En jaksa muuta kuin itkeä

Miksei tavallinen kiltti nainen kelpaa, miksi pitää olla jännänainen? 

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt parisuhteessa olevat/lasten vanhemmat, haluaisitteko itse vaihtaa elämänne tähän:

Jos nyt kuolisin, niin minua ei ihan oikeasti kukaan kaipaisi moneen vuorokauteen. Jos saisin vaikka sairauskohtauksen kotona, niin ei minua kukaan voisi auttaa. Tai jos kuolisin kotiin, niin naapurit olisivat varmasti ensimmäisiä joita asia häiritsisi epämiellyttävän hajun vuoksi... Jos saan vaikka kovan kuumeen tai vatsataudin, niin sinne kauppaan on yksin raahauduttava, ei ole kumppania jota voisi pyytää tuomaan mehukeittoa. 

Mutta toisaalta..jos sairastut,saat maata sängyssä,katsoa vaikka Netflixiä ja potea rauhassa. Jos olet perheellinen, se on ihan sama vaikka olisi mikä kuume ja oksennusripulitauti että et meinaisi pystyssä pysyä,sun pitää silti hoitaa ne (todennäköisesti sairaat koska koko perhe sairastuu yhtäaikaa) lapset,lohduttaa heitä,siivota ne oksennukset ja ripulit ja heräillä yöllä tunnin parin välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt parisuhteessa olevat/lasten vanhemmat, haluaisitteko itse vaihtaa elämänne tähän:

Jos nyt kuolisin, niin minua ei ihan oikeasti kukaan kaipaisi moneen vuorokauteen. Jos saisin vaikka sairauskohtauksen kotona, niin ei minua kukaan voisi auttaa. Tai jos kuolisin kotiin, niin naapurit olisivat varmasti ensimmäisiä joita asia häiritsisi epämiellyttävän hajun vuoksi... Jos saan vaikka kovan kuumeen tai vatsataudin, niin sinne kauppaan on yksin raahauduttava, ei ole kumppania jota voisi pyytää tuomaan mehukeittoa. 

Mutta toisaalta..jos sairastut,saat maata sängyssä,katsoa vaikka Netflixiä ja potea rauhassa. Jos olet perheellinen, se on ihan sama vaikka olisi mikä kuume ja oksennusripulitauti että et meinaisi pystyssä pysyä,sun pitää silti hoitaa ne (todennäköisesti sairaat koska koko perhe sairastuu yhtäaikaa) lapset,lohduttaa heitä,siivota ne oksennukset ja ripulit ja heräillä yöllä tunnin parin välein.

Oletko tämän vuoksi sitä mieltä, ettei lapsia kannattaisi toivoa ollenkaan?

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt parisuhteessa olevat/lasten vanhemmat, haluaisitteko itse vaihtaa elämänne tähän:

Jos nyt kuolisin, niin minua ei ihan oikeasti kukaan kaipaisi moneen vuorokauteen. Jos saisin vaikka sairauskohtauksen kotona, niin ei minua kukaan voisi auttaa. Tai jos kuolisin kotiin, niin naapurit olisivat varmasti ensimmäisiä joita asia häiritsisi epämiellyttävän hajun vuoksi... Jos saan vaikka kovan kuumeen tai vatsataudin, niin sinne kauppaan on yksin raahauduttava, ei ole kumppania jota voisi pyytää tuomaan mehukeittoa. 

Mutta toisaalta..jos sairastut,saat maata sängyssä,katsoa vaikka Netflixiä ja potea rauhassa. Jos olet perheellinen, se on ihan sama vaikka olisi mikä kuume ja oksennusripulitauti että et meinaisi pystyssä pysyä,sun pitää silti hoitaa ne (todennäköisesti sairaat koska koko perhe sairastuu yhtäaikaa) lapset,lohduttaa heitä,siivota ne oksennukset ja ripulit ja heräillä yöllä tunnin parin välein.

Oletko tämän vuoksi sitä mieltä, ettei lapsia kannattaisi toivoa ollenkaan?

Olen eri, mutta ajattelisin, ettei kannata niistä lapsistakaan haaveilla pakkomielteenomaisesti ja kuvitella, että kun niitä saisin elämäni olisi automaattisesti onnellisempaa. Näinhän ei tietysti ole. Toki lapset antavat paljon iloa, mutta ei se elämä perheellisenä yhtä onnenhuumaa ole. Olet 24/7 vastuussa, asiat ei yleensä todellakaan mene kuin strömsössä ja monesti olet niin tiukilla henkisesti ja fyysisesti ettet sitä pysty sinkkuna lapsettomana kuvittelemaankaan.

