Olen sössinyt kasvatuksen ja nyt meillä on saastaisessa huoneessa elävä (nuori) aikuinen.
Olen niin pettynyt itseeni etten silloin joskus 10-15vuotta sitten jaksanut opettaa, patistaa, ohjata jne jne.
No, niin makaa kuin petaa. Yritän nyt selittää itselleni, että silloin oli rankkaa töissä, lapsen adhd tutkimukset kesken, äidin sairastuminen jne. Mietin kuitenkin et oliko se elämä sittenkään silloin muka niin rankkaa.
Näillä mennään nyt, ei voi kuin syyttää itseään. Suututtaa niin että tekis mieli huutaa. Ulos ovestahan en voi pistää kun syy on minun.
Kommentit (76)
Nuoret aikuiset on usein tuommoisia. Ei se välttämättä ole sinun syy niin paljon kuin luulet.
Napsahtiko ADHD-diagnoosi? Onko sittemmin saanut nepsykuntoutusta? Ei ole myöhäistä.
Syrjäytyneille parikymppisille on tarjolla pajatoimintaa kuntouttavan työtoiminnan muodossa. Pajalla heidän elämänhallintaansa jämäköitetään ja siten mahdollistetaan vähitellen esimerkiksi lähihoitajaopintojen aloittaminen ja sitä kautta työllistyminen.
Mun serkulla on aina siistiä. Isä kuoli kun oli 10 ja äiti sairasteli paljon. Hän jäi aika omilleen siis mutta silti hänestä tuli kunnon kansalainen. Se on vasn luonne
Meillä kasvatettiin. Pitivät huoneensa siistinsä. Mutta nyt omillaan asuessaan kummallakin on sotkuista. Pelaavat vapaa-aikansa vaikka muuten hoitavat työnsä.
Jos huonetta ei pidä kunnossa niin sen voi ottaa pois. Tulee muuttohalut omaan asuntoon, jos olkkarin nurkassa pitää punkata.
Meillä opetettiin, patistettiin, ohjattiin ja silti 19 siivoaa vain pakon edessä.
Minun lapsuudessani kasvatus oli erittäin tiukka ja huone siisti. Kun muutin asumaan yksin, lopetin siivoamisen. Asunto oli todellakin saastainen. Sitten vähitellen minusta tuli ihan siisti.
Ap, ota yhteyttä nuorisotyöntekijään. Hän voi auttaa tai etsiä sopivaa apua lapsellesi.
Nuori aikuinen vai pikemminkin kohta kolmikymppinen?
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota yhteyttä nuorisotyöntekijään. Hän voi auttaa tai etsiä sopivaa apua lapsellesi.
Auttaako nuorisotyöntekijä aikuisen ihmisen ongelmissa?
Vierailija kirjoitti:
Nuori aikuinen vai pikemminkin kohta kolmikymppinen?
Nuoria ovat 13-29-vuotiaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota yhteyttä nuorisotyöntekijään. Hän voi auttaa tai etsiä sopivaa apua lapsellesi.
Auttaako nuorisotyöntekijä aikuisen ihmisen ongelmissa?
Alle 29-vuotiaita nuoria autetaan kasvamiseen, itsenäistymiseen ja osallisuuteen liittyvissä asioissa.
Onko teidän pakko asua samassa taloudessa? Ei ole.
Hän saa jotain yhteiskunnan tukea, jos tukea haette. Asunnon jne. Omassa lapsuudenhuoneessa viruminen = jatkat virhettäsi edelleen. Voit tehdä korjausliikkeen vielä nytkin ja silloin lapsellasi on mahdollisuus omaan elämään. 10 vuoden kuluttua hän on asunut jo 10 vuotta omillaan, käynyt jonkun koulutuksen, on ehkä jopa työpaikka. Tai 10 vuoden kuluttua hän on keski-ikäistyvä peräkammarinpoika siellä saastaisessa huoneessaan. Kumman valitset?
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneille parikymppisille on tarjolla pajatoimintaa kuntouttavan työtoiminnan muodossa. Pajalla heidän elämänhallintaansa jämäköitetään ja siten mahdollistetaan vähitellen esimerkiksi lähihoitajaopintojen aloittaminen ja sitä kautta työllistyminen.
Kuntouttava työtoiminta on pahin virhe minkä voi elämässään tehdä, kukaan ei palkkaa palkkatöihin sen jälkeen jos sellainen näkyy tiedoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota yhteyttä nuorisotyöntekijään. Hän voi auttaa tai etsiä sopivaa apua lapsellesi.
Auttaako nuorisotyöntekijä aikuisen ihmisen ongelmissa?
Alle 29-vuotiaita nuoria autetaan kasvamiseen, itsenäistymiseen ja osallisuuteen liittyvissä asioissa.
28-vuotiailla ei kyllä kasva kuin korkeintaan maha. Sen ikäisellä kuuluisi olla jo omia lapsia.
Onko hänellä peruskoulu käytynä? Joku koulutus sen jälkeen? Hän voisi hakea koulutukseen alalle, jolla olisi töitä. Työpaikan saatuaan sitten muutto omaan asuntoon.
Jonnekin kansanopistoon? Siellä asutaan ja opiskellaan joko koulun päästötodistus tai ammattilinja. Siinä pääsisi itsenäistymisen alkuun.
Miten sotkuinen huone voi olla tuollaisen draaman aihe? Jos käy koulussa tai töissä ja on edes 1 ystävä, ei kai niin väliä. Parin vuoden päästä sitten ohjaat omaan asuntoon. Soluun tms, jotta on halpa.
Kirjoitus on kuin minulta. Äitini sairastui, vei kaiken huomion. Yritin tasapainotella äitini, lasten ja työn välillä. Uuvuin, en jaksanut. Kun äitini kuoli, ajattelin, ettei kuolleet ole niin tärkeitä kuin elävät. Hoidin hautajaiset, vaan en haudan hoitoa. Lapsilla add, autisminkirjo. Ovat vielä teinejä. Silti uskon heidän pärjäävän aikuisena.
Totta kai voit pistää aikuisen ihmisen ulos ovesta.