Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa muuta kuin itkeä
30.09.2018 |
En kehtaa puhua tästä olotilasta yhtään kenellekään. Kaikki ystävät kadonneet parisuhteisiinsa, perheisiinsä ja ruuhkavuosiinsa. Entistä vähemmän enää mitään yhteistä vanhojen kavereiden kanssa. Minä vaan en löydä yhtään ketään enkä kelpaa ainoallekaan täyspäiselle miehelle. Vanha vitsaus masennus nostaa taas päätään.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Happy pancake on myös yksi treffisivusto.
Toki puolikaalisia vilisee sielläkin.
Harrasta jotain, mikä tuottaa mielihyvää, käy treffeillä....
Monilla on tuollaisia yksinäisiä jaksoja elämässään.
Itsellänikin oli vaikea ajanjakso, vaikka oli puoliso rinnalla, ei ollut kavereita ja puoliso oli opiskeluidensa takia etäinen.
En olekaan vielä tuota happy pancakea kokeillut. Toisaalta jaksaako taas opetella yhtä uutta sovellusta käyttämään, varsinkin kun sieltäkin todennäköisesti jää vain luu käteen.
En tiedä jaksanko enää käydä treffeillä. Ehkä olisi aika luovuttaa. En ole edes laskenut kuinka monilla kymmenillä treffeillä olen käynyt, ihatunut vain jokusen kerran ja se ei ole sitten ollut molemminpuoleista.
Tuntuu että koko elämä olisi vaan yksi hiton pettymysten sarja.
No niin. Siis kysymys ei olekkaan siitä etteikö pöhinää olisi, vaan sinun omista valinnoistasi. Kerron salaisuuden. Sitä täydellistä oikeaa ei ole olemassa. Se oikea on, mutta siltäkin löytyy ne omat viat. En siis voi kovinkaan auttaa sinua, mutta luultavasti jos alat treffailemaan enemmän avoimin mielin, etkä heti oleta kipinöiden sinkoilevan niin uskoisin sinun löytävän hyvän, rakastetun ja rakastavan kumppanin.
ps. seksikin paranee ajan myötä kun oppii tuntemaan kumppanin, rentous ja luotto kumppaniin on seksissä parhautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ulkonäkö ole perimmäinen syy. Elämä kuntoon , myös itsesi arvostus pitää saada vähän paremmalle tolalle. Tosiaan se parisuhde sellainen ylimääräinen bonus, joka ei edes toimi jos ei osaa arvostaa itseään.
Tämä varmaan järkyttää, mutta kävin terapiassa silloin kun seurustelin. Ja se toinen ihminen hyväksyi minut siitä huolimatta. Mutta harvassapa on tuollaiset miehet, jotka ei etsi jotain täydellistä kiiltokuvanaista.
Sanoisin että päinvastoin. Harva ukko etsii jotain täydellistä "kiiltokuvanaista". Ukot juoksee karkuun kun semmonen tulee vastaan ja ottaa mieluummin sen turvallisemman ja tavallisen naapurintytön kainaloonsa. Nähty on.
Voi kuule, on tindertreffeillä tuijotettu päästä varpaisiin halveksuva ilme naamalla, on dumpattu sen takia etten ole vielä valmistunut (kyllä, mies sanoi suoraan), masennustaustan vuoksi moni sanonut että ei kiinnosta jne.
Korosta nyt aluksi niitä hyviä puoliasi, kuka nyt kättelyssä lätkäisee sairaushistoriikkinsa plus muun ikävän pöytään. Tutustumisvaiheessa tutustutaan rauhassa siihen TOISEEN, ei aleta pitämään monologia omista puutteista. Moni tekee just sen virheen ettei tajua miten treffeillä käyttäydytään vaan heti tarrataan kiinni tai vedetään masennusmonologi että mulla on muuten sit tällasta..... Treffeillä kuuluu olla kivaa. Ihan tiedoksi.
Totta kai yritän tuoda hyvät puoleni ensimmäisenä esiin. Mutta kyllä se masennustausta on ihan kohteliasta muutaman viikon kuluttua kertoa. Siinä vaiheessa moni lähtee lätkimään.
