Työtön, mitä kaipaat työssäkäynnistä?

Mukavia työkavereita, mielekästä tekemistä, merkityksellisiä päiviä. Aikuiskontakteja, uusia ideoita ja ihmisiä ja uuden oppimista. Taloudellista varmuutta.

Työttömyys on arsesta. Vaikka on ns vapaa-aikaa niin on myös hitin tylsää. Ompelen, virkkaan, luen, ulkoilen, mutta siitä nyt ei vaan saa samoja positiivisia fiiliksiä kuin onnistumisista työssä.

Kohta vuosi työttömänä ja olotila sen mukainen. Lukemattomia hakemuksia, joitain haastatteluja, mutta ei vaan tärppää.

Prkl.

Olin kuukauden lomautettuna. Minun tuloilla ja laskujen määrillä yhtälö on löhes katastrofi. Onneksi pääsin töihin.

Olin yhdessä kauppakeskuksessa myymässä aamusta iltaan, klo 9-21 joka arkipäivä, la 9-18 ja su 12-18.

Koko joulukuu oli lahjapakettien pakkaamista, joululaulujen kuuntelemista, laatikkojen purkamista ja sitä hymyilyä.

Tuhansien asioiden neuvomista, mistä lähtee bussit, missä voi vaihtaa rahaa, missä on vessat. Ihmisten kiukuttelua, jonottamista.

Tienasin 10 e tunnissa, pimeenä ja tämän vuoksi pystyin taas maksamaan laskut.

Tietenkin olen ja olin tyytyväinen työstäni, mutta olin todella onnellinen, kun pääsin tammikuussa takaisin omalle työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan sitä että jokaisella arkipäivällä on tarkoitus, ja sen työnteon lisäksi pääsin kotoa "ihmisten ilmoille",  toimittamaan asioita ja vaikka hengailemaan vähän kaupungilla. Töissä sain myös enemmän kiitosta ja arvostusta sekä työkavereilta että asiakkailta, kuin koskaan kotona mieheltä. Lisäksi se että viikonloput tuntuivat hyvin ansaitulta eikä samalta harmaalta massalta kuin muukin viikko. Valehtelisin jos en sanoisi myös että kaipaan sitä rahaa, tullaan työkkärillä just ja just toimeen nyt, mutta se että olis vähän enemmän sitä taloudellista liikkumavaraa niin sanotusti :) 

Mikä estää tekemästä noita työttömänäkin? Ei työttömyys ole mikään vankilatuomio, joka estää vapaan liikkuvuuden.

No se rahanpuute estää. Asun maaseudulla, ei ole varaa työttömänä pitää autoa, julkista liikennettä ei käytännössä ole jolla mennä sinne kaupungille, eikä ole rahaa siihen hengailuun ja shoppailuun, joten olen jumissa lähi-K-kaupan ja postilaatikon välillä. Töissäollessa pääsi täältä tuppukylästä kuitenkin vähäks aikaa eri ympyröihin. Tuossa olet oikeassa että kyllähän joka päivällä silti tarkoituksensa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan sitä että jokaisella arkipäivällä on tarkoitus, ja sen työnteon lisäksi pääsin kotoa "ihmisten ilmoille",  toimittamaan asioita ja vaikka hengailemaan vähän kaupungilla. Töissä sain myös enemmän kiitosta ja arvostusta sekä työkavereilta että asiakkailta, kuin koskaan kotona mieheltä. Lisäksi se että viikonloput tuntuivat hyvin ansaitulta eikä samalta harmaalta massalta kuin muukin viikko. Valehtelisin jos en sanoisi myös että kaipaan sitä rahaa, tullaan työkkärillä just ja just toimeen nyt, mutta se että olis vähän enemmän sitä taloudellista liikkumavaraa niin sanotusti :) 

Mikä estää tekemästä noita työttömänäkin? Ei työttömyys ole mikään vankilatuomio, joka estää vapaan liikkuvuuden.

