Mitä rakastat mökkeilyssä?
Lähipiirissä väki on alkanut hurahtaa mökkeilyyn. Mun on vaikea sitä ymmärtää, mut yritän. Kerro, mikä susta siinä on ihanaa?
Kommentit (28)
Jos pitää työleireistä niin mikäpä siinä, hoitaa kahta kämppää, kahta pihaa, maksaa vakuutuksia, kiinteistöveroja ym. tuplana. Lisäksi ei oikein pääse matkustelemaan kivoissa paikoissa kun mökillä on aina jotain pakkotyötä odottamassa. Siis minustakin on vaikea ymmärtää, kestin sitä parisuhteessa joitakin vuosia mutta en nähnyt siinä mitään hohtoa.
Lomilla mielummin asustelen hyvässä hotellissa ja teen patikkarekiä maastoon tai pyörin kaupungilla. Valitsen paikan jossa pystyy tekemään molempia asioita.
Joo-o, tää on tuttua oman pään sisältä. Kiinnostais nyt kuulla siitä mökkeilyn ihanasta puolesta. /ap
Järvimaisemaa ja rantasaunassa saunomista. Mökillä käynti myös katkaisee arkea.
Mukavaa puuhastelua luonnon keskellä, aina löytyy jotain hauskaa tekemistä. Sitten grillausta ja drinksuja pitkin päivää. Iltapäivällä saunomista rannassa ja rouvan panemista laiturilla. Joskus panen myös mökkinaapureiden rouvia/tyttöystäviä/tyttöjä. Yö myöhään saakka juopottelua ja syöpöttelyä. Ai että, parasta mitä ihmisen elämässä voi olla...
Rauhallista yhdessä oloa, saunomista ja uimista. Ei kiire minnekään. Käydään silti ulkomailla yms. Ei mikään työleiri, kotona paljon enemmän töitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää työleireistä niin mikäpä siinä, hoitaa kahta kämppää, kahta pihaa, maksaa vakuutuksia, kiinteistöveroja ym. tuplana. Lisäksi ei oikein pääse matkustelemaan kivoissa paikoissa kun mökillä on aina jotain pakkotyötä odottamassa. Siis minustakin on vaikea ymmärtää, kestin sitä parisuhteessa joitakin vuosia mutta en nähnyt siinä mitään hohtoa.
Lomilla mielummin asustelen hyvässä hotellissa ja teen patikkarekiä maastoon tai pyörin kaupungilla. Valitsen paikan jossa pystyy tekemään molempia asioita.
Mikä tässä avautumisessasi vastasi otsikon kysymykseen?
Asumme kaupungin keskustassa, joten mökillä nautin luonnon äänistä: tuulen suhinasta puiden latvoissa, linnnunlaulusta, hauen polskinnasta kaislikossa, aaltojen liplattelusta...Mökkeily on myös parasta parisuhdeaikaa. Kalastamme, saunomme, pelaamme lautapelejä, katsomme leffoja. Päivän tärkeimmät päätökset ovat, moneltako syödään ja milloin lämmitetään sauna. Rentoutuminen toki saa myös hormonit hyrräämään eri tavalla kuin arjen kiireessä. Suosittelen vaikka mökin vuokrausta silloin tällöin, jos eivät mökin omistajan velvollisuudet houkuttele.
Oma rauha ja leppoisa fiilis. En ymmärrä, millaisia rytöjä ihmiset ovat ostaneet tai mihin kuntoon torppansa päästäneet, jos mökki on työleiri.
En miellä normaaleja ylläpitohommia työleiriksi vaan rentouttavaksi puuhasteluksi ja ne katkaisevat tehokkaasti arjen oravanpyörän.
Kauniita kesäiltoja. Saunoa, uida ja istuskella iltanuotiolla. Mato-onkia laiturinnokasta. Kuunnella iskelmiä.
