Se kamala tunne kun huomaa että ihastus seurusteleekin jo

Kolikon kääntöpuolena voin kertoa omasta kokemuksesta.

Tiivissä kaveriporukassamme ollut nuori mies oli ollut muhun ihastunut 7 vuotta, enkä tiennyt tästä ennen kuin mulle tämän kertoi näiden seitsemän vuoden jälkeen. Tavattiin joskus 17-vuotiaina ja ihastuminen paljastui kun olin 24-25v.

Suurimman osan tästä ajasta seurustelin miehen kanssa, joka kuului myös samaan kaveriporukkaan kuin tämä ihastunut mies ja minä, mutta kun hänestä erosin, niin olin sinkkuna jonkin aikaa. Vaikka olin siis välissä ollut sinkkukin, niin ei vihjannut ihastumistaan minulle, ainakaan niin että olisin sen tajunnut. Ehkä oli joskus jotain mielestäni kaverillista flirttiähuumoria ollut, mutta tosiaan, itselleni kaverillista ja hän tiesi kyllä sen.

Tämän lyhyemmäksi jääneen suhteeni päätyttyä hän sitten kertoi mulle. Alkuun superpitkällä tekstiviestillä kaiken. Järkytyin. En halunnut satuttaa, koska hän oli mulle rakas, mutta vain ystävänä.

Tuntui ihan hirveältä kertoa, etten tunne samoin. Siihen kaatui myös ystävyys, vaikka nähdäänkin edelleen sillon tällöin samoissa piireissä, niin ei meillä enää juttu oikein samalla tavalla luista. Tunnen että hän on mulle jotenkin katkera, vaikkei ole tätä mulle koskaan sanonut. Aikoinaan kyllä pyysin anteeksi, jos hän on käsittänyt minun olevan hänestä kiinnostunut. Ei ollut näin luullut.

Toisaalta tuntui pahalta, että hän oli valmis luopumaan ystävyydestä, koska meistä ei tullut paria. Sitäkö se koko ystävyys olikin, mun liehittelyä?

Noh, ihan väleissä ollaan ja halataan ja vaihdetaan kuulumiset kun nähdään.

Pahinta varmaan on se, että aikoinaan, ennen kuin aloin seurustella yhteisen kaverin kanssa, olin tästä miehestä vähän kiinnostunut. Ehkä jopa vähän ihastunutkin, mutta se meni ohi kun tuntui ettei häntä kiinnosta. Ei pyytänyt ulos, saati flirttaillut. Tilaisuuksia olisi ollut ja aikaakin puolisen vuotta (tapaamisestamme siihen että aloin seurustella meille yhteisen ystävän kanssa). Tätä en ole kertonut kellekään, enkä kerro. Eiköhän hänkin ole saanut jo päätä seinään tarpeeksi hakata.

Tämän seitsemän vuoden aikana tämä mies ei seurustellut kenenkään kanssa, mutta sinällään ei voi peräkammarin pojasta puhua, että hän on oikein mukava, puhelias ja varmaan monen naisen mieleen ulkonäöllisestikin.

Tulee vieläkin huono olo kun miettii noita aikoja, kun kertoi ihastumisestaan ja minä jouduin hänelle kertomaan ettei. Tiedän ettei ole mun vika, mutta jostain syystä välillä vielä itseäni hänen silloisesta pahasta olosta syytän. En ainakaan tieten tahtoen hänen sydäntä särkenyt, mutta rikki se sillon meni ja se tuntui h****tin pahalta.

N30

Olin pitkään ihastunut erääseen opiskelukaveriin, vaikka hän oli aiemmin valinnut toisen, johon halusi mieluummin tutustua kuin minuun. Kun menin hänen kanssaan syömään pari vuotta myöhemmin kuvittelin tyhmästi, että nyt meille voisi tulla jotakin, koska tiesin, ettei se hänen aiempi  seurustelunsa kestänyt kuin muutaman kuukauden ja luulin, että oli vapaa.

