Ihmetyttää erityislasten vanhempien odotukset

No en kuule luule mutta onnellisen elämän saa. Ei työpaikka nyt niin herkkua aina ole. Eläkkeelle jäi vuosi sitten ja ikää 16 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan ulkomailta. Lapsellani on lukihairio. Han on tavallisessa luokassa ja saa erityisopetusta tietyissa ainessa pienryhmassa. Nimitys on special educational need. Koulu tekee parhaansa, MUTTA myos olettaa etta vanhammat panostavat eli joko PAIVITTAIN istutaan alas ja kaydaan lapi juttuja. Suomessa odotetaan etta lasten koulutus hoidetaan koulussa, etta vanhempien ei tarvitse siihen puuttua. Come'on! Oman lapsesi tulevaisuus kysymyksessa. Ala siirra vastuuta kenellakaan muulle!! Mina myos maksan ulkopuoliselle 'kouluttajalle' viikottain, etta kay meilla kotona tekemassa extra juttuja (ja olen tehnyt 5 vuoden ajan). 

Kuulostaa hyvältä. Suomessa on enempi niin päin, että paheksutaan, jos erityislapselta vaaditaan opiskelutyötä. On opettajia, joiden mielestä koulussa ei saa olla läksyjä eikä kokeita, koska se olisi rankkaa lapselle. Oma lapseni turhautui opetuksen puuutteeseen tällaisessa koulussa. Onneksi saimme lapsen toiseen kouluun ja sitä kautta hyvän pohjan jatko-opinnoille.

Mulla on diagnosoitu adhd ollessani lapsi. Ja tämä harvinaista, koska olen nainen. Kaikki kiitos vain sille neurologille, joka osasi ja tiesi että tytöillä ja pojilla voi oireet olla erilaisia. Moni tyttö jää diagnosoimatta, koska heidän oireilu ei ole niin silmiinpistävää. Tämä pätee myös Aspergerin oireyhtymään. Vieläkään ei edes lääkärit osaa ottaa huomioon erilaisia oireita sukupuolten välillä. Diagnosointi perustuu vielä siihen aikaan, jolloin poikia koski koulunkäynti ja heistä seulottiin heikkolahjaisimmat ja "tyhmät"(minkälaisia lukihäiriöiset ja adhd:t olivat ennen).

Kävin lapsena lukihäiriöluokkaa, jossa mentiin yleisen opetussuunnitelman mukaan. Oli erityisopettaja ja kouluavustaja, joilla oli aikaa antaa opetusta ja huomioida erityistarpeet. Englannissa, ruotsissa ja äidinkielessä oli paljon petrattavaa lukihäiriön takia, matematiikka sujui hyvin. Tällaisia erityisluokkia ei nykyään ole, minkälaista kävin lapsena. Muistan myös autismi-, dysfasia- ja käytöshäiriöluokat ja niissä myös opiskeltiin yleisen opetussuunnitelman mukaan. Näistä luokista moni jatkoi ihan normaalisti lukioon ja korkeakouluun, mitä nyt olen tavannut kouluaikaisia tovereita. Nuo luokkamuodot palvelisi parhaiten oppilasta kuin nykyiset erityisluokat, joissa on sekaisin käytöshäiriöiset, kehitysvammaiset, heikkolahjaiset, lukihäiriöiset ja dysfaatikot. Ja siellä saatetaan mennä niiden heikoimpien ehdoilla.

Mulle ehdotettiin jopa harjaantumiskoulua, jossa oppilaat oli kehitysvammaisia. Onneksi omat vanhempani sisuuntuivat ja tiesivät, ettei mun älyssä ole vikaa. Luovaan tekemiseen uppoutuneena ja matematiikasta kiinnostuneena lapsena olisin turhautunut siellä, jossa vielä yläasteella opiskelu oli alakoulun juttuja eikä olisi kannustettu itsenäisyyteen. Olisin taatusti päätynyt sieltä työkyvyttömyyseläkkeelle ja työkeskukseen pussittamaan ruuveja enkä olisi korkeasti koulutettu ja perheellinen, naimisissa oleva nainen.

Mulla on niin hyvät vanhemmat, jotka ovat jaksaneet antaa mulle kaiken mahdollisen avun. Ei mua hyysätty mitenkään enkä ole koskaan sellaista vaatinut. Mua ei koskaan aivopesty siihen pumpulinpehmoiseen maailmaan vaan oltiin realisteja eli osasin pukea itse vaatteet, mutta piti vain liiallisesta tehokkuudesta huomauttaa. Reippauttani ja rohkeuttani on toki kehuttu ja niillä ominaisuuksilla olen pitkälle päässyt kouluissa. Olen joskus sivusta seurannut sitä, kuinka jotkut vanhemmat varjelee ihan normaaliälyistä lasta, joka istuu vain pyörätuolissa, kaikelta pahalta ja myös henkistä puolta varjellaan. Tuollainen kasvattaminen tekee hallaa sille lapselle, joka kykenee itsenäiseen ajatteluun, ja pilaa myöhemmin mahdollisuuden parisuhteen muodostamisessa, työelämässä ja perheen perustamisessa.

Häirikkölapset tulee sijoittaa erilleen normaali lapsista.

Kyllä se yleensä rehtorilta pitäisi onnistua.

Tunnen opettajan joka sanoi, että 20 min menee aina tunnin aloittamisesta hukkaan, kun erityinen häiritsee opetusta.  On rankkaa opelle ja oppilaille jotka ovat kiinnostuneet opetuksesta.  No rehtori siirsi tämän häirikön toiseen luokkaan ja rauha palasi luokkaan.

Ei kaikkea kurittomuutta ole pakko sietää toisten oppilaiden vahingoksi.