Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni eroaa nykyään?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Joskus vuosia sitten kuulin tutkimuksesta, jossa todettiin kutakuinkin, että mitä nuorempana & mitä useamman eri henkilön kanssa harrastaa teininä seksiä, sitä todennäköisempiä ovat erot aikuisiällä. Kyky sitoutua kun tiettävästi ei kehity, kun mielessä on vain seksi ja se seuraava orgasmi.
Mutta jokainen voi nyt omalla ja puolison kohdalla pohtia pitääkö tutkimuksen väite paikkansa.
🤔
Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eikö se puolison idea ole juuri se seksi ja orgasmit?
Minulla on ollut elämäni aikana tasan kaksi miestä eikä enenpää tule, mutta kyllä minulle on ollut nuoresta asti seksi ja orgasmit erittäin tärkeitä, muuten pärjäisin yksinkin vallan mainiosti. Kyllä se rakkaussuhde on se miksi yhdessä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei eroamisessa ole mitaan pahaa! Kannattaisi enemman ajatella, etta se on se uusi normi, eika mikaan paha asia. Ennen kun kirkossa oli vihitty ja papin aamen saatu ni sitten karvisteltiin vaikka parempi olisi ollut kaikille osapuolillle menna omia menojaan. Nykyaan se on mahdollista ja suositeltavaa. Tarkeaa on tietenkin, etta lapset otetaan erityisesti huomioon ja heidan arkensa ja elmanasa ei stressaannu erosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole pakko sinnitellä toimimattomassa tai jopa sairaassa suhteessa sosiaalisen paineen, uskonnon tai toimeentulon takia.
Ei puolet liitoista voi olla toimimattomia ja sairaita. Se on täysin mahdotonta. Edes prosentti suhteista ei ole "sairaita".
99% avioliitoista on aivan normaaleja parisuhteita joita on jokaisessa maailman maassa ollut aina.
Ikävä kyllä on paljon enemmän alkoholismia, lähisuhdeväkivaltaa, muita päihteitä, pettämistä jne. Ei ole 99% mitenkään normaaleja parisuhteita joissa molemmat rakastaa toistaan pyyteettömästi, ei päihdeihminen rakasta, ei sairaaloisen mustasukkainen rakasta, ei petturi rakasta... vaikka puolisoaan ei haluaisi pois suhteesta päästääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vuosia sitten kuulin tutkimuksesta, jossa todettiin kutakuinkin, että mitä nuorempana & mitä useamman eri henkilön kanssa harrastaa teininä seksiä, sitä todennäköisempiä ovat erot aikuisiällä. Kyky sitoutua kun tiettävästi ei kehity, kun mielessä on vain seksi ja se seuraava orgasmi.
Mutta jokainen voi nyt omalla ja puolison kohdalla pohtia pitääkö tutkimuksen väite paikkansa.
🤔Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eikö se puolison idea ole juuri se seksi ja orgasmit?
Minulla on ollut elämäni aikana tasan kaksi miestä eikä enenpää tule, mutta kyllä minulle on ollut nuoresta asti seksi ja orgasmit erittäin tärkeitä, muuten pärjäisin yksinkin vallan mainiosti. Kyllä se rakkaussuhde on se miksi yhdessä ollaan.
No, kyllä minulle parisuhde on paljon enemmän kuin ”seksi ja orgasmit” - ei tässä sentään mitään pupuja olla, eikä toisaalta hedonismi pitkälle kanna - oli ”rakkauttakin” miten paljon tahansa taustalla.
Mutta kaukankos olet kahdessa parisuhteessasi ehtinyt viihtyä?
Minulle ero tuli yllätyksenä 20 v jälkeen. Syynä oli toinen nainen, mutta erossa mies sanoi suhteen olevan seuraus, ei syy. Tarkennan: en tiennyt mitään syytä olevan.
Sen tiesin, että mies poti elämää parin vuoden ajan. Aina kun kysyin mikä vaivaa, niin hän sanoi, että työ. Ja vanha auto. Ja työ. Työ. Ja arki, että elämä on pelkkää työtä ja ruuan tekemistä.
Erosta tulee kohta kymmen vuotta, enkä vieläkään oikein tiedä, miksi meille tapahtui niin kuin tapahtui. Jälkiviisaana tietty on löytänyt epäkohtia, mutta eivät ne olleet niin merkittäviä, että olisivat olleet peruuttamattomia syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole pakko sinnitellä toimimattomassa tai jopa sairaassa suhteessa sosiaalisen paineen, uskonnon tai toimeentulon takia.