Aika paljon teet kyllä oletuksia treffeistäni, vaikket tunne minua yhtään. Olen usein ehdottanut jotain liikunnallista tai vaikkapa taidenäyttelyssä käymistä. Kun on jotain tekemistä, niin vuorovaikutus menee yleensä luonnostaan ja vähän paremmin selviää tuleeko toisen kanssa yhtään juttuun. Helpompi peittää oma ujos kuin että jos istuisi jossain kahvilassa tuijottamassa toista silmästä silmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä vaan en riitä? Mitä pitää vielä muuttaa? Miten voisin yrittää vielä enemmän?
Paras neuvo tähän on että lopeta yrittäminen. Et sä löydä susta aidosti kiinnostunutta miestä sillä että sä yrität olla jotain. Oo oma itsesi vain, varmasti kelpaat. Ja ne joille et kelpaa ei oo sua varten. Ja ne jotka sua kattoo halveksuvasti päästä varpaisiin ei oo sun arvoisia.
Silloin kun en yrittänyt oli vielä vähemmän mitään pöhinää kuin nyt. Kukaan ei tule kotoa hakemaan...
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tosi katkeralle ajatella, että onnellisimmillani olen ollut sen kerran kun seurustelin. Oli ihanaa mennä nukkumaan toinen ihminen vierellä ja herätä toisen kainalosta. Ylipäätään sai hellyyttä, seksiä, läheisyyttä, hyväksyntää. Oli joku joka oli kiinnostunut ajatuksistani ja tunteistani. Ehkä olisi parempi, etten olisi koskaan seurustellutkaan, niin en tietäisi mistä kaikesta jään paitsi. Ei olisi tätä loputonta kaipuuta. Enkä tietäisi rakastamisesta ja seksistä yhtään mitään.
Jos sää kerran oot kelvannu, niin kai sä kelpaat toisenki kerran.
Värkit sulla siis toimii se on todettu.
Aika tavaran kaupittoo, sano mummuki aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa mielentilassa ei kannata miestä edes etsiä. Käy helposti niin että yksinäisyyksissään ja epätoivoissaan tulee valittua väärä mies. Mietippä sitä kun tajuat virheen vasta kun on asuntolaina ja pari lasta tehtynä. Sen jälkeen voi olla silmät muurautuneet itkusta kiinni että et edes lukea nää tai pahemmassa tapauksessa kovetut etkä enää pahemmin itke vaan suoritat elämää ilman että mikään tuntuu miltään. Sulla on mahdollisuudet hyvään ja onnelliseen elämään jo valmiiks, muista se. Tutustu rauhassa itseesi, tee vaikka metsälenkkejä ja ole itsellesi lempeä ja myötätuntoinen. Mulla toimi tämä paremmin kun yksikään masennuslääke vaikka lääkäri diagnosoi mulle masennuksen kun itsellä oli samankaltaisia ajatuksia kun ap sulla.
Itse asiassa tuokin vaihtoehto tuntuisi nyt paremmalle, että ottaisi sen väärän miehen. Saisi nimittäin edes ne lapset. Minä vaan en pysty oikein tuntemaan seksuaalista vetoa jos en ole ihastunut...
No jos sä vaan lapsen haluat etkä miestä niin se onnistuu. Eikä sun tarvi tuntea seksuaalista vetoa jos raskaaksi ja yksinhuoltajaksi haluat. Hankkiihan ne lesbotkin lapsia vaikka seksuaalinen kiinnostus kohdistuukin naisiin. Kannattaa vaan ihan oikeesti vähän miettii mistä haaveilee. Musta sä et ole tarpeeksi kypsä äidiksi jos sun onnesi on lastensaannin varassa täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Happy pancake on myös yksi treffisivusto.
Toki puolikaalisia vilisee sielläkin.
Harrasta jotain, mikä tuottaa mielihyvää, käy treffeillä....
Monilla on tuollaisia yksinäisiä jaksoja elämässään.
Itsellänikin oli vaikea ajanjakso, vaikka oli puoliso rinnalla, ei ollut kavereita ja puoliso oli opiskeluidensa takia etäinen.
En olekaan vielä tuota happy pancakea kokeillut. Toisaalta jaksaako taas opetella yhtä uutta sovellusta käyttämään, varsinkin kun sieltäkin todennäköisesti jää vain luu käteen.
