En jaksa muuta kuin itkeä

Sun pitää oikeesti löytää se onni itsestäs ja asenteistas. Jos sä pistät onnesi miehen, varallisuuden tms varaan niin se on aika heikohkolla perustalla ja tulet olemaan loppuelämäsi riippuvainen muista. Sit kun sä löydät itses ja oman sisäisen palosi niin sun ei tarvi enää etsiä onnea ulkoisista asioista. Sillon vasta sä voit löytää parisuhteenkin joka ei ole riippuvuussuhde vaan kahden kokonaisen aikuisen liitto. Pitkä tie edessä mutta suosittelen sen kulkemaan. Ja neuvo 1: unohda av-palsta ja unohda koko some, täältä sä saat lähinnä vertaistukea ihmisiltä jotka kulkevat egon talutusnuorassa.

Vinkkejä:

- ei, et ole Suomen rumin nainen

- kyllä, voit vielä löytää parisuhteen tai voit huomata, kuinka ihanaa on elää yksin

- kannattaa todellakin pysyä pois somesta, jossa monet esittävät ja valehtelevat

ks. Siskonpeti Äiti koneella 

- mielestäni vaikutat jo masentuneelta, joten ehdotan aina-tuomittua liikuntaa (endorfiineistä ON apua)

- katso tai lue jotain hauskaa ja mieti, mitkä asiat sinua kiinnostavat eniten

- auta mummoasi, tätejäsi, naapurin vanhusta, koska auttamisesta saa iloa

- pese ikkunat, koska ainakin täällä on pilvinen päivä - valo ilahduttaa

- maailmassa on vaikka kuinka paljon hauskoja ja kiinnostavia asioita, joten keskity niihin, älä murheisiin

Pahoittelen, jos loukkasin sinua kommenteillani. 

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää oikeesti löytää se onni itsestäs ja asenteistas. Jos sä pistät onnesi miehen, varallisuuden tms varaan niin se on aika heikohkolla perustalla ja tulet olemaan loppuelämäsi riippuvainen muista. Sit kun sä löydät itses ja oman sisäisen palosi niin sun ei tarvi enää etsiä onnea ulkoisista asioista. Sillon vasta sä voit löytää parisuhteenkin joka ei ole riippuvuussuhde vaan kahden kokonaisen aikuisen liitto. Pitkä tie edessä mutta suosittelen sen kulkemaan. Ja neuvo 1: unohda av-palsta ja unohda koko some, täältä sä saat lähinnä vertaistukea ihmisiltä jotka kulkevat egon talutusnuorassa.

Juurikin näin. Ja lapset ei ansaitse vanhempaa joka on tehnyt heidät oman tyhjyydentunteen poistamisen takia. Tiedän että rumasti sanottu mutta totta. Mä olin joskus samassa tilanteessa kun sinä. Pitkän itsetutkiskelun jälkeen huomasin että hei multahan ei loppupeleissä oo missään vaiheessa puuttunut mitään. Nyt saan jatkuvasti kommenttia ja uteluita siitä että miksi elän elämääni yksin. Mutta kun on itsensä kanssa sujut niin kommentit menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja mä uskon että sulle on joku jossain jos niin on tarkoitettu, ehkä sä löydät sen sillon kun vähiten sitä etsit ja odotat.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ulkonäkö ole perimmäinen syy. Elämä kuntoon , myös itsesi arvostus pitää saada vähän paremmalle tolalle. Tosiaan se parisuhde sellainen ylimääräinen bonus, joka ei edes toimi jos ei osaa arvostaa itseään.

Tämä varmaan järkyttää, mutta kävin terapiassa silloin kun seurustelin. Ja se toinen ihminen hyväksyi minut siitä huolimatta. Mutta harvassapa on tuollaiset miehet, jotka ei etsi jotain täydellistä kiiltokuvanaista. 

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää oikeesti löytää se onni itsestäs ja asenteistas. Jos sä pistät onnesi miehen, varallisuuden tms varaan niin se on aika heikohkolla perustalla ja tulet olemaan loppuelämäsi riippuvainen muista. Sit kun sä löydät itses ja oman sisäisen palosi niin sun ei tarvi enää etsiä onnea ulkoisista asioista. Sillon vasta sä voit löytää parisuhteenkin joka ei ole riippuvuussuhde vaan kahden kokonaisen aikuisen liitto. Pitkä tie edessä mutta suosittelen sen kulkemaan. Ja neuvo 1: unohda av-palsta ja unohda koko some, täältä sä saat lähinnä vertaistukea ihmisiltä jotka kulkevat egon talutusnuorassa.

Minulla ON oma sisäinen palo. Se on se ala jota opiskelen. En silti haluaisi olla mikään pelkkä uraihminen. Enkä ole myöskään tämän alan kautta löytänyt ketään, sehän olisi parasta että molemmilla sama intohimo. 

