Mikä yhdistää parin, jos ei ole yhteisiä lapsia?
Tiedän, että on monen mielestä jopa typerä kysymys, mutta toivoisin vastauksia teiltä ketkä ovat ajatelleet samalla tavalla ja löytäneet hyvän parisuhteen.
Eli olen aina ajatellut, että ydinperhe on se mikä yhdistää parin. Minullakin se oli jo totta, mutta ero tuli kolme vuotta sitten.
Nyt minulla on uusi suhde, mutta ongelmia tuottaa mulle se, että mikä on se juttu, joka meidät yhdistää. Rupean kaipaamaan ihan hirveästi yhteistä lasta, mutta se ei ole mahdollista. Tiedän, että mun pitäis muuttaa ajattelutapaani, mutta miten sen pystyn tekemään? Ja mikä voisi olla se asia, joka yhdistää paria, jos ei ole yhteisiä lapsia?
Tiedän, että on paljon lapsettomia pareja ja he ovat varmasti monet onnellisia, mutta itse olen aina ollut hyvin perhekeskeinen ja siksi tää on mulle äärettömän vaikeaa...
Kommentit (31)
Auts. Nyt tajuan, miksi ihmeessä uusperheet hankkivat lapsia. En yhtään ole ymmärtänyt sitä, jos molemmilla on omia lapsia.
Me olemme tällainen uusperhe, emmekä todellakaan hanki yhteisiä lapsia, vaikka olisimme nuorempia. Emme ottaisi sitä riskiä, koska lapsi aiheuttaa lisästressiä ja nostaa eron riskiä.
Meitä yhdistää rakkaus. Meillä molemmilla on vahva sisäinen tunne, että kuulumme yhteen. Meidän pitää olla yhdessä. Olemme jo 50+, ja suunnittelemme, mitä teemme työuran jälkeen, tai kun kaikki lapset ovat jo pois kotoa.
Minä näen asian niin, että ne yhteiset lapset ennemminkin rasittavat ja vetävät erilleen! Kuinka ihanaa onkaan kun on aikaa vain toisilleen.
Se että toinen on maailman mielenkiintoisin ja mukavin ihminen, ja sen kanssa on tosi ihanaa olla yhdessä.
Kaikki se, mikä on meidät alunperinkin yhdistänyt. Samanikäisyys, samanlainen arvomaailma, tulevaisuuden haaveet, huumorintaju, musiikkimaku, vapaa-ajanviettotavat, seksi ja tietysti vapaaehtoinen lapsettomuus. Se olisi todella suuri erottava tekijä, jos asista ei olisi yhteisymmärrystä.
Hyvin on aikamme kahdestaan saatu jo 20 vuotta kulumaan.
Rakkaus. Mukava olla toisen kanssa yhdessä.
Minä taas en ymmärrä, että miksi hyvään parisuhteeseen kukaan haluaa kolmatta ja neljättä pyörää? On niin mukavaa olla sen oman rakkaan kanssa kahdestaan, tehdä kiinnostavia asioita yhdessä, olla vapaita tekemään mitä halutaan. Miksi siihen kukaan haluaa sotkea jotain niin vaativaa kuin lapset?
Otsikon kysymykseen voi vastata: Mikä erottaa parin, jos ei lapsi? Nimittäin lapsen tulo voi tosiaan rikkoa koko parisuhteen., kuten tältäkin palstalta on voinut lukea.
Laastarilapsen tekeminen on todella säälittävää. Siinä tulee lapsiraukalle myös hirveä vastuu, kun hän pitää äidin ja isän parisuhdetta kasassa. Kyllähän sitä moni pariskunta pysyy pitkään yhdessä ilman lapsia, toiset eivät halua niitä koskaan ja ovat onnellisia. Eikö se riitä, että rakastaa toista?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että on monen mielestä jopa typerä kysymys, mutta toivoisin vastauksia teiltä ketkä ovat ajatelleet samalla tavalla ja löytäneet hyvän parisuhteen.
Eli olen aina ajatellut, että ydinperhe on se mikä yhdistää parin. Minullakin se oli jo totta, mutta ero tuli kolme vuotta sitten.