En tiedä jaksanko enää käydä treffeillä. Ehkä olisi aika luovuttaa. En ole edes laskenut kuinka monilla kymmenillä treffeillä olen käynyt, ihatunut vain jokusen kerran ja se ei ole sitten ollut molemminpuoleista.
Tuntuu että koko elämä olisi vaan yksi hiton pettymysten sarja.
No niin. Siis kysymys ei olekkaan siitä etteikö pöhinää olisi, vaan sinun omista valinnoistasi. Kerron salaisuuden. Sitä täydellistä oikeaa ei ole olemassa. Se oikea on, mutta siltäkin löytyy ne omat viat. En siis voi kovinkaan auttaa sinua, mutta luultavasti jos alat treffailemaan enemmän avoimin mielin, etkä heti oleta kipinöiden sinkoilevan niin uskoisin sinun löytävän hyvän, rakastetun ja rakastavan kumppanin.
ps. seksikin paranee ajan myötä kun oppii tuntemaan kumppanin, rentous ja luotto kumppaniin on seksissä parhautta.
Siis minä nimenomaan olen yrittänyt käydä täysin avoimesti todella monenlaisien henkilöiden kanssa treffeillä, siksi noita treffejäkin on niin paljon kertynyt. Nyt viikon sisälläkin olen käynyt kaksilla treffeillä. En etsi mitään täydellistä, eksänikin oli möhömahainen ja minua alemmin koulutettu. Luonne ja huumori hänellä kyllä oli timanttia ja oli seksissä todella huomioiva. Läheisyyttä ja hellyyttä oli todella paljon.
Kerro miten minä voin väkisin kiinnostua ihmisestä joka ei kiinnosta? Jos ihmisessä ei ole mitään "hälyttäviä" piireitä niin kyllä minä jokaisen suunnilleen täysjärkisen oloisen olen vähintään pari kertaa treffannut. Mutta jos ei tule yhtään minkäänmoista kiinnostusta, niin miten voisin sen pakottaa... Ja sen kerran kun itse olen kiinnostunut niin toiselle ei ole todellakaan kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ulkonäkö ole perimmäinen syy. Elämä kuntoon , myös itsesi arvostus pitää saada vähän paremmalle tolalle. Tosiaan se parisuhde sellainen ylimääräinen bonus, joka ei edes toimi jos ei osaa arvostaa itseään.
Tämä varmaan järkyttää, mutta kävin terapiassa silloin kun seurustelin. Ja se toinen ihminen hyväksyi minut siitä huolimatta. Mutta harvassapa on tuollaiset miehet, jotka ei etsi jotain täydellistä kiiltokuvanaista.
Sanoisin että päinvastoin. Harva ukko etsii jotain täydellistä "kiiltokuvanaista". Ukot juoksee karkuun kun semmonen tulee vastaan ja ottaa mieluummin sen turvallisemman ja tavallisen naapurintytön kainaloonsa. Nähty on.
Voi kuule, on tindertreffeillä tuijotettu päästä varpaisiin halveksuva ilme naamalla, on dumpattu sen takia etten ole vielä valmistunut (kyllä, mies sanoi suoraan), masennustaustan vuoksi moni sanonut että ei kiinnosta jne.
Korosta nyt aluksi niitä hyviä puoliasi, kuka nyt kättelyssä lätkäisee sairaushistoriikkinsa plus muun ikävän pöytään. Tutustumisvaiheessa tutustutaan rauhassa siihen TOISEEN, ei aleta pitämään monologia omista puutteista. Moni tekee just sen virheen ettei tajua miten treffeillä käyttäydytään vaan heti tarrataan kiinni tai vedetään masennusmonologi että mulla on muuten sit tällasta..... Treffeillä kuuluu olla kivaa. Ihan tiedoksi.
Totta kai yritän tuoda hyvät puoleni ensimmäisenä esiin. Mutta kyllä se masennustausta on ihan kohteliasta muutaman viikon kuluttua kertoa. Siinä vaiheessa moni lähtee lätkimään.
Aika paljon teet kyllä oletuksia treffeistäni, vaikket tunne minua yhtään.
