Työtön, mitä kaipaat työssäkäynnistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan sitä että jokaisella arkipäivällä on tarkoitus, ja sen työnteon lisäksi pääsin kotoa "ihmisten ilmoille",  toimittamaan asioita ja vaikka hengailemaan vähän kaupungilla. Töissä sain myös enemmän kiitosta ja arvostusta sekä työkavereilta että asiakkailta, kuin koskaan kotona mieheltä. Lisäksi se että viikonloput tuntuivat hyvin ansaitulta eikä samalta harmaalta massalta kuin muukin viikko. Valehtelisin jos en sanoisi myös että kaipaan sitä rahaa, tullaan työkkärillä just ja just toimeen nyt, mutta se että olis vähän enemmän sitä taloudellista liikkumavaraa niin sanotusti :) 

Mikä estää tekemästä noita työttömänäkin? Ei työttömyys ole mikään vankilatuomio, joka estää vapaan liikkuvuuden.

Sitä se kylläkin. Vankilatuomio. Työttömyys vie vapauden ja merkityksen, ei ole enää mitää elämää eikä mitään tarkoitusta. Kaikki on harmaata, masentaa ja ahdistaa.

Minulla oli tuollainen tilanne työssä ollessa. Nyt työttömänä voi vihdoin olla vapaa ja elämällä on oikeasti tarkoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen työttömyydestä. Ah! Ei aikaisia aamuherätyksiä, työpaikan selkäänpuukotusta, tylsiä työtehtäviä... aamulla heräisin myöhään tehden itselleni munakas ja paahtoleipäaamiaisen. Lukisin lehden digiversion rauhassa. Sen jälkeen opiskelisin ja kehittäisin itseäni iltapäivään. Ehtisin vielä valoisalla kunnon lenkille. Ihanaa!

Irtisanoutua voit vaikka heti huomenna tai viimeistään maanantaina. Nopeasti toteutettu tuo haave.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli töissä käydessäsi paremmin nimenomaan siitä töissä käynnistä johtuen?

Oli tekemistä ja tietty rytmi päivässä. Sai olla ulkona ja näki ihmisiä. Nyt vaan istun kotona. Ainoa toistuva päivärutiini on lenkit koiran kanssa.

Olette te monet kyllä... miten sen kauniisti sanoisi... outoja. Tai sanotaan suoraan, käsittämättömän tyhmiä. Kuinka aikuinen ihminen voi tarvita jonkun päivähoitopaikan voidakseen elää?

Minä olen onnellisesti työtön. Minulla on selkeä päivärytmi, näen ihmisiä, eikä minulla ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Tekemistä, siis antoisaa ja kiinnostavaa tekemistä, on niin paljon, että en oikein ymmärrä, kuinka olen voinut käydä vuosikausia töissä. No, olen kyllä ollutkin silloin tylsämielisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli töissä käydessäsi paremmin nimenomaan siitä töissä käynnistä johtuen?

Oli tekemistä ja tietty rytmi päivässä. Sai olla ulkona ja näki ihmisiä. Nyt vaan istun kotona. Ainoa toistuva päivärutiini on lenkit koiran kanssa.

Olette te monet kyllä... miten sen kauniisti sanoisi... outoja. Tai sanotaan suoraan, käsittämättömän tyhmiä. Kuinka aikuinen ihminen voi tarvita jonkun päivähoitopaikan voidakseen elää?

Minä olen onnellisesti työtön. Minulla on selkeä päivärytmi, näen ihmisiä, eikä minulla ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Tekemistä, siis antoisaa ja kiinnostavaa tekemistä, on niin paljon, että en oikein ymmärrä, kuinka olen voinut käydä vuosikausia töissä. No, olen kyllä ollutkin silloin tylsämielisempi.

Työttömänä oli aikaa mutta ei rahaa liikkua ulkona. En raskinut lähteä keskustaan tapahtumien keskelle koska siitä aiheutui kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista yksinkertaisinta on olla töissä. Inhoan täytellä lippulappusia ja työkkärin kyttäystä jne. Helpointa on olla töissä ja elättää itsensä ilman kenenkään kyttäystä tai arvostelua.

Opiskelijana elän opintolainalla ja nautin tästäkin enemmän kuin työttömyydestä koska ei tarvitse kelalle niin tarkasti selvitellä tekemisiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli töissä käydessäsi paremmin nimenomaan siitä töissä käynnistä johtuen?

