Miksi niin moni eroaa nykyään?

Eikö ihmiset enää keskustele ja kerro puolisolle, jos joku on vikana? Miten mikään voi muuttua, jos ei avaa suuta?

Tuntuu että enää ei pystytä kohtaamaan vastoinkäymisiä. Tulee riita tai jotain eikä jakseta keskustella siitä, eikä kestetä sitä epämukavuuden tunnetta jonka tällaiset asiat aiheuttaa. Kaiken pitäisi olla kevyttä, helppoa ja itsestään toimivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ero tuli yllätyksenä 20 v jälkeen. Syynä oli toinen nainen, mutta erossa mies sanoi suhteen olevan seuraus, ei syy. Tarkennan: en tiennyt mitään syytä olevan.

Sen tiesin, että mies poti elämää parin vuoden ajan. Aina kun kysyin mikä vaivaa, niin hän sanoi, että työ. Ja vanha auto. Ja työ. Työ. Ja arki, että elämä on pelkkää työtä ja ruuan tekemistä.

Erosta tulee kohta kymmen vuotta, enkä vieläkään oikein tiedä, miksi meille tapahtui niin kuin tapahtui. Jälkiviisaana tietty on löytänyt epäkohtia, mutta eivät ne olleet niin merkittäviä, että olisivat olleet peruuttamattomia syitä.

Puolison lähteminen yllättäin on varmasti ollut raskasta, ja ymmärrän surun.

On silti lähteneen osapuolen vähättelyä sanoa, että epäkohtia oli, mutta ei kyllin merkittäviä. Nähtävästi ne hänelle ovat olleet. Ehkä ei ole halunnut sanoa syytä, ettei loukkaisi enemmän.

Nehän ovat nimenomaan olleet "peruuttamattomia" syitä.

Aijaa. Eikö tuossa tilanteessa sitten pädekään enää se, että "ihmiset eroaa nykyään liian helposti kun eivät jaksa arkea..."? Sitä tässä ketjussa mun mielestä on jankattu. Sitten kun joku jätetty komppaa sanomalla että omakin mies lähti ilman mitään todellista syytä, niin sitten syyllistetään jätettyä sanomalla että kyllä sillä varmaan jotain syitä oli.... Ihme hommaa.

T. Eri

Voi olla, että on arkea. Tai voi olla että ei. Ihme hommaa vain yhden osapuolen kertoman mukaan väittää, että ei ole syitä. Moni mieskin sanoo, ettei ollut mitään painavia syitä, kun vaimo on vuosia puhunut onnettomuuttaan ja toivonut tasapuolista työnjakoa ja kommunikaatiota hoitaessaan kaikki perheen työt. Mies makaa sohvalla, kunnes joutuu ulos täysihuollosta. Entinen vapaamatkustaja on hämillään eikä ymmärrä, mikä toiselle nyt tuli. Ei tässä mitään peruuttamatonta pitänyt olla. Nää on nähty myös.

Jos mies on "potenut elämää" vuosia, jokinhan sillä on ollut.

Hyvin yleinen eron syy on henkilökohtainen kriisi. Joku fiksu onkin sanonut, että vaatii suurta viisautta erottaa omat ongelmansa parisuhteen ongelmista. Se ei ole helppoa.

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset enää keskustele ja kerro puolisolle, jos joku on vikana? Miten mikään voi muuttua, jos ei avaa suuta?

Keskustelu ei välttämättä johda mihinkään. Toinen voi kuunnella ja olla ymmärtävinään, mutta toiminnassa mikään ei muutu. Vapaamatkustajuus jatkuu.

Keskustelin asiasta vuosia ja pyysin, toivoin ja anelin muutosta. Kerroin, etten jaksa yksin vastata kaikesta. Sotku ja likaisuus ei vaivannut miestä. Miestä ei olisi myöskään haitannut, jos lapset eivät olisi saaneet aamupalaa, lounasta tai muita aterioita. Hänen ratkaisunsa oli voileipä. Häntä ei haitannut, jos lapset eivät olisi käyneet ulkona koko viikonloppuna. Ei haitannut, jos puhtaita vaatteita ei enää ollut, vaan lapset joutuivat kiskomaan päälleen pieniksi jääneitä vaatteita. Olivat sentään puhtaita.