Tämä kumppanin etsintä menee harhaan siinä kohtaa kun ollaan epätoivoisia, katkeria, masentuneita ja mietitään sitä, miten pitäisi muuttua että kelpaa. Jos et ole itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin miten kuvittelet, että joku toinen on sinuun tyytyväinen? Se toinen ihminen ei ole laastari eikä lääke, joka sinut parantaa. Avoin, iloinen , itsevarma ihminen saa huomiota, kuten täälläkin monessa ketjussa on todettu. On hyvä, että käyt deiteillä-kukaan ei tosiaan tule kotoa hakemaan. Ehkä valitset vääränlaisia miehiä tai itse et osaa olla mukava ja eduksesi niillä deiteillä. Vaikea sanoa näkemättä. Jos itsellä on tavoitteena parisuhde vaikka hampaat irvessä niin se voi karkoittaa niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että katsotaan mitä tästä seuraa. Joka tapauksessa yritä olla rennompi adian suhteen ja tsemppiä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kumppanin etsintä menee harhaan siinä kohtaa kun ollaan epätoivoisia, katkeria, masentuneita ja mietitään sitä, miten pitäisi muuttua että kelpaa. Jos et ole itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin miten kuvittelet, että joku toinen on sinuun tyytyväinen? Se toinen ihminen ei ole laastari eikä lääke, joka sinut parantaa. Avoin, iloinen , itsevarma ihminen saa huomiota, kuten täälläkin monessa ketjussa on todettu. On hyvä, että käyt deiteillä-kukaan ei tosiaan tule kotoa hakemaan. Ehkä valitset vääränlaisia miehiä tai itse et osaa olla mukava ja eduksesi niillä deiteillä. Vaikea sanoa näkemättä. Jos itsellä on tavoitteena parisuhde vaikka hampaat irvessä niin se voi karkoittaa niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että katsotaan mitä tästä seuraa. Joka tapauksessa yritä olla rennompi asian suhteen ja tsemppiä sinulle.

Tämä. Itse mietin, että millainen olet siellä deitillä. Paistaako epätoivo tai kireys? Oletko siellä sillä mielellä, että vietetäänpä kiva ilta/kahvihetki/kävelylenkki vai onko tilanne ikäänkuin työhaastattelu, jossa yrität tehdä hyvän vaikutelman.Herra M35 voisi kertoa, millaiset on miehen kannalta hyvät deitit . Luulisin, että rento mukava tunnelma ja selkeä kiinnostus sitä toista kohtaan riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kumppanin etsintä menee harhaan siinä kohtaa kun ollaan epätoivoisia, katkeria, masentuneita ja mietitään sitä, miten pitäisi muuttua että kelpaa. Jos et ole itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin miten kuvittelet, että joku toinen on sinuun tyytyväinen? Se toinen ihminen ei ole laastari eikä lääke, joka sinut parantaa. Avoin, iloinen , itsevarma ihminen saa huomiota, kuten täälläkin monessa ketjussa on todettu. On hyvä, että käyt deiteillä-kukaan ei tosiaan tule kotoa hakemaan. Ehkä valitset vääränlaisia miehiä tai itse et osaa olla mukava ja eduksesi niillä deiteillä. Vaikea sanoa näkemättä. Jos itsellä on tavoitteena parisuhde vaikka hampaat irvessä niin se voi karkoittaa niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että katsotaan mitä tästä seuraa. Joka tapauksessa yritä olla rennompi asian suhteen ja tsemppiä sinulle.

Tämä. Itse mietin, että millainen olet siellä deitillä. Paistaako epätoivo tai kireys? Oletko siellä sillä mielellä, että vietetäänpä kiva ilta/kahvihetki/kävelylenkki vai onko tilanne ikäänkuin työhaastattelu, jossa yrität tehdä hyvän vaikutelman.Herra M35 voisi kertoa, millaiset on miehen kannalta hyvät deitit . Luulisin, että rento mukava tunnelma ja selkeä kiinnostus sitä toista kohtaan riittää.

Toiset vaan osaavat luoda sen mukavan rennon tunnelma ja toiset ei. Jos keskittyy liikaa itseensä, siihen miltä näytän , vaikutan, kuulostanko tyhmältä , niin kyllä ei hyvää tunnelmaa synny. Ihminen joka on oma itsensä ja keskittyy siihen toiseen luo sen tunnelman. Harva meistä on niin tyrmäävän kaunis, että pelkkä paikalla olo riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt parisuhteessa olevat/lasten vanhemmat, haluaisitteko itse vaihtaa elämänne tähän:

Jos nyt kuolisin, niin minua ei ihan oikeasti kukaan kaipaisi moneen vuorokauteen. Jos saisin vaikka sairauskohtauksen kotona, niin ei minua kukaan voisi auttaa. Tai jos kuolisin kotiin, niin naapurit olisivat varmasti ensimmäisiä joita asia häiritsisi epämiellyttävän hajun vuoksi... Jos saan vaikka kovan kuumeen tai vatsataudin, niin sinne kauppaan on yksin raahauduttava, ei ole kumppania jota voisi pyytää tuomaan mehukeittoa. 