Ei puolet liitoista voi olla toimimattomia ja sairaita. Se on täysin mahdotonta. Edes prosentti suhteista ei ole "sairaita".
99% avioliitoista on aivan normaaleja parisuhteita joita on jokaisessa maailman maassa ollut aina.
Onhan. Toimimaton on myös sellainen että jostakin syystä toinen lakkaa rakastamasta. Miksi ikuisesti yhdessä pysyminen on joku ihmeellinen hyve? Miksei saa etsiä rakkautta muualta jos vanha ei sytytä? Toki voi lähteä terapioiden kautta etsimään sitä tunnetta vanhaan kumppaniin, mutta kuinka usein se on vaivan arvoista ja kuinka usein se vain pitkittää lopullista eroa? Lapsetkin saa kieron mallin jos ei vaan osata laittaa lusikoita jakoon.
Älä seurustele kun et siihen ole kykenevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten prinsessan haaveiden toteutumatta jääminen on syy kaikkiin eroihin jotka tieän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole pakko sinnitellä toimimattomassa tai jopa sairaassa suhteessa sosiaalisen paineen, uskonnon tai toimeentulon takia.
Ei puolet liitoista voi olla toimimattomia ja sairaita. Se on täysin mahdotonta. Edes prosentti suhteista ei ole "sairaita".
99% avioliitoista on aivan normaaleja parisuhteita joita on jokaisessa maailman maassa ollut aina.
Onhan. Toimimaton on myös sellainen että jostakin syystä toinen lakkaa rakastamasta. Miksi ikuisesti yhdessä pysyminen on joku ihmeellinen hyve? Miksei saa etsiä rakkautta muualta jos vanha ei sytytä? Toki voi lähteä terapioiden kautta etsimään sitä tunnetta vanhaan kumppaniin, mutta kuinka usein se on vaivan arvoista ja kuinka usein se vain pitkittää lopullista eroa? Lapsetkin saa kieron mallin jos ei vaan osata laittaa lusikoita jakoon.
Älä seurustele kun et siihen ole kykenevä.
Sanoisin, että aina voi seurustella, mutta älä tee lapsia, jos et osaa sitoutua.
Olen myös sitä mieltä, että jos ihminen osaa rakastaa, niin se rakkaus ei koskaan kuole. Vain rakastumisen tunteeseen rakastuminen kuolee, sanoin toisesta rakentaman imagon rakastaminen voi loppua. Aito rakjaus ei lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeen kotona oli sen rennon naisen tilalla justiina. Ei mitään asiaa tehdä mitään. Ei auttaa, ei hoitaa vauvaa, aina tein väärin. Ei tuollaista alentamista jaksa kukaan. Kaiken lisäksi tilanne meni nii. Pitkälle, että olin aino joka kotona jotakin teki, ja tietysti väärin. Liian monta vuotta luulin että se alkuperäinen nainen tulisi takaisin. Ei tullut.
Ymmärrän hyvin. Yritit tehdä osuutesi ja mikään ei kelvannut. Mutta naien ei nähnyt vikaa itsessään, ei hakenut apua itselleen.
Joku linkkasi avioerotilaston. Siitä tuli mieleen, että monella kuitenkin varmaan on tunne, että erot ovat viime vuosina lisääntyneet. Onko avoeroista sitten mitään tilastoja? Edes lapsiperheiden avoeroista?
Itsellänikin on jotenkin sellainen tunne, että monet eroavat nykyään kun lapsiperhe-elämä ei tyydytä kaikkia tarpeita yhtä aikaa (tietysti muistakin syistä). Voin olla kuitenkin hyvin väärässä, ehkä omalle työpaikalle on vain sattunut paljon näitä, jotka eroavat ennen kuin lapsi on 3 v. Oma avioliittoni on ollut jopa eronpartaalla esikoisen ollessa vaippaikäinen ja miehen sairastuessa. Onneksi asiat selkenivät ja kasvoimme ihmisinä ainakin riittävästi :D
Eipä ne erot tilastojen valossa siis taida olla yleistyneet, mutta siltä se tuntuu. Sinänsä erojen syitä voi varmaan ihan perustellusti pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vuosia sitten kuulin tutkimuksesta, jossa todettiin kutakuinkin, että mitä nuorempana & mitä useamman eri henkilön kanssa harrastaa teininä seksiä, sitä todennäköisempiä ovat erot aikuisiällä. Kyky sitoutua kun tiettävästi ei kehity, kun mielessä on vain seksi ja se seuraava orgasmi.
Mutta jokainen voi nyt omalla ja puolison kohdalla pohtia pitääkö tutkimuksen väite paikkansa.
🤔Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eikö se puolison idea ole juuri se seksi ja orgasmit?
