Lue keskustelun säännöt.
1 vuotiaan itkeminen ja epätoivoinen äiti
02.10.2018 |
Jotain vertaistukea tai apua kaipaisin! Meillä 1 vuotias pojankloppi, vauvasta asti ollut kova itkemään. Muutaman viikon iässä alkoi selittämättömät jokailtaiset monen tunnin itkut jotka helpottivat muutaman kuukauden iässä. Silti tähän päivään asti poika on ollut kovin kiukkuinen tapaus ja herkästi alkaa itku joka ei sitten helpolla laannu. Käsittämättömiä raivokohtauksia jolloin hän ihan puristaa kädet nyrkkiin ja huutaa kurkkusuorana niin että verisuonet näkyy päässä. Heittäytyy lattialle ihan holtittomasti, läpsii, repii hiuksista ja itkee ja huutaa samalla. No nuo raivokohtaukset kyllä yleensä laantuu kun ottaa syliin janrauhoittelee. Tällä hetkellä suurin ongelma on illat/yöt. Nukkumaanmeno ja nukkuminen. No iltaisin nukkumaanmeno onnistuu jo jotenkuten, yleensä poika jo nukahtaa omaan sänkyyn imetyksen jälkeen. Nyt muutaman iltana ollut nukkumaanmenokin ihan sirkusta. Imetän edelleen öisin koska se on vaan ollut tähän asti se helpoin tie (joo tiedän! iso virhe!!), unikouluttaa (tassuttaa) olen yrittänyt mutta ei siitä ole vaan tullut mitään! Pojan itku on joka yö yltynyt niin pahaksi että hän on vaan kiljunut kurkkusuorana ja karjunut juuri niin kuin kuvailin aiemmin. Verisuonet lähellä posahtaa. Mitään kontaktia ei poikaan silloin saa. Rinnalle kun olen sitten lopulta ottanut niin on rauhoittunut samantien ja nukahtanut. Nyt poika on alkanut heräilemään varmaan kymmenisen kertaa yössä eikä rauhoitu millään. Oikeastaan en ole edes varma onko hän hereillä, mutta ihan hirveää huutoa ja itkua taas ja koskea ei saa eikä ottaa kainaloon mutta yksinkään hän ei halua olla..
Mitä teen noiden öiden kanssa?! Miten saisin pojan nukkumaan täydet yöt omassa sängyssä? Tai edes täydet yöt? Olen loppu.
Kommentit (37)
Yllättäen maito aiheuttaa monille pahoja oireita. Kannattaa kokeilla ruokavaliota täysin ilman maitoa. Voi olla jokin muukin "allergia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allergia tai jokin muu kipu? Aistiyliherkkyys?
Allergian mahdollisuuteen täytyy tosiaan perehtyä tarkemmin! Sitä en ole ees ajatellut.. Aistiyliherkkyys on käynyt mielessä kyllä!
apLapsi vuoden itkeny ja allergiaa et oo miettiny?!?! eiluoja nyt taas.
En ole ap, mutta neuvolassa usein vähätellään itkuja, vaikka yrittäisikin saada asioita eteenpäin.
Ei kai kukaan ole niin pöhkö että laskee pelkän julkisen terveydenhuollon varaan. Odottaisin vieläkin meidän perheelle mm diagnooseja: endometrioosi, astma, keliakia, refluksi, aistiyliherkkyys, allergia, murtuma, kysta, kilprauhastulehdus...
Yhtäkään näistä ei siellä tunnistettu.
Tosi hyviä kommentteja olet saanut. Olen samaa mieltä, että lastenlääkärille selvittämään. Neuvolassa ei näistä sairauksista niin tiedetä. Ja tuo naapuri-kommentti, niin voi hyvä luoja... Koita pitää huolta omasta jaksamisesta, älä stressaa naapureilla kun et tilanteelle mitään voi. Paitsi tietenkin yrittää selvittää että mistä itkut johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allergia tai jokin muu kipu? Aistiyliherkkyys?
