Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mieliala heittelehtii, N23
28.09.2018 |
Olen alkanut saamaan aivan järkyttäviä itkukohtauksia, mikä ei todellakaan ole kovin asiallista esimerkiksi koulussa (toki lähden pois). Miten oppia hallitsemaan mieltään? Pitäisikö vaan erakoitua?
Mun elämä on ollut melko rankkaa viime aikoina, sillä äitini kuoli nyt keväällä. Muutenkin olen masennukseen ja ahdistukseen taipuvainen (melko yksinäinen siis). Minua on kiusattu ja käytetty hyväksi nuorempana. Olen myös käyttänyt huumeita (en käytä enää).
Onko muita yhtä yliherkkiä kuin minä? Erityisesti väsyneenä saatan ruveta itkemään ilman mitään järkeenkäypää syytä. En lisäksi nykyään jaksa ahdistukseni/ohi menevien pelkotilojeni takia useinkaan olla kovinkaan sosiaalinen, mikä vaikeuttaa opiskelujani ja muuta elämääni (olen tunnollinen perusluonteeltani). En sitten tiedä purkautuuko paniikki ja ahdistus sitten itkuna. En ole kuitenkaan pikkulapsi, joten vinkit olisivat tarpeen. Hävettää ):
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Olet selvinnyt monesta vaiheesta, älä häpeä yhtään. Hakeudu ihmeessä psykoterapiaan. Eikö sinulla ole joku opiskelijaterveydenhuolto, josta voisit kertoa tilanteestasi ja pyytää psykoterapia-arviota. Tsemppiä! Tarinasi herätti sympatiani puolellesi.
YTHS:n sivulta löytyy tiedot ajanvaraukseen, joten tiedän minne voin ottaa yhteyttä. Kerään vaan uskallusta (:
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pakene tai häpeä tunteitasi. Etsi paikka, jossa saat kohdata ne rauhassa ja kuunnella niitä kaikkeudessaan, turvassa ja rauhassa, ilman arvostelevia tai ohjaavia läsnäolijoita. Kuuntele sisäistä ääntäsi.
Sinuna hakisin sairauslomaa ja vetäytyisin parantumaan rauhassa. Itse vietin kerran kolme viikkoa eristyksissä ihmiskontaktista, enkä ole koskaan kokenut oloani niin vapautuneeksi ja eheäksi, kuin sen jälkeen. Kulttuurimme vaatii meitä tukahduttamaan tunteita ja käyttäytymään tavalla, joka ei mielestäni ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Olet vasta alkutaipaleella, kaikki hieno ja mukava on vielä edessä.
Itke pois vaan. Oikea tapa surra on juuri se, miten sinä sitä teet.
Mielen hallintaa ei kannata liikaa pohtia, joillekin sopii spontaanisuus.
Jos itkettää, silloin itketään. Itke niin paljon kuin sitä riittää, jokainen käsittelee surua ja vaikeuksia eri tavalla.
Ei kannata ajatella mitä muut ajattelevat, vaan tarkastella asioita omasta näkökulmasta.
Elämä on selviytymistä, kriisejä ja surua. Aina kuitenkin löytyy se hyvä syy nauttia elämästä niillä aisteilla joita ihmisillä on.
Syö hyvää ruokaa, ota kiireetön pitkä suihku aamulla, anna muutama lämmin ajatus läheisillesi. Myös pois menneille.
Tämä on sinun elämä, sinä aistit tämän maailman, ota se karvoineen päivineen.
Olen itse ollut ahdistunut ja sosiaalisesti rajoittunut köyhistä kotioloista johtuen, mutta opittuani tiettyä itsekkyyttä asiat helpottuivat.
Tämä on sinun elämä, sinun tunteesi ja koko maailma on sinua varten.
Osanottoni Äitisi poismenon johdosta.
Kiitos osanotosta ja vinkeistä <3 AP
Ehkä kannataisi kotona viettää suru iltoja jolloin voisit surra äitiäsi tai muuta mistä tulee surullinen mieli.Musiikki joka esim.saa itkun tulemaan koska se siellä taustalla kuitenkin on tulossa.Tunteesi haluaa tulla ulos älä pidättele sitä.
Vierailija kirjoitti:
Älä pakene tai häpeä tunteitasi. Etsi paikka, jossa saat kohdata ne rauhassa ja kuunnella niitä kaikkeudessaan, turvassa ja rauhassa, ilman arvostelevia tai ohjaavia läsnäolijoita. Kuuntele sisäistä ääntäsi.
Sinuna hakisin sairauslomaa ja vetäytyisin parantumaan rauhassa. Itse vietin kerran kolme viikkoa eristyksissä ihmiskontaktista, enkä ole koskaan kokenut oloani niin vapautuneeksi ja eheäksi, kuin sen jälkeen. Kulttuurimme vaatii meitä tukahduttamaan tunteita ja käyttäytymään tavalla, joka ei mielestäni ole terve.
Tunnen itseni eheäksi, kun kävelen kirpeässä syksyisessä ilmassa (: AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannataisi kotona viettää suru iltoja jolloin voisit surra äitiäsi tai muuta mistä tulee surullinen mieli.Musiikki joka esim.saa itkun tulemaan koska se siellä taustalla kuitenkin on tulossa.Tunteesi haluaa tulla ulos älä pidättele sitä.