Tuon lounastauon aikana selvisi sellaisen kysymyksen jälkeen, jota hän ei voinut kiertää, että seurusteli taas jonkun kanssa. Minulle tuli siinä tilanteessa ihan fyysisiä oireita; kuulin oikeastaan kaiken kuin veden alta ja päässä humisi ja silmiin tuli putkinäkö, en siis nähnyt kuin suoraan eteeni. Lähdin nopeasti paikalta. Pari vuotta myöh. tuli mahd. tutustua taas ja silloin kyllä pyysi suoraan kahville. Tajusin kyllä nopeasti, että halusi vain seksiä. Alkoi pian puhua, että haluaa tapailla muitakin. Se homma päättyi ja tyyppi tuli taas parin vuoden päästä kadulla vastaan, näki, mutta teeskenteli, ettei tunne. Itse en ole enää tuosta kiinnostunut missään määrin. En kyllä muistakaan miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.

Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.

No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.

Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"

Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.

No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.

Mitä kävi? Ovatko yhdessä? Löysitkö itse rakkauden? Älä pakota meidän odottamaan elokuvaversioon asti!

Kyllähän tuosta olisi voinut elokuvankin saada.

Tarinahan ei tietenkään päättynyt tuohon, vaan olin muutama kuukausi tuon jälkeen kaverini bestman heidän häissään.

Sitä tunnemyllerrystä, mitä sinä päivänä koin on vaikea pukea sanoiksi.

No siitäkin selvittiin. Onneksi vihkikaavasta puuttui tämä perinteinen kohta "jos joku tietää, miksi näitä ihmisiä ei tulisi vihkiä, esittäköön asiansa nyt tai vaietkoon iäksi".

Se olisi ollut liikaa.

Pariskunta on edelleen yhdessä ja heillä on neljä lasta.

Kävin aikoinaan katsomassa heidän esikoistaan synnytyslaitoksella. Sinne en kuitenkaan mennyt yksin, vaan mukanani oli ihminen, josta tuli sittemmin vaimoni ja elämänkumppanini.

Ollaan oltu pari vuosikymmentä yhdessä mekin.

Voi että. Todella elokuvamainen tarina sulla kyllä. Rakastatko nykyistä puolisoasi yhtä paljon kuin tätä toista menetettyä rakkautta vai jäikö sydämesi tälle toiselle naiselle? Tietääkö nykyinen puolisosi ensirakkaudestasi? Toivottavasti olet nykyisen puolisosi kanssa onnellinen ja hyväksynyt tilanteen.

Tällaiset tarinat ovat surullisia. Meinaa itsellekin tulla kyynel silmäkulmaan.

Aika on tehnyt tehtävänsä, enkä haikaile nuoruuden haaveiden perään.

Olen onnellinen ja olemme vaimoni kanssa yhdessä loppuelämämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksipuolinen ihastuminen on sattunut omalle kohdalle monta kertaa.

Viimeeksi työpaikalla eräs työkaveri ollut tosi mukava, flirttaileva, katsonut pitkään silmiin ja pyytänyt pariin otteeseen seurakseen työajan ulkopuoliseen tapahtumaan. Lisäksi on tuntunut osuvan kiinnostuksenkohteet yksiin, kun mies kertonut käyneensä vaikka näyttelyissä tai teatteriesityksissä, jotka itseäkin ovat kiinnostaneet.

Tajusinkin sitten viiveellä, että treffikumppaninsa tai tyttöystävänsä kanssa mies on noissa kulttuuririennoissa käynyt, vaikka sanamuodoista oletin hänen käyneen niissä yksin.

Tulipa nolo olo, kun olin kuvitellut, että kaikki nuo flirttailut tai seuraksi pyytämiset olisivat tarkoittaneet jotain. Mies taatusti havainnut ihastukseni. Harmitti vietävästi, etten tajunnut hänen olevan varattu, vaikkei tässä nyt varsinaisesti mitään ole ehtinyt käydäkään lapsellisen ihastumisen lisäksi.

Hiukan tuntuu siltä, että joskus ihmiset vähättelevät sitä seurustelusuhdettaan tai jättävät tietoisesti sanomatta siitä. Mun mielestä ainoa, jonka olisi syytä hävetä, olisi mies.. 

