Työtön, mitä kaipaat työssäkäynnistä?

Sitä rahaa joo. Mutta mulle oli tärkeintä varmaan se että tuli käytyä säännöllisesti kodin ulkopuolella ja nähtyä ihmisiä. Olen niin kotonaviihtyvä tyyppi ja introverttiluonne että työttömänä mökkihöperöidyn helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kaipaan sitä että jokaisella arkipäivällä on tarkoitus, ja sen työnteon lisäksi pääsin kotoa "ihmisten ilmoille",  toimittamaan asioita ja vaikka hengailemaan vähän kaupungilla. Töissä sain myös enemmän kiitosta ja arvostusta sekä työkavereilta että asiakkailta, kuin koskaan kotona mieheltä. Lisäksi se että viikonloput tuntuivat hyvin ansaitulta eikä samalta harmaalta massalta kuin muukin viikko. Valehtelisin jos en sanoisi myös että kaipaan sitä rahaa, tullaan työkkärillä just ja just toimeen nyt, mutta se että olis vähän enemmän sitä taloudellista liikkumavaraa niin sanotusti :) 

Mikä estää tekemästä noita työttömänäkin? Ei työttömyys ole mikään vankilatuomio, joka estää vapaan liikkuvuuden.

Sitä se kylläkin. Vankilatuomio. Työttömyys vie vapauden ja merkityksen, ei ole enää mitää elämää eikä mitään tarkoitusta. Kaikki on harmaata, masentaa ja ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että sain tehdä sellaista missä olen hyvä, sain jakaa osaamistani muille, sekä työkavereille että asiakkaille tietenkin. Sitä, että tunsin olevani tärkeä osanen sitä systeemi, missä työskentelin, koska sain asiakkailta kiitosta. Kaipaan myös sitä, että töissä ollessani olin irrallani itsestäni, että sain uppoutua työhöni eikä mielessä pyörinyt omat asiat, mitkä nyt työttömänä täyttävät pääni. Tosin töissä ollessani en tuntenut olevani turha, viallinen, tarpeeton jne. mitä nyt tunnen joka hetki.

Asiakkaita ja kollegoita kaipaan tietenkin myös.

Tietenkin kaipaan myös sitä, että pystyin palkallani elättämään itseni täysin, enkä ollut riippuvainen mistään.

(Olen äärettömän onneton nyt työttömänä).

Minä olen hyvä laulamisessa, näyttelemisessä, maalaamisessa, piirtämisessä ja urheilussa mutta en tee silti mitään niistä työkseni. Hyvä jos ehdin edes silloin tällöin harrastamaankaan. Olen sentään kiitollinen siitä että on jotain työtä ja että saan siitä rahaa, muuten ei olisi mitään syytä hymyillä ja iloita.

Haaveilen työttömyydestä. Ah! Ei aikaisia aamuherätyksiä, työpaikan selkäänpuukotusta, tylsiä työtehtäviä... aamulla heräisin myöhään tehden itselleni munakas ja paahtoleipäaamiaisen. Lukisin lehden digiversion rauhassa. Sen jälkeen opiskelisin ja kehittäisin itseäni iltapäivään. Ehtisin vielä valoisalla kunnon lenkille. Ihanaa!

Lauantai aamuja. Kun herää siihen tunteeseen että tänään on vapaapäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että sain tehdä sellaista missä olen hyvä, sain jakaa osaamistani muille, sekä työkavereille että asiakkaille tietenkin. Sitä, että tunsin olevani tärkeä osanen sitä systeemi, missä työskentelin, koska sain asiakkailta kiitosta. Kaipaan myös sitä, että töissä ollessani olin irrallani itsestäni, että sain uppoutua työhöni eikä mielessä pyörinyt omat asiat, mitkä nyt työttömänä täyttävät pääni. Tosin töissä ollessani en tuntenut olevani turha, viallinen, tarpeeton jne. mitä nyt tunnen joka hetki.

Asiakkaita ja kollegoita kaipaan tietenkin myös.

Tietenkin kaipaan myös sitä, että pystyin palkallani elättämään itseni täysin, enkä ollut riippuvainen mistään.