Tunnen itseäni jopa psyykkisesti pahemmin sairaita ihmisiä, ja silti hekin ovat onnistuneet löytämään miehen. Esimeriksi lähisukulaiseni jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, eräällä ystävälläni taas todella paha paniikkihäiriö ja miehistä ei todellakaan ole pulaa. Eli ihan valetta, että pitäisi olla itse täydellisen tasapainoinen löytääkseen miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen jota on luultu juice leskiseksi.

Silti iskin hyvännäköisen ja fiksun miehen itelleni. 

Että ei sillä ulkonäöllä montaa velliä keitetä. Pääasia että on kiinnostava ja pohjimmiltaan ihan hyvä tyyppi, kai.

Juceksi? Voi luoja:):):):). Anteeksi, siinä tapauksessa taidat tosiaan olla ruma.

Onneksi kuitenkin olet miehen löytänyt.

Juu, en ole tosissani, mutta alkoi vaan naurattaa kun näin silmissäni Juicen näköisen naisen täydessä meikissä mekko päällään.

Pitäis varmaan mennä nukkumaan yövuoron jälkeen, mutta jämähdin tälle palstalle...

No mutta mieti miten upea huumorintaju tuolla naisella on, kun pystyy nauramaan itselleen. Ja on kuitenkin miehen löytänyt, moni meistä ei koskaan löydä vaan elää ja kuolee yksin... 

No joo mieluummin juicen näköinen nainen joka on ookoo tyyppi, kuin joku rasittava vikisevä, inisevä ja 24/7 itkeskelevä pitäsköhänluovuttaakuneimikäänikinäkuiteskaanonnistuyhyy-tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää oikeesti löytää se onni itsestäs ja asenteistas. Jos sä pistät onnesi miehen, varallisuuden tms varaan niin se on aika heikohkolla perustalla ja tulet olemaan loppuelämäsi riippuvainen muista. Sit kun sä löydät itses ja oman sisäisen palosi niin sun ei tarvi enää etsiä onnea ulkoisista asioista. Sillon vasta sä voit löytää parisuhteenkin joka ei ole riippuvuussuhde vaan kahden kokonaisen aikuisen liitto. Pitkä tie edessä mutta suosittelen sen kulkemaan. Ja neuvo 1: unohda av-palsta ja unohda koko some, täältä sä saat lähinnä vertaistukea ihmisiltä jotka kulkevat egon talutusnuorassa.

Juurikin näin. Ja lapset ei ansaitse vanhempaa joka on tehnyt heidät oman tyhjyydentunteen poistamisen takia. Tiedän että rumasti sanottu mutta totta. Mä olin joskus samassa tilanteessa kun sinä. Pitkän itsetutkiskelun jälkeen huomasin että hei multahan ei loppupeleissä oo missään vaiheessa puuttunut mitään. Nyt saan jatkuvasti kommenttia ja uteluita siitä että miksi elän elämääni yksin. Mutta kun on itsensä kanssa sujut niin kommentit menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja mä uskon että sulle on joku jossain jos niin on tarkoitettu, ehkä sä löydät sen sillon kun vähiten sitä etsit ja odotat.

Niin, siksi en hanki lapsia yksin. Se olisi väärin heitä kohtaan. Olen piilottanut somesta joitain kavereita jotka koko ajan postaavat sinne lastensa kuvia ja tekemisiä, koska en jaksa että koko ajan tätä lapsettomuutta hierotaan naamaani joka hiton suunnalta. 

Tuo viimeinen virke, aikamonen latteus ja tiedät sen varmasti itsekin :/ 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseäni jopa psyykkisesti pahemmin sairaita ihmisiä, ja silti hekin ovat onnistuneet löytämään miehen. Esimeriksi lähisukulaiseni jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, eräällä ystävälläni taas todella paha paniikkihäiriö ja miehistä ei todellakaan ole pulaa. Eli ihan valetta, että pitäisi olla itse täydellisen tasapainoinen löytääkseen miehen. 

Moni tapaus, jolla jopa hesen pussi päässä kotona jottei lapset pelkää, on onnistunu löytämään miehen ja perustaneet familyn. Mukava ja välkky tyyppi jotenkin kaunistuu/komistuu sitämukaa mitä paremmin tutustuu. Kauneuteen tottuu kuin maisemaan ja pasca luonne tekee missistäkin noita-akan jonka kanssa ei kiinnosta kauaa bondata.