Allergian mahdollisuuteen täytyy tosiaan perehtyä tarkemmin! Sitä en ole ees ajatellut.. Aistiyliherkkyys on käynyt mielessä kyllä!
apLapsi vuoden itkeny ja allergiaa et oo miettiny?!?! eiluoja nyt taas.
En ole ap, mutta neuvolassa usein vähätellään itkuja, vaikka yrittäisikin saada asioita eteenpäin.
Eikä apua vämttämättä saa, vaikka pääsisi lääkärille ja eteenpäin tutkimuksiin. Meillä kävi niin, että lääkäri mitätöi oireet ja tutkimukset. Tein sitten omat ratkaisuni ruokavalion suhteen, jotta yöitkut loppuivat. Vasta 6-vuotiaana tuli vastaan allergologi, joka otti lapsen oireet vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Refluksi tai allergiat. Olen melko varma, että jompi kumpi tai molemmat. Meillä oli sama. Vasta 3-vuotiaana on kokonaan alkanut helpottamaan. Olen ollut välillä niin loppu, niin loppu.
Hakeudu hyvälle lääkärille, joka tietää näistä asioista. Refluksia vähätellään useasti. Liity Facebookissa ryhmiin, joista saat tietoa hyvistä lääkäreistä.
Tsemppiä!
Lääkärille se on siis mentävä. Kiitos! Siis juuri näitä viestejä mä kaipasin. Olin ihan varma että mut vaan lytätään mutta mä sain oikeesti apua! Kiitos oikeesti niin paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allergia tai jokin muu kipu? Aistiyliherkkyys?
Allergian mahdollisuuteen täytyy tosiaan perehtyä tarkemmin! Sitä en ole ees ajatellut.. Aistiyliherkkyys on käynyt mielessä kyllä!
apLapsi vuoden itkeny ja allergiaa et oo miettiny?!?! eiluoja nyt taas.
Tuoreille äideille kaikki on niin uutta ja joskus jopa pelottavaa, osaako lastaan hoitaa oikein. Neuvola on muovattu ihmisten mielissä "turvapaikaksi", josta saa apua lasten kanssa, ilman tuomitsemista. Kuitenkin usein kun sieltä apua pyytää, sinua joko vähätellään tai naureskellaan, kun ei nuoret ja tuoreet äidit mistään mitään tiedä, vauvat nyt vaan itkee.
Jos äiti lytätään huolineen neuvolassa, helposti ajattelee itse olevansa väärässä. Minun käskettiin huudattaa vauvallani nälkää, vaikka ei ollut yläkäyrillä. Hän oksenteli kun joi niin paljon maitoa, sitten huusi lisää kun tuli taas nälkä, oksensi jne. Pyysin apua tähän ja sain tuon neuvon huudattaa vauvaa. Moni herkillä oleva tuore äiti uskoisi vain neuvolaa, kun ajattelevat että kyllä siellä tiedetään. Minä ratkaisin sitten ongelman omin nokkineni ja mainitessani siitä neuvolassa sain kauhean saarnan asiasta ja hyvä etteivät suoraan sanoneet huonoksi ja vastuuntunnottomaksi äidiksi.
Nuo ekojen kuukausien itkut on voineet olla ihan pienen vauvan mahakipuja. Mutta kyllä mä tuossa iässä veisin lääkäriin, ettei vaan olisi jotain allergiaa tai muuta elimellistä ongelmaa. Jos ei ole, niin sitten lienee temperamentista kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veisin vauvojen vyöhyketerapeutille.
Mä vein vauvan ihan pienenä ja se rauhoitti.
Meillä on 3v poika ja nyt on taas alkamassa uusi uhmakausi ja nuo karjumiset kuulostaa aika tutulta. Meillä ei ole mitään ongelmia syömisen ja nukkumaan menon kanssa, mutta välillä saa päivisin ihan tyhjästä kauheita raivareita, juoksee ympäri asuntoa ja karjuu niin, että korvia vihloo.