No se rahanpuute estää. Asun maaseudulla, ei ole varaa työttömänä pitää autoa, julkista liikennettä ei käytännössä ole jolla mennä sinne kaupungille, eikä ole rahaa siihen hengailuun ja shoppailuun, joten olen jumissa lähi-K-kaupan ja postilaatikon välillä. Töissäollessa pääsi täältä tuppukylästä kuitenkin vähäks aikaa eri ympyröihin. Tuossa olet oikeassa että kyllähän joka päivällä silti tarkoituksensa on.

Kun asutte maalla, niin oletteko ajatelleet ottaa eläimiä? Pari vuohta ja kanoja navettaan asumaan, niin ei työt heti lopu 😀

En mitään. Olen tarkoituksella työtön.

Palkkaa. En mitään muuta.

Mä menin viiden vapaan opiskeluvuoden jälkeen takaisin töihin, enkä kyllä ymmärrä, miksi kukaan kaipaisi siitä mitään. Tosin mulla puuttuvat jo ne isoimmat motivaattorit, kotona asuva lapsi ja asuntolaina.

Vierailija kirjoitti:

Mä menin viiden vapaan opiskeluvuoden jälkeen takaisin töihin, enkä kyllä ymmärrä, miksi kukaan kaipaisi siitä mitään. Tosin mulla puuttuvat jo ne isoimmat motivaattorit, kotona asuva lapsi ja asuntolaina.

Tärkein motivaattori on aina palkka. Älä siis valehtele. En tekisi itsekkään lainkaan töitä ellei siitä maksettaisi hyvää palkkaa. Rahan takia niitä töitä tehdään.

Enemmän rahaa js sosiaalista kanssakäymistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin viiden vapaan opiskeluvuoden jälkeen takaisin töihin, enkä kyllä ymmärrä, miksi kukaan kaipaisi siitä mitään. Tosin mulla puuttuvat jo ne isoimmat motivaattorit, kotona asuva lapsi ja asuntolaina.

Tärkein motivaattori on aina palkka. Älä siis valehtele. En tekisi itsekkään lainkaan töitä ellei siitä maksettaisi hyvää palkkaa. Rahan takia niitä töitä tehdään.

En valehtele. Kahden mainitsemani puutteessa (beem there, done that) tarve rahalle on kutistunut varsin pieneksi, tavaraa on jo tarpeeksi ja matkustamaan pääsee varsin edullisestikin. Leikkasin kolmanneksen pois työajastani, ja loput lähtevät heti, kun on varaa jättää työelämä kokonaan.

Palkkaa. Ja sitä ettei työkkäristä soitella kännykkääsi kontrollisoittoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan sitä että jokaisella arkipäivällä on tarkoitus, ja sen työnteon lisäksi pääsin kotoa "ihmisten ilmoille",  toimittamaan asioita ja vaikka hengailemaan vähän kaupungilla. Töissä sain myös enemmän kiitosta ja arvostusta sekä työkavereilta että asiakkailta, kuin koskaan kotona mieheltä. Lisäksi se että viikonloput tuntuivat hyvin ansaitulta eikä samalta harmaalta massalta kuin muukin viikko. Valehtelisin jos en sanoisi myös että kaipaan sitä rahaa, tullaan työkkärillä just ja just toimeen nyt, mutta se että olis vähän enemmän sitä taloudellista liikkumavaraa niin sanotusti :) 

Mikä estää tekemästä noita työttömänäkin? Ei työttömyys ole mikään vankilatuomio, joka estää vapaan liikkuvuuden.

No se rahanpuute estää. Asun maaseudulla, ei ole varaa työttömänä pitää autoa, julkista liikennettä ei käytännössä ole jolla mennä sinne kaupungille, eikä ole rahaa siihen hengailuun ja shoppailuun, joten olen jumissa lähi-K-kaupan ja postilaatikon välillä. Töissäollessa pääsi täältä tuppukylästä kuitenkin vähäks aikaa eri ympyröihin. Tuossa olet oikeassa että kyllähän joka päivällä silti tarkoituksensa on.