Oli tekemistä ja tietty rytmi päivässä. Sai olla ulkona ja näki ihmisiä. Nyt vaan istun kotona. Ainoa toistuva päivärutiini on lenkit koiran kanssa.

Olette te monet kyllä... miten sen kauniisti sanoisi... outoja. Tai sanotaan suoraan, käsittämättömän tyhmiä. Kuinka aikuinen ihminen voi tarvita jonkun päivähoitopaikan voidakseen elää?

Minä olen onnellisesti työtön. Minulla on selkeä päivärytmi, näen ihmisiä, eikä minulla ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Tekemistä, siis antoisaa ja kiinnostavaa tekemistä, on niin paljon, että en oikein ymmärrä, kuinka olen voinut käydä vuosikausia töissä. No, olen kyllä ollutkin silloin tylsämielisempi.

Missäs työssä kävit vuosikausia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli töissä käydessäsi paremmin nimenomaan siitä töissä käynnistä johtuen?

Oli tekemistä ja tietty rytmi päivässä. Sai olla ulkona ja näki ihmisiä. Nyt vaan istun kotona. Ainoa toistuva päivärutiini on lenkit koiran kanssa.

Olette te monet kyllä... miten sen kauniisti sanoisi... outoja. Tai sanotaan suoraan, käsittämättömän tyhmiä. Kuinka aikuinen ihminen voi tarvita jonkun päivähoitopaikan voidakseen elää?

Minä olen onnellisesti työtön. Minulla on selkeä päivärytmi, näen ihmisiä, eikä minulla ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Tekemistä, siis antoisaa ja kiinnostavaa tekemistä, on niin paljon, että en oikein ymmärrä, kuinka olen voinut käydä vuosikausia töissä. No, olen kyllä ollutkin silloin tylsämielisempi.

Missäs työssä kävit vuosikausia?

Monissa, tylsissä. Tai joku oli sisällöltään toista antoisampaa, mutta ei voita omaa aikaa. Ymmärrän toki, että jotkut tekevät oikeasti mielekkäitä, mielenkiintoisia töitä. Mutta sitä en ymmärrä, että työttömänä nökötetään kotona mistään kiinnostumatta.

On kamalaa työttömänä miettiä kojo ajan omia valintoja. Rahankäytössä ja siinä, että miten onnettomalla palkalla ja onnetonta työtä pitäisi hakea, kun kunnon paikkoja ei juurikaan ole ja niihin on mahdotonta päästä. Olin juuri haastattelussa, työ olisi TOSI tylsää, mun inhokkityötä ja palkka pieni. Mihinkään muualle en ole edes oäässyt haastatteluun. Mitä teen? Kamala tilanne. Pelkään, että tulen valituksi. Jos en mene, iskee aktiivimallileikkuri ja kohta loppuu ansiosidonnainen.

Palkkaa

Työkavereita ja alaisia

Mielenkiintoista tekemistä

Ja kyllähän se fiilis on jotenkin kivempi kun voi sanoa että olen siellä ja siellä töissä eikä niin että työttömänä tässä olen taas...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli töissä käydessäsi paremmin nimenomaan siitä töissä käynnistä johtuen?

Oli tekemistä ja tietty rytmi päivässä. Sai olla ulkona ja näki ihmisiä. Nyt vaan istun kotona. Ainoa toistuva päivärutiini on lenkit koiran kanssa.

Olette te monet kyllä... miten sen kauniisti sanoisi... outoja. Tai sanotaan suoraan, käsittämättömän tyhmiä. Kuinka aikuinen ihminen voi tarvita jonkun päivähoitopaikan voidakseen elää?

Minä olen onnellisesti työtön. Minulla on selkeä päivärytmi, näen ihmisiä, eikä minulla ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Tekemistä, siis antoisaa ja kiinnostavaa tekemistä, on niin paljon, että en oikein ymmärrä, kuinka olen voinut käydä vuosikausia töissä. No, olen kyllä ollutkin silloin tylsämielisempi.

Missäs työssä kävit vuosikausia?

Monissa, tylsissä. Tai joku oli sisällöltään toista antoisampaa, mutta ei voita omaa aikaa. Ymmärrän toki, että jotkut tekevät oikeasti mielekkäitä, mielenkiintoisia töitä. Mutta sitä en ymmärrä, että työttömänä nökötetään kotona mistään kiinnostumatta.