Olen huomannut, että useat miehet puhuvat yksikössä. Esimerkiksi meidän perhetutut miehet - isäni mukaan lukien! kun soittavat tulevansa käymään, ilmoittavat;

"voisin tulla käymään kahville" tai "ajelen tässä niin voisin tulla pyörähtämään".

Koskaan ei tiedä montako kuppia katetaan pöytään. Usein sieltä tulee parempi puolisko mukana, mutta ei aina. Joskus tulee lapsiakin mukana. Mutta juuri koskaan se ei ole "me tullaan".

No en kyllä yleistäisi, koska kaikki vakaasti seurustelevat kaverini kertovat kyllä kenen kanssa ovat ja missä kulloinkin liikenteessä. Jopa oma mieheni. Sen sijaan olen oman eksäni kanssa kokenut tämän milloin minä olen olemassa edes puheen tasolla ja milloin en. Silloin kun paikalla oli muija jota hän yritti iskeä, hän ei tuntenutkaan minua tai vähätteli ainakin suhteemme tilaa. Muulloin hän teki tiukasti selväksi että olemme pari vaikka itse en olisi välittänyt niinkään siitä kunniasta enää siinä vaiheessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluaikoina korviani myöten rakastunut ystäväporukan naiseen, jota näin viikottain.

Muutin kesäksi töiden takia toisaalle ja sitten yhtenä lauantaina tämä nainen soitti, että voidaanko poiketa. Olivat menossa jonnekin ja halusivat moikata ohimennen.

No mikäs siinä ajattelin, olisi kiva nähdä, kun edellisestä kerrasta oli jo jokunen viikko.

Menin pihalle odottelemaan ja sieltä nainen sitten käveli nurkan takaa melkein tanssahdellen käsi kädessä kaverini kanssa. "Me haluttiin kertoo sulle heti!"

Siinä kohtaa se maailma romahti. Taisi se järkytys näkyäkin vähän, vaikka yritin sitä parhaani mukaan peitellä, kun nainen ihmetteli miksi olen niin kalpea.

No miksiköhän, kun sydämeni just särkyi. Selitin jotain väsymyksestä tai flunssasta tms.

Mitä kävi? Ovatko yhdessä? Löysitkö itse rakkauden? Älä pakota meidän odottamaan elokuvaversioon asti!

Kyllähän tuosta olisi voinut elokuvankin saada.

Tarinahan ei tietenkään päättynyt tuohon, vaan olin muutama kuukausi tuon jälkeen kaverini bestman heidän häissään.

Sitä tunnemyllerrystä, mitä sinä päivänä koin on vaikea pukea sanoiksi.

No siitäkin selvittiin. Onneksi vihkikaavasta puuttui tämä perinteinen kohta "jos joku tietää, miksi näitä ihmisiä ei tulisi vihkiä, esittäköön asiansa nyt tai vaietkoon iäksi".

Se olisi ollut liikaa.

Pariskunta on edelleen yhdessä ja heillä on neljä lasta.

Kävin aikoinaan katsomassa heidän esikoistaan synnytyslaitoksella. Sinne en kuitenkaan mennyt yksin, vaan mukanani oli ihminen, josta tuli sittemmin vaimoni ja elämänkumppanini.

Ollaan oltu pari vuosikymmentä yhdessä mekin.

Voi että. Todella elokuvamainen tarina sulla kyllä. Rakastatko nykyistä puolisoasi yhtä paljon kuin tätä toista menetettyä rakkautta vai jäikö sydämesi tälle toiselle naiselle? Tietääkö nykyinen puolisosi ensirakkaudestasi? Toivottavasti olet nykyisen puolisosi kanssa onnellinen ja hyväksynyt tilanteen.

Tällaiset tarinat ovat surullisia. Meinaa itsellekin tulla kyynel silmäkulmaan.

Aika on tehnyt tehtävänsä, enkä haikaile nuoruuden haaveiden perään.

Olen onnellinen ja olemme vaimoni kanssa yhdessä loppuelämämme.

Kuullostat ihanalta.

Tuntuu näin kiltistä miehestä siltä, että pettymyksen kyyneleet virtaa vuolaana pitkin kasvoja.