Sitä, ettei tarvitse tehdä mitään jos ei tahdo. Sitten kun on tylsää, voi tehdä. Saa nauttia mökkisaunan löylyistä, uida, istua saunan portailla. Järven aaltojen ääni rauhoittaa ja suorastaan sivelee sielua. Tulien sytyttäminen saunaan ja kaminoihin on kivaa. Syksyllä on kiva sytyttää lyhtyihin kynttilöitä pitkin pihaa ja ihailla niitä. Ei kuulu autojen tai junian ääntä. Joutsen rääkäiseen joskus ja kala polskauttaa tyynen järven pinnan rikki. Saa poimia valtavan kukkakimpun rikkaruohoista ja tehdä siitä asetelmia. Voi syödä marjoa suoraan puskasta ja poimia yrttejä penkistä.
Tämmöisiä nyt tuli mieleen.
Saan kiinni luonnosta nauttimisesta ja kiireettömyydestä. Mut mietin tota omistamista? Kyllähän se väkisin tuo myös ylläpitovastuuta yms. työtä ja suunnittelemattomia kuluja? Muodostuuko paikasta niin rakas, et sinne jaksaa palata vuodesta toiseen? /ap
Vierailija kirjoitti:
Kauniita kesäiltoja. Saunoa, uida ja istuskella iltanuotiolla. Mato-onkia laiturinnokasta. Kuunnella iskelmiä.
Tätä. Omassa rauhassa, oman kullan kanssa tai omien iäkkäiden vanhempien seurassa. Joidenkin harrastama "mökkeily" hirveällä väkimäärällä ryypäten perjantaista sunnuntaihin on taas aivan muuta.
Minä niin rakastan kaiken muun ihanuuden lisäksi niitä kumallisia hyönteisiä, kuten tupajäärä ja mökkiköyrijä.
Vierailija kirjoitti:
Saan kiinni luonnosta nauttimisesta ja kiireettömyydestä. Mut mietin tota omistamista? Kyllähän se väkisin tuo myös ylläpitovastuuta yms. työtä ja suunnittelemattomia kuluja? Muodostuuko paikasta niin rakas, et sinne jaksaa palata vuodesta toiseen? /ap
Kyllä siitä tulee.
Itse olen mökilläni kulkenut jo 13-vuotiaastaja kun sen ostaminen omaksi tuli ajankohtaiseksi, halusin sen tietysti. Oma on oma. Itse saa päättää sen ylläpidon tason. Alkuun hoitelin akuutit asiat kuntoon, kuten vesiposti hankittiin, kompostoiva huussi, helppo uusi laituri jne. Nyt on lähinnä nautittu. Katoo ja maalit on kunnossa, ikkunat yms. siinä kunnossa ettei vuosiin arvitse tehdä mitään. Pihaa ei turhan päiten kuopsutella, esim kukkapenkkejä ei ole. Nurmikön määräkin kannattaa miettiä oman jaksamisen mukaan.
Meillä on omakotitalo ja mökki, kiinteistöveroa maksan 2x167€ / vuosi. Mies saman verran. En pidä pahana. Enemmän meillä on kuluja talosta kuin mökistä. Veteen menee mökillä 30€ / vuosi, sähköön 0€ kun on aurinkosähkö, tiemaksu n.100 € / vuosi. Huussin kuivikkeisiin parikymppiä / vuosi. Vakuutusmaksua en nyt muista
Oooo, rakastan, rakastan, RAKASTAN mökkeilyä <3
Kaikki on mökillä ihanaa, en tiedä mistä aloittaisin tai edes mistä vuodenajasta?
Aloitan taivaasta ja linnunradasta, revontulista, kuusta ja tähdistä ilman valosaastetta. Rakastan töröttää pihalla pilkkopimeässä ja tuijottamaassa hohtavaa linnunrataa. En ikinä muista kaupungissa olon jälkeen kuinka paljon tähtiä on ja se hohde ja taivaan väri... Aina näkyy myös tähdenlento tai pari. Sitten kuu ja kuun valo.. Ilman kuuta huussiin tarvitsee mukaan taskulampun, mutta kuun valossa ei, öinen kuunvalo on uskomaton, niin uskomaton, etenkin talvella kun hanki ja lumiset puut hohtavat kilpaa kuun kanssa!
