Vanhemmat yrittävät pakottaa minua muuttamaan sukutilalle

Jos olet vanhempien määräysvallan amka tietysti muutat.

Perinnön saatte vasta vanhempienne kuoleman jälkeen. Senjälkeen päätätte mitä teette. Varmaan osuus sukutilasta kelpaa rahana.

Täällä sama. Nää on vaikeita asioita. Omat vanhemmat sellaisia känkkäränkkiä. Mitään ei saa myydä pois. Sisarukset myös vaikeita ihmisiä. En haluaisi oll missään tekemisissä, mutta äiti pakottaa olemaan tekemisissä. 

Mulla tilanne, se että suorastaan odotan vanhempieni kuolemaa. En jaksa vaan enää olla heidän palvelija ja käskyjen ja kommenuksen alaisena. 

Ainut huono puoli on se, että sitten on vielä kaksi sisarusta. Luultavasti otan vaan rahat pois ja pistän sitten välit poikki. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama. Nää on vaikeita asioita. Omat vanhemmat sellaisia känkkäränkkiä. Mitään ei saa myydä pois. Sisarukset myös vaikeita ihmisiä. En haluaisi oll missään tekemisissä, mutta äiti pakottaa olemaan tekemisissä. 

Korvastako ne sinua sinne raahaa  ?

Ei ole mikään pakko mennä 

Vierailija kirjoitti:

Mulla tilanne, se että suorastaan odotan vanhempieni kuolemaa. En jaksa vaan enää olla heidän palvelija ja käskyjen ja kommenuksen alaisena. 

 

Ainut huono puoli on se, että sitten on vielä kaksi sisarusta. Luultavasti otan vaan rahat pois ja pistän sitten välit poikki. 

Siihen sinulla on oikeus

Tulitikku.

Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan. Ellei teillä sisaruksilla kenelläkään ole lapsia, niin tekisin jo perinnöstä luopumisen asiakirjan ja näyttäisin vanhemmille.

Jos teillä on lapsia, niin sitten kannattaa vaan ottaa perintö vastaan ja laittaa myyntiin ja myydä sillä hinnalla, mitä joku on valmis maksamaan. Vaikka sit eurol, mut pääseepä eroon.

Olet aikuinen, sanot vanhemmilles, et ei vois vähempää kiinnostaa. Ihme hissukoita....

Ai jaa. Tää on taas sama juttu, ihmiset jotka eivät ole kunnolla itsenäistyneet valittavat.

Et ole vastuussa vanhempiesi mielenliikkeistä. Jos tilalla asuminen ei sinun elämääsi sovi, niin vanhempien on hyväksyttävä se. Tila myyntiin tai toisten sisarusten haltuun. Älä taivu painostuksen alla. Sinun elämä on sinun elämä. 

Älä suostu, nyt pitää sun vaan laittaa jalka maahan, että et halua ja piste. Muuten voit myötäillä, älä siis pahoita heidän mieltä myynti aikeilla vaan voit vaikka autella heitä joskus pitämään talosta huolta. Mehän tehtiin niin, että myytiin sitten vanhat kiinteistöt kun ei niitä tosiaan kukaan meistä halunnut kontolleen. Hyviä muistoja, mutta sijainti niin hankala ja eikä mitään palveluja ei edes kyläkauppaa ko paikalla enää. 

Vierailija kirjoitti:

Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan. Ellei teillä sisaruksilla kenelläkään ole lapsia, niin tekisin jo perinnöstä luopumisen asiakirjan ja näyttäisin vanhemmille.

Jos teillä on lapsia, niin sitten kannattaa vaan ottaa perintö vastaan ja laittaa myyntiin ja myydä sillä hinnalla, mitä joku on valmis maksamaan. Vaikka sit eurol, mut pääseepä eroon.

Olet aikuinen, sanot vanhemmilles, et ei vois vähempää kiinnostaa. Ihme hissukoita....

Eihän tässä vielä olla perintöä jakamassa. 

Olet aikuinen ihminen ja päätät omat asiasi ja elämäsi. Jos sinulla on työ siellä missä asut ja toimeentulo ni se on hyvä. Ja maataloudella ei elä. Nykyään on enempi velaksi elämistä ja sisarukset tietty heidät pitäisi maksaa ulos talosta. Rahalla vaikka tilan hinta ei oo suuri edes pakkohuutokaupalla. 

Minä muutin sukutaloon 45 vuotiaana. Isäni sitä haluasi ja antoi rahaa täällä elämiseen. Onneksi on rahaa että täällä voi asua. Maalla tämä on tietty mutta on oma rauha ja tekemistä riittää. Kauppaan on 10 km.

Nämä sukutilat ja -talot on hankalia. Suvussani on sellainen. Ties kuinka monennessa polvessa sitä viimeksi viljeli enoni, joka nyt on liki 90-vuotias. Jo vuosikymmeniä sitten sen erinäisistä "suku velvoittaa, pitkä perinteet" -syistä osti vanhemmiltaan kolmen lapsen katraasta yksi serkuistani, jolle se on ollut kaikki nämä vuodet paitsi henkinen, myös taloudellinen rasite kaikkine ylläpitokuluineen ja remontteineen. Nyt eno on jo syvällä muistisairaudessaan eikä asu tilalla, jolloin kummallisesti ovat alkaneet käyttäytyä niin yli 90-vuotias äitini, tätini, osa serkuistani kuin yli 60-vuotias sisareni. Kaikki kiertelevät nyt tyhjillään olevan talon nurkissa ja pihapiirissä huokailemassa, kuinka sukuperinteen pitäisi velvoittaa ja kuinka on nyt kaikki rempallaan, kun on rikkaruohotkin portaanpielistä kitkemättä, oivoivoi, ja suhisevat keskenään, kuinka serkkuni nyt pitäisi muuttaa tilalle ja alkaa elää kuin isäntämies. Serkku on ihan muun alan ammattilainen ja asuu perheineen sadan kilometrin päässä, jossa on myös hänen yrityksensä, vaimonsa työpaikka ja lastensa opiskelupaikat.

Olen kuullut kauhutarinoita näistä. Juurikin tuo että pois myyminen ei missään tapauksessa ole vaihtoehto, mitä ei saa edes ehdottaa. Usein on juurikin jotain vanhoja ihmisiä, jotka vaativat, että myös tulevien sukupolvien on PAKKO asua jossain syrjäkylällä siinä sukutilassa. Se talo ja tila on tyyllin koko elämä! Missä pitää raataa ja kaikki rahat pistää talon ylläpitoon. 

Ja pienenä vinkkinä. Siis ikinä EI PIDÄ SUOSTUA MIHININKÄÄN SISARUSTEN VÄLISEEN YHTEISOMISTUKSEEN! Se päättyy 100 % varmuudella riitoihin.