Mutta toisaalta..jos sairastut,saat maata sängyssä,katsoa vaikka Netflixiä ja potea rauhassa. Jos olet perheellinen, se on ihan sama vaikka olisi mikä kuume ja oksennusripulitauti että et meinaisi pystyssä pysyä,sun pitää silti hoitaa ne (todennäköisesti sairaat koska koko perhe sairastuu yhtäaikaa) lapset,lohduttaa heitä,siivota ne oksennukset ja ripulit ja heräillä yöllä tunnin parin välein.

Oletko tämän vuoksi sitä mieltä, ettei lapsia kannattaisi toivoa ollenkaan?

En tietenkään. Olen sitä mieltä,että asioita kannattaa tarkastella monelta kantilta ja huomata ne positiiviset puolet omassa elämäntilanteessa. Se ruoho on monesti vihreämpää aidan toisella puolella eikä sitä osaa arvostaa niitä positiivisia asioita ennenkuin ne menettää.

Parisuhde ei aina sitä onnea tuo. Voi jopa käydä päinvastoin! Lapsettomaksi taidan minäkin jäädä. En omasta tahdosta vaan miehellä ei ole mikään kiire asian kanssa vaikka minä olen jo yli 35, naimisissa, vakityössä ja asuntokin olisi riittävän iso. Minkäs teet. Elämä meni näin. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Vaan pahalta tuntuu seurata toisten onnellisia parisuhteita ja perheenperustamisia.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei aina sitä onnea tuo. Voi jopa käydä päinvastoin! Lapsettomaksi taidan minäkin jäädä. En omasta tahdosta vaan miehellä ei ole mikään kiire asian kanssa vaikka minä olen jo yli 35, naimisissa, vakityössä ja asuntokin olisi riittävän iso. Minkäs teet. Elämä meni näin. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Vaan pahalta tuntuu seurata toisten onnellisia parisuhteita ja perheenperustamisia.

Mikä pakottaa sinut tuohon tilanteeseen tyytymään? Ketään ei tietysti voi pakottaa sitä lasta haluamaan, mutta kyllä siitä voi omat johtopäätöksensä vetää ja erota ja etsiä lapsia haluava mies. Sinulla on vielä mahdollisuus niitä lapsia saada, mikäli lopetet ajan hukkaamisen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei aina sitä onnea tuo. Voi jopa käydä päinvastoin! Lapsettomaksi taidan minäkin jäädä. En omasta tahdosta vaan miehellä ei ole mikään kiire asian kanssa vaikka minä olen jo yli 35, naimisissa, vakityössä ja asuntokin olisi riittävän iso. Minkäs teet. Elämä meni näin. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Vaan pahalta tuntuu seurata toisten onnellisia parisuhteita ja perheenperustamisia.

Mikä pakottaa sinut tuohon tilanteeseen tyytymään? Ketään ei tietysti voi pakottaa sitä lasta haluamaan, mutta kyllä siitä voi omat johtopäätöksensä vetää ja erota ja etsiä lapsia haluava mies. Sinulla on vielä mahdollisuus niitä lapsia saada, mikäli lopetet ajan hukkaamisen nyt.

Klassikkohan tuossa tapauksessa on se, että mies yli nelikymppisenä rakastuu kolmikymppiseen muijaan ja hupsis vaan siellä on pian pullat uunissa. Sinä taas siinä kohtaa tosiaan jäät lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

En kehtaa puhua tästä olotilasta yhtään kenellekään. Kaikki ystävät kadonneet parisuhteisiinsa, perheisiinsä ja ruuhkavuosiinsa. Entistä vähemmän enää mitään yhteistä vanhojen kavereiden kanssa. Minä vaan en löydä yhtään ketään enkä kelpaa ainoallekaan täyspäiselle miehelle. Vanha vitsaus masennus nostaa taas päätään.

Sitten ei auta muu kuin ruikuttaa kotona. Olet nimittäin itse vastuussa myös tunteistasi.

Toisin kuin moni tässä ketjussa väittää, niin mun mielestä oma perhe kyllä tuo onnen. Toki olin onnellinen sinkkunakin ja pärjäsin hyvin yksin, mutta ihan uudenlaisen onnen tunteen löysin kun sain lapsen. Vaikka välillä on rankkaa, vaikka parisuhde kärsi vauvan tulosta jne. Silti kaikki summattuna niin perheen perustamisen myötä on lopulta onnellisempi elämä. Olisin jäänyt todella paljosta paitsi jos olisin jäänyt lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei aina sitä onnea tuo. Voi jopa käydä päinvastoin! Lapsettomaksi taidan minäkin jäädä. En omasta tahdosta vaan miehellä ei ole mikään kiire asian kanssa vaikka minä olen jo yli 35, naimisissa, vakityössä ja asuntokin olisi riittävän iso. Minkäs teet. Elämä meni näin. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Vaan pahalta tuntuu seurata toisten onnellisia parisuhteita ja perheenperustamisia.