Menee kyllä ohi puolessa minuutissa, enkä aina tiedä mikä ihme siihen on johtanut. Usein näihin johtaa se, kun hän astuu legon päälle, lelu tippuu sohvalta, olen laittanut pyykit ilman häntä, kissa tulee leikkien tielle tmv.
Kun häntä sitten rauhoittelee, lopettaa useimmiten huutamisen ja katsoo minua vain kiukkuisesti ja supistaa suun viivaksi. Hän ei ole ikinä halunnut "kunnon" lohdutusta. Oli jo alle 1v sellainen, että jos loukkasi, hakeutui syliin lohdutusta hakemaan, mutta sillä samalla sekunnilla kun hänet otti syliin, sai raivarin ja venkosi pois sylistä. Jäi sitten itkemään ja nyyhkimään viereen ja siinä sai hiukan silitellä selästä ja halia. Itse olen silti ollut aivan samanlainen lapsena ja lapsessa on paljon muitakin pieniä seikkoja, joissa olen itse ollut aivan samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisään sen että poika ei koskaaaaaan missään vaiheessa ole suostunut vaunuissa matkustamaan/nukkumaan. Kantorepussa ainoastaan, vaunuissa makuuasennossa alkoi aina vaan hirveä huuto, ihan siis vauvasta asti. TämäKIN puhuisi kyllä tuon refluksin puolesta. miksi ihmeessä olin niin tyhmä enkä vaatimalla vaatinut neuvolassa apua kun asian otin puheeksi?!
Jos jollakin on lisää omakohtaista kokemusta nimenomaan tuosta silent refluksista niin kertokaa omia kokemuksianne! Ihan nimenomaan tuosta meidän pikkuvauva ajasta muistan sen että poika joi maidon jonka jälkeen suurinpiirtein kaikki tuli ylös, tuntui välillä ettei toinen saanut mitään syötyä kun kaikki tuli ylös. Se suuri puklailu/oksentelu loppui sitten jossain vaiheessa muistaakseni muutaman kk iässä myöskin. Taisi muuttua ”normaaliksi” puklailuksi. Ja kaikista näistä sanoin neuvolassa, sanoin itkuista, kyselin refluksista, sanoin että makuuasennossa poika ei viihdy. Mut ei kukaan ottanut tosissaan.. nyt kun muistelen niin silloin öisin nukkuminen oli myös välillä sitä että piti olla mahdollisimman pystyssä asennossa. Ei tosin joka yö, mutta useasti..
Yöimetyksestä luopumista suosittelen lämpimästi. Lasta valvottaa kierre, jossa rinta toimii uniassosiaatuona. Todennäköisesti ruokakin alkaa maistua paremmin päivällä, kun yösyöminen vähenee. Lisäksi jos lapsella on refluksia voi maidon juonti aiheuttaa nousuja, jotka taas ylläpitää heräilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella oli pienenä paha refluksi. Mutta tajuan nyt että olen ollut niin väsynyt etten kykene kertomaan sinulle mitä siihen kuului. En muista yhtään konkreettista oiretta tai hetkeä koko tuosta elämänvaiheesta. Mieli on täysin blanco.
Vierailija kirjoitti:
Yöimetyksestä luopumista suosittelen lämpimästi. Lasta valvottaa kierre, jossa rinta toimii uniassosiaatuona. Todennäköisesti ruokakin alkaa maistua paremmin päivällä, kun yösyöminen vähenee. Lisäksi jos lapsella on refluksia voi maidon juonti aiheuttaa nousuja, jotka taas ylläpitää heräilyä.
Siis mä niin toivoisin että päästäisiin noista yöimetyksistä eroon! Onhan niistä siis pikimmiten päästävä. Tuntuu vaan että tarviin siihen jotain ylempiä voimia.. Täytyy kerätä kaikki voimat ja pysyä tiukkana, ehkä täytyy myös hakea korvatulpat. Naapureille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allergia tai jokin muu kipu? Aistiyliherkkyys?
