Jos äiti katoaa elämästä, onko mitään pysyvää haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no mun tapauksessa tuskin lapset kärsisi. Ovat pieniäkin niin eivät edes muistaisi.

Tarkoitat varmaan siis, että trauma jäisi kehomuistiin, eli lapsi muistaisi sen ikuisesti vailla sanoja selittää tai purkaa tunnettaan. Ainoa tapa korjata tuollainen trauma on korjaava kokemus ja tunne.

En ole tosin ihan varma onko ihminen ihan niin laumaeläin, mitä kuvitellaan. Monilla hylkäämiskokemuksilla varustettu ihminen rikkoutuu lopulta kokonaan "ehjäksi", itsenäiseksi toimijaksi, joka ei ole toisista riippuvainen. Tämä irtaantuminen tapahtuu myös luonnostaan ja vapaaehtoisesti, mutta voi ympäristön toimesta tapahtua jo paljon aiemmin.

Hankala spekuloida kumpi tuottaa pitkällä tähtäimellä enemmän hallaa, kadonnut äiti vai tosi ikävä emotionaalinen ympäristö, missä kasvaa vuosia. Kaippa kaikilla on henkilökohtaiset preferenssinsä, revitäänkö laastari nopeasti vai hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

En ole kivikissa enkä lue mitään blogeja. Tavallinen entinen perheenäiti vain, joka koristeli kuusta, teki piparit ja pullat.

Sitten katosi.

Kauanko siitä on? 5 tuntia? Siis voisit saada yhteyden lapsiin, vai onko henkisesti liian vaikeaa? Kirjoita heille edes kirje.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Lapset kyllä traumatisoivuvat tuollaisesta hylkäämisestä, riippuu saamastaan tuesta ja turvasta, miten siitä aikanaan selviytyvät. Osa selviytyy, osa kärsii vielä aikuisenakin.

Tottakai kenelle tahansa tulee pysyvä trauma jos joku rakas ihminen yhtäkkiä katoaa. Todella omituista edes kysyä tuollaista. Ja lastensa hylkääminen on pahinta mitä voi tehdä, vanhemman ei kuulu hylätä lastaan koska se vanhempi on sen lapsen itse halunnut tehdä ja tehnyt omista geeneistään. Todella sairasta tuollainen että jättää lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Mähän oon hakenut. 😇

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kenelle tahansa tulee pysyvä trauma jos joku rakas ihminen yhtäkkiä katoaa. Todella omituista edes kysyä tuollaista. Ja lastensa hylkääminen on pahinta mitä voi tehdä, vanhemman ei kuulu hylätä lastaan koska se vanhempi on sen lapsen itse halunnut tehdä ja tehnyt omista geeneistään. Todella sairasta tuollainen että jättää lapsensa.

Eihän kaikki äidit ole mitään rakkaita, tajua nyt se ensialkuun lässytykseltäsi. Toki se on trauma lapselle, mutta kuitenkin.

Millainen isä on ap lapsille? Ilmeisesti edes jonkinlainen, koska hänelle pystyi lapset kuitenkin jättämään?

Hae itselles apua. Jos lähdet noin, lapsesi traumatisoituvat pahasti.

He kokevat itsensä täysin arvottomaksi kun eivät kelvanneet sulle. Ja totta se sit onkin. Hakevat loåpuelämänsä äidin rakkautta, muuta motiivia elämälle tuskin tulee, ja ovat siksi helposti hyväksikäytettäviä. Hae apua äläkä lapsilles kosta

Vierailija kirjoitti:

Hae itselles apua. Jos lähdet noin, lapsesi traumatisoituvat pahasti.

He kokevat itsensä täysin arvottomaksi kun eivät kelvanneet sulle. Ja totta se sit onkin. Hakevat loåpuelämänsä äidin rakkautta, muuta motiivia elämälle tuskin tulee, ja ovat siksi helposti hyväksikäytettäviä. Hae apua äläkä lapsilles kosta

Miksi pitää ajatella, että on huono, jos ei kelvannut jollekin? Eikö ole paljon tavallisempaa, että ajatellaan, että se lähtijä siinä se huono on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Mähän oon hakenut. 😇

t.kristallikissa

En kirjoittanut sinulle vaan ap:lle. Olette 2 eri henkilöä, eikä sinun pidä nyt työntää itseäsi tähän keskusteluun.

Aikuiset eivät vain tajua, miten vahingollista lapsille on kasvaa heistä välinpitämättömien aikuisten kanssa. Parempi lähteä, jos muuten vaikka vihaisi lapsiaan. Ehkei sitä sitten heitä niin vihaa, kun ovat vähän kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae itselles apua. Jos lähdet noin, lapsesi traumatisoituvat pahasti.