(Olen äärettömän onneton nyt työttömänä).

Minä olen hyvä laulamisessa, näyttelemisessä, maalaamisessa, piirtämisessä ja urheilussa mutta en tee silti mitään niistä työkseni. Hyvä jos ehdin edes silloin tällöin harrastamaankaan. Olen sentään kiitollinen siitä että on jotain työtä ja että saan siitä rahaa, muuten ei olisi mitään syytä hymyillä ja iloita.

Niin, mutta minä kirjoitinkin siitä, mitä kaipaan työssäni, en siitä missä muussa olen hyvä ja mitä harrastan, jos ehtisin harrastaa.

Työni oli minulle äärettömän tärkeää myös siksi, että sain tuottaa muille tärkeitä, ei materiaan liittyviä asioita, en sitä nyt tarkemmin avaa. En voi harrastamalla tehdä samaa, vaikka harrastukseni osin liippakin läheltä ammattiani.

Työni oli minulle paljon muutakin kuin vain työ, jossa kävin saadakseni rahaa, se oli osa aikuisen normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen työttömyydestä. Ah! Ei aikaisia aamuherätyksiä, työpaikan selkäänpuukotusta, tylsiä työtehtäviä... aamulla heräisin myöhään tehden itselleni munakas ja paahtoleipäaamiaisen. Lukisin lehden digiversion rauhassa. Sen jälkeen opiskelisin ja kehittäisin itseäni iltapäivään. Ehtisin vielä valoisalla kunnon lenkille. Ihanaa!

Jää pois töistä, kyllä se onnistuu ohan helposti, sanot vaan itsesi irti.

Viikonloput tuntuivat paremmilta, erityisemmiltä. Perjantaina iltapäivällä oli ihanaa ajatella, että seuraavina kahtena päivänä saa olla vapaasti aamusta asti. Suunnittelin tarkkaan mitä ruokaa teen viikonloppuna. Suunnittelen nytkin, mutta se ei tunnu yhtä erityiseltä.

Vihasin todella paljon aamuherätyksiä ja ulos kylmään lähtemistä työpäivisin, joten viikonloppuaamujen erityinen ihanuus johtui siitä kontrastista.

Säännöllista palkkaa, itsearvostusta ja sitä ettei tarvitse ka.ssaihmusten sylkykuppina.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin eniten kaipaan pomon niskaanhengittämistä ja yt-neuvotteluita.

Kaipaan palkkaa. Esim. jos voittaisin lotossa olisin yhä työtön, mutta taloudellisesti riippumaton. Silloin ei olisi työttömyyteen liittyviä lieveilmiöitä kärsittävänä esim. nöyryytykset työkkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen työttömyydestä. Ah! Ei aikaisia aamuherätyksiä, työpaikan selkäänpuukotusta, tylsiä työtehtäviä... aamulla heräisin myöhään tehden itselleni munakas ja paahtoleipäaamiaisen. Lukisin lehden digiversion rauhassa. Sen jälkeen opiskelisin ja kehittäisin itseäni iltapäivään. Ehtisin vielä valoisalla kunnon lenkille. Ihanaa!

Jää pois töistä, kyllä se onnistuu ohan helposti, sanot vaan itsesi irti.

Työssäkäyvän on helpompi muuttua työttömäksi, päinvastainen on vaikeampaa. Miksi et lopeta töitäsi jos kadehdit tyättömiä ja elämänlaatusi paranisi lopettamalla työt.

Työssä kaipaa sitä, että voi viikonloppuisin hyvällä omalla tunnolla levätä työviikon jälkeen. Myös tunne siitä, että tekee jotain hyödyllistä ja ylipäätään tietää tulevaa edes vähän eteen päin. Työttömänä pahinta on epävarmuus tulevasta. Ei voi tietää kauan se kestää ja milloin saa vai saako edes töitä. Aluksi vapaa-aika on kivaa,mutta sitten sekin alkaa tylsistyttää. Työssä käydessä olen sitä paitsi muutenkin aktiivisempi. Työttömänä sitä helposti passivoituu ja ei oikein edes jaksa tehdä mitään muuta kuin hakea töitä. Helposti alkaa syyttää itseään ja huonoutta kun ei pääse mukaan työelämään. Itselleni se aiheuttaa masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Työttömyys on henkisesti niin raskasta itselle, että mielellään menen töihin. Onneksi lokakuusaa alkaa työt. On helpottunut fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan palkkaa. Esim. jos voittaisin lotossa olisin yhä työtön, mutta taloudellisesti riippumaton. Silloin ei olisi työttömyyteen liittyviä lieveilmiöitä kärsittävänä esim. nöyryytykset työkkärissä.

