Lue keskustelun säännöt.
Estonian uppoamisesta 24 vuotta. Missä olit, kun kuulit onnettomuudesta?
28.09.2018 |
Mä heräsin joskus kuuden jälkeen, kun äiti soitti, että joku laiva on uponnut Itämerellä. Mä en uskonut, että tilanne olisi kovin vakava, sanoin äidille, että kyseessä on varmaan joku pikku purkki, jos se kerta on ihan _uponnut_. Elin nimittäin siinä uskossa, että Itämeri on niin matala ja ruotsinlaivat niin isoja, että vaikka laiva uppoaisi, ylemmät kannet jäisi merenpinnan yläpuolelle. Mä olin 21-vuotias. Lapsenuskokin kuoli sinä aamuna.
Kommentit (92)
Olin aupairina Saksassa Frankfurt am Mainissa. Leikkikentällä yksi vanhempi lastenhoitaja tuli kertomaan, että matkustajalaiva on uponnut RUOTSISSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua kertoa tarkemmin, mutta tietyllä tavalla tapahtumien keskipisteessä. Menin aamulla normaalisti töihin ja ihmettelin synkkää ilmapiiriä. Työkaverit kertoivat 800 ihmisen hukkuneen edellisyönä.
Yöjunassa istumapaikalla Pieksämäeltä Helsinkiin. Konduktööri kertoi uutisen aikaisin aamulla.
Olin koulussa ja keskusradion kautta tuli aamunavaus. Opettaja puhui aamunavauksessa onnettomuudesta. En ollut erityisen kiinnostunut. Reagoin samoin kuin jos opettaja olisi puhunut toisella puolella maailmaa tapahtuneesta lentokoneen putoamisesta.
Kotona. Oli aamu ja poikaystävä oli lähdössä yliopistolle. Hän sanoi, että "katsohan uutiset". Tuntui ihan käsittämättömälle, ei meinannut millään mennä tajuntaan. Myöhemmin samana päivänä istuin yhdessä opiskeluun liittyvässä seminaarissa, mutta sen aikana puhuttiin vaan Estoniasta ja katsottiin uutisia. Koko päivä jäi mieleen jotenkin pimeänä ja ahdistavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen sanat keulaportti ja visiiri ovat aina tuoneet Estonian mieleen. Ja oikeastaan myös nimi Estonia tuo ensin mieleen laivan, vasta sitten valtion.
T. 14
Minkälaiunen tunne sulle jäi sitten valtiostasi näin jälkikäteen? Lämmin ja luotettava? Maailman paras ja demokraattisin maa? Sellanen maa joka ei koskaan voisi salailla mitään?
???
Vierailija kirjoitti:
Tuosta puhuivat kaikki naapurustossa ja koulussa sinä päivänä. Olin 6 vuotias. Olimme juuri olleet laivalla ja keksin koulussa huijata kaikkia että olin isäni kanssa yksi Estonialta pelastetuista. Sain osakseni huomiota ja sääliä.
No aika vauhdilla olisit ehtinyt kouluun pelastustoimista😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelukavereiden kanssa oltiin aamulla seiskan aikaan lähdössä kävelemään kouluun, puin takkia päälle eteisessä. Kämppis tuli tukka pystyssä eteiseen kertomaan asiasta, oli herännyt kelloradion uutisiin.
Se päivä meni tiukasti uutisia katsoessa.
Vierailija kirjoitti:
Silja Europalla viettämässä 18v syndejä. Se oli aivan vtun hirveetä. Muutama ihminen pelastu sieltä ja yksi pintapelastaja. Pikimusta paikka ja se oli ihan aitoa kauhua. Silti se ihmisten yhdessäolo ja se toimiminen oli jotain upeaa. Kaikki oli yhtä ja ihmiset tuki toisiaan. En osaa kuvailla sitä, kun ihmisiä nostetaan merestä laivaan laivasta, joka on just uponnu. Sit kun noi laivat ei ole mitään pieniä muutenkaan. Europan kapteeni oli jotain aivan käsittämätöntä. Se rauhallisuus ja ammattitaito sellasessa tilanteessa.
