Lue keskustelun säännöt.
Mitä voisi vielä tehdä elämässään?
Tyhjyys
02.10.2018 |
Kertokaa mistä voisi saada elämän vimman keski-ikäisenä kaiken monta kertaa kokeneena?? Varsinkin seksin saralla kaikki nähty, mutta ilman sitä on jotenkin vain elossa. Mutta kun ei haluta enää. On työt, on lapset, on matkat, on kaikkea mahdollista. Vaan ei tunnu missään. Kurjuuttakin on koettu ja nälkää nähty joskus.
Kommentit (6)
Piensijoittaja kirjoitti:
On mielikuvituksen puutetta, jos ei itselleen mitään haaveita ja tavoitteita keksi. Ainakin minä keksin sitä mukaa, kun onnistun edellisiä saavuttamaan. Ponnistelu haaveita kohti ja niiden täyttyminen pitää mielen virkeänä.
Sinulla on siis koko ajan mielessä haaveita ja tavoitteita. Ap taas on jumissa tilanteessa jossa elämä tuntuu tyhjältä. Asenteesi "ei se ole ku keksii vaan" on mielestäni typerä ja vähättelevä.
Ap:lle: suosittelisin että yrität kartoittaa elämäsi omia arvoja (vinkkejä ja ohjevideoitakin löytyy netistä, englanninkielisessä materiaalissa hakusanat life core values toimivat). Kun lähtee harrastamaan tai tekemään työtä joka kohtaa syvien arvojesi kanssa, päästään syvempään tyydytykseen kuin esim. uusilla seksikokeiluilla saati sitten esim. päihteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullahan on hirveästi vaikka mitä. Mitä siinä valitat. Ala pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Kirjoita joka päivä ylös 5 asiaa joista olet iloinen ja kiitollinen. Ala arvostaa sitä mitä sulla on jo.
Vapaaehtoistyö voisi sopia sinulle. Luonnonystävät esim kerää roskia, puhdistaa rantoja ym paikkoja. Saa olla ulkona.
Mä oon vähän samassa tilanteessa, matkustellu en oo rahapulan jatai vähäisten lomien takia viime aikoina paljon harrastanut. Se on vielä listalla, mut seura uupuu.
Pakko vaan todeta että nää syvien arvojen harrastukset ei tuonu pahemmin sitä syvää tyydytystä. Joogan pitkäaikainen ja sinnikäs harrastus vienyt selibaattiin, raittiuteen ja hurjiin fyysisiin temppuihin. Mut nyt ku makaan täällä ei oo mitään. 47 v. Vähäsenkin pitkittynyt flunssa vei kaikki voimat niin enää ei temppuilla, palautumine täs iässä hidasta. Työ tylsä, palkka huono, mies jätti. Joten ei nuo joogan ihmeetkään Ole pysyviä.
Oon ollu rikas ja köyhä. Kaksin ja yksin. Mikään ei tunnu enää miltään. Toiv joku vaihe. Ootko kokeillut vanhojen talojen remppaamista tai sisustamista? Minä olen, siihen meni jotain puol milliä mut pidemmän aikaa Olin innostunut ja luulin löytäneeni sen jutun. Jäi thaimaat ja Mexikot näkemättä kun hurahdin suomen maaseutuun moneksi vuodeksi. Joo menin kans yliopistoon opisk ihan oikeasti, ei mitään avoimen kursseja. Siinähän nelikymppisenä innostu pariksi vuodeksi. Kokeile nyt vaik näitä haasteita jos et Ole jo. Muuten Mulla ei oo vinkkejä. Joku extreme-laji? Ite mietin et jos seura löytyy niin ehkä purjehdus voi olla jotain. Ai niin. Moni kuulemma Saa sisältöä elämäänsä golfista. Ei oo mun juttu mut monelle toimii. Oma faija jotain 50vuotiaana kaiken nähneenä, todellakin, sai uutta sis elämäänsä noista valkosista palloista nurmikolla.
En osaa sanoa.
Mäkin olen k.ikäinen. Olisin onnellinen, jos asiani olisivat noin mallillaan kuin ap.lla.
Silloin kun ne olivat - tai niin luulin - oli intoakin ja uteliaisuutta vaikka mihin.
Nyt on voimat vähissä, on potkittu päähän.
Vaikutat perustyytymättömältä ja vähän laiskalta.
Ehkä arvostat sitä mitä sulla nyt on, jos jonain päivänä menetät jotain tärkeää. Lääkärituttuni sanoi, että työssään hän on nähnyt, että 40+ vuotiaan on syytä oivaltaa, että elämä on NYT! Ei jossain hamassa tulevaisuudessa.
Tajua, että elämäsi on omissa käsissäsi. Ole kiitollinen jos sulla on ollut onnea. Katso ympärillesi, ja näe että toisinkin voi asiat olla. Älä odota, että joku muu tulee sua viihdyttämään.
Samat ongelmat ovat vaivanneet jo vuosia. Olen huomannut, että sillä ei oikeasti ole mitään väliä mitä teet, kunhan löydät huumorin niistä jutuista mitä teet. Itse opiskelin 40+ AMK-tutkinnon, ja otin sen ihan huumorin kannalta. Kun ei yritäkään todistella kenellekään mitään, voi esim. hoitoalakin olla ajoittain aika tyydyttävää kun siis vaan jaksa jättää huomiotta kaikki älyttömyydet. Pitää ottaa sellainen asenne, että maailma on olemassa minun viihdyttämisekseni. Tässä iässä osaa kuitenkin jo välttää hyväksikäytön ja vastuuttomuuden, joten se ilo on tavallaan ihan viatonta.
Itse saan iloa ihan tavallisista keskusteluista. Tai oikeastaan en, mutta jos viitsin kääntää koko keskustelun jotenkin vinksalleen niin että muut osapuolet ovat sopivan hämmentyneitä, saan monesti hyvät naurut vielä jälkeenpäinkin. Elämähän ei ole vakava asia!
On mielikuvituksen puutetta, jos ei itselleen mitään haaveita ja tavoitteita keksi. Ainakin minä keksin sitä mukaa, kun onnistun edellisiä saavuttamaan. Ponnistelu haaveita kohti ja niiden täyttyminen pitää mielen virkeänä.