Jossain vaiheessa iskee masennus ja rahat alkaa olla niin finaalissa, että ei voi ostaa kaupasta kunnon ruokaa. Kaikki meneminen ja tekeminen, ihmisten tapaaminen, maksaa. Metsässä voi käydä lenkillä ja kirjastossakin ilman maksuja  mutta ei nuo ilmaiset huvit pitkälle kanna. Ja sitten tulee tänne palstalle lukemaan, että työttömät ovat paskoja yhteiskunnan loisia. Siitähän se mieli piristyy. Tai sitten ei. 

Mulla on mies joka pystyy ja haluaa elättää, mutta en halua häneltä sitä. On paljon yksinäisiä työttömiä, joilla ei ole mitään turvaverkkoa.  Ei se niin hääppöistä ole todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli töissä käydessäsi paremmin nimenomaan siitä töissä käynnistä johtuen?

Oli tekemistä ja tietty rytmi päivässä. Sai olla ulkona ja näki ihmisiä. Nyt vaan istun kotona. Ainoa toistuva päivärutiini on lenkit koiran kanssa.

Olette te monet kyllä... miten sen kauniisti sanoisi... outoja. Tai sanotaan suoraan, käsittämättömän tyhmiä. Kuinka aikuinen ihminen voi tarvita jonkun päivähoitopaikan voidakseen elää?

Minä olen onnellisesti työtön. Minulla on selkeä päivärytmi, näen ihmisiä, eikä minulla ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Tekemistä, siis antoisaa ja kiinnostavaa tekemistä, on niin paljon, että en oikein ymmärrä, kuinka olen voinut käydä vuosikausia töissä. No, olen kyllä ollutkin silloin tylsämielisempi.

Missäs työssä kävit vuosikausia?

Monissa, tylsissä. Tai joku oli sisällöltään toista antoisampaa, mutta ei voita omaa aikaa. Ymmärrän toki, että jotkut tekevät oikeasti mielekkäitä, mielenkiintoisia töitä. Mutta sitä en ymmärrä, että työttömänä nökötetään kotona mistään kiinnostumatta.

Vaikka minä kaipaan töistä sitä että oli työyhteisö ja mielekästä tekemistä, ei se tarkoita sitä etteikö mulla vapaa-ajalla (työttömänä) ollessakin olisi mielekästä tekemistä ja kavereita. En minä nökötä kotona mistään kiinnostumatta. 

Enitenhän tässä vituttaa se kun ei rahat riitä, kyllä minä haluaisin itselleni ja lapsilleni huomattavasti korkeampaa elintasoa kuin mihin tällä työttömyyskorvauksella yltää, enkä tykkää siitä että puoliso joutuu maksamaan suuren osan perheen kuluista koska on töissä.

Kaipaan tunnetta siitä, että minua tarvitaan. Ja tekemistä. Toki työttömänä ollessa voi tehdä vaikka mitä, mutta käytännössä järkevään tekemiseen ei tule käytettyä yhtä paljon aikaa kuin töissä ollessa, ja päivät menevät haahuiluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli töissä käydessäsi paremmin nimenomaan siitä töissä käynnistä johtuen?

Oli tekemistä ja tietty rytmi päivässä. Sai olla ulkona ja näki ihmisiä. Nyt vaan istun kotona. Ainoa toistuva päivärutiini on lenkit koiran kanssa.

Olette te monet kyllä... miten sen kauniisti sanoisi... outoja. Tai sanotaan suoraan, käsittämättömän tyhmiä. Kuinka aikuinen ihminen voi tarvita jonkun päivähoitopaikan voidakseen elää?

Minä olen onnellisesti työtön. Minulla on selkeä päivärytmi, näen ihmisiä, eikä minulla ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Tekemistä, siis antoisaa ja kiinnostavaa tekemistä, on niin paljon, että en oikein ymmärrä, kuinka olen voinut käydä vuosikausia töissä. No, olen kyllä ollutkin silloin tylsämielisempi.

No outo olenkin, koska ravasin työpaikallani myös vapaapäivinä. Muutaman kerran jopa maksoin, että pääsin sinne(jos olin jo käyttänyt sen viikon työsuhde-etuni)! 😂 Täällä korvessa ei hirveästi näe ihmisiä, eikä ulkonaliikkumiskieltoakaan ole. Siellä ulkona vaan ei ole tekemistä. Paitsi se koiran ulkoiluttaminen.

