Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Se kamala tunne kun huomaa että ihastus seurusteleekin jo
28.09.2018 |
Ihan niinkuin menisi jauhot keuhkoihin. Maa pettää alta...
Miten te muut koette asian?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sellainen että jos huomaan toisen ihastuneen muhun, niin alan ihastua itsekin, vaikka olisin varattu. Ja saatan ruokkia sitä toisen ihastusta, koska tuntuu niin hyvältä olla ihailtu. Anteeksi niille, jotka ovat "uhrejani"!
Tuntuu oikeasti aika apealta, kun ihastus on päässyt alkamaan ja paljastuukin, että toinen on vain pelleillyt.
Mun kohdalla kyse ei yleensä ole pelleilystä, vaan olen ihan oikeasti itsekin ihastunut, ihastun nimittäin helposti varsinkin jos toinen vaikuttaa kiinnostuneelta. Tai ehkä se siinä mielessä on pelleilyä, että minulla ei ole aikomusta viedä asiaa pelkkää kutkuttelua pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.
Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.
No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.
Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"
Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.
No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.
Voi eikä! Tulipa paha mieli sun takia, toivottavasti on jo vanha ja parantunut haava. ❤️
Katselkaa fb:sta, siellähän ne ovat kaikki vapaita tai instagramista. Ihastukaa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.
Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.
No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.
Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"
Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.
No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.Mitä kävi? Ovatko yhdessä? Löysitkö itse rakkauden? Älä pakota meidän odottamaan elokuvaversioon asti!
Kyllähän tuosta olisi voinut elokuvankin saada.
Tarinahan ei tietenkään päättynyt tuohon, vaan olin muutama kuukausi tuon jälkeen kaverini bestman heidän häissään.
Sitä tunnemyllerrystä, mitä sinä päivänä koin on vaikea pukea sanoiksi.
No siitäkin selvittiin. Onneksi vihkikaavasta puuttui tämä perinteinen kohta "jos joku tietää, miksi näitä ihmisiä ei tulisi vihkiä, esittäköön asiansa nyt tai vaietkoon iäksi".
Se olisi ollut liikaa.
Pariskunta on edelleen yhdessä ja heillä on neljä lasta.
Kävin aikoinaan katsomassa heidän esikoistaan synnytyslaitoksella. Sinne en kuitenkaan mennyt yksin, vaan mukanani oli ihminen, josta tuli sittemmin vaimoni ja elämänkumppanini.
Ollaan oltu pari vuosikymmentä yhdessä mekin.
Annan tähän toisen näkökulman varatusta puolesta. Mä välillä mietin että missä vaiheessa sitä on korrektia kertoa uudelle tuttavalle, että seurustelen. Tulee niin hölmö olo aina ujuttaa se jonkin lauseeseen tyyliin "joo mäkin kävin viime kesänä poikaystävän kanssa siellä". Tää tapa on mun mielestä nolo, mutta pakko tehdä, koska haluaisin tehdä tuttavuutta vain ystävä mielessä. Ja en halua aiheuttaa mielipahaa, jos joku luulee ystävällisyyteni tarkoittavan jotain enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle miehenä tulee vain surullinen olo naisen puolesta. Ajattelen että hän ei ole saanut parasta mitä ansaitsisi.
Minä estin facebookissa kun huomasin että ihastukseni olikin naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksipuolinen ihastuminen on sattunut omalle kohdalle monta kertaa.
Viimeeksi työpaikalla eräs työkaveri ollut tosi mukava, flirttaileva, katsonut pitkään silmiin ja pyytänyt pariin otteeseen seurakseen työajan ulkopuoliseen tapahtumaan. Lisäksi on tuntunut osuvan kiinnostuksenkohteet yksiin, kun mies kertonut käyneensä vaikka näyttelyissä tai teatteriesityksissä, jotka itseäkin ovat kiinnostaneet.
Tajusinkin sitten viiveellä, että treffikumppaninsa tai tyttöystävänsä kanssa mies on noissa kulttuuririennoissa käynyt, vaikka sanamuodoista oletin hänen käyneen niissä yksin.