Minulla on ollut elämäni aikana tasan kaksi miestä eikä enenpää tule, mutta kyllä minulle on ollut nuoresta asti seksi ja orgasmit erittäin tärkeitä, muuten pärjäisin yksinkin vallan mainiosti. Kyllä se rakkaussuhde on se miksi yhdessä ollaan.
No, kyllä minulle parisuhde on paljon enemmän kuin ”seksi ja orgasmit” - ei tässä sentään mitään pupuja olla, eikä toisaalta hedonismi pitkälle kanna - oli ”rakkauttakin” miten paljon tahansa taustalla.
Mutta kaukankos olet kahdessa parisuhteessasi ehtinyt viihtyä?
Ensimmäisessä lähes 10 vuotta ja tässä toisessa, eli viimeisessä kohta 20 vuotta. Ja edelleen on rakkaus se tärkein ja se sisältää juurikin sen seksin ja orgasmit. Jos mieheni ei haluaisi rakastella kanssani enää ollenkaan, tekisin sen johtopäätelmän että hänen puoleltaan rakkaus on loppu ja se oli sitten siinä. Uutta miestä en alkaisi enää tässä iässä etsimään.
Parisuhde eroaa muista ihmissuhteista siinä että parisuhteessa harrastetaan seksiä, muissa ihmissuhteissa ei vaikka miten rakastettaisiin toisiaan. Jos mun parisuhde lakkaisi olemasta parisuhde, tyytyisin niihin muihin ihmissuhteisiin, mulla on lapset, sisarukset, vanhemmat, ystävät...
Vierailija kirjoitti:
Minulle ero tuli yllätyksenä 20 v jälkeen. Syynä oli toinen nainen, mutta erossa mies sanoi suhteen olevan seuraus, ei syy. Tarkennan: en tiennyt mitään syytä olevan.
Sen tiesin, että mies poti elämää parin vuoden ajan. Aina kun kysyin mikä vaivaa, niin hän sanoi, että työ. Ja vanha auto. Ja työ. Työ. Ja arki, että elämä on pelkkää työtä ja ruuan tekemistä.
Erosta tulee kohta kymmen vuotta, enkä vieläkään oikein tiedä, miksi meille tapahtui niin kuin tapahtui. Jälkiviisaana tietty on löytänyt epäkohtia, mutta eivät ne olleet niin merkittäviä, että olisivat olleet peruuttamattomia syitä.
Ehkä hänellä vaan rakkaus sinuun hiipui pois?
Rakastelitteko kuitenkin ne viimeiset pari vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Koska kaverikin erosi.
2. Ihmiset kyllästyvät nykyään nopeammin (kiitos some).
3. Tinderit ym. tekevät seurustelukumppanin vaihtamisesta leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ero tuli yllätyksenä 20 v jälkeen. Syynä oli toinen nainen, mutta erossa mies sanoi suhteen olevan seuraus, ei syy. Tarkennan: en tiennyt mitään syytä olevan.
Sen tiesin, että mies poti elämää parin vuoden ajan. Aina kun kysyin mikä vaivaa, niin hän sanoi, että työ. Ja vanha auto. Ja työ. Työ. Ja arki, että elämä on pelkkää työtä ja ruuan tekemistä.
Erosta tulee kohta kymmen vuotta, enkä vieläkään oikein tiedä, miksi meille tapahtui niin kuin tapahtui. Jälkiviisaana tietty on löytänyt epäkohtia, mutta eivät ne olleet niin merkittäviä, että olisivat olleet peruuttamattomia syitä.
Puolison lähteminen yllättäin on varmasti ollut raskasta, ja ymmärrän surun.
On silti lähteneen osapuolen vähättelyä sanoa, että epäkohtia oli, mutta ei kyllin merkittäviä. Nähtävästi ne hänelle ovat olleet. Ehkä ei ole halunnut sanoa syytä, ettei loukkaisi enemmän.
Nehän ovat nimenomaan olleet "peruuttamattomia" syitä.
Vierailija kirjoitti:
Koska feminismi
Tämä on se todellinen syy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole pakko sinnitellä toimimattomassa tai jopa sairaassa suhteessa sosiaalisen paineen, uskonnon tai toimeentulon takia.
Ei puolet liitoista voi olla toimimattomia ja sairaita. Se on täysin mahdotonta. Edes prosentti suhteista ei ole "sairaita".
99% avioliitoista on aivan normaaleja parisuhteita joita on jokaisessa maailman maassa ollut aina.