Kun asutte maalla, niin oletteko ajatelleet ottaa eläimiä? Pari vuohta ja kanoja navettaan asumaan, niin ei työt heti lopu 😀

Mä asun maalla rivitalossa. Ei tänne mitään vuohia voi ottaa. Plus se eläinten pitäminen vaatii rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan sitä että jokaisella arkipäivällä on tarkoitus, ja sen työnteon lisäksi pääsin kotoa "ihmisten ilmoille",  toimittamaan asioita ja vaikka hengailemaan vähän kaupungilla. Töissä sain myös enemmän kiitosta ja arvostusta sekä työkavereilta että asiakkailta, kuin koskaan kotona mieheltä. Lisäksi se että viikonloput tuntuivat hyvin ansaitulta eikä samalta harmaalta massalta kuin muukin viikko. Valehtelisin jos en sanoisi myös että kaipaan sitä rahaa, tullaan työkkärillä just ja just toimeen nyt, mutta se että olis vähän enemmän sitä taloudellista liikkumavaraa niin sanotusti :) 

Mikä estää tekemästä noita työttömänäkin? Ei työttömyys ole mikään vankilatuomio, joka estää vapaan liikkuvuuden.

No se rahanpuute estää. Asun maaseudulla, ei ole varaa työttömänä pitää autoa, julkista liikennettä ei käytännössä ole jolla mennä sinne kaupungille, eikä ole rahaa siihen hengailuun ja shoppailuun, joten olen jumissa lähi-K-kaupan ja postilaatikon välillä. Töissäollessa pääsi täältä tuppukylästä kuitenkin vähäks aikaa eri ympyröihin. Tuossa olet oikeassa että kyllähän joka päivällä silti tarkoituksensa on.

Kun asutte maalla, niin oletteko ajatelleet ottaa eläimiä? Pari vuohta ja kanoja navettaan asumaan, niin ei työt heti lopu 😀

Mä asun maalla rivitalossa. Ei tänne mitään vuohia voi ottaa. Plus se eläinten pitäminen vaatii rahaa.

Sitten on oltava joustava. Työn perässä on osattava muuttaa sinne missä on vielä töitä. Vaikka ulkomaille jos Suomesta ei onnistu löytämään.

Palkkaa, vuosilomaa, eläkettä, sairauspäivärahaa, vanhempainrahaa, työterveyshuoltoa. Ehkä eniten kaipaan sitä, ettei laskuista selvitäkseen tarvinnut taistella byrokratian kanssa selvittääkseen ja listata tiliotteita tarkasteltaviksi.

Silloin, kun työttömyysjakson tietää päättyvän muutaman kuukauden säteellä, en kaipaa mitään vaan nautin vapaa-ajasta. Sitten taas, kun työttömyys pitkittyy eikä mitään tietoa tulevasta tilanteesta, kaipaan rahaa (ettei tartte huolehtia ja väsätä hakemuksia sitä saadakseen), päivärytmiä jossa kaltaiseni aamutorkun on pakko herätä aikaisin ja sitä oloa, että teen merkityksellistä työtä josssa saan auttaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan sitä että jokaisella arkipäivällä on tarkoitus, ja sen työnteon lisäksi pääsin kotoa "ihmisten ilmoille",  toimittamaan asioita ja vaikka hengailemaan vähän kaupungilla. Töissä sain myös enemmän kiitosta ja arvostusta sekä työkavereilta että asiakkailta, kuin koskaan kotona mieheltä. Lisäksi se että viikonloput tuntuivat hyvin ansaitulta eikä samalta harmaalta massalta kuin muukin viikko. Valehtelisin jos en sanoisi myös että kaipaan sitä rahaa, tullaan työkkärillä just ja just toimeen nyt, mutta se että olis vähän enemmän sitä taloudellista liikkumavaraa niin sanotusti :) 

Mikä estää menemästä kaupungille hengailemaan. Nykyään on vaikka kuinka paljon ihan ilmaisia tai hyvin edullisia tapahtumia ja katseltavaa kaupungilla. Riippuu tietysti kaupungista. Itsellä on ollut nyt enemmän aikaa tavata esim paria vanhaa sukulaistani sekä käymme säännöllisesti jossain tapahtumissa muutaman yhtäaikaa irtisanotun työkaverin kanssa.