No sori. Ihan tuottamasi tekstin perusteella tuli ohuesti kuva että oot semikova valittamaan ja pyörit ajatuksissasi pääasiassa oman egosi ja miehen puutteesi ympärillä 24/7.
p.s valitettavan moni on masentunu muttei siitä mitään issueta jokainen tee vaan hakee siihen terapiaa tai muuta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu tosi katkeralle ajatella, että onnellisimmillani olen ollut sen kerran kun seurustelin. Oli ihanaa mennä nukkumaan toinen ihminen vierellä ja herätä toisen kainalosta. Ylipäätään sai hellyyttä, seksiä, läheisyyttä, hyväksyntää. Oli joku joka oli kiinnostunut ajatuksistani ja tunteistani. Ehkä olisi parempi, etten olisi koskaan seurustellutkaan, niin en tietäisi mistä kaikesta jään paitsi. Ei olisi tätä loputonta kaipuuta. Enkä tietäisi rakastamisesta ja seksistä yhtään mitään.
Jos sää kerran oot kelvannu, niin kai sä kelpaat toisenki kerran.
Värkit sulla siis toimii se on todettu.
Aika tavaran kaupittoo, sano mummuki aikoinaan.
Niin kai. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että oli ainutkertainen juttu tuo eikä tule enää toistumaan :(
On nimittäin kovin varattuja nuo empaattiset ja mukavat miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa mielentilassa ei kannata miestä edes etsiä. Käy helposti niin että yksinäisyyksissään ja epätoivoissaan tulee valittua väärä mies. Mietippä sitä kun tajuat virheen vasta kun on asuntolaina ja pari lasta tehtynä. Sen jälkeen voi olla silmät muurautuneet itkusta kiinni että et edes lukea nää tai pahemmassa tapauksessa kovetut etkä enää pahemmin itke vaan suoritat elämää ilman että mikään tuntuu miltään. Sulla on mahdollisuudet hyvään ja onnelliseen elämään jo valmiiks, muista se. Tutustu rauhassa itseesi, tee vaikka metsälenkkejä ja ole itsellesi lempeä ja myötätuntoinen. Mulla toimi tämä paremmin kun yksikään masennuslääke vaikka lääkäri diagnosoi mulle masennuksen kun itsellä oli samankaltaisia ajatuksia kun ap sulla.
Itse asiassa tuokin vaihtoehto tuntuisi nyt paremmalle, että ottaisi sen väärän miehen. Saisi nimittäin edes ne lapset. Minä vaan en pysty oikein tuntemaan seksuaalista vetoa jos en ole ihastunut...
No jos sä vaan lapsen haluat etkä miestä niin se onnistuu. Eikä sun tarvi tuntea seksuaalista vetoa jos raskaaksi ja yksinhuoltajaksi haluat. Hankkiihan ne lesbotkin lapsia vaikka seksuaalinen kiinnostus kohdistuukin naisiin. Kannattaa vaan ihan oikeesti vähän miettii mistä haaveilee. Musta sä et ole tarpeeksi kypsä äidiksi jos sun onnesi on lastensaannin varassa täysin.
Ei ole oma onni lastensaannin varassa. Haluaisin koko paketin, miehen ja lapsen (tai lapsia).
Miksi minulla ei olisi oikeutta haaveilla siitä, minkä moni muu tuntuu saavan suorastaan sormia napsauttamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ulkonäkö ole perimmäinen syy. Elämä kuntoon , myös itsesi arvostus pitää saada vähän paremmalle tolalle. Tosiaan se parisuhde sellainen ylimääräinen bonus, joka ei edes toimi jos ei osaa arvostaa itseään.
Tämä varmaan järkyttää, mutta kävin terapiassa silloin kun seurustelin. Ja se toinen ihminen hyväksyi minut siitä huolimatta. Mutta harvassapa on tuollaiset miehet, jotka ei etsi jotain täydellistä kiiltokuvanaista.
Sanoisin että päinvastoin. Harva ukko etsii jotain täydellistä "kiiltokuvanaista". Ukot juoksee karkuun kun semmonen tulee vastaan ja ottaa mieluummin sen turvallisemman ja tavallisen naapurintytön kainaloonsa. Nähty on.
Voi kuule, on tindertreffeillä tuijotettu päästä varpaisiin halveksuva ilme naamalla, on dumpattu sen takia etten ole vielä valmistunut (kyllä, mies sanoi suoraan), masennustaustan vuoksi moni sanonut että ei kiinnosta jne.
