Jos äiti katoaa elämästä, onko mitään pysyvää haittaa?

Riippuu vähän, mitä haittaa tarkoitat. Ja mihin äiti katoaa, ufot vie??

On ja paljonkin. Elämän koko perusta järkkyy. Äitiä ja isää voisi sanoa tärkeimmiksi ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän, mitä haittaa tarkoitat. Ja mihin äiti katoaa, ufot vie??

Heko heko.

Häviää, esim eron yhteydessä.

Ei mitään mistä ei neljässäkymmenessä vuodessa toipuisi.

Vaikea sanoa tapausta tuntematta

Äiti katoaa eron yhteydessä. Ollut siis ydinperheenä, järjestänyt joulut ja synttärijuhlat, kokannut lasten lempiruuat. Parisuhde ollut raskas. Äiti päättää erota. Muuttaa pois ja katoaa.

Riippuu äidistä kovasti ja lasten ja äidin välisestä suhteesta.

Myös isän ja lasten välinen suhde vaikutta.

Kyllä siitä melkoinen hylkäämistrauma tulee. Toki siitä voi toipua, mutta ei siitä ennen kypsää aikuisuutta valmista tule, jos sittenkään.

On pysyvää haittaa. Hylätty ja petetty olo, itsesyytökset, epätietoisuus, katkeruus, oman tulevan vanhemmuuden vaikeudet hylkäämiskokemuksen johdosta. Varmaan äidin kuolemastakin olisi helpompi eheytyä kuin katoamisesta.

Kyllä siitä on varmasti haittaa. Äiti ja isä ovat tärkeät ihmiset lapsen elämässä, vielä vanhempanakin. Äidin katoaminen eron kautta on myös raju hylkäämiskokemus lapselle.

Olen ap.

Olen rikottu todella rajusti lapsena. Hylätty satakertaisesti. En ole sossuholhokki, mut hyvin en voi.

Katkera ja vaikea lasten isästä. Päätin luovuttaa ja jatkaa elämää näin. Lapset jäivät syömään eineslihapullia ja ranskanperunoita, kun jätin miehen huutojen saattelemana avaimen pöydälle.

Tällainen tapaus oli lähipiirissäni vuosia sitten. Äiti vain lähti kertomatta miehelleen, minne. En osaa kuvitella, miltä se kaksivuotiaasta tuntui. Ongelmat kärjistyivät kouluaikana, oli monenlaista oireilua, mutta nyt aikuisena tuntuu olevan sinut asian kanssa. En kyllä suosittele ketään tekemään näin. Kannattaisi selvittää vaihtoehtoja.

Entä jos ei ole vaihtoehtoja?

Jaa, no mun tapauksessa tuskin lapset kärsisi. Ovat pieniäkin niin eivät edes muistaisi.

Vaikuttaa yhtä paljon tai yhtä vähän kuin isän katoaminen elämästä.Jos vanhempi ei ole lapselleen kunnon vanhempi niin parempi ehkä että katoaa.

Mutta jos on lapselleen isä tai äiti kuten pitää niin voi jättää syviäkin traumoja.

Poikkean nyt vähän kysymyksestä,mutta puolison pettäminen ei mielestäni pitäisi vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseen eron tullessa.Huomaan että tällä palstalla on yleinen mielipide se,että jos mies pettää vaimoaan,on siinä syytä hajauttaa koko isä-lapsisuhde.Toistepäin ei tietenkään näin ajatella.

En kirjoita tätä riitaa haastaakseni,mutta näin vaan olen huomannut.

Mulla oli joskus miespuolinen ikäiseni työkaveri,joka oli myös sitä mieltä,että jos pettää puolisoa,voi häipyä myös lasten elämästä.Minusta se oli raakaa,ja vielä kun molemmat kuulumme "seitkytlukulaisiin",niin tuntui entistä oudommalta.

En puolusta pettämistä,mutta se on mun mielestäni kuitenkin ihan eri juttu kuin vanhemmuus.

Voi olla hyvinkin huikentelevainen isä tai äiti,mutta lapsilleen tosihyvä vanhempi.

Sitten on ainakin ollut ja varmaan löytyy vieläkin näitä superuskollisia,kenties absolutisteja ym.,jotka ovat suoranaisia kotipiruja.

Selvyyden vuoksi sanon vielä,että mies josta äsken kerroin,on edelleen käsittääkseni hyvässä liitossa,en usko heistä kummankaan pettäneen toisiaan,ja ovat jo isovanhempiakin.

Mutta alkuun vielä senverran,että eroaminen ei saisi olla yhtä kuin lapsen maailmasta katoaminen,eikä toinen vanhempi saisi sitä sellaiseksi tehdä ilkeilyllään.Itse olen aikanaan eronnut mutten karannut.

Aina olimme ja olemme vanhemmat ja isovanhemmat tyttärellemme ja hänen lapsilleen.Nyt tosin vaari on kuollut,että minä olen vain jäljellä.

Mutsi häipyi kun olin 10v ja systeri 3v.

Ihan normaaleja meistä tuli.

Joskus katselin vanhoja valokuvia ja äiti oli niin hapan joka kuvassa kuin voi vaan olla, ei hymyn häivääkään.

Joku vuosi sitten lähetteli viestejä miten paska olen kun ei ole päässyt tapaamaan lapsenlapsiaan, en ole ottanut siihen yhteyttä ym.ym.

Uskoisin kivikissan lasten voivan paljon paremmin jos heidän henkisesti  epävakaa äitinsä poistuu kuvioista.Pahemmin tuollainen kontrollofriikki akka lapsiaan traumatisoi jos heitä tapaa.Nyt lapsilla on mahis tasapainoiseen elämään kunhan ovat käyneet terapiassa aikansa.

Voi kivikissa, muuta mieluummin jonnekin toiseen maahan missä  ei ole edes nettiä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä melkoinen hylkäämistrauma tulee. Toki siitä voi toipua, mutta ei siitä ennen kypsää aikuisuutta valmista tule, jos sittenkään.

Ei välttämättä. Jos lapsi inhoaa äitiään jo valmikksi, ei synny minkäänlaista ainakaan isoa traumaa enää katoamisesta.

En ole kivikissa enkä lue mitään blogeja. Tavallinen entinen perheenäiti vain, joka koristeli kuusta, teki piparit ja pullat.

Sitten katosi.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin kivikissan lasten voivan paljon paremmin jos heidän henkisesti  epävakaa äitinsä poistuu kuvioista.Pahemmin tuollainen kontrollofriikki akka lapsiaan traumatisoi jos heitä tapaa.Nyt lapsilla on mahis tasapainoiseen elämään kunhan ovat käyneet terapiassa aikansa.

Voi kivikissa, muuta mieluummin jonnekin toiseen maahan missä  ei ole edes nettiä

Sinun mielikuvitustahan se näyttää eniten traumatisoivan, ressukka. Mun lapsillani on ainakin itseäni paremmat oltavat sikäli, ettei tarvitse asua itselleen vahingollisen ihmisen seurassa ilman todistajia.