Olin tosi pitkään työtön ja kaipasin tietenkin itse ansaitun rahan lisäksi eroa arkeen ja vapaa-aikaan. Kun työttömänä ne kaikki päivät tuntuivat samanlaisilta. Ei ollut väliä oliko maanantai vai perjantai, vai ehkä sunnuntai. Samaten lomamatkat eivät tuntuneet oikein miltään, kun niiden vastapainona ei ollut työtä. 

Nyt olen puoli vuotta saanut olla töissä ja vaikka vapaa-aikaa on vähemmän, niin kyllä tämä kivemmalta tuntuu. Teen pienipalkkaista työtä josta en kehtaa edes puolitutuille kertoa (en kertonut työttömyydestänikään kyllä) mutta silti minulla on nyt sellainen olo, että olen tämän yhteiskunnan jäsen ja kannan korteni kekoon. Rahat riittävät paremmin, vaikka ei rahasta aiemminkaan pulaa ollut kun mies on kuitenkin töissä. Mutta nyt voin jo tehdä vähän jotain suunnitelmia eikä tarvitse miettiä miten selvitään lainoista ja saanko säästettyä tarpeeksi eläkepäivien varalle. Ja kehtaan ostaa itselleni vähän parempia vaatteita. Pystyin niitä toki työttömänäkin ostamaan, mutta siihen liittyi aina syyllisyys, kun en ollut itse niitä rahoja tienannut.

Rahaa ja hyvää työterveyshuoltoa. Työkavereita en kaipaa, minulla on muutama ex-työkaveri joiden kanssa olen yhteydessä ollut muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan sitä että jokaisella arkipäivällä on tarkoitus, ja sen työnteon lisäksi pääsin kotoa "ihmisten ilmoille",  toimittamaan asioita ja vaikka hengailemaan vähän kaupungilla. Töissä sain myös enemmän kiitosta ja arvostusta sekä työkavereilta että asiakkailta, kuin koskaan kotona mieheltä. Lisäksi se että viikonloput tuntuivat hyvin ansaitulta eikä samalta harmaalta massalta kuin muukin viikko. Valehtelisin jos en sanoisi myös että kaipaan sitä rahaa, tullaan työkkärillä just ja just toimeen nyt, mutta se että olis vähän enemmän sitä taloudellista liikkumavaraa niin sanotusti :) 

Mikä estää tekemästä noita työttömänäkin? Ei työttömyys ole mikään vankilatuomio, joka estää vapaan liikkuvuuden.

No se rahanpuute estää. Asun maaseudulla, ei ole varaa työttömänä pitää autoa, julkista liikennettä ei käytännössä ole jolla mennä sinne kaupungille, eikä ole rahaa siihen hengailuun ja shoppailuun, joten olen jumissa lähi-K-kaupan ja postilaatikon välillä. Töissäollessa pääsi täältä tuppukylästä kuitenkin vähäks aikaa eri ympyröihin. Tuossa olet oikeassa että kyllähän joka päivällä silti tarkoituksensa on.

Kun asutte maalla, niin oletteko ajatelleet ottaa eläimiä? Pari vuohta ja kanoja navettaan asumaan, niin ei työt heti lopu 😀

Mä asun maalla rivitalossa. Ei tänne mitään vuohia voi ottaa. Plus se eläinten pitäminen vaatii rahaa.

Sitten on oltava joustava. Työn perässä on osattava muuttaa sinne missä on vielä töitä. Vaikka ulkomaille jos Suomesta ei onnistu löytämään.

Tuota, eihän tässä nyt ollut kyse mistään työn perässä muuttamisesta, vaan siitä mitä työelämästä kaipaa. Ja jos ei halua ottaa vuohia ja kanoja siihen olemattomaan navettaansa, niin ei ole tarpeeksi joustava? Kuinkahan paljon sillä parilla vuohella ja kanoilla tienaa sitten elannoksensa?

Kaipaan rahaa ja työterveyshuoltokin oli hyvä juttu, vaikka en kova sairastelemaan olekaan.