Kesällä vihreän eri sävyt herkän keväänvihreästä syksyn tummempiin sävyihin. Eri kasvinvihreät sävyt toisiaan vasten ja etenkin silloin kun aurinko valaisee vihreän sävyt täyteen loistoon!
Auringon kimallus lammessa, sammakot, uiminen, vierailevat linnut, saunominen, ah saunominen!
Mökin pihalla paljain varpain tallustelu, kukkien ja kasvien istuttaminen ja hoito ja sadon korjaaminen, luonnonkasvien ihmettely, marjojen poimiminen ja sienestys! Vain oleminen ja tunnelmasta nauttiminen! Valon seuraaminen aamusta illaksi, auringonlaskut!
Lähdevesi, uunin lämmitys, ihana kammarin uuni ja tuvan hella! Se lämpö on aivan erilainen kuin kerrostalossa. Leipominen, paistaminen, itse tekeminen, askartelu, neulominen, lukeminen, kaikki tuntuu erilaiselta kun ei ole mihinkään kiire!
Joo, siis mökkielämä sopii enemmän luontoa arvostavalle ja tekemisestä nauttivalle, joka tykkää myös rentoutua ja loikoilla hiljaisuudessa esimerkiksi laiturilla veden liplatusta kuunnellen ja pitäen silmiä kiinni. Tai joogaten laiturilla tai mitä vaan. Tunnelmoija ja nautiskelija.
Mökki nyt on sellainen paikka, että on vapaus tehdä juuri sitä mitä haluaa juuri milloin haluaa välittämättä naapureista, koska niitä ei ole! Mökillä voi joko tehdä asioita tai olla tekemättä. Jos hommaa hyväkuntoisen ja varustellun mökin niin ei ole edes pakko uusia ja rempata jos ei halua. Itse tykkään laittamisestä ja tekemisestä. Mökki vaan nyt on semmoinen taivas maan päällä <3 Jokainen voi tehdä omastaan itselleen mieleisen.
Tykkään myös silloin tällöin vuokrata mökin muualta, esimerkiksi Kolilta jne., mutta oma mökki on paras mökki!
Sitä, kun vihdoinkin pääsee lähtemään mökiltä pois. En siis rakasta mökkeilyä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Saan kiinni luonnosta nauttimisesta ja kiireettömyydestä. Mut mietin tota omistamista? Kyllähän se väkisin tuo myös ylläpitovastuuta yms. työtä ja suunnittelemattomia kuluja? Muodostuuko paikasta niin rakas, et sinne jaksaa palata vuodesta toiseen? /ap
Riippuu mistä sen ostat ja millaiseksi sen laitat. Jos teet siihen unelmasi todeksi niin siihen toteutuneeseen unelmaan ei todellakaan kyllästy. Jos haluaa muutoksia niin on vapaus tehdä niitä, mökki tiluksineen elää sinun mukaasi. Itse en malta odottaa, että pääsen mökille ja kun jään eläkkeelle niin muutan sinne. En ole vuosikymmeniin vielä ehtinyt kyllästymään.
Rauha, hiljaisuus, tyydyttävä tekeminen jossa näkee selvästi työnsä jäljen, luonnon läheisyys, yksinkertaiset olosuhteet... Ja kaikki tapahtuu jotenkin rennommin kuin arkielämän keskellä. Lisäksi ihan jo vaihtelu arjen rutiineihin elvyttää ja palauttaa oloa parempaan suuntaan.
Ostin mökin pienen matkan päästä kaupungista, mutta on kuitenkin keskellä luontoa. Nyt on päässyt käymään niin että koen tuon kaupunkiasunnon turhaksi. Käyn mökiltä töissä ja vain joskus menen viettämään viikonloppua kaupunkiasunnolle. En vaihtaisi päivääkään pois.
Up