Tulipa nolo olo, kun olin kuvitellut, että kaikki nuo flirttailut tai seuraksi pyytämiset olisivat tarkoittaneet jotain. Mies taatusti havainnut ihastukseni. Harmitti vietävästi, etten tajunnut hänen olevan varattu, vaikkei tässä nyt varsinaisesti mitään ole ehtinyt käydäkään lapsellisen ihastumisen lisäksi.
Hiukan tuntuu siltä, että joskus ihmiset vähättelevät sitä seurustelusuhdettaan tai jättävät tietoisesti sanomatta siitä. Mun mielestä ainoa, jonka olisi syytä hävetä, olisi mies..
Vierailija kirjoitti:
Minä estin facebookissa kun huomasin että ihastukseni olikin naimisissa.
Mä en kehtaisi estää koska silloin jäisin vain tunteistani kiinni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:lle vastikään käynyt noin? Se on ihan huumaavan paha tunne, tulee hirveä olo, häpeä, pelko, paniikki, pakokauhu, koko elämä repeytyy palasiksi. Vähän samaan tapaan kuin löytäisi kumppaninsa netistä metsästämästä naisia tai kävelemässä jossain ihan muualla missä ei pitäisi toisen kanssa, mutta vastaavasti tässä tilanteessa yhteinen historia puuttuu.
Minulle on käynyt tuo sama satunnaisia kertoja ja olen taatusti aiheuttanut samaa toisillekin tietämättäni. Pahinta ovat silti olleet pelurit, jotka ovat tietoisesti ensin olleet kimpussa, sitten alkaneet sumuttamaan ja yhtäkkiä ilmoittavat olevansa varattuja. Tällaisille olen hetken kärvistelyn jälkeen antanut piutpaut, ja lopputuloksensa samat tyypit ovat vuoden tai kahden jälkeen otelleet yhteyttä kun ollut niin huono parisuhde. Harmi, koska kun junasta myöhästyy, et siihen samaan enää ikinä ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.
Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.
No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.
Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"
Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.
No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.
Mulle kävi niin että olin tosi ihastunut ja avoimesti. Kaveri tiesi enemmän kuin hyvin. Ihastuskin tiesi vaikken sitä kunnon aloitetta uskaltanutkaan tehdä. Sitten nämä kaksi alkoi seurustella keskenään ja sen sijaan että olisivat kertoneet minulle, yrittivät salata asian mahdollisimman pitkälle. Moni muu tiesi, minä en. Esim jos mulla oli sovittu tapaaminen kaverin kanssa ja hän tuli sinne suoraan tämän ihastukseni luota, hän kiersi ylimääräisen lenkin että näyttäisi sille että on kotoaan tulossa. Jos oltiin samassa paikassa kaikki yhtä aikaa, tuskin vilkaisivat toisiinsa.
Asia kuitenkin sitten jotain kautta vahingossa selvisi minulle, ja voi luoja sitä nöyryytyksen tunnetta! Pahinta ei suinkaan se että he seurustelivat vaikka toki sekin sattui. Vaan se että he olivat antaneet sen jatkua että minä haaveilen ja unelmoin ja elättelen toiveita ihastuksestani kaverini edessä, luon unelmoiva katseita ihastukselleni, pohdin kuinka saisin hänet omakseni jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se vain lisää kiinnostusta. Ei se parisuhde mikään este ole, naiset hyvät. Kyllä se mies on valmis vaihtamaan parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.
Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.
No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.
Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"
Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.
No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.Mulle kävi niin että olin tosi ihastunut ja avoimesti. Kaveri tiesi enemmän kuin hyvin. Ihastuskin tiesi vaikken sitä kunnon aloitetta uskaltanutkaan tehdä. Sitten nämä kaksi alkoi seurustella keskenään ja sen sijaan että olisivat kertoneet minulle, yrittivät salata asian mahdollisimman pitkälle. Moni muu tiesi, minä en. Esim jos mulla oli sovittu tapaaminen kaverin kanssa ja hän tuli sinne suoraan tämän ihastukseni luota, hän kiersi ylimääräisen lenkin että näyttäisi sille että on kotoaan tulossa. Jos oltiin samassa paikassa kaikki yhtä aikaa, tuskin vilkaisivat toisiinsa.
