Nainen kumpiko mies saa sukat pyörimään jalassa

Ei noista kyllä vielä kelpaa kumpikaan. Mulle pitää olla huumorintajuinen, älykäs, vastuuntuntoinen, luotettava ja sit vielä se salaperäinen jokin.

Ulkonäöllä ei ole ulle ollut koskaan väliä, tai ehkä niin päin, että kun tykästyn muuten, tykästyn kohta myös ulkonäköön.

Kehno ulkonäkö, mitä sillä tarkoitetaan? Jos viihtyy jonkun kanssa, ulkonäkö on toissijainen asia. Mutta jos hygieniapuoli ei ole kunnossa, ei auta huumorintaju eikä hassut jutut. Limaiset hiukset, likaiset kynnenaluset, plakkiset hampaat ja haiseva hengitys, tahraiset vaatteet, tahmeat kädet, hienhaju...yök.

Ei kelpaisi kumpikaan. Luultavasti ihastuisin sitten vasta, kun tapaisin komean miehen, jolla on hyvä huumorintaju.

Vierailija kirjoitti:

Kehno ulkonäkö, mitä sillä tarkoitetaan? Jos viihtyy jonkun kanssa, ulkonäkö on toissijainen asia. Mutta jos hygieniapuoli ei ole kunnossa, ei auta huumorintaju eikä hassut jutut. Limaiset hiukset, likaiset kynnenaluset, plakkiset hampaat ja haiseva hengitys, tahraiset vaatteet, tahmeat kädet, hienhaju...yök.

Ei epähygieenisyyttä vaan että ei ole semmosen miehekkään näköinen.

Nosto

Oon sen verran pinnallinen että a.

Huumorintajuttomat ovat raskasta seuraa

Kummalla on enemmän henkistä pääomaa niissä asioissa, jotka mua kiinnostaa? Valitsen sen.

Annetuilla tiedoilla en voi vielä vastata mitään.

Ei ole vaihtoehtona mutta : pitkä, tumma ja komea

Ap, persoonallisuus ratkaisee. Se tekee vähemmän hyvännäköisestäkin puoleensavetävän. Plus miljoona muuta juttua  mukaanlukien se fakta että naapurin mielestä hyvännäköinen voi mun mielestäni olla turn-off.

Huumorintaju on tärkeä ominaisuus miehessä. Toisaalta en kyllä pidä yleensä miehistä joilla on hauskat jutut. Mieluummin mies, joka ei höpötä turhia vaan omaa sellaista terävää älykästä huumoria, joka yllättää. Oma isäni oli sarjassa hauska höpöttäjä. Valitsin komean suhteellisen harvasanaisen miehen, jota minun hauskat ja vähemmän hauskat jutut naurattaa. Joten mulle ei kelvannut ei a eikä b.

Ap huutelee täällä. Minusta huumorintaju ja hauskat jutut kertovat myös älykkyydestä. Jos ihan daiju olisi ei osaisi huulen heittoa. Toki voi olla älykäs, jolla ei ole huumorintajua yhtään.

Rowan Atkinsilla taitaa olla huippuälykkyys.

Jos komealla tarkoitetaan omaan silmään miellyttävää, niin se on mulle tärkeämpää kuin huumorintaju, oli sitten yleisellä mittapuulla komea tai ei (ehkä parempi että ei, koska muuten oltaisiin aika eriparia). En ole oikeastaan koskaan erityisesti ihannoinut huumorintajua "siinä mielessä".

Olen miehen kanssa, joka ei monen naisen silmissä saa ulkonäöllisesti hyviä pisteitä ja koska mies ei takuulla juttele ventovieraiden naisten kanssa, niin harva nainen oppii häntä tuntemaan ikinä. Mies on minun silmissäni tosi hyvännäköinen, pitkä, harteikas ja ne silmät.. Auts, niihin katselisi vaikka kuinka kauan. Mutta muut eivät taas miestä juuri huomaa, vaan hän on muille yksi hyvin tavallinen, hieman tylsästi pukeutuva ja jörö hiljainen tyyppi.

Miehen huumorintaju iski kuitenkin minuun kuin leka heti ekalla kerralla, kun pitkän toistemme kiertelyn jälkeen uskaltauduimme juttelemaan. Heti ensimmäisellä juttelukerralla olimme parissa minuutissa kuin vanhat tutut ja juttua riitti molemminpuolin taukoamatta pitkäksi aikaa. Juttelimme, nauroimme ja unohdimme kaikki ympärillämme olevat ihmiset.

Eli vaihtoehto B tuli minulle.

Vielä vastauksia?