He kokevat itsensä täysin arvottomaksi kun eivät kelvanneet sulle. Ja totta se sit onkin. Hakevat loåpuelämänsä äidin rakkautta, muuta motiivia elämälle tuskin tulee, ja ovat siksi helposti hyväksikäytettäviä. Hae apua äläkä lapsilles kosta

Miksi pitää ajatella, että on huono, jos ei kelvannut jollekin? Eikö ole paljon tavallisempaa, että ajatellaan, että se lähtijä siinä se huono on?

Niinhän sitä luulis, mutta ihmismieli ja varsinkin lapsen mieli ei usein ole kovin looginen. Mullakin äiti hylännyt ja monesti itse hakenut itsestäni syyllistä, että mikä mussa oli vikana kun en äidille kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Mähän oon hakenut. 😇

t.kristallikissa

En kirjoittanut sinulle vaan ap:lle. Olette 2 eri henkilöä, eikä sinun pidä nyt työntää itseäsi tähän keskusteluun.

No, mieti ihan keskenäsi, miksi mä oon hakenut apua, jos ei se sulle tuosta auennut. Ihan siks, että mä oonkin älykäs, osaava ja fiksu. Katsotaan, onko ap.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Mähän oon hakenut. 😇

t.kristallikissa

Älä nyt sekaannu tähänkin keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae itselles apua. Jos lähdet noin, lapsesi traumatisoituvat pahasti.

He kokevat itsensä täysin arvottomaksi kun eivät kelvanneet sulle. Ja totta se sit onkin. Hakevat loåpuelämänsä äidin rakkautta, muuta motiivia elämälle tuskin tulee, ja ovat siksi helposti hyväksikäytettäviä. Hae apua äläkä lapsilles kosta

Miksi pitää ajatella, että on huono, jos ei kelvannut jollekin? Eikö ole paljon tavallisempaa, että ajatellaan, että se lähtijä siinä se huono on?

Niinhän sitä luulis, mutta ihmismieli ja varsinkin lapsen mieli ei usein ole kovin looginen. Mullakin äiti hylännyt ja monesti itse hakenut itsestäni syyllistä, että mikä mussa oli vikana kun en äidille kelvannut.

Jäljellejäävillä aikuisilla on siinä iso vastuu koittaa selvittää noita asioita lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Mähän oon hakenut. 😇

t.kristallikissa

En kirjoittanut sinulle vaan ap:lle. Olette 2 eri henkilöä, eikä sinun pidä nyt työntää itseäsi tähän keskusteluun.

No, mieti ihan keskenäsi, miksi mä oon hakenut apua, jos ei se sulle tuosta auennut. Ihan siks, että mä oonkin älykäs, osaava ja fiksu. Katsotaan, onko ap.

t.kristallikissa

Sä et kuulu tähän juttuun. Mene pois. Et kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Mähän oon hakenut. 😇

t.kristallikissa

Älä nyt sekaannu tähänkin keskusteluun.

Miksi en? Aihe on tutumpi, kuin sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Mähän oon hakenut. 😇

t.kristallikissa

En kirjoittanut sinulle vaan ap:lle. Olette 2 eri henkilöä, eikä sinun pidä nyt työntää itseäsi tähän keskusteluun.

No, mieti ihan keskenäsi, miksi mä oon hakenut apua, jos ei se sulle tuosta auennut. Ihan siks, että mä oonkin älykäs, osaava ja fiksu. Katsotaan, onko ap.

t.kristallikissa

Sä et kuulu tähän juttuun. Mene pois. Et kiinnosta.

Et sä täällä määräile, kiinnostaako muita. Ei sitä kukaan määrää, tajuatko?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Miksi toistat traumaa jonka tiedät vahingolliseksi? Mikset hakenut apua itsellesi ja lapsille?

Mähän oon hakenut. 😇

t.kristallikissa

En kirjoittanut sinulle vaan ap:lle. Olette 2 eri henkilöä, eikä sinun pidä nyt työntää itseäsi tähän keskusteluun.

No, mieti ihan keskenäsi, miksi mä oon hakenut apua, jos ei se sulle tuosta auennut. Ihan siks, että mä oonkin älykäs, osaava ja fiksu. Katsotaan, onko ap.

t.kristallikissa

Sä et kuulu tähän juttuun. Mene pois. Et kiinnosta.

Et sä täällä määräile, kiinnostaako muita. Ei sitä kukaan määrää, tajuatko?

t.kristallikissa

Siis ihan oikeasti, bannatkaa tää narsisti idiootti täältä, niin oikea keskustelu pääsee jatkumaan. Ja lopullisesti, kiitos.