Asia kuitenkin sitten jotain kautta vahingossa selvisi minulle, ja voi luoja sitä nöyryytyksen tunnetta! Pahinta ei suinkaan se että he seurustelivat vaikka toki sekin sattui. Vaan se että he olivat antaneet sen jatkua että minä haaveilen ja unelmoin ja elättelen toiveita ihastuksestani kaverini edessä, luon unelmoiva katseita ihastukselleni, pohdin kuinka saisin hänet omakseni jne.
No tuo olisi saattanut olla vielä pahempi. Mulle oltiin suoria ja avoimia "Me haluttiin kertoa heti", joten siinä mielessä olin onnekkaampi, jos sellaista termiä tässä nyt voi edes käyttää.
Mutta siis välit säilyi hyvinä molempiin. Tommonen salakähmäinen suhmurointi olis saattanut katkaista ne lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.
Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.
No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.
Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"
Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.
No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.Mitä kävi? Ovatko yhdessä? Löysitkö itse rakkauden? Älä pakota meidän odottamaan elokuvaversioon asti!
Kyllähän tuosta olisi voinut elokuvankin saada.
Tarinahan ei tietenkään päättynyt tuohon, vaan olin muutama kuukausi tuon jälkeen kaverini bestman heidän häissään.
Sitä tunnemyllerrystä, mitä sinä päivänä koin on vaikea pukea sanoiksi.
No siitäkin selvittiin. Onneksi vihkikaavasta puuttui tämä perinteinen kohta "jos joku tietää, miksi näitä ihmisiä ei tulisi vihkiä, esittäköön asiansa nyt tai vaietkoon iäksi".
Se olisi ollut liikaa.Pariskunta on edelleen yhdessä ja heillä on neljä lasta.
Kävin aikoinaan katsomassa heidän esikoistaan synnytyslaitoksella. Sinne en kuitenkaan mennyt yksin, vaan mukanani oli ihminen, josta tuli sittemmin vaimoni ja elämänkumppanini.
Ollaan oltu pari vuosikymmentä yhdessä mekin.
Voi että. Todella elokuvamainen tarina sulla kyllä. Rakastatko nykyistä puolisoasi yhtä paljon kuin tätä toista menetettyä rakkautta vai jäikö sydämesi tälle toiselle naiselle? Tietääkö nykyinen puolisosi ensirakkaudestasi? Toivottavasti olet nykyisen puolisosi kanssa onnellinen ja hyväksynyt tilanteen.
Tällaiset tarinat ovat surullisia. Meinaa itsellekin tulla kyynel silmäkulmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksipuolinen ihastuminen on sattunut omalle kohdalle monta kertaa.
Viimeeksi työpaikalla eräs työkaveri ollut tosi mukava, flirttaileva, katsonut pitkään silmiin ja pyytänyt pariin otteeseen seurakseen työajan ulkopuoliseen tapahtumaan. Lisäksi on tuntunut osuvan kiinnostuksenkohteet yksiin, kun mies kertonut käyneensä vaikka näyttelyissä tai teatteriesityksissä, jotka itseäkin ovat kiinnostaneet.
Tajusinkin sitten viiveellä, että treffikumppaninsa tai tyttöystävänsä kanssa mies on noissa kulttuuririennoissa käynyt, vaikka sanamuodoista oletin hänen käyneen niissä yksin.
Tulipa nolo olo, kun olin kuvitellut, että kaikki nuo flirttailut tai seuraksi pyytämiset olisivat tarkoittaneet jotain. Mies taatusti havainnut ihastukseni. Harmitti vietävästi, etten tajunnut hänen olevan varattu, vaikkei tässä nyt varsinaisesti mitään ole ehtinyt käydäkään lapsellisen ihastumisen lisäksi.
Hiukan tuntuu siltä, että joskus ihmiset vähättelevät sitä seurustelusuhdettaan tai jättävät tietoisesti sanomatta siitä. Mun mielestä ainoa, jonka olisi syytä hävetä, olisi mies..
Olen huomannut, että useat miehet puhuvat yksikössä. Esimerkiksi meidän perhetutut miehet - isäni mukaan lukien! kun soittavat tulevansa käymään, ilmoittavat;
"voisin tulla käymään kahville" tai "ajelen tässä niin voisin tulla pyörähtämään".