Kiitos vinkistä (: Tosin itken muutenkin iltaisin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae apua urpå
En enää välitä kaltaisistasi ilkeilijöistä, vaan olen oppinut sanomaan takaisin. AP
Minusta tuossa suruillassa on ideaa. Ihmiset aliarvostavat rituaaleja nykyisin. Ei se tarkoita, että muulloin pitäisi olla itkemättä tai että se olisi mikään vika sinussa. Vaan tuo on surulle omistettu ja sitä juhlistava päivä. Koska tilannehan olisi paljon huonompi, jos sinulla ei olisi ollut edes suremisen arvoista äitiä. Joten surupäivinä on hyvä oikein omistautua surulleen ja muistella äitiään ja miettiä kaikenlaisia mieleennousevia asioita.
Uskon myös rituaaliesineisiin. Taskussa voi kantaa jotain, mikä muistuttaa äidistä ja johon voit ladata turvallisuudenkaipuusi. Kun tuntuu vaikealta, ennen pitkää saat kosketuksen sisäiseen turvallisuudentunteeseen laittamalla käden taskuun.
Muista, että pelossasi ymmärtämättömiä ammattilaisia kohtaan on transferenssi-ilmiöstä kysymys. Sinulla on kokemuksia, joiden nojalla sinun on ollut oikein järkevää suhtautua epäluuloisesti väärällä asialla oleviin auktoriteetteihin. Epäluuloisuutesi voi suojella sinua nytkin, ja ohjata vaihtamaan terapeuttia, jos sinua ei ymmärretä vaan kovistellaan väärin perustein. Mutta se ei saisi enää aikuisena estää sinua etsimästä sitä ihmistä, joka sitten kuitenkin saattaisi ymmärtää, kunhan aikasi selität. Selitä ensin seinille, jotta harjaannut puhumaan sydämesi auki. Eihän siitä tarvitse ihan jokaiselle jakaa. Mutta jos nyt edes itsellesikin jakaisit.
Tuo että haluat hallita ikäviä asioita sysimällä ne pois - se on voinut olla toimivin ja paras ratkaisu aikanaan, mutta ei se pitemmän päälle toimi. Tekee vain sinusta vihaisen ja pisteliään kuin haavoitettu eläin. Ja rajoittaa tulevaisuuttasi. Tulet keräämään ympärillesi asioita ja pakotetusta vahvuudestasi riippuvaisia ihmisiä, jotka vaativat sinulta kovuutta ja pidättyvyyttä silloinkin, kun haluaisit lopettaa pakenemisen ja pyytää heiltä tukea.
Muista sekin - maailma on täynnään ihmisiä, jotka ovat kokeneet pahoja asioita, ja tietävät asiat, joita käyt läpi. Et ole yksin, vaikka et ole yhteydessä heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvinnyt monesta vaiheesta, älä häpeä yhtään. Hakeudu ihmeessä psykoterapiaan. Eikö sinulla ole joku opiskelijaterveydenhuolto, josta voisit kertoa tilanteestasi ja pyytää psykoterapia-arviota. Tsemppiä! Tarinasi herätti sympatiani puolellesi.
YTHS:n sivulta löytyy tiedot ajanvaraukseen, joten tiedän minne voin ottaa yhteyttä. Kerään vaan uskallusta (:
AP
Hei ap, otin itsekin yhteyttä YTHS:ään. Sano että itket hallitsemattomasti ja äitisi on kuollut.
Oma kokemukseni YTHS:stä ei valitettavasti ollut hyvä ja jouduin lopulta psykiatrisen päivystyksen kautta avohoitoon ja sairaslomalle. Ei kannata pitkittää hoitoon hakemista vaikka se saattaa tuntua tyhmältä tai häpeälliseltä!
Tsemppiä tosi paljon:)
Alue: Aihe vapaa
Olet vasta alkutaipaleella, kaikki hieno ja mukava on vielä edessä.
Itke pois vaan. Oikea tapa surra on juuri se, miten sinä sitä teet.
Mielen hallintaa ei kannata liikaa pohtia, joillekin sopii spontaanisuus.
Jos itkettää, silloin itketään. Itke niin paljon kuin sitä riittää, jokainen käsittelee surua ja vaikeuksia eri tavalla.
Ei kannata ajatella mitä muut ajattelevat, vaan tarkastella asioita omasta näkökulmasta.
Elämä on selviytymistä, kriisejä ja surua. Aina kuitenkin löytyy se hyvä syy nauttia elämästä niillä aisteilla joita ihmisillä on.
Syö hyvää ruokaa, ota kiireetön pitkä suihku aamulla, anna muutama lämmin ajatus läheisillesi. Myös pois menneille.
Tämä on sinun elämä, sinä aistit tämän maailman, ota se karvoineen päivineen.
Olen itse ollut ahdistunut ja sosiaalisesti rajoittunut köyhistä kotioloista johtuen, mutta opittuani tiettyä itsekkyyttä asiat helpottuivat.
Tämä on sinun elämä, sinun tunteesi ja koko maailma on sinua varten.
Osanottoni Äitisi poismenon johdosta.