Jos olet vakityössä sinulla on myöskin varaa selvittää oma hedelmällisyytesi. Ja anna miehelle jokunen kuukausi aikaa päättää alkaako yrittää kanssasi lasta vai ei, jos ei, niin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin moni tässä ketjussa väittää, niin mun mielestä oma perhe kyllä tuo onnen. Toki olin onnellinen sinkkunakin ja pärjäsin hyvin yksin, mutta ihan uudenlaisen onnen tunteen löysin kun sain lapsen. Vaikka välillä on rankkaa, vaikka parisuhde kärsi vauvan tulosta jne. Silti kaikki summattuna niin perheen perustamisen myötä on lopulta onnellisempi elämä. Olisin jäänyt todella paljosta paitsi jos olisin jäänyt lapsettomaksi.

Näinpä. Ja moni ystävä on sanonut samaa, että lapset tuovat mukanaan ihan erilaisen onnen, kun voi katsoa vierestä lapsensa kasvamista ja kehittymistä. 

No toki se lapsi voi sitten olla vaikka syvästi kehitysvammainen, mutta kyllä suurin osa saa terveen lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin moni tässä ketjussa väittää, niin mun mielestä oma perhe kyllä tuo onnen. Toki olin onnellinen sinkkunakin ja pärjäsin hyvin yksin, mutta ihan uudenlaisen onnen tunteen löysin kun sain lapsen. Vaikka välillä on rankkaa, vaikka parisuhde kärsi vauvan tulosta jne. Silti kaikki summattuna niin perheen perustamisen myötä on lopulta onnellisempi elämä. Olisin jäänyt todella paljosta paitsi jos olisin jäänyt lapsettomaksi.

Näinpä. Ja moni ystävä on sanonut samaa, että lapset tuovat mukanaan ihan erilaisen onnen, kun voi katsoa vierestä lapsensa kasvamista ja kehittymistä. 

No toki se lapsi voi sitten olla vaikka syvästi kehitysvammainen, mutta kyllä suurin osa saa terveen lapsen. 

Kyllä ne lapset tuovat mukanaan myös ihan eri kokoluokan huolet ja murheetkin verrattuna siihen, että olet vastuussa vain itsestäsi. Eikä se murehtimen vähene lasten kasvaessa, pikemminkin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin moni tässä ketjussa väittää, niin mun mielestä oma perhe kyllä tuo onnen. Toki olin onnellinen sinkkunakin ja pärjäsin hyvin yksin, mutta ihan uudenlaisen onnen tunteen löysin kun sain lapsen. Vaikka välillä on rankkaa, vaikka parisuhde kärsi vauvan tulosta jne. Silti kaikki summattuna niin perheen perustamisen myötä on lopulta onnellisempi elämä. Olisin jäänyt todella paljosta paitsi jos olisin jäänyt lapsettomaksi.

Näinpä. Ja moni ystävä on sanonut samaa, että lapset tuovat mukanaan ihan erilaisen onnen, kun voi katsoa vierestä lapsensa kasvamista ja kehittymistä. 

No toki se lapsi voi sitten olla vaikka syvästi kehitysvammainen, mutta kyllä suurin osa saa terveen lapsen. 

Kyllä ne lapset tuovat mukanaan myös ihan eri kokoluokan huolet ja murheetkin verrattuna siihen, että olet vastuussa vain itsestäsi. Eikä se murehtimen vähene lasten kasvaessa, pikemminkin päinvastoin.

Onko ne murheet sinusta sen tasoisia, että parempi olla kokonaan hankkimatta lapsia? Jääkö enemmän plussalle vai miinukselle? 

Valistatteko myös keskenmenon tai kohtukuoleman kokenutta, että ei ne lapset välttämättä onnea tuo?

Kertokaa nyt hyvän tähden, miksi haluatte latistaa lapsettomien sinkkujen unelmaa omasta perheestä ja parisuhteesta? Onko teidän mielestä myös se väärin, jos kouluttamaton haluaa kouluttautua? Eihän se koulutuksen hankkiminenkaan ole helppoa, pitää selvitä pääsykokeet ja tehdä monen vuoden urakka. Mutta harva opiskelujaan kuitenkaan katuu. Miksi pitäisi aina vaan tyytyä siihen mitä on, miksei saa tavoitella niitä asioita mitä muillakin on?