Jos voittaisit lotossa niin työpaikka olisi helposti järjestettävissä, voisit muuttua toimitusjohtajaksi hetkessä. Ei tarvitsisi välttämättä edes tehdä palhon töitä tai voisit puuhastella Freelancerina silliin tällöin eikä tarvitsisi käyttää titteliä työtön.

Työkavereita, varsinkin niitä nättejä nuoria naisia lyhyissä hameissaan.

Joo kuulostaa setämiesmäiseltä, mutta näin se vain on.

Kaikista yksinkertaisinta on olla töissä. Inhoan täytellä lippulappusia ja työkkärin kyttäystä jne. Helpointa on olla töissä ja elättää itsensä ilman kenenkään kyttäystä tai arvostelua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli töissä käydessäsi paremmin nimenomaan siitä töissä käynnistä johtuen?

Oli tekemistä ja tietty rytmi päivässä. Sai olla ulkona ja näki ihmisiä. Nyt vaan istun kotona. Ainoa toistuva päivärutiini on lenkit koiran kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että sain tehdä sellaista missä olen hyvä, sain jakaa osaamistani muille, sekä työkavereille että asiakkaille tietenkin. Sitä, että tunsin olevani tärkeä osanen sitä systeemi, missä työskentelin, koska sain asiakkailta kiitosta. Kaipaan myös sitä, että töissä ollessani olin irrallani itsestäni, että sain uppoutua työhöni eikä mielessä pyörinyt omat asiat, mitkä nyt työttömänä täyttävät pääni. Tosin töissä ollessani en tuntenut olevani turha, viallinen, tarpeeton jne. mitä nyt tunnen joka hetki.

Asiakkaita ja kollegoita kaipaan tietenkin myös.

Tietenkin kaipaan myös sitä, että pystyin palkallani elättämään itseni täysin, enkä ollut riippuvainen mistään.

(Olen äärettömän onneton nyt työttömänä).

Epävarmuus on inhottavaa. Olen hakenut pariin yrityksern töihin ja vielä mukana hakuprosesseissa. Haluaisin töihin mutta samalla tietää pääsenkö jompaan kumpaan yritykseen töihin jotta voisin suunnitella joulun jo valmiiksi (perheeni asuu kaukana ja pitäisi varata matkaliput ajoissa koska hinnat nousevat joulun lähestyessä, pitäisi tietää myös matkustuspäivät, työttömänä voin pitää vaikka 3-4 -viikon joululoman mutta työssäkäyvänä luultavasti en).

Olen välillä työttömänä ja välilä töissä. Töistä en kaipaa mitään jos työtön, sen sijaan töissä kaipaan työttömyyttä. Ansiosidonnaisella en kaipaa edes lisää rahaa, vasta työmarkkinatuella....olen ollut nyt 2 v töissä ja sopimusta vielä vuosi jäljellä.

Palkkaa tietenkin, mutta ei sekään kaikkia selitä.  Kaipaan työyhteisöä, työkavereita ja sitä, että tuntee olevansa arvokas ja tarpeelllinen. 

Nyt arkiaamuisin katselen ikkunasta tukka takussa porukkaa kadulla kun kiirehtivät töihin. Itse en jaksa edes hiuksia kammata enää. 

Eilen laitoin kyllä niin hyvän työhakemuksen, että on ihme jos en pääse edes haastatteluun.  11kk työttömänä nyt. En halua edes kuvitella, miten kamalaa on parin vuoden päästä jos työttömyys jatkuu.