Mun työkaveri oli Europalla myös. hänen äitinsä sairasti syöpää, ja tytär halusi viedä äidin virkistäytymään Tukholmaan. Sitten he aselivat siellä aalloilla pomppivia tyhjiä pelastuslauttoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotona vauvan kanssa ja kuulin aamulla uutiset. Olin järkyttynyt ja näin monesti painajaisia että olin tuolla laivassa ja yritin pelastaa lapseni. Asia ahdisti pitkän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamuruuhkabussissa Mannerheimintiellä menossa luennolle. Bussin radio kuului huonosti ja kuulin uutisesta vain osia. Ensin mm. luulin, että uponnut alus oli se suomalainen laiva, jonka nimi mainittiin ensimmäisenä auttamaan tulleena laivana, olisko ollut Mariella. Olin saman ikäinen kuin Ap, tai siis täytin seuraavassa kuussa 21.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imbesilli vainen kirjoitti:
Olin 13v ja ennen kouluun lähtöä kai kuulin tapauksesta. Sitä en muista, että käsiteltiinkö sitä koulussa mitenkään.
Niin ja pikkuveljeni syntyi samaan aikaan kun se Estonia upposi. Oli aika jännä herätys aamulla, kun minua ja nuorempia sisaruksia vahtimassa ollut kummitäti tuli herättämään minut ja kertoi, että "Sinä sait pikkuveljen, mutta sellainen laiva kun Estonia upposi ja tuhansia ihmisiä kuoli".
Jee! Montakohan suomalaista on syntynyt tuona samana päivänä? En ole tavannut ketään toista. Pari tuttuani ovat syntyneet 27.9.1994.
T. Synt. 28.9.1994
Noin 150-170 suomalaista syntyi tuohon aikaan joka päivä. Nykyään keskimäärin parikymmentä vähemmän päivässä, kun syntyneiden määrä on romahtanut noista ajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijavaihdossa Englannissa.
Saksalaiset opiskelukaverit tulivat sanomaan että Suomessa on uponnut autolautta ja satoja on ilmeisesti kuollut.
Ei ollut nettiä mistä syöksyä tarkistamaan. Soitin Suomeen isälle aivan epäuskoisena, uskottavahan se oli. Isä oli aivan järkyttyneen kuuloinen, hyvä ettei itkenyt.
Asia oli ihan iso uutinen Britanniassakin, mutta vasta jälkikäteen netistä juttuja lukiessani olen tajunnut millainen juttu se lopulta oli Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijavaihdossa Englannissa.
Saksalaiset opiskelukaverit tulivat sanomaan että Suomessa on uponnut autolautta ja satoja on ilmeisesti kuollut.
Ei ollut nettiä mistä syöksyä tarkistamaan. Soitin Suomeen isälle aivan epäuskoisena, uskottavahan se oli. Isä oli aivan järkyttyneen kuuloinen, hyvä ettei itkenyt.
Asia oli ihan iso uutinen Britanniassakin, mutta vasta jälkikäteen netistä juttuja lukiessani olen tajunnut millainen juttu se lopulta oli Suomessa.
Turkuun lähetettiin kansainvälisten uutiskanavien toimittajia raportoimaan. Muistan, kun kavereiden kanssa puhuttiin miten CNN lähettää tauotonta lähetystä from Turku, Southern Finland.
Kelloradio herätti viiden aikaan aamulla ja ainoa asia on tuo uutinen minkä muistan kuulleeni
Aamulla koulussa, normaalin oppitunnin asemasta katsoimme telkkaria. Olin 14-vuotias.
Olin kotona Jyväskylässä ja juuri lähdössä ajamaan Turkuun ja sieltä Nauvoon ja Seilin saarelle seminaariin. Sielläpä sitten illalla saunoessa ja tuulista merenrantaa katsellessa kävi mielessä aika paljon asioita.
Silja Europalla viettämässä 18v syndejä. Se oli aivan vtun hirveetä. Muutama ihminen pelastu sieltä ja yksi pintapelastaja. Pikimusta paikka ja se oli ihan aitoa kauhua. Silti se ihmisten yhdessäolo ja se toimiminen oli jotain upeaa. Kaikki oli yhtä ja ihmiset tuki toisiaan. En osaa kuvailla sitä, kun ihmisiä nostetaan merestä laivaan laivasta, joka on just uponnu. Sit kun noi laivat ei ole mitään pieniä muutenkaan. Europan kapteeni oli jotain aivan käsittämätöntä. Se rauhallisuus ja ammattitaito sellasessa tilanteessa.