Lisäksi yhdessä sovitut kustannukset jäivät minun maksettavikseni useita kertoja (esim. yhtiövastike ja bensa), koska juuri nyt ei ollut rahaa. "Mutta maksan kyllä seuraavassa kuussa." Ei maksanut. Onneksi meillä ei missään vaiheessa ollut yhteisiä rahoja.

Tilanne ei ollut aluksi tämä. Ennen lapsia ja vielä pari vuotta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olimme tasavertaisia kotitöiden, vapaa-ajan käytön ja raha-asioiden suhteen. Pikku hiljaa mies alkoi lipsua yhteisesti sovituista asioista. Kotona ollessaan hän makasi sohvalla. Koko illan työpäivän jälkeen. Koko viikonlopun.

Nyt, pari vuotta eron jälkeen minulla on siisti koti, hyvinvoivat lapset ja rahaa jää säästöön. Jääkaapissa on ruokaa ja kaapissa puhtaita vaatteita. Ja mikä parasta: voin hyvin ja jaksan tehdä sellaisiakin asioita, joihin minulla ei vuosikausiin ollut energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtui tilastot: https://www.stat.fi/til/ssaaty/2016/ssaaty_2016_2017-04-20_tie_001_fi.h…

Avioerojen määrä väheni

Vuonna 2016 avioeroon päättyi 13 541 avioliittoa, mikä oli 398 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuodesta 2012 lähtien avioerojen määrä on vuorovuosina lisääntynyt ja vähentynyt. Avioeronneisuus, eli avioeronneiden määrä suhteessa naimisissa oleviin, on pysynyt samalla tasolla jo yli 20 vuotta. Iän mukaiset muutokset avioeronneisuudessa olivat vähäisiä edelliseen vuoteen verrattuna.

Ensimmäisessä avioliitossa olevat naiset olivat keski-iältään 40,5 vuoden ikäisiä, kun avioliitto päättyi eroon. Vastaava miesten keski-ikä oli 42,8 vuotta vuonna 2016. Naisten keski-ikä eronhetkellä nousi edellisestä vuodesta kymmenyksen, miesten pysyi ennallaan. Kummankaan sukupuolen keski-iällä ei ole ollut selvää nousevaa tai alenevaa suuntaa viime vuosina.

Edelleen selvästi alle puolet ensimmäisistä avioliitoista päättyy avioeroon

Vuoden 2016 avioeronneisuuden mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Eronneisuuden aleneminen edellisvuodesta on niin vähäinen, että ensimmäisten avioliittojen todennäköisyys päättyä eroon pysyy edelleen viime vuosien tasolla. Eroon päättyneiden ensimmäisten avioliittojen keston mediaani oli 10 vuotta kuten edellisenäkin vuonna.

Vuonna 2016 avioeroon päättyneitä avioliittoja, joissa kumpikin puolisoista oli ensimmäisessä avioliitossaan, oli 69 prosenttia kaikista avioeroista. Osuus suureni prosenttiyksikön edellisestä vuodesta. Vuonna 1990 vastaava prosenttiosuus oli vielä 80. Eroon päättyneitä avioliittoja, joissa liitto oli vähintään kummankin toinen, oli 9 prosenttia vuonna 2016, edellisenä vuonna 11 prosenttia.

Tuo on tilastoharha koska ihmiset ei enää edes mene naimisiin. 

Suurin osa aikuisista alle eläkeikäisistä on parisuhteessa. Moni niistä eläkeläisistäkin on parisuhteessa. Ne ei vain ole naimisissa koska se naimisissa olo ei tuo yhtään mitään. 