Allergian mahdollisuuteen täytyy tosiaan perehtyä tarkemmin! Sitä en ole ees ajatellut.. Aistiyliherkkyys on käynyt mielessä kyllä!
apLapsi vuoden itkeny ja allergiaa et oo miettiny?!?! eiluoja nyt taas.
En ole ap, mutta neuvolassa usein vähätellään itkuja, vaikka yrittäisikin saada asioita eteenpäin.
Ei kai kukaan ole niin pöhkö että laskee pelkän julkisen terveydenhuollon varaan. Odottaisin vieläkin meidän perheelle mm diagnooseja: endometrioosi, astma, keliakia, refluksi, aistiyliherkkyys, allergia, murtuma, kysta, kilprauhastulehdus...
Yhtäkään näistä ei siellä tunnistettu.
No ei kuule niitä joka alan erikoislääkäreitä ole joka puolella Suomea. Pakko vaan olla niin ”pöhkö”, että turvautuu siihen, mitä paikkakunnalla on.
Kaikille unikoulun ehdottajille: jos lapsi itkee kipuitkua, sen eron normi-itkuun kyllä huomaa. Kyse ei ole pienen vauvan/alle yksivuotiaan kohdalla "protestoinnista" tai edes uniassosiaatiosta, jos itkee tuskaansa ja hakkaa suurinpiirtein päätä maahan kuten meillä. Meillä silent refluksiin auttoi eniten ummetuslääke Pegorion, hellin mahdollinen tapa pitää vatsa tarpeeksi hyvin toimivana, joka päivä kakka tultava. Happosalpaajat yms vahvat lääkkeet vaan pahensi pienen oireita. Gaviscon tuntui joskus kohtauksen hetkellä toimivan ensiapuna.
Lehmänmaitoa ja vehnää en antanut ollenkaan. Vaikka ei allergiaa olisi, ne tuntuivat tukkivan ja turvottavan masua.
Esikoinen oli itkuinen vauva. Kelpasi vain syli 24/7 ja silloinkin piti olla liikettä. Neuvolassa sanottiin toisten vauvojen vain olevan itkuisempia kuin toiset. Kakka oli vetelää, vihreää, limaista. Neuvolassa lääkäri sanoi, että vauvan kakka voi olla ihan mitä vain. Okei, vauvalla on siis kaikki hyvin vaikka huutaa hirmuisesti, yöpainotteisesti.
Sattumalta kaksivuotiaana selvisi laktoosi-intoleranssi kun kovan räkätaudin vuoksi jätimme maidon juottamatta. Tuli ekat kiinteät kakat. Maidon palattua ruokajuomaksi alkoi lapsi valittaa vatsakipuja, piereskeli ja ripuloi. Nyt unenpuutteen sumentamilla aivoilla hoksattiin yhteys. Raukkaparka, laktoosia kun on ihan rintamaidossakin. Ei ihmekään ettei nukkunut ja parkui vaan. Esikoisen äitinä en tajunnut vaatia mitään apua, surettaa vietävästi näin jälkikäteen tyytymiseni neuvolalääkärin ja th:n mielipiteisiin.
No nyt meidän kuopuksella (1,5v) on kuvailemasi kaltaisia, joskaan ei noin rajuja, huutokohtauksia väsyneenä. Meillä on auttanut yövalo, että huone on hämärä eikä pimeä. Hyräily auttoi jossain vaiheessa, kuten "Jaakko kulta" -laulu mutta Jaakon tilalla vain lapsen oma nimi. Oman nimen kuuleminen voi rauhoittaa. Mies on sitä mieltä, että lapsihan on selkeästi autisti. Nehän saavat tolkuttomia huutokohtauksia. Minä taas vähän sitä mieltä, ettei lapsi osaa vielä ilmaista itseään ja hätäänsä(?) muutoin. Mutta sitä minä en vielä oikein ole saanut päähäni, mikä se hätä on. Onneksi huudot ovat meillä jo vähentyneet, liekö kyse vain temperamentista.
En ole ap, mutta neuvolassa usein vähätellään itkuja, vaikka yrittäisikin saada asioita eteenpäin.