Onhan. Toimimaton on myös sellainen että jostakin syystä toinen lakkaa rakastamasta. Miksi ikuisesti yhdessä pysyminen on joku ihmeellinen hyve? Miksei saa etsiä rakkautta muualta jos vanha ei sytytä? Toki voi lähteä terapioiden kautta etsimään sitä tunnetta vanhaan kumppaniin, mutta kuinka usein se on vaivan arvoista ja kuinka usein se vain pitkittää lopullista eroa? Lapsetkin saa kieron mallin jos ei vaan osata laittaa lusikoita jakoon.
Älä seurustele kun et siihen ole kykenevä.
Sanoisin, että aina voi seurustella, mutta älä tee lapsia, jos et osaa sitoutua.
Olen myös sitä mieltä, että jos ihminen osaa rakastaa, niin se rakkaus ei koskaan kuole. Vain rakastumisen tunteeseen rakastuminen kuolee, sanoin toisesta rakentaman imagon rakastaminen voi loppua. Aito rakjaus ei lopu.
Toisaalta samaa mieltä. Mulle kävi siis niin, että mies lopetti rakastamasta ja tuntemasta ja lähti. Itse olin kyllä sitoutunut ja rakastin. Jälkikäteen ajateltuna se tunteettomuus ja rakkaudettomuus kyllä näkyi jo parin vuoden ajan ennen loppua. Nyt olen sitten sitä mieltä että on hyvä kun lähti, ei ollut meille kummallekaan oikein se tilanne. Lisäksi huomasin, ettei se ero todellakaan ollut maailman loppu vaan siitä selvittiin kun hoidettiin fiksusti. Lapsilla on edelleen kaksi rakastavaa vanhempaa jotka voivat paremmin kuin ennen.
T. Se joka kannusti eroon jos tunteita ei ole.
Näkyisin syynä sen että se on hyväksyttyä. Mummoni ukin kuoltua kertoi että olisi eronnut jo kun lapset oli pieniä jos ei olisi pelännyt sitä halveksuntaa mitä erosta seurasi. Enää kenekään ei ole pakko olla suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ero tuli yllätyksenä 20 v jälkeen. Syynä oli toinen nainen, mutta erossa mies sanoi suhteen olevan seuraus, ei syy. Tarkennan: en tiennyt mitään syytä olevan.
Sen tiesin, että mies poti elämää parin vuoden ajan. Aina kun kysyin mikä vaivaa, niin hän sanoi, että työ. Ja vanha auto. Ja työ. Työ. Ja arki, että elämä on pelkkää työtä ja ruuan tekemistä.
Erosta tulee kohta kymmen vuotta, enkä vieläkään oikein tiedä, miksi meille tapahtui niin kuin tapahtui. Jälkiviisaana tietty on löytänyt epäkohtia, mutta eivät ne olleet niin merkittäviä, että olisivat olleet peruuttamattomia syitä.
Puolison lähteminen yllättäin on varmasti ollut raskasta, ja ymmärrän surun.
On silti lähteneen osapuolen vähättelyä sanoa, että epäkohtia oli, mutta ei kyllin merkittäviä. Nähtävästi ne hänelle ovat olleet. Ehkä ei ole halunnut sanoa syytä, ettei loukkaisi enemmän.
Nehän ovat nimenomaan olleet "peruuttamattomia" syitä.
Aijaa. Eikö tuossa tilanteessa sitten pädekään enää se, että "ihmiset eroaa nykyään liian helposti kun eivät jaksa arkea..."? Sitä tässä ketjussa mun mielestä on jankattu. Sitten kun joku jätetty komppaa sanomalla että omakin mies lähti ilman mitään todellista syytä, niin sitten syyllistetään jätettyä sanomalla että kyllä sillä varmaan jotain syitä oli.... Ihme hommaa.
T. Eri
Minä olen eronnut vain avoliitosta, avioliitossa aion pysyä lopun ikääni. Nämä kaksi miestä riittää mulle koko iäksi.
Mun lähipiirissä ja suvussa on erottu todella vähän, varsinkaan avioliitoista, joten mun mielestä ei se eroaminen ole mitenkään kauhean yleistä.
Mulle tuli ero koska mies oli alkoholisti, muuten oltais varmaan tultu toimeen. Ehkä mun suvussa on erottu vähän koska alkoholisteja ei ole eikä tietääkseni väkivaltaisuutta tai pettämistä, ne kai ne yleisimmät syyt on erota. Siskoni erosi avioliitosta mutta mielestäni heidän ei olisi pitänyt yhteen mennä alunperinkään, mies oli sellainen että minä en olisi sitä kestänyt viikkoakaan. Sisko on uudestaan naimisissa ja luulen että tässä liitossa pysyy hamaan loppuun asti.