Korosta nyt aluksi niitä hyviä puoliasi, kuka nyt kättelyssä lätkäisee sairaushistoriikkinsa plus muun ikävän pöytään. Tutustumisvaiheessa tutustutaan rauhassa siihen TOISEEN, ei aleta pitämään monologia omista puutteista. Moni tekee just sen virheen ettei tajua miten treffeillä käyttäydytään vaan heti tarrataan kiinni tai vedetään masennusmonologi että mulla on muuten sit tällasta..... Treffeillä kuuluu olla kivaa. Ihan tiedoksi.
Totta kai yritän tuoda hyvät puoleni ensimmäisenä esiin. Mutta kyllä se masennustausta on ihan kohteliasta muutaman viikon kuluttua kertoa. Siinä vaiheessa moni lähtee lätkimään.
Aika paljon teet kyllä oletuksia treffeistäni, vaikket tunne minua yhtään.
No sori. Ihan tuottamasi tekstin perusteella tuli ohuesti kuva että oot semikova valittamaan ja pyörit ajatuksissasi pääasiassa oman egosi ja miehen puutteesi ympärillä 24/7.
p.s valitettavan moni on masentunu muttei siitä mitään issueta jokainen tee vaan hakee siihen terapiaa tai muuta apua.
No totta kai tuota miehenpuutetta tulee tällaisina yksinäisinä hetkinä aika lailla koko ajan mietittyä. Mutta en mieti asiaa silloin kun opiskelen tai harrastan. Tai jos vietän aikaa jonkun ystävän kanssa (silloin kun heiltä sitä aikaa sattuu löytymään).
Olen jo yhden terapian käynyt. Ei ole toiseen varaa.
Nautitko muuten jotenkin siitä, että saat olla tuntemattomalle ihmiselle ilkeä? Ihan mielenkiinnosta tämä kysymys?
Kertokaa nyt oikeasti niitä konkreettisia neuvoja miten voin muuttua kiinnostavaksi ihmiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täälläkin on niin ilkeitä vastauksia? Ihan ymmärrettävää ettei noista tuntemuksista halua avautua kenellekään ystävälleen, varsinkaan sellaiselle joka on jo saanut kaiken. Ei sellaiselta tulisi minkäänlaista ymmärrystä asialle...
Älä nyt hyvä ihminen täältä neuvoja hae. Et muutu kiinnostavaksi ainakaan sillä että vingut täällä. Ja ole vaan oma itsesi ja unohda se miten voit muuttua kiinnostavaksi. Etsi ihmiset jotka kiinnostuvat sinusta sellaisena kuin olet, jos siis haluat myös sen parisuhteen jossa on aitoa kiinnostusta ja rakkautta. Toki jos nyt on pakko vaan saada se mies ja lapsia äkkiä niin sit ei auta kun tyytyä ja elää parisuhteessa jossa puuttuu rakkaus ja kipinät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälläkin on niin ilkeitä vastauksia? Ihan ymmärrettävää ettei noista tuntemuksista halua avautua kenellekään ystävälleen, varsinkaan sellaiselle joka on jo saanut kaiken. Ei sellaiselta tulisi minkäänlaista ymmärrystä asialle...
Saanut kaiken. Ootko sä ollenkaan tietoinen siitä että monilla ihmisillä on paljon vaikeuksia ja paljon putteita vaikka perhe olisi perustettu. Sä kuvittelet nyt vähän liian helpoksi ja ruusuiseksi meidän perheellisten elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälläkin on niin ilkeitä vastauksia? Ihan ymmärrettävää ettei noista tuntemuksista halua avautua kenellekään ystävälleen, varsinkaan sellaiselle joka on jo saanut kaiken. Ei sellaiselta tulisi minkäänlaista ymmärrystä asialle...
Saanut kaiken. Ootko sä ollenkaan tietoinen siitä että monilla ihmisillä on paljon vaikeuksia ja paljon putteita vaikka perhe olisi perustettu. Sä kuvittelet nyt vähän liian helpoksi ja ruusuiseksi meidän perheellisten elämän.