Kaipaan vain palkkaa. Omat työni matalapalkka-aloilla (siivoaminen, erilaiset tehdastyöt) eivät varsinaisesti ole tarjonneet minulle koskaan mitään suurempaa elämän sisältöä. Lähinnä vain ikäviä aamuneljän herätyksiä, yövuoroja, stressiä lasten hoitopaikoista, todella ikäviä ja kuppikuntaisia työyhteisöjä, työpaikkakiusaamista, työstä aiheutuneita sairauksia joista työnantaja on pessyt kätensä, epämiellyttäviä työympäristöjä ymm.

kunnioitusta. nyt vaan säälitään raukkaa sossupummia.

RAHHOO ja sitä kun parhaassa tapauksessa töissä pääsi oppimaan uusia asioita.

Vierailija kirjoitti:

RAHHOO ja sitä kun parhaassa tapauksessa töissä pääsi oppimaan uusia asioita.

Mutta eikös työttömänä ole mahdollisuus oppia enemmän ja kiinnostavampia asioita?

Olin pitkään työtön. Nyt olen määräaikaisessa työssä omalla alalla pitkän työttömyyden jälkeen.

Olen ihan pöyristynyt siitä, millaisia etuja vielä nykypäivänä voi olla. En ole ikinä törmännyt vastaavaan, yli 20 vuotta työelämää takana.

- Täysin liukuva työaika, aamulla voi kertoa olevansa etänä eikä kukaan oikeastaan perään kysele

- Porukka todella paljon kipeänä, mitään todistusta ei tarvita paitsi 3. päivästä. Mutta se kuittautuu helposti olemalla etänä. Ja täysi työterveyshuolto Mehiläisessä, erikoislääkärit yms.

- Porukka pöyristyi, kun kesäkuun alusta tuli heillä voimaan sääntö, että matkustusaika ei ole työaikaa. Esim. jos sunnuntaina lähdet työmatkalle klo 14 se ei ole työaikaa eli ylityötä, vaan päivärahan alaista matkustusaikaa. Tähän saakka olivat saaneet ylityökorvausta + päivärahaa.

- Kesälomaa pidetään helposti 5-7 viikkoa, koska ylityöt tietyistä pakollisista, työnkuvaan kuuluvista jutuista kerryttävät 2 x tunnit. Tuntikikkailu on myös ihan yleistä. Osa tekee ihan selkeästi sellaista työpäivää, että väittää tulevansa klo 7 ja lähtee klo 15 vaikka yleensä edes klo 7.40 toimistolla ei ole ketään. Olen itse tullut viimeiset neljä viikkoa töihin klo 7 ja saan ihan rauhassa olla siellä 45 minuuttia.

- Kahvilla aamuin iltapäivin 30 min helposti.

Itse jään taas työttömäksi 15.10. enkä kyllä ihmettele että miksi. Eihän tuollainen voi kannattaa. Ahkeruuttani ihmetellään (ja varmaan paheksutaankin)

Harvalle korkeasti koulutetulle ihmiselle riittää työttömän elämä. Monelle lahjakkaalle ja kunnianhimoiselle ihmiselle mielekäs ja haastava työ tarjoaa elämään sellaista sisältöä että sitä ei voi millään rahallakaan korvata. Itse olen ihan tavallinen luokanopettaja, jonka palkka on esimerkiksi omaan mieheeni verrattuna ihan karkkirahoja, mutta tykkään silti työstäni niin paljon, että vaikka olisimme miljonäärejä, haluaisin tehdä tätä työtä edes osa-aikaisena.

Miehelleni työ johtavana erityisasiantuntijana on vielä tärkeämpää: hänen työtään harva Suomessa pystyisi edes tekemään, ja hänkin todella tykkää siitä mitä tekee. Hän ei todellakaan haluaisi olla päivääkään työttömänä, eikä siitä ole kyllä varmaan koskaan pelkoa.

On meillä myös työn ulkopuolisia mielenkiinnon kohteita sekä lapsi ja lemmikkieläimiä, mutta kyllä me molemmat kaipaamme elämäämme myös työelämän haasteita. Olen itse hoitanut lasta muutaman vuoden kotona, ja tylsistyin ja masennuin niinä vuosina aika tavalla vaikka opiskelinkin samalla.

Ei kaikille työ ole pakollinen paha jota pitää tehdä että saa rahaa.

Mä olen ollut vasta 2kk työtön, enkä vielä kaipaa mitään. Nautin suunnattomasti, että pääsin oravanpyörästä pois. Varmaan rahankaipuu iskee pian, säästöt alkaa oleen finito.