Nyt munkin rapussa asuu 12 asuntokuntaa. Yhtä lukuun ottamatta kaikissa asuu pariskunta mutta kukaan ei ole naimisissa. 

Uskon että seuraavan 10 vuoden sisällä avioliiton monista eduista tullaan poistamaan. Esimerkiksi isyysolettama, elatusvelvollisuus, avio-oikeus toisen omaisuuteen sekä harkinta-aika tullaan poistamaan. 

Todennäköisesti avioliitosta tulee vain puhdas sopimus jonka voi tehdä netissä. 

Eli avioliitto on nähtävä edut maksivoivana sopimuksena? Nyt kun naiset saavat yhteiskunnan tukea, tai voivat elättää itse itsensä, he eivät halua avioliittoon vaan eroavat? Miten mahtaa käydä sitten kun yhteiskunnan tuet loppuvat, tai naiset eivät saa töitä elättääkseen itseään?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että enää ei pystytä kohtaamaan vastoinkäymisiä. Tulee riita tai jotain eikä jakseta keskustella siitä, eikä kestetä sitä epämukavuuden tunnetta jonka tällaiset asiat aiheuttaa. Kaiken pitäisi olla kevyttä, helppoa ja itsestään toimivaa.

Tuohon voi lisätä ettei kestetä arkea sitä ,että elämä onkin duuniin kotiin nukkumaan eikä puoliso enää viekään enää jalkoja alta.Kykenemättömyys kompromisseihin ja välillä antaa periksi vaikka olisi oikeassa tai oikeutettu muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa miehiltä resursseja nykyään ilman avioliittoakin yhteiskunnan (=miesten) maksamien tukien muodossa.

Tämä. Mikäs siinä erotessa kun tietää, että sossu ja Kela maksaa asunnot ja muut juoksevat kulut jos ei ole omaa rahaa. Ja sitten vielä lakisääteiset elarit ja puolet omaisuudesta jos ei ole avioehtoa.

Oman avioliiton surmaksi koitui edellä mainitun lisäksi se, että "lapsiperhearki tuli yllätyksenä" ex-vaimolleni. Kävi siis kuten lähes kaikille AV-palstan mammoille. Jaksan vieläkin ihmetellä, että miten ihminen joka kantaa lasta 9 kk ei tajua, että siihen avuttomaan pieneen nyyttiin on sidottu usean vuoden ajan tiiviisti. Ja sitten vielä teinivuodet kirsikkana kakun päällä. Kyllähän siinä kriisi tulee kun tajuaa ettei voikaan enää juoksennella bilettämässä kavereiden kanssa kuten ennen.

Mikä on lakisääteinen elari? Kun sovimme erotilanteessa lapsen elatuksesta, elatusmaksuja lastenvalvoja ei edes maininnut. Sovittiin vain kulujen maksamisesta puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset enää keskustele ja kerro puolisolle, jos joku on vikana? Miten mikään voi muuttua, jos ei avaa suuta?

Keskustelu ei välttämättä johda mihinkään. Toinen voi kuunnella ja olla ymmärtävinään, mutta toiminnassa mikään ei muutu. Vapaamatkustajuus jatkuu.

Keskustelin asiasta vuosia ja pyysin, toivoin ja anelin muutosta. Kerroin, etten jaksa yksin vastata kaikesta. Sotku ja likaisuus ei vaivannut miestä. Miestä ei olisi myöskään haitannut, jos lapset eivät olisi saaneet aamupalaa, lounasta tai muita aterioita. Hänen ratkaisunsa oli voileipä. Häntä ei haitannut, jos lapset eivät olisi käyneet ulkona koko viikonloppuna. Ei haitannut, jos puhtaita vaatteita ei enää ollut, vaan lapset joutuivat kiskomaan päälleen pieniksi jääneitä vaatteita. Olivat sentään puhtaita.

Lisäksi yhdessä sovitut kustannukset jäivät minun maksettavikseni useita kertoja (esim. yhtiövastike ja bensa), koska juuri nyt ei ollut rahaa. "Mutta maksan kyllä seuraavassa kuussa." Ei maksanut. Onneksi meillä ei missään vaiheessa ollut yhteisiä rahoja.

Tilanne ei ollut aluksi tämä. Ennen lapsia ja vielä pari vuotta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olimme tasavertaisia kotitöiden, vapaa-ajan käytön ja raha-asioiden suhteen. Pikku hiljaa mies alkoi lipsua yhteisesti sovituista asioista. Kotona ollessaan hän makasi sohvalla. Koko illan työpäivän jälkeen. Koko viikonlopun.

Nyt, pari vuotta eron jälkeen minulla on siisti koti, hyvinvoivat lapset ja rahaa jää säästöön. Jääkaapissa on ruokaa ja kaapissa puhtaita vaatteita. Ja mikä parasta: voin hyvin ja jaksan tehdä sellaisiakin asioita, joihin minulla ei vuosikausiin ollut energiaa.

Tuommoisessa tilanteessa eron kyllä ymmärtää, ja varsinkin jos sanoo toiselle että jos asiat ei oikeasti muutu, on pakko erota. Ei kenenkään tarvitse odottaa ikuisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eroavat nykyisin koska sopimattomia toisilleen alusta alkaen. Harva tietää miltä hyvä suhde oikeasti tuo.

Miksi pitää sitten alkaa suhteeseen jos ollaan sopimattomia toisilleen?

No jos ollaan sokeasti rakastuneita, henkilöstä kuoriutuu lopussa aivan muta kuin on ( narsisti/ alistaja/ toinen lapsi taloon jne). Nykyisin kun naisetkin tekevät töitä kodin ulkopuolella ja osa kumppaneista eivät enään halua pitää toisesta huolta vaan olla itse huollettavia on minusta ymmärrettävää että erotaan. Ennen vanhaan jouduttiin sietämään huonoa kohtelua häpeän takia. Henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teille tuli ero?

Usein on mukavaa ylentää itsensä ja kommentoida tyyliin ”ihmiset ei kestä arkea”, ”ihmiset ei sitoudu”.

Ketkä ihmiset? Muut kuin ko. lauseiden ylenkatsovat kirjoittajat? Yleistäminen ei ole kovin älykästä.

Jokaisen erolla on oma syy mutta yleisesti varmasti ihan selkeä syy siihen miksi nyt erotaan enemmän kuin sata vuotta sitten, on että se on helpompaa ja hyväksyttävämpää.

Mun eron syy oli että lakkasin rakastamasta puolisoani ja heräsin siihen että me emme vain sovi yhteen, kommunikointi oli vaikeaa ja suhteessamme oli asioita joita ei voinut muuttaa koska kenenkään persoonaa ei voi muuttaa. En halunnut elää elämääni suhteessa jossa en voi enkä tule voimaan hyvin. Koska miksi niin tekisin? Miksi kukaan tekisi?

Paljon yritimme. Kävimme parisuhdeterapiassa ja parisuhdekurssilla. Arjen kestäminen ei ollut ongelma. Kahdenkeskisen ajan saaminen ei ollut ongelma. Se ei vain toiminut ja lopulta tuli aika antaa periksi.

Voi tietysti kysyä miksi alunperin menimme yhteen. Siksi koska vastasimme silloisia toistemme toiveita silloin 20 vuotta sitten. Sitouduimme vakavasti ja emme kiirehtineet naimisiin. Ei se meitä silti yhdessä pitänyt.

Elämä onkin parempaa nyt. Lapset eivät tietenkään koskaan ilahdu erosta eikä se heille ole hyvä asia. Mutta ei liian tuhoisakaan koska kaikki hoituu exän ja minun välillä lasten suhteen mutkattomasti. Paremmin kuin ennen. Lapset olemme aina laittaneet etusijalle ja yritimme jo aviossa ollessa välttää kurjan ilmapiirin syntymistä kotiin mutta ei se aina onnistunut.