Mä menetin kaiken kun tein lapsia ja valitsin vielä väärän miehen. Rakastan kyllä lapsiani mutta ei tämä elämä ole sitä ruusuilla tanssimista mitä odotin. Nyt ei auta kun tyytyä keskinkertaiseen perhe elämään.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen täältä neuvoja hae. Et muutu kiinnostavaksi ainakaan sillä että vingut täällä. Ja ole vaan oma itsesi ja unohda se miten voit muuttua kiinnostavaksi. Etsi ihmiset jotka kiinnostuvat sinusta sellaisena kuin olet, jos siis haluat myös sen parisuhteen jossa on aitoa kiinnostusta ja rakkautta. Toki jos nyt on pakko vaan saada se mies ja lapsia äkkiä niin sit ei auta kun tyytyä ja elää parisuhteessa jossa puuttuu rakkaus ja kipinät.
Olen ollut sinkku niin kauan, että pelottaa miten uskallan edes päästää ketään viereeni. Eräällä ystävälläni on ollut tämän minun sinkkuuteni aikana 4 eri parisuhdetta joista 2 avoliittoja. Selvästi olen jotenkin perustavanlaatuisesti epäatraktiivinen henkilö, kun katsoo miten helposti muut pariutuvat.
Näissä kaikissa nettitreffisivustoissa on se vika, että niiden käyttäjät eivät joko uskalla tai viitsi sopia treffejä naamatusten. Miehillä on ongelma että harva nainen viitsii edes kieltävää vastausta kohteliaaseen kontaktiyritykseen antaa. Se kirjoitteleinto lakkaa hyvin lyhyeen jos vain 1 sadasta edes vastaa. Naisilla ilmeisesti ongelma on ylisuuret odotukset treffailuehdokkaalle.
Treffailuvaiheessa kannattaisi laskea sitä rimaa niin naisten kuin miestenkin, todellisuus saattaa yllättää positiivisesti. Riman lasku ei tarkoita sitä että ensimmäisen treffailukumppanin kanssa pitää alkaa suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälläkin on niin ilkeitä vastauksia? Ihan ymmärrettävää ettei noista tuntemuksista halua avautua kenellekään ystävälleen, varsinkaan sellaiselle joka on jo saanut kaiken. Ei sellaiselta tulisi minkäänlaista ymmärrystä asialle...
Saanut kaiken. Ootko sä ollenkaan tietoinen siitä että monilla ihmisillä on paljon vaikeuksia ja paljon putteita vaikka perhe olisi perustettu. Sä kuvittelet nyt vähän liian helpoksi ja ruusuiseksi meidän perheellisten elämän.
Tämä on juuri tätä vähättelyä parisuhteellisten ja perheellisten taholta, ja siksi en uskalla puhua yksinäisyydestäni, parisuhteettomuudestani ja lapsettomuuden tuskasta yhtään kenellekään. Kyllä meillä sinkuillakin on ongelmia, köyhyyttä, sairauksia, kuolevia läheisiä. Teillä perheellisillä on kuitenkin aina se oma perhe, eikä tarvitse olla joka saamarin joulu ja juhannus yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälläkin on niin ilkeitä vastauksia? Ihan ymmärrettävää ettei noista tuntemuksista halua avautua kenellekään ystävälleen, varsinkaan sellaiselle joka on jo saanut kaiken. Ei sellaiselta tulisi minkäänlaista ymmärrystä asialle...
Saanut kaiken. Ootko sä ollenkaan tietoinen siitä että monilla ihmisillä on paljon vaikeuksia ja paljon putteita vaikka perhe olisi perustettu. Sä kuvittelet nyt vähän liian helpoksi ja ruusuiseksi meidän perheellisten elämän.
Mä menetin kaiken kun tein lapsia ja valitsin vielä väärän miehen. Rakastan kyllä lapsiani mutta ei tämä elämä ole sitä ruusuilla tanssimista mitä odotin. Nyt ei auta kun tyytyä keskinkertaiseen perhe elämään.
Missä vaiheessa huomasit että mies on väärä? Vai onko kipinä puuttunut koko ajan?
Alue: Aihe vapaa
Paras neuvo tähän on että lopeta yrittäminen. Et sä löydä susta aidosti kiinnostunutta miestä sillä että sä yrität olla jotain. Oo oma itsesi vain, varmasti kelpaat. Ja ne joille et kelpaa ei oo sua varten. Ja ne jotka sua kattoo halveksuvasti päästä varpaisiin ei oo sun arvoisia.