Nyt minulla on uusi suhde, mutta ongelmia tuottaa mulle se, että mikä on se juttu, joka meidät yhdistää. Rupean kaipaamaan ihan hirveästi yhteistä lasta, mutta se ei ole mahdollista. Tiedän, että mun pitäis muuttaa ajattelutapaani, mutta miten sen pystyn tekemään? Ja mikä voisi olla se asia, joka yhdistää paria, jos ei ole yhteisiä lapsia?
Tiedän, että on paljon lapsettomia pareja ja he ovat varmasti monet onnellisia, mutta itse olen aina ollut hyvin perhekeskeinen ja siksi tää on mulle äärettömän vaikeaa...
Pitäisikö muuttaa ajattelutapasi niin, että et ota itsellesi miestä? Jos et oikeasti kaipaa miestä elämääsi, kaipaat vain lasta. Haet täyttymystä väärästä osoitteesta.
Lapsi / lapset on mielestäni huono yhdistävä tekijä parisuhteessa. Tarkoitan tällä sitä, että jos lapset ovat se ainoa asia, joka pariskuntaa pitää yhdessä, niin se ei voi olla näkymättä myös lapsille. Minkälaisen mallin parisuhteesta lapset saavat, jos vanhemmilla ei ole mitään yhteistä?
Itse olin mieheni kanssa yhdessä melkein 10 vuotta ennen kuin mentiin naimisiin ja lapsi saatiin kahden vuoden päästä häistä. Ei varmasti olisi pysytty noin kauan yhdessä, jos ei olisi muuta yhteistä.
Yhteiset arvot, kiinnostuksen kohteet, harrastukset...ja tietysti rakkaus <3 Me ollaan kuin paita ja peppu, lapsen tekeminen ei tulisi mieleenkään (menisi tosin vaikeaksikin, olen yli nelikymppinen).
Miten olette päätyneet alunperinkään yhteen, jos tuollaista mietit?
Onpa jännää miten lapsettomat "näkevät" lasten ns. erottavana tekijänä suhteissa.
Ja sitten TODELLA moni uusperhe tekee yhteisen lapsen yhdistääkseen perheen ja sitouttaakseen
parin yhteen :D
Kyllä se rakkaus ja yhteiset arvot yhdistävät JA myös yhteiset lapset vaikka olisivatkin aikuisia. :D
On ihana tehdä juttuja lasten kanssa ja perheenä (matkustella) kuin olla vain kahdestaan.
-Intohimo
-seksi
-rakkaus
-yhteenkuuluvuuden tunne
-samanlaiset mielenkiinnon kohteet.
-yhteinen koira
Näin ainakin meillä.
Trine kirjoitti:
Onpa jännää miten lapsettomat "näkevät" lasten ns. erottavana tekijänä suhteissa.
Ja sitten TODELLA moni uusperhe tekee yhteisen lapsen yhdistääkseen perheen ja sitouttaakseen
parin yhteen :D
Kyllä se rakkaus ja yhteiset arvot yhdistävät JA myös yhteiset lapset vaikka olisivatkin aikuisia. :D
On ihana tehdä juttuja lasten kanssa ja perheenä (matkustella) kuin olla vain kahdestaan.
Ehkä ihmiset vain jakautuvat voimakkaasti lapsia haluaviin ja haluamattomiin?
Kiitos hyvistä kommenteista
Meillä on suhteessa rakkautta, on yhteisiä harrastuksia, hyvää seksiä. Vuoden ajaksi nämä riitti mulle hyvin. Nyt on vaan hirveä tarve mennä eteenpäin, sitoutua enemmän ja en voi sille mitään, että on hirveä vauvakuume. Pitäisi vaan keksiä jotain tuon vauvakuumeen tilalle, jotain mikä saisi olon, että me ollaan me. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista
Meillä on suhteessa rakkautta, on yhteisiä harrastuksia, hyvää seksiä. Vuoden ajaksi nämä riitti mulle hyvin. Nyt on vaan hirveä tarve mennä eteenpäin, sitoutua enemmän ja en voi sille mitään, että on hirveä vauvakuume. Pitäisi vaan keksiä jotain tuon vauvakuumeen tilalle, jotain mikä saisi olon, että me ollaan me. Ap
Mene naimisiin.
Yhteiset toiveet ja tavoitteet yhdistävät. Jos vain toinen tahtoo suhteessa lapsen, se voi viedä erilleen.