Koskaan ei tiedä montako kuppia katetaan pöytään. Usein sieltä tulee parempi puolisko mukana, mutta ei aina. Joskus tulee lapsiakin mukana. Mutta juuri koskaan se ei ole "me tullaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sellainen että jos huomaan toisen ihastuneen muhun, niin alan ihastua itsekin, vaikka olisin varattu. Ja saatan ruokkia sitä toisen ihastusta, koska tuntuu niin hyvältä olla ihailtu. Anteeksi niille, jotka ovat "uhrejani"!
Tuntuu oikeasti aika apealta, kun ihastus on päässyt alkamaan ja paljastuukin, että toinen on vain pelleillyt.
Mun kohdalla kyse ei yleensä ole pelleilystä, vaan olen ihan oikeasti itsekin ihastunut, ihastun nimittäin helposti varsinkin jos toinen vaikuttaa kiinnostuneelta. Tai ehkä se siinä mielessä on pelleilyä, että minulla ei ole aikomusta viedä asiaa pelkkää kutkuttelua pidemmälle.
Niin no, kukin tavallaan. Ilmeisesti tuollainen ”kutkuttelu” ilmeisesti antaa sinulle sen verran paljon, ettet voi kertoa olevasi varattu. Pisteet nyt kuitenkin siitä, ettet olisi viemässä asiaa pidemmälle. Toisaalta voisit harrastaa sitä ”kutkutteluakin” oman kumppanisi kanssa.
-17-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.
Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.
No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.
Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"
Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.
No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.Mulle kävi niin että olin tosi ihastunut ja avoimesti. Kaveri tiesi enemmän kuin hyvin. Ihastuskin tiesi vaikken sitä kunnon aloitetta uskaltanutkaan tehdä. Sitten nämä kaksi alkoi seurustella keskenään ja sen sijaan että olisivat kertoneet minulle, yrittivät salata asian mahdollisimman pitkälle. Moni muu tiesi, minä en. Esim jos mulla oli sovittu tapaaminen kaverin kanssa ja hän tuli sinne suoraan tämän ihastukseni luota, hän kiersi ylimääräisen lenkin että näyttäisi sille että on kotoaan tulossa. Jos oltiin samassa paikassa kaikki yhtä aikaa, tuskin vilkaisivat toisiinsa.
Asia kuitenkin sitten jotain kautta vahingossa selvisi minulle, ja voi luoja sitä nöyryytyksen tunnetta! Pahinta ei suinkaan se että he seurustelivat vaikka toki sekin sattui. Vaan se että he olivat antaneet sen jatkua että minä haaveilen ja unelmoin ja elättelen toiveita ihastuksestani kaverini edessä, luon unelmoiva katseita ihastukselleni, pohdin kuinka saisin hänet omakseni jne.
Tuo kuulostaa kyllä todella satuttavalta. Varsinkin kun sekä kaverisi että ihastuksesi tiesivät tunteistasi. Totta kai kuka vaan voi ihastua keneen vaan, mutta tuo heidän salailunsa suhteen alettua vaikuttaa hyvin oudolta.
Ystäväni puutarhajuhlissa tapasin ihanan miehen. Juteltiin koko ilta ja loppuyöstä miehen aloitteesta myös suudeltiin.
Vaihdettiin puhelinnumerot, aikomuksena tavata seuraavana viikonloppuna.
Tuli vähän semmoinen olo että matto vetäistiin jalkojen alta kun olin lastani viemässä päiväkotiin ja törmäsin mieheen, hänen vaimoonsa ja heidän pieniin tyttöihin pihalla.
Ei silloin lauantai-iltana sanonut mitään edes lapsista, vaikka itse kerroin pojastani ja hänen kuolleesta isästä.
Vähän sentään sain tyydytystä miehen kauhistuneesta ilmeestä kun heitä moikkasin.
Pahalta silti tuntui, todella pahalta.
Alue: Aihe vapaa
En edes muista että olisin koskaan aikuisena ihastunut sinkkuun. No, minä pidänkin tasoni korkealla.