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä:

- ei, et ole Suomen rumin nainen

- kyllä, voit vielä löytää parisuhteen tai voit huomata, kuinka ihanaa on elää yksin

- kannattaa todellakin pysyä pois somesta, jossa monet esittävät ja valehtelevat

ks. Siskonpeti Äiti koneella 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

- mielestäni vaikutat jo masentuneelta, joten ehdotan aina-tuomittua liikuntaa (endorfiineistä ON apua)

- katso tai lue jotain hauskaa ja mieti, mitkä asiat sinua kiinnostavat eniten

- auta mummoasi, tätejäsi, naapurin vanhusta, koska auttamisesta saa iloa

- pese ikkunat, koska ainakin täällä on pilvinen päivä - valo ilahduttaa

- maailmassa on vaikka kuinka paljon hauskoja ja kiinnostavia asioita, joten keskity niihin, älä murheisiin

Pahoittelen, jos loukkasin sinua kommenteillani. 

Et voi tietää vaikka olisinkin suomen rumin nainen. 

Olen masentunut, kyllä. En jaksaisi aina olla yksin ja katsoa vierestä muiden onnea. 

Energia ei riitä enää muiden auttamiseen, hädin tuskin itsensä auttamiseen. 

Harrastan kyllä liikuntaa, välillä suorastaan pakonomaisesti, koska siitä tulee kuitenkin hetkellisesti parempi olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseäni jopa psyykkisesti pahemmin sairaita ihmisiä, ja silti hekin ovat onnistuneet löytämään miehen. Esimeriksi lähisukulaiseni jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, eräällä ystävälläni taas todella paha paniikkihäiriö ja miehistä ei todellakaan ole pulaa. Eli ihan valetta, että pitäisi olla itse täydellisen tasapainoinen löytääkseen miehen. 

Moni tapaus, jolla jopa hesen pussi päässä kotona jottei lapset pelkää, on onnistunu löytämään miehen ja perustaneet familyn. Mukava ja välkky tyyppi jotenkin kaunistuu/komistuu sitämukaa mitä paremmin tutustuu. Kauneuteen tottuu kuin maisemaan ja pasca luonne tekee missistäkin noita-akan jonka kanssa ei kiinnosta kauaa bondata.

Niin kai. 

Olen kyllä yrittänyt katsoa peiliin ja miettiä mikä minussa on vikana. Olen yrittänyt kehittää luonnettani. Olen yrittänyt muuttua sosiaalisemmaksi. Olen yrittänyt kehittää vuorovaikutustaitojani. En vaan oikeasti enää tiedä mikä minussa on niin pahasti pielessä, ettei ketään löydy. 

Miksi minä vaan en riitä? Mitä pitää vielä muuttaa? Miten voisin yrittää vielä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ulkonäkö ole perimmäinen syy. Elämä kuntoon , myös itsesi arvostus pitää saada vähän paremmalle tolalle. Tosiaan se parisuhde sellainen ylimääräinen bonus, joka ei edes toimi jos ei osaa arvostaa itseään.

Tämä varmaan järkyttää, mutta kävin terapiassa silloin kun seurustelin. Ja se toinen ihminen hyväksyi minut siitä huolimatta. Mutta harvassapa on tuollaiset miehet, jotka ei etsi jotain täydellistä kiiltokuvanaista. 

Sanoisin että päinvastoin. Harva ukko etsii jotain täydellistä "kiiltokuvanaista".  Ukot juoksee karkuun kun semmonen tulee vastaan ja ottaa mieluummin sen turvallisemman ja tavallisen naapurintytön kainaloonsa. Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ulkonäkö ole perimmäinen syy. Elämä kuntoon , myös itsesi arvostus pitää saada vähän paremmalle tolalle. Tosiaan se parisuhde sellainen ylimääräinen bonus, joka ei edes toimi jos ei osaa arvostaa itseään.

Tämä varmaan järkyttää, mutta kävin terapiassa silloin kun seurustelin. Ja se toinen ihminen hyväksyi minut siitä huolimatta. Mutta harvassapa on tuollaiset miehet, jotka ei etsi jotain täydellistä kiiltokuvanaista. 

Sanoisin että päinvastoin. Harva ukko etsii jotain täydellistä "kiiltokuvanaista".  Ukot juoksee karkuun kun semmonen tulee vastaan ja ottaa mieluummin sen turvallisemman ja tavallisen naapurintytön kainaloonsa. Nähty on.

Voi kuule, on tindertreffeillä tuijotettu päästä varpaisiin halveksuva ilme naamalla, on dumpattu sen takia etten ole vielä valmistunut (kyllä, mies sanoi suoraan), masennustaustan vuoksi moni sanonut että ei kiinnosta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi minä vaan en riitä? Mitä pitää vielä muuttaa? Miten voisin yrittää vielä enemmän?

Gambiassa kaikilla käy flaksi. Matkusta sinne niin ei tarvi enää vänistä että tarvii olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minä vaan en riitä? Mitä pitää vielä muuttaa? Miten voisin yrittää vielä enemmän?

Gambiassa kaikilla käy flaksi. Matkusta sinne niin ei tarvi enää vänistä että tarvii olla yksin.

Millä rahalla, sinäkö maksat?

Rehellisesti sanottuna kulttuurierosuhde ei välttämättä kiinnosta, olisi ihanaa jos kumppanin kanssa voisi keskustella ihan vaan omalla äidinkielellään. 

Tuossa mielentilassa ei kannata miestä edes etsiä. Käy helposti niin että yksinäisyyksissään ja epätoivoissaan tulee valittua väärä mies. Mietippä sitä kun tajuat virheen vasta kun on asuntolaina ja pari lasta tehtynä. Sen jälkeen voi olla silmät muurautuneet itkusta kiinni että et edes lukea nää tai pahemmassa tapauksessa kovetut etkä enää pahemmin itke vaan suoritat elämää ilman että mikään tuntuu miltään. Sulla on mahdollisuudet hyvään ja onnelliseen elämään jo valmiiks, muista se. Tutustu rauhassa itseesi, tee vaikka metsälenkkejä ja ole itsellesi lempeä ja myötätuntoinen. Mulla toimi tämä paremmin kun yksikään masennuslääke vaikka lääkäri diagnosoi mulle masennuksen kun itsellä oli samankaltaisia ajatuksia kun ap sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ulkonäkö ole perimmäinen syy. Elämä kuntoon , myös itsesi arvostus pitää saada vähän paremmalle tolalle. Tosiaan se parisuhde sellainen ylimääräinen bonus, joka ei edes toimi jos ei osaa arvostaa itseään.

Tämä varmaan järkyttää, mutta kävin terapiassa silloin kun seurustelin. Ja se toinen ihminen hyväksyi minut siitä huolimatta. Mutta harvassapa on tuollaiset miehet, jotka ei etsi jotain täydellistä kiiltokuvanaista. 

Sanoisin että päinvastoin. Harva ukko etsii jotain täydellistä "kiiltokuvanaista".  Ukot juoksee karkuun kun semmonen tulee vastaan ja ottaa mieluummin sen turvallisemman ja tavallisen naapurintytön kainaloonsa. Nähty on.

Voi kuule, on tindertreffeillä tuijotettu päästä varpaisiin halveksuva ilme naamalla, on dumpattu sen takia etten ole vielä valmistunut (kyllä, mies sanoi suoraan), masennustaustan vuoksi moni sanonut että ei kiinnosta jne. 

Korosta nyt aluksi niitä hyviä puoliasi, kuka nyt kättelyssä lätkäisee sairaushistoriikkinsa plus muun ikävän pöytään. Tutustumisvaiheessa tutustutaan rauhassa siihen TOISEEN, ei aleta pitämään  monologia omista puutteista. Moni tekee just sen virheen ettei tajua miten treffeillä käyttäydytään vaan heti tarrataan kiinni tai vedetään masennusmonologi että mulla on muuten sit tällasta..... Treffeillä kuuluu olla kivaa. Ihan tiedoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minä vaan en riitä? Mitä pitää vielä muuttaa? Miten voisin yrittää vielä enemmän?

Gambiassa kaikilla käy flaksi. Matkusta sinne niin ei tarvi enää vänistä että tarvii olla yksin.

Millä rahalla, sinäkö maksat?

Rehellisesti sanottuna kulttuurierosuhde ei välttämättä kiinnosta, olisi ihanaa jos kumppanin kanssa voisi keskustella ihan vaan omalla äidinkielellään. 

Keskustella vai valittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa mielentilassa ei kannata miestä edes etsiä. Käy helposti niin että yksinäisyyksissään ja epätoivoissaan tulee valittua väärä mies. Mietippä sitä kun tajuat virheen vasta kun on asuntolaina ja pari lasta tehtynä. Sen jälkeen voi olla silmät muurautuneet itkusta kiinni että et edes lukea nää tai pahemmassa tapauksessa kovetut etkä enää pahemmin itke vaan suoritat elämää ilman että mikään tuntuu miltään. Sulla on mahdollisuudet hyvään ja onnelliseen elämään jo valmiiks, muista se. Tutustu rauhassa itseesi, tee vaikka metsälenkkejä ja ole itsellesi lempeä ja myötätuntoinen. Mulla toimi tämä paremmin kun yksikään masennuslääke vaikka lääkäri diagnosoi mulle masennuksen kun itsellä oli samankaltaisia ajatuksia kun ap sulla.

Itse asiassa tuokin vaihtoehto tuntuisi nyt paremmalle, että ottaisi sen väärän miehen. Saisi nimittäin edes ne lapset. Minä vaan en pysty oikein tuntemaan seksuaalista vetoa jos en ole ihastunut...