisijaa ihan vain adhd-lapseksi, ymmärtävät hänen erityisyyttään?
Ja uskovat (eivätkä enää vain luule kuvittelevansa) lapsensa olevan muita lahjakkaampi siinä vaiheessa, kun lukiosta irtoaa L:n paperit käytännössä ilman mitään vaivannäköä.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?
Toivon että vanhemmat sijoittavat hänen kasvatukseensa.
Kaikkien mielestä on kiva höpöttää tunnilla. Unohtuneet kirjat voi hakea kotoa tai istua tunnilla ilman kirjaa.
Ei näissä asioissa ole mitään ihmeellistä.On tuttu juttu, että vanhemmat nimittävät levotonta pulisijaa ylivilkkaaksi ja opettajat samaa kaveria kurittomaksi.
Eikä uutta ole sekään että palvovat vanhemmat luulevat oman pikku mussukan olevan muita lahjakkaampi.Ehkä asia korjaantuu sillä, että höpöttäjälle opetetaan ettei hän ole maailmannapa.
Entäs jos sekä vanhemmat että opettajat nimittävät pulisijaa ihan vain adhd-lapseksi, ymmärtävät hänen erityisyyttään?
Ja uskovat (eivätkä enää vain luule kuvittelevansa) lapsensa olevan muita lahjakkaampi siinä vaiheessa, kun lukiosta irtoaa L:n paperit käytännössä ilman mitään vaivannäköä.?
Ei kai se haittaa jos ei ole toisten selkänahasta repinyt mahdollisuuksiaan. Eli matkalla onneen on tallottu sitten muiden mahdollisuus oppia.
Pelkkä pulisija harvemmin häiritsee niin paljon, että kaikki menee pieleen, mutta muu käytytymisongelma ja haasteet kyllä pilaavat toisten oppimisen.
Tässä ketjussa on varmasti monta, jotka pitkästyivät koulussa, kun siellä junnattiin hitaimpien tahtiin. Olipa tosi antoisaa istua tuijotellen ulos ikkunasta vailla mitään tekemistä ja odotella että koska mennään eteenpäin.
Välitunneilla sai pelätä, tunneilla kuunnella korvat soiden, kun opettaja karjui häirikölle.
Mitä hirvittävää älykkäiden oppilaiden potentiaalin haaskausta!
Vuosikymmenet vierii, mutta mikään ei muutu.
Edelleen touhu pyörii ongelmayksilöiden ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?
Toivon että vanhemmat sijoittavat hänen kasvatukseensa.
Kaikkien mielestä on kiva höpöttää tunnilla. Unohtuneet kirjat voi hakea kotoa tai istua tunnilla ilman kirjaa.
Ei näissä asioissa ole mitään ihmeellistä.On tuttu juttu, että vanhemmat nimittävät levotonta pulisijaa ylivilkkaaksi ja opettajat samaa kaveria kurittomaksi.
Eikä uutta ole sekään että palvovat vanhemmat luulevat oman pikku mussukan olevan muita lahjakkaampi.Ehkä asia korjaantuu sillä, että höpöttäjälle opetetaan ettei hän ole maailmannapa.
Entäs jos sekä vanhemmat että opettajat nimittävät pulisijaa ihan vain adhd-lapseksi, ymmärtävät hänen erityisyyttään?
Ja uskovat (eivätkä enää vain luule kuvittelevansa) lapsensa olevan muita lahjakkaampi siinä vaiheessa, kun lukiosta irtoaa L:n paperit käytännössä ilman mitään vaivannäköä.?Ei kai se haittaa jos ei ole toisten selkänahasta repinyt mahdollisuuksiaan. Eli matkalla onneen on tallottu sitten muiden mahdollisuus oppia.
Pelkkä pulisija harvemmin häiritsee niin paljon, että kaikki menee pieleen, mutta muu käytytymisongelma ja haasteet kyllä pilaavat toisten oppimisen.
Oppilailla ei ole oikeutta häiritä muiden työrauhaa pulinalla.
Koulussa on säännöt ja siellä ollaan oppimassa myös yhteisössä toimimista ja sääntöjen noudattamista.
Puliskoot kotonaan ja vapaa aikana täysin palkein!
Muistan kouluajasta parhaina hetkinä ne, kun opettaja pamautti karttakepin pöytään ja karjaisi "Hiljaa!!" Tai häirikkö sai mennä käytävään, tai reksin juttusille.
Joka tapauksessa sen, kun laskeutui rauha luokkaan.
Parhaita tunteja oli valinnaisryhmät ja vaativat tasoryhmät. Siellä ei tarvinnut kärsiä "huippulahjakkaista pulisijoista" eikä muistakaan häiriötekijöistä. Opettajatkin oli rennompia ja opiskelu kivaa. Siinä oli kerrankin älyllistä haastetta.
Ärsyttää erityisesti se kun ajatellaan, että se meidän riehakas erityislapsemme on niin hyvin sopeutunut. Todellisuudessa muut sopeutuvat ja varovat jotta kiusaaja kingiksi havitteleva ei kiusaa.
Pikkuhiljaa kerääntyy se häirikkö porukka joka siirtyy sitten kaduille pikkuista ilkivaltaa tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?
Toivon että vanhemmat sijoittavat hänen kasvatukseensa.
Kaikkien mielestä on kiva höpöttää tunnilla. Unohtuneet kirjat voi hakea kotoa tai istua tunnilla ilman kirjaa.
Ei näissä asioissa ole mitään ihmeellistä.On tuttu juttu, että vanhemmat nimittävät levotonta pulisijaa ylivilkkaaksi ja opettajat samaa kaveria kurittomaksi.
Eikä uutta ole sekään että palvovat vanhemmat luulevat oman pikku mussukan olevan muita lahjakkaampi.Ehkä asia korjaantuu sillä, että höpöttäjälle opetetaan ettei hän ole maailmannapa.
Entäs jos sekä vanhemmat että opettajat nimittävät pulisijaa ihan vain adhd-lapseksi, ymmärtävät hänen erityisyyttään?
Ja uskovat (eivätkä enää vain luule kuvittelevansa) lapsensa olevan muita lahjakkaampi siinä vaiheessa, kun lukiosta irtoaa L:n paperit käytännössä ilman mitään vaivannäköä.?Ei kai se haittaa jos ei ole toisten selkänahasta repinyt mahdollisuuksiaan. Eli matkalla onneen on tallottu sitten muiden mahdollisuus oppia.
Pelkkä pulisija harvemmin häiritsee niin paljon, että kaikki menee pieleen, mutta muu käytytymisongelma ja haasteet kyllä pilaavat toisten oppimisen.Oppilailla ei ole oikeutta häiritä muiden työrauhaa pulinalla.
Koulussa on säännöt ja siellä ollaan oppimassa myös yhteisössä toimimista ja sääntöjen noudattamista.Puliskoot kotonaan ja vapaa aikana täysin palkein!
Muistan kouluajasta parhaina hetkinä ne, kun opettaja pamautti karttakepin pöytään ja karjaisi "Hiljaa!!" Tai häirikkö sai mennä käytävään, tai reksin juttusille.
Joka tapauksessa sen, kun laskeutui rauha luokkaan.Parhaita tunteja oli valinnaisryhmät ja vaativat tasoryhmät. Siellä ei tarvinnut kärsiä "huippulahjakkaista pulisijoista" eikä muistakaan häiriötekijöistä. Opettajatkin oli rennompia ja opiskelu kivaa. Siinä oli kerrankin älyllistä haastetta.
Samaa mieltä. Minulla oli hieno miesopettaja joka kyllä laittoi häiriköt kuriin.
Vierailija kirjoitti:
Oppilaat jotka eivät pärjää normaaliluokassa, eivät sinne kuulu.
Opettajat eivät ole poliiseja, järjestysmiehiä eivätkä sairaanhoitajia.
Normaalikoulu on oppilaitos eikä hoitolaitos.
Kerro toki mitä sitten tehdään, kun koulun puolesta kaikki sanovat että lapsi sopii normaalille luokalle, pienryhmäpaikka evätään, kaikki kouluntoimesta annettava tuki evätään, lapsi potkaistaan koulusta ulos kaunistelemalla numerot niin että varmasti pääsee läpi, eikä vanhempaa kuunnella. Mitäs tehdään kun lapsi ei kuulu hoitolaitokseen, sairaanhoitajien hoiviin, järjestysmiesten pariin, eikä poliisistakaan ole mitään hyötyä lapsen kannalta? Kerro toki, niin tehdään se kaikki näiden väliinputoavien lasten vuoksi.
Onneksi sinäkin saat sitten omasta ja lastesi puolesta pelätä näitä hylättyjä lapsia kun kasvavat aikuiseksi, eikä mitään muita eväitä ole annettu kuin se mitä vanhempi yksin yritti. Kaikki tuki evättiin, mutt silti pitäisi "osata olla niin kuin muut".
Tää on ainoa mikä vähän lämmittää mieltä, kun ajattelee että sinunkaltaisesi toivottavasti kärsivät näistä erityislapsista jossain vaiheessa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?
Toivon että vanhemmat sijoittavat hänen kasvatukseensa.
Kaikkien mielestä on kiva höpöttää tunnilla. Unohtuneet kirjat voi hakea kotoa tai istua tunnilla ilman kirjaa.
Ei näissä asioissa ole mitään ihmeellistä.On tuttu juttu, että vanhemmat nimittävät levotonta pulisijaa ylivilkkaaksi ja opettajat samaa kaveria kurittomaksi.
Eikä uutta ole sekään että palvovat vanhemmat luulevat oman pikku mussukan olevan muita lahjakkaampi.Ehkä asia korjaantuu sillä, että höpöttäjälle opetetaan ettei hän ole maailmannapa.
Entäs jos sekä vanhemmat että opettajat nimittävät pulisijaa ihan vain adhd-lapseksi, ymmärtävät hänen erityisyyttään?
Ja uskovat (eivätkä enää vain luule kuvittelevansa) lapsensa olevan muita lahjakkaampi siinä vaiheessa, kun lukiosta irtoaa L:n paperit käytännössä ilman mitään vaivannäköä.?Ei kai se haittaa jos ei ole toisten selkänahasta repinyt mahdollisuuksiaan. Eli matkalla onneen on tallottu sitten muiden mahdollisuus oppia.
Pelkkä pulisija harvemmin häiritsee niin paljon, että kaikki menee pieleen, mutta muu käytytymisongelma ja haasteet kyllä pilaavat toisten oppimisen.Oppilailla ei ole oikeutta häiritä muiden työrauhaa pulinalla.
Koulussa on säännöt ja siellä ollaan oppimassa myös yhteisössä toimimista ja sääntöjen noudattamista.Puliskoot kotonaan ja vapaa aikana täysin palkein!
Muistan kouluajasta parhaina hetkinä ne, kun opettaja pamautti karttakepin pöytään ja karjaisi "Hiljaa!!" Tai häirikkö sai mennä käytävään, tai reksin juttusille.
Joka tapauksessa sen, kun laskeutui rauha luokkaan.Parhaita tunteja oli valinnaisryhmät ja vaativat tasoryhmät. Siellä ei tarvinnut kärsiä "huippulahjakkaista pulisijoista" eikä muistakaan häiriötekijöistä. Opettajatkin oli rennompia ja opiskelu kivaa. Siinä oli kerrankin älyllistä haastetta.
Samaa mieltä. Minulla oli hieno miesopettaja joka kyllä laittoi häiriköt kuriin.
Nykyään olisi oikeudessa. Laittoi hienosti käytävälle häirikön, koulukiusaajan niskaperseotteella.
Mitähän varten tämän ketjun avasin. No typeryyttäni varmaan...
Oli miten oli. Ihan kohta täysi-ikäinen tyttäreni on erityisnuori. Äärettömän kiltti, hiljainen, huomaamaton ja asiallinen, mutta vaikeasti lukihäiriöinen. Mikään opiskelu ei tunnu onnistuvan. Lukio ei käy lähtökohtaisestikaan ja ammattikouluissa ei saa mitään tukea oppimiseen. Mutta on sitten liian älykäs erityisammattikouluihin. Näiden vaikeuksiensa takia on nyt vakavasti sentunut ja ahdistunut. Syrjäytymiseltähän tämä näyttää. Niin siinä käy.
Mutta silti, kehtaan toivoa, että tyttäreni saisi edes perheen joskus. Tuskin on aplta työpaikkoja viemässä nenän edestä. Joten olisiko haittaa, jos hän edes puolison löytäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?
Toivon että vanhemmat sijoittavat hänen kasvatukseensa.
Kaikkien mielestä on kiva höpöttää tunnilla. Unohtuneet kirjat voi hakea kotoa tai istua tunnilla ilman kirjaa.
Ei näissä asioissa ole mitään ihmeellistä.On tuttu juttu, että vanhemmat nimittävät levotonta pulisijaa ylivilkkaaksi ja opettajat samaa kaveria kurittomaksi.
Eikä uutta ole sekään että palvovat vanhemmat luulevat oman pikku mussukan olevan muita lahjakkaampi.Ehkä asia korjaantuu sillä, että höpöttäjälle opetetaan ettei hän ole maailmannapa.
Entäs jos sekä vanhemmat että opettajat nimittävät pulisijaa ihan vain adhd-lapseksi, ymmärtävät hänen erityisyyttään?
Ja uskovat (eivätkä enää vain luule kuvittelevansa) lapsensa olevan muita lahjakkaampi siinä vaiheessa, kun lukiosta irtoaa L:n paperit käytännössä ilman mitään vaivannäköä.?Ei kai se haittaa jos ei ole toisten selkänahasta repinyt mahdollisuuksiaan. Eli matkalla onneen on tallottu sitten muiden mahdollisuus oppia.
Pelkkä pulisija harvemmin häiritsee niin paljon, että kaikki menee pieleen, mutta muu käytytymisongelma ja haasteet kyllä pilaavat toisten oppimisen.Oppilailla ei ole oikeutta häiritä muiden työrauhaa pulinalla.
Koulussa on säännöt ja siellä ollaan oppimassa myös yhteisössä toimimista ja sääntöjen noudattamista.Puliskoot kotonaan ja vapaa aikana täysin palkein!
Muistan kouluajasta parhaina hetkinä ne, kun opettaja pamautti karttakepin pöytään ja karjaisi "Hiljaa!!" Tai häirikkö sai mennä käytävään, tai reksin juttusille.
Joka tapauksessa sen, kun laskeutui rauha luokkaan.Parhaita tunteja oli valinnaisryhmät ja vaativat tasoryhmät. Siellä ei tarvinnut kärsiä "huippulahjakkaista pulisijoista" eikä muistakaan häiriötekijöistä. Opettajatkin oli rennompia ja opiskelu kivaa. Siinä oli kerrankin älyllistä haastetta.
Samaa mieltä. Minulla oli hieno miesopettaja joka kyllä laittoi häiriköt kuriin.
Meillä oli kuvismaikka, jonka tunnit oli puhdasta nautintoa. Hento, eteerisen näköinen nainen, joka ei sietänyt tippaakaan pelleilyä. Se ei tarkoittanut, etteikö kaverin kanssa olisi saanut jutella. Mutta kun opettajalla oli puheenvuoro, häntä kuunneltiin.
Joillain opettajilla on auktoriteettia ja korkea vaatimustaso. Sellaisen tunneilla on rauhallista ja antoisaa.
Fyssan ja kemman maikka oli samaa maata. Ja syytä onkin: happojen sun muiden kanssa ei leikitä.
Tarvittaessa opettaja komensi törttöilijän seisomaan, ja antoi tarvittavan apuopetuksen.
Se tehosi poikkeuksetta.
Mitenhän paljon kännykät, energiajuomat, löysä kasvatus, mässääminen, liikunnan puute, liika valvominen ja rajojen puuttuminen vaikuttaa näiden "ylivilkkaiden mutta lahjakkaiden" määrään?
Kas kun omana kouluaikanani moisia ei ollut ainuttakaan, ei koko 12-vuotisen koulun aikana.
Mun on siskoni poika vakavasti lukihäiriöinen, mutta on silti löytänyt puolison ja heillä on kaksi lastakin. Ja on opiskellut ammattiin, kahteenkin. En tarkkaan tiedä, millaista tukea hän sai koulussa, mutta ei se herkkua ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
Mihin sijoittaisit ne fiksut ja lahjakkaat erityislapset jotka eivät häiriköi?
Mitä olisi pitänyt odottaa?
Minulla on erityislapsi - nyt jo erityisaikuinen. Opiskelee toista tutkintoaan AMK:ssa.
Alue: Aihe vapaa
No mille luokalle sijoittaisit hyvin lahjakkaan, mutta ylivilkkaan, tunnilla höpöttävän ja